Ratsastus- vaarallinen harrastusko?

Olen samaa mieltä kanssasi.. Onnettomuuksia tapahtuu, mutta voihan esim. hiihdossakin tapahtua onnettomuuksia.. Mikään harrastus ei ole vaaranton.. Itse olen ratsastanut 4 vuotta ja en ole koskaan joutunut onnettomuuteen..

Eihän kukaan ihminen harrasta esim. ratsastusta jos pelkää ratsastaa....

Oon samaa mieltä... joka harrastukses voi tapahtuu jotain vaarallista.. joittenki äiskät ja iskät ei anna lastensa välttämättä ratsastaa sen takia ku aattelee et hevoset potkii, puree ja heittää ratsastajan selästä. Ei yleensä tuntihevoset oo sellasia.... sitäpaitsi voihan uinniski tapahtuu mitä vaan, tai vaikka hiihdos tai jääkiekos.

Olemme aivan samaa mieltä...
Kyllähän ratsastus voi olla vaarallista mutta hauskaa..
ei ratsastuksessa kannata pelätä että loukkaantuu( vakavasti ) onhan nimittäin sielä tallitytöt sun muut katsomassa ettei mitään tapahdu...
Yleensä hevoset tottelevat...
harrastamme ratsastusta...
se on hauskaa....
-----KANNATTAA RATSASTAA-----

Onhan niitä muitakin "vaarallisia" harrastuksia. Laskuvarjohyppely, entäs jos varjo ei aukea? Yms... Jossain tutkimuksissa tennis on ollut vaarallisempi kuin ridaus. Että näin.

minun aitiäni oli potkaissut pienenä hevonen ja hän pelkäsi niitä kuollakseen. minä taas rakastuin niihin ensi silmäyksellä. hän ei antanut minun aloittaa ratsastusta koskaan ja siitä se alamäki alkoi. hankin äidin järkytykseksi uusia ystäviä. eikä mitä tahansa ystäviä, vaan täysiä kylähulluja jotka ryypiskeli ja poltti tupakkaa. minusta tuli aivan samanlainen olin sentään silloin vasta 12, nyt olen 15 ja olen edelleen niiden kavereiden kanssa. näyttäkää tää teksti vanhemmillenne sillä tää on totista totta!!

aivan,ratsastus on aika vaarallinen laji,mutta ihan samoin on esim.pyöräily!pyöräillessä voit joutua auton alle,ratsastaessa voit tippua hepan selästä,laulaessa voi äänihuulesi vahingoittua.mutta asian vaarallisuus voi vaikuttaa esim.onko kiltti hevonen,kuinka paljon on itsellä kokemusta,taitoa...jokaisessa on omat huonot ja hyvät puolensa!mutta silti ridaus on paras harrastus!olin nimittäin just ridaamssa yhellä dandlella...

Mä lensin 3 päivää sitte suoraan ulkokentän aitaan kun poni pukitti kiitolaukasta!! Mulle meinattiin tilata ambulanssi.. Mä oon tippunu lukemattomia kertoja. Yhesti meni jalka paskaks enkä voinu ratsastaa 3 kuukauteen.. Arvatkaa oliko "kivaa"...... Ja oon saanu 3 kertaa aivotärähyksen...
No, en mä lopeta ratsastusta vaik tapahtuis mitä..
(paitsi jos satun kuolemaan) ;)

Ne jotka pelkää niin oma on ongelmanne...
älkää sit ratsastako!

niin on auton ajaminenkin vaarallista touhua.... ja kun ittekkin mä ratsastan niin voin sanoo että ratsastus on hieman vaarallista. mutta jos iste uskoo että mitä tekee niin voi joskus sattua jotakin välillä vähän pahempiakin. kyllä ratsastaja tietää että aina voi sattua jotakin hevoselle tai ratsastajalle....itselleni ei ole käynyt mitää ainakaan viellä....

Musta ratsastus ei oo vaarallinen harrastus! Mä oon ratsastanut kohta noin 7 vuotta ja enkä oo tippunutkun pari kertaa havosen selästä eikä sekään sattunut koska oli turvaliivi.Kyllä ratsastaa voi mutta ekana kannattaa olla taluttaja ja sittenkun tuntuu että osaa niin ei tarvii taluttajaa mulla oli vain taluttaja noin pari kertaa noin 3-4 kertaa en muista..Ratsastusta voi harrastaa jos osaa hyvin käsitelle hevosii ja osaa ratsastaa..Kannattaa alottaa ratsastus!

Ratsastukseen liittyy riskinsä, hevonen on eläin ei voi aavistaa se kaikkia oikkuja. Vaikka hevonen/ poni on kiltti ja "luotettava" ei kannata lähteä maastoilemaan yksin. Hyvistä perustaidoista lähtee turvallinen ratsastus.

Moi! Minusta ratsastus ei ole vaarallista jos käyttää oikeita varusteita ja menettelee vaara tilanteissa oikein!
Luin juuri listalta että ratsastus on yleisimpien harrastusten listassa 9... 10 pääsi listalle. Niistä laskettiin loukaantumisten määrät.
Lista meni näin:
Jääkiekko: 220 loukkaantunutta vuodessa.
Lumilautailu: 200 -"-
Jalkapallo: 180 -"-
Koripallo: 160 -"-
Sähly: 130 -"-
Uinti: 100 -"-
Lentopallo: 80 -"-
Juoksu: 60 -"-
Ratsastus: 40 -"-
Hölkkä: 10 -"-

Eli siis jopa juoksu on vaarallisempaa kuin ratsastus!!!!!!

En usko että harrastaja enää tuntee ittensä
onnelliseks jos pyörätuoliin joutuu.
Ihan vaaratonkaan laji ei oo.

Ratsastus on minun mielestäni mukava laji. Eikä se vaaraksi ole jos ei tee uhkarohkeita temppuja. Onhan lehdissä paljon juttua kuinka on sattunut paljon ikävyyksiä ratsastaessa mutta minun pahin kokemus on kun olen tippunut. Ja tippunutkin olen vain kerran vaikka olen ratsastanut jo monta vuotta.

Onpas vanha ketju, mutta pakko kirjottaa et tosi negatiivisesti on kirjotettu yleisesti niistä jotka pelkää.

Ei näin, miten joku kirjotti:
"Ne jotka pelkää niin oma on ongelmanne...
älkää sit ratsastako!"

Vähän positiivisuutta. Niitä jotka pelkää, pitää kannustaa. Kyllä voi haluta ratsastaa ja toimia hevosten parissa vaikka pelkääkin. Se kuitenkin on NIIN monipuolinen laji ja hyvin terapeuttistakin. Vaikka pelkääkin, on silti mahdollisuus päästä sen yli. Kannattaa edetä hitaasti(selkään ei tartte nousta läheskään heti jos ei tunnu siltä) ja alottaa luotettavalla, vähän vanhemmalla ponilla/hevosella. itse suosin suomenhevosia koska ne on sopivan kokosia ja yleisesti ottaen rauhallisia, luotettavia rauta hermoja jotka ei säiky turhia.

Joo ratsastus on vaarallista, mutta se ei kuitenkaan oo niin musta valkosta. Tarttee muistaa että hevonen on saaliseläin ja se on selviytyny "yliampuvan vainoharhasuuden" ansiosta ja saattaa säikähtää pientä risahdusta pusikossa tai aidalla istuvaa lintua. MUTTA hevosia on lukematon määrä toisistaan ääripäissä olevia TÄYSIN eri luontosia ja eri hermosia (toiset säikkyy lähes kaikkee(tällasia tuntihevosia ei taida löytyä mistään), toisia ei vois vähempää kiinnostaa mitä ympärillä tapahtuu), joka tekee ratsastuksesta tosi mielenkiintosta ja antoisaa ja kun yks kaks huomaakin et alotti helpoilla luotto hevosilla joskus vuosia sit ja nyt ratsastaakin "vauhkomielisiä" ja kokemattomia nourukaisia jotka ei tiedä vielä mistään mitään, tulee helposti myös hyvältä tuntuva saavuttamisen tunne (myös kun tekee jotain oikein kun hevonen tekee sitä mitä on ite sitä heppaa työstäny et se menis jotenkin tietyn lailla(etenkin hevosella jolle se asia on ollut hankalaa tehdä). Ja sit kun oppii myös maasta käsin käsittelemään niitä rauhattomampiakin tapauksia oikein eri tilainteissa.

Niin ratsastus tavallaan on vaarallista jos siitä tekee vaarallisen, mut ei siinä mitään. Kaikkee hyvää teille mahtavan harrastuksen parissa ja muistakaa, turvallisuus ennen kaikkea ;)

10- vuotias tyttäreni on jo pitkään kinunut ratsastamaan pääsyä, mutta ratsastamaan hänellä ei ole mitään asiaa! Ratsastus on TODELLA vaarallinen harrastus.
Hevosen selästä tippunen voi aiheuttaa jo suuria vammoja.
Hevonen voi astua jalalle, milloin on ääretöntä kipua luvassa
Hevonen voi potkaista!

Hyvää kaveriani potkaisi hevonen leukaan ja siinähän sitä kävi leikkauksissa ja oli kojeiden ympäröimä seuraavat 6-7 vuotta. Nyt taas ratsastaa. Sanon, että hullua on tommone touhu!!

Myönnän, että ratsastus on vaaralaji. Mutta eivätkös kaikki harrastukset, joissa vähänkään tehdään jotain, ole vaarallisia? Mitä vain voi sattua! Jääkiekko on varmasti yksi vaarallisimmista lajeista. Siinäkin leukaluut murtunee ja hampaat kalisee kuin legot suusta. Totta se on! Voihan askartelemisessakin leikata vahingossa sormeen tai ihan arkipäivän oloissa nyrjäyttää nilkkansa. Ihminen ei tavallaan koskaan fyysisesti ole turvassa vaaralta. Minulla on sekä huonoja, että hyviä kokemuksia ratsastuksesta. Kai jollakin pojalla tai tytöllä on hyviä huonoja kokemuksia jalkapallosta? Uskon. Mutta AnZku 88, ratsastus on vaarallinen laji, vaikkakin ihana. Sitä et voi kieltää sanoessasi " moni nuori ihmishenki menettää henkensä ".

Ratsastus ei ole täysin vaaratonta, kuten ei moni muukaan harrastus. Voithan lasketellessasikin esim. kaatua pahasti tai ajaessasi autoa voit ajaa kolarin. Riskit voi aina minimoida, kuten tuolla ylempänä on jo sanottukin.

Jos saat vaikkapa ratsastustunnille hevoseksi sellaisen, joka potkii karsinassa, niin pyydä opettajalta apua sen laittamisessa, äläkä mene itse sitä laittamaan. Hevonen aistii ihmisen mielialat, jos ihminen pelkää ja on hermostunut, niin sittenpä heppakin on. Varmuus ja päättäväisyys on tärkeää hevosten kanssa!

Ratsastaessa voi käyttää turvaliiviä ja hyväkin olisi, ainakin maastossa! Jos pelkää,että hevonen astuu jalalle, niin voi käyttää turvakärjellisiä kenkiä. Ja kypärää en edes mainitse- se on pakollinen..

Ratsastus on melko turvallinen harrastus, kunhan ei ole uhkarohkea ja yliarvioi taitojaan. Tärkeää on myös tietysti opettajan kuunteleminen, ratsastaminen hyvässä valvonnassa ja opetuksessa koulutettujen hevosten selässä. Monille nuorille ja vanhemmillekin tytöille on käynyt köpelösti, kun maastoon on lähdetty yksin, ilman turvaliiviä ja ehkä vähän äksyn hepan kanssa.

Kuitenkin, hevoset on monille henki ja elämä, ei pelkkä harrastus. Ratsastaminen ja tallilla auttelu tekee hyvää nuorille, toiset kun taas ryypiskelevät, huutavat ja polttavat kaduilla yömyöhään saakka. Tallillakin voisi puuhailla :) Itse en ainakaan riistäisi tytöltäni (jos minulla sellainen olisi) harrastusta, jos hän sitä harrastaa haluaa..

On ratsastus hieman vaarallinen harrastus, mutta jos putoaa hevosen selästä, oikeat varusteet voivat taata, että vahingosta selviää pelkällä säikähdyksellä.
Sitä paitsi ratsastus on turvallisempaa kuin tennis!

Kun on aloittelija ei tarvise turvaliiviä turvaliivi suojaa hyvin ja kun jossain oli se ettei 10-vuotiasta päästetä ratsastamaa se on väärin!!! kinuin monta kuukautta ja pääsin(mäki oon kymmene) kannattaa valita S.R.L:n hyväksymä niin taataan ewttä tuntihevoset on turvallisia! :)

Vaikka talli olisikin SRL:n hyväksymä, niin ei se takaa, että hevoset on välttämättä turvallisia. Itse ratsastin melko pitkään sellaisella tallilla, joka oli kyllä suomen ratsastusliiton hyväksymä, mutta talli ei kyllä ollut kovin turvallinen.. Hevoset potki ja näykki pienessä karsinassaan. Sitten kerran menin yksityistunnille ja pyysin tallin rauhallisinta hevosta ratsukseni ja senpä myös olevinani sain. Heppa ei kuitenkaan totellut yhtään apujani, pukitteli ja laukkasi holtittomasti ympäri kenttää. Seurauksena tipuin selästä ja vaihdoin tallille, joka ei edes ole SRL:än hyväksymä, mutta silti paljon parempi; Isot karsinat hevosilla ja muutenkin hepat itse melko kilttejä ja rauhallisia! Näinpä..

^ samaa mieltä kanssasi!
itsekkin käyn pienellä yksityistallilla ja hevoset ovat oikeesti super kilttejä!
Olen kuullut noista isommista talleistaettä hevoset ärtyneitä ja stressaantuneita ja siksi näykkii/potkii, pienillä tallilla asia yleensä eri kun hevosia ei käy harjaamassa ja pussailemassa 100 eri ihmistä päivässä

Olen tippunut 5 kertaa. Ja voin sanoa ettei ole kivaa tippua 150cm hevosen selästä
päin aitaa esteen jälkeen joka oli 60cm kokonen.
Varsinkin jos on 8.v



ELI JOS PIDÄT RATSASTUSTA HELPPONA MIETI UUDELLEEN
IDIOTTI!!!!!!!!

Kai jokainen harrastus on omalla tavallaan vaarallinen. Uinnissa voi saada suonenvedon ja hukkua? Jalkapallossa voi saada pallon päähän ja saada aivoverenvuodon? Ratsastuksessa hevonen voi heittää selästä ja ratsastaja voi tulla tallotuksi?
Ammatitkin ovat vaarallisia, mutta emmepä me ilman niitä pärjäisi. Ammattiurheilijoille tulee lukuisia vammoja, sellaisiakin, jotka voivat vaikuttaa koko loppuelämään. Rakennustyömaalla tapahtuu paljon onnettomuuksia. Liikenne on myös arvaamaton, suorastaan täynnä riskejä. Eikö maailma olekin aika pelottava? Niin se taitaa olla, mitä enemmän asiaa ajattelee.
Itse asiassa kaikki mitä ihminen tekee voi olla vaarallista, jos niin haluaa uskoa. Mutta jos jokainen vain koko ajan murehtii elämänsä joka minuutilla ja askeleella että kaatuuko ja lyö päänsä tai iskeekö salama tai tuleeko tulipalo tai hyökkääkö marsilaiset niin mitä nauttimista elämässä on?
Itse asiassa oon itse aivan täysin sellainen ihminen, joka murehtii jatkuvasti ja pelkää. Yritän päästä peloista yli. Pelon voittaminen saa tuntemaan itsensä tosi eläväksi, onnistuneeksi, tyytyväiseksi itseensä. Se on hyvä tunne. Rohkeus ei ole sitä, että kerskailee ja esittää tyhmänrohkeita temppuja jne., rohkeus on sitä, että uskaltaa pelätä ja myös voittaa omat pelkonsa! Vanhemmat, isosisko ja kaverit tukevat mua, jotta pääsen mun peloista yli. Etenkin äiti on auttanut paljon. Jos epäröit itseäsi tai sulla on pelkoja, ÄLÄ JÄÄ YKSIN. Ansaitset tukea, muista se. Juttele siis jollekin, kenelle tahansa. Äidille, iskälle, tädille, sedälle, siskolle, veljelle, serkulle, mummille, vaarille, kaverille, opettajalle, terkkarille... Kenelle tahansa, joka on omasta mielestäsi luottamuksen arvoinen ja ymmärtää.

Oon 13-vuotias ja pidän hevosista tosi paljon. Toisaalta hevosten suuri koko pelottaa mua niin kuin varmasti monia muitakin. Oon jo pitkään puhunut, että haluaisin aloittaa ratsastamaan. Monet luokkalaiseni ratsastaa ja näyttävät kyllä nauttivan siitä paljon. Entinen paras kaverini myös on kova hevosintoilija.
Ratsastus ei ole riskitön. Mikään ei ole riskitöntä. Elämä ei ole elämistä, jos ei uskalla omasta talosta astua ulos. Kai pitää löytää sellainen kultainen keskitie ihan kaikessa - ei voi olla liian pelokas, muttei liian "rohkea". Tahallinen tyhmänrohkeus ei ole ainakaan minun mielestäni todellista rohkeutta, pikemminkin leveilyä ihailun haalimisen vuoksi. Varovaisuus ei ole pahasta, ellei ole liian varovainen, kuten esimerkiksi minä. En uskalla tehdä monia asioita ja se oikeasti vaikuttaa. Oon helposti ahdistunut, pelkään, en osaa nauttia asioista joista haluaisin. Kavereidenkin kanssa on välillä vaikea olla, kun tuntuu, ettei omien pelon takia tulleiden rajotteiden vuoksi sovi joukkoon tai ei uskalla tehdä mitä muut tekee, vaikka onkin aivan normaaleja juttuja (esim. kaupungilla hengailu).

Pointti meinaa välillä vähän karata :D
Kuitenkin siis, uskon, että pian jo käyn ensimmäisellä ratsastustunnillani ja oon tosi innoissani! On totta, että se joka pelkää ei pelaa, mutta eikö olisi paljon parempi, jos pelon syöttämisen sijaan pelokkaita voitaisiin ROHKAISTA ja TUKEA? Silloin maailmasta tulisi ainakin vähän parempi paikka meille kaikille.
Eikä minun mielestä tarvi yleistää sillä, että ratsastus on hirveän vaarallista. Tietenkin se voi olla ja onkin, mutta se riippuu ihmisestä itsestään aika paljon. Varmista, että sinulla on kaikki tarvittavat turvavarusteet. Pyydä apua kokeneemmilta, luota itseesi. Pysy rauhallisena niin hevonenkin pysyy. Muista, että sinä ohjaat, ei hevonen. Tai no, kukas minä nyt tällaisia neuvoja olen antamaan, sillä kokemukseni hevosista on täydellisen nollaprosenttista. Näin ainakin olen ymmärtänyt ja tällaisia neuvoja olen omilta kavereiltani saanut.

Kannattaa siis kokeilla ratsastusta! Minä ainakin aion. Ratsastus ei loppujen lopuksi edes ole kamalan sitovaa vaikka mulle ainakin jankutetaan näin, ellei päädy hoitohevoseen tai hankkimaan omaa hevosta. Sekin riippuu ihmisestä itsestään ja omista päätöksistä.

Rohkeutta kaikille, jotka pelkää! Pelokas on kaikkein rohkein, jos onnistuu voittamaan itsensä ja pelkonsa ;) Minunkin täytyy oppia suhteuttamaan omia kauhukuviani kaikista maailmaan riskeistä niin kuin jokaisen ihmisen täytyisi. Toisille se on kai helpompaa, mulle ei ainakaan, mutta aion vielä uskaltaa montakin asiaa!

Tulipas pitkä ;O
No, onnea, menestystä ja tukea jokaiselle omien haasteidensa voittoon :D

Terveisin, Peloton pelkuri

Harrastan ratsastusta