Oon kuullut tällasia juttuja, että se Pete oli sitten hirmuinen kyläjuopppo, mutta nykyään ottaa vaan pari tuoppia silloin tällöin. Voiko alkkarista tulla kohtuukäyttäjä? Itse uskon että voi. Uskon että kaikki on loppujen lopuksi kiinni itsekurista.
Voiko alkoholistista tulla ns. kohtuukäyttäjä?
Oolofi
213819
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
oman kokemukseni pohjalta luulen ettei voi. ihminen, siis alkoholisti voi kyllä juoda jonkin aikaa kohtuudella mutta palaa kyllä pian vanhaan juoma malliinsa. kyse on siis alkoholistista ei ihmisestä joka vaan juo paljon.
on alkoholistilla ja suurkuluttajalla?
Jossain muuten puhuttiin tipattomasta tammikuusta, että sillä voi testata itsensä, tekeekö tuskaa tai pystyykö olemaan kuukauden ilman viinaa. Itse olin tuossa koko elokuun ja osan syyskuutakin raittiina eikä ollut vaikeaakaan. Sitten lähdin kuitenkin juomaan ja join viikon putkeen, kun en pystynyt lopettamaan. Eli oonko alkkis vai suurkuluttaja?
mä sanoisin että jos juominen on pakonomaista. ettei se ole enää hauskaa mutta on juotava niin se on hälyttävä merkki alkoholismista. jos juot joka päivä vaikka 6 pulloa kaljaa illalla töiden jälkeen mutta se ei haittaa sun elämää muuten olet suur kuluttaja mutta jos juot sen saman määrän esim enne työpäivää työ päivän aikana tai vaikka ennen kuin lähdet ajamaan autolla. tai muulloin kun järkesi sanoo etti pitäisi juoda niin olet toden näköisesti alkoholisti. kukaan ei voi sanoa sinulle oletko sinä alkoholisti vai et mutta tutstu vaikka AA-kerhojen nettisivuihin niin sieltä saat lisätietoa. onnea elämään se näyttää raittiina paljon valoisammalta.
Alkoholistin ja suurkuluttajan ero on se, että "suurkuluttaja" pystyy itse päättämään koska juomisensa lopettaa ja hänen juomisensa ei aiheuta ongelmia hänelle eikä siitä joudu kärsimään läheiset. Alkoholisti ei koskaa tähän pysty. Jos taas ei näe omassa juomisessaa mitään pahaa, niin antaa mennä vain.
Ei kait ole mitään merkitystä kuinka paljon juo, vaan mitä tapahtuu kun ottaa ryypyn. Alkoholistille tarvee viinaan syntyy yhdellä ryypyllä, ei siihen tarvita pulloa viinaa.
Kannattaa kait olla huolissaan omasta juomisestaan, kun se alkaa itseäsikin huolettaan.
Raittiita syyspäiviä sinulle, toivottavasti.
Ei toki kannata alkaa elään,viinatta se on tuskaista elämää. Pitää raitistua.
Aika monta vuotta uskoin asiaan. Siihen että voisin palata suurkuluttajasta kohtuukäyttäjäksi.,
Tänä vuonna harjoittelin yli kuusi kuukautta.
Kerrankin päätin ostaa kolmen vartin pullon kirkasta.
Ajattelin: Juon vain yhden snapsin illalla ja saan paremmin unen.
No usein ensimmäinen snapsi tuli juotua jo kotiin päästyäni. Sellainen kahden desin snapsi. Ja pian huomasin, että pullo oli tyhjä. Usein lähdin ostaman vielä lisää. Varmaan rikoin lakia 10-20 kertaa jäämättä kiinni ja joutumatta onnettomuuteen lähtiessäni hakemaan lisää olutta tai viinaa autolla!
Kun olen ensimmäisen paukun juonut juon niin kauan kun talosta viinaa löytyy, joten kohtuukäyttö ei minulta onnistu. Siksi on oltava ilman sitä ensimmäistäkin.
Nyt olen ollut yli kaksi kuukautta ilman tipan tippaa. Onnistuin lopettamaan juomisen, koska kyllästyin siihen ja aloin pelätä oman terveyteni puolesta. Kaikki asiani alkoivat pyöriä alkoholin ympärillä. Näin unta siitä kuinka seuraavana päivänä saisin taas juoda.
Nyt on aikaa muuhunkin. Ajatusmaailma on selkiintynyt ja parhaat kehut tulevat vaimolta ja aikuisilta lapsilta.
Tuolla alempana oli keskustelua onko alkoholismi sairaus vai ei. Se ei ole oleellinen kysymys.
Enkä väitä, että kaikilta onnistuisi lopettaminen omalla tahdolla. Silloin on hyvä hakea oman mökin ulkopuolelta. Aivan sama onko apua tarjoavapaikka a-klinikka, AA, terveyskeskus, tai vaikka pappi.
Jos itsellä viinapiru vielä yrittää houkutella pyydän varmaan apua tuolta 'yläkerran ukolta'.
Minulla on käsitys, että juodessani pakonomaisesti itkuviinaa taisin rukoillakin, että ota minulta tämä taakka pois, auta. Jonkin ajan kuluttua heräsin päivään että ei enää tehnyt yhtään mieli.
Pidän sitä jonkin sortin ihmeenä, ainakin pienenä.
Jos asia kiinnostaa ja olet sitä mieltä että kohtuukäyttö onnistuu, mutta en missään nimessä suosittele. Minäkin luulin pystyväni kohtuukäyttöön, olin väärässä.
Tämä ikuisuuskysymys..sanoisin taas, että tuo on
usein juuri se itsepetoksen kaunein kukkanen, jota
jokainen alkoholisti hellii viimeiseen asti, jalostunutta viinanhimoa. Joku minua viisaampi
sanoi että juuri tuolla mitataan raitistumisprosessin etenemistä. Kun tuollainen
ajatus ei enää tulee kutsuvana mieleen, silloin ollaan voiton puolella..mene ja tiedä..:)
Olin AA:n avulla 10 vuotta raittiina. Sitten palaverit jäi vähemmälle.....vielä vähemmälle ja loppuivat kokonaan. Kaksi kuukautta viimeisestä palaverista päätin kokeilla ottamista. No niin, ensimmäinen ottokerta OK, vain muutama olut, se riitti, mieli ei tehnyt lisää. Kolmen viikon päästä uusiksi, reilusti olutta seurauksena kunnon känni ja aamukrapula sietämätön, johon kuului tunnettu korjaussarja. Korjaussarjan oton jälkeen olo koheni ja ottaminen riitti sillä kertaa. Meni pari kuukautta seuraavaan kertaan. Viikon putki, joista kolme ensimmäistä päivää muistamattomassa tilassa, yltä päältä paskasena, kroppa mustelmilla, tili imuroitu tyhjäksi. Sen verran sain rahaa lainaksi että loivensin ottamista vielä neljä päivää...
Helvetillinen krapula, itsesääli, vitutus, huomautukset duunista jne jne jne loputtomiin.
Sen voin sinulle Oolofi kertoa, EI KANNATA KOKEILLA!!!!!
Minäkin palasin ruotuun, siis palaverit rupesivat maistumaan ja nyt pysytty raittiina tapahtuman jälkeen jo vuosikaudet.
Kerrot olevasi vasta 24 vuotias, siis ihan kaikki hyvä vielä edessä, ei kannata pilata sitä hyvää juomalla. Kehottaisin uskomaan kokeneempia, taatusti kannattaa uskoa.
Ihminen tulee vallan mainion hyvin toimeen raittiinakin. Kännäilykavereiden seurassa ei voi koskaan käydä hyvin. Ei ainakaan pidemmän päälle!
Kokeile jos et usko!
"Uskon että kaikki on loppujen lopuksi kiinni itsekurista."
Onko juuri SINULLA itsekuria????
ja on kokemuksia minullakin. Menetin oikeastaan nuoruuteni yli nelikymppiseksi asti viinalla, mutta nyt se on ohi, vasta nyt. Ihminen oppii, mutta olisin voinut tehdä toisinkin. Onhan minulla vielä keski-ikää ja vanhuutta jäljellä elää tervettä tai siis alkotonta elämää.
Valintoja voi tehdä aikaisemminkin ja tuskinpa kukaan elää ainakaan omasta mielstään täydellistä elämää. Juopotellessa elämä vain menee niin hukkaan.
että elämä menee hukkaan, jos ei silloin tällöin rentoudu alkomahoolin kera!
Ihminen on luonnostaan kovakalloinen.
Vanhempien neuvot lapsilleen kuunnellaan, ymmärretään jotensakin, mutta ei kokonaan sisäistetä, ja lapsesta voi aikuistuessaan tulla aivan päinvastainen epeli, kuin mitä vanhemmat kasvatustyöllään tarkoittivat ja halusivat.
Tässä vähän sama asia. Kokeneet juopot voivat täällä kertoa rehellisesti omia karmeita kokemuksiaan viinan juonnista ja maalailla ne kaikki koetut tuhot ja ikävyydet, mutta ei 24-vee ihminen, saati vielä nuorempi, niitä kokonaan sisäistä vaikka ymmärtääkin, koska ei ole omissa nahoissaan saanut riittävästi tuta.
Ainoa hyöty kokeneempien tarinoista on sellaisille, jotka jo kamppailevat riippuvuudestaan eroon, tai sellaisille poikkeustapausnuorille, jotka aivan oman itsenäisen aivotyöskentelyn tuloksena tiedostavat etukäteen viinan vaarat. Sellaisiakin on näkynyt, täälläkin.
Sinulla Oolofi aivoliikkeitä löytyy, mutta elämän X-viinakiintiö on vielä juomatta, joten ota kuppia vaan. Kun sitten aikanaan kärsimykset on kärsitty, niin joudut toteamaan, että peli on vihellettävä kokonaan poikki.
Kun olen ollut iliman kalijaa ja muuta hoolia, niin parempaan suuntaan on elämä mennyt. Ja sen hoolin kans aina huonompaan päin. Oppia ikä kaikki.
Kerroin tuossa omista kokemuksistani. Sinäkin olet omista kokemuksistasi kertonut aika rehellisestikin. Kerrot joutuvasi lähes aina, melkein poikkeuksetta viinan kanssa ikävyyksiin. Juot pitkiä putkia, kuten viimeksikin sanoit juoneesi viikon. Tiedostat oikein hyvin ongelmallisen suhteesi alkoholiin.
Tuo ketjun aloituksesi oli aika outo suhteutettuna omiin kokemuksiisi. Tiedät tasavarmasti kuinka Sinun on käynyt alkoholin suhteen, kuitenkin sanot että alkoholisti pystyy kohtuukäyttöön, tahdonvoimaa vaan, kyllä se siitä.
Jos nyt katsot omaan menneisyyteesi, oletko pystynyt kohtuukäyttöön, onko sinulla sitä peräämääsi tahdonvoimaa? Miksi taistelet ajatuksissasi tosiasioita vastaan? Olet aina erehtynyt ja pettynyt kykyysi hallita alkoholin ottoasi.
24 vuotiaalle, joka jo nyt tiedostaa alkoholiongelmansa, ei voi käydä kuin hyvin lopettaessaan juomisen kokonaan. Miksette te nuoret koskaan usko vanhempianne (no, en minäkään uskonut, siksi elämäni nuoruus menikin viinan kanssa täysin pieleen) joilla on kokemus eli tieto asioista. Lopettaist koko kohtuukäytön pyörittelemisen mielestäsi, hellitä, pyri raittiuteen. Älä tee suunnitelmia etukäteen, riittää kun pysyt tänään, siis TÄNÄÄN raittiina. Ei liene vaikeaa. Huomenna on sitten helppo tehdä edellisen päivän inventaario eli oliko se sitten niin kovinkaan vaikeaa olla raittiina...
Moi Oolofi :-)
En ole mikään teoriitikko -lisäksi olen rekisteröinyt tuollaisen nimimerkin, josta saa paljon pahaa mieltä --> jos olisin "Maija" voisin tehdä monia asioita ilman muitten tänne kirjoittavien haukkumista ja syyllistämistä, mutta kun olen "äiskä" niin en voi.-
Mun "teoria" on se, että ne "alkoholistit", jotka pystyvät lopulta olemaan alkoholin kohtuukäyttäjiä, eivät ole laisinkaan olleetkaan alkoholisteja. He ovat vain syystä tai toisesta käyttäneet liian paljon alkoholia, ja kun saavat tarpeekseen tästä niin rupeavat kohtuukäyttäjiksi ilman sen suurempia ongelmia.
Luulin nimittäin itsestäni että olen alkoholisti, mutta nyt olen tullut toisiin aatoksiin. Pystyn olemaan ilman alkoholia, mutta usein "pakotan" itseni ottamaan "sen ensimmäisen" vaikkei edes tekisi yhtään mieli (ja usein ei tee. Joo, kuulostaa tosi nuijalta). Sitten kun sen ekan juon niin sitten menee enemmänkin. Mutta pointti on se, että ei olisi pakko juoda mutta laitan itseni juomaan esimerkiksi siitä syystä, etten ole juonut moneen päivään.
Kiva kuulla sustakin taas :-)Tuo mopon karkaaminen on niiiiin yleistä monilla, vaikka heillä ei muuten ihmeempää alko-ongelmaa olisikaan. On minullekin täällä niinkiin Suomessa tosi moni sanonut että kun se kalja ei jää "yhteen", moni kokee sen itsehillinnän ja kohtuussa pysymisen vaikeana, kun kerran korkki sihahtaa! Harvemmin mä ainkaan olen tavannut ihmisiä, joilla baarissa on jäänyt siihen ennaltasovittuun yhteen tai kahteen. Yksi hyvä miesystävä Suomessa kiteyttää asian hyvin: ei kai kaljaa juo kukaan siksi että se hyvältä maistuu vaan siksi että tulee känniin. Näin kai se vähän on.
"Yksi hyvä miesystävä Suomessa kiteyttää asian hyvin: ei kai kaljaa juo kukaan siksi että se hyvältä maistuu vaan siksi että tulee känniin. Näin kai se vähän on."
Niin. Tullaan känniin.
Seurauksista viis!
Niinkö?
Seuraukset tietää jokainen eikä siitä ollut kysekään vaan siitä, että yleensä kai viinaa juodaan siksi että humallutaan. Ei kai kukaan pysty juomaan maitoa tai limsaa muutaman tunnin sisällä litrakaupalla, kaljaa kyllä ja sitäkään tuskin sen takia että maistuu niin hyvältä. En minä ainakaa ole koskaan juonut viinaa siksi että pidän sen mausta. Mutta varmaan sellaisiakin ihmisiä löytyy.
Eli pärekaton kulotus, krapulan parantaminen kaljalla ja puolella mitalla ---- ;)
Kalja maistuu hyvälle. Se on yksi suurimpia syitä miksi vituttaa juoda jotain limpparinlitkua ja mautonta kivennäisvettä. En oo muutenkaan mikään kamala makean ystävä, mieluummin otan jäätelön ja limpparin sijaan voileivän ja kaljan. Näin niinkuin esim. Tokihan olut myös rentouttaa, kun tarpeeks ottaa;)
Aperiittakin maistuuniin hyvälle että sitä jois vaikka ei humalaan tuliskaan.
"Riittaa" åarempaa ei olekkaan.
Jaa, vai että tällaisia ajatuksia on mulla ollut liki kymmenen vuotta sitten. No, nyt voin sanoa, että tänä päivänä ei alko enää maistu.