6.1) Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
6.2) Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
6.3) Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
Tämä on ote suomen laista.
Tämä viesti on taas ote alepana olevasta viestissä jossa kysyin uskonnon vapaudesta.
"Uskonnonvapaus koskee todellakin aikuisia, kun sitä ajatellaan Suomen Lain kannalta. Uskonnonvapauslaki ei koske lapsia.
Oikeastaan kuta kuinkin kaikki Suomen Lain vapaudet ja velvollisuudet koskevat nimenomaisesti aikuisia eikä lapsia."
Ja nyt kysyn tämän ns tasa-arvopykälien valossa voidaanko todella sanoa että lapsella ja ennenkaikkea rippikouluun ja murrosikään ehtivällä lapsella ei lain valossa ole oikeutta omaan uskoon/uskontoon?
Voidaanko ajatella että 12-18 vuotias lapsi ei älyllisesti ole kyllin "kehittynyt" jotta voisi ja olisi valmis muodostamaan henkilökohtaisen näkemyksen itseään koskettavissa asioissa (uskonasiat).
Jos em asiaa peilataan siihen kuinka lapsen tahto otetaan tai ainakin pitäisi ottaa huomioon mm avioerotilanteissa ajvattelevatko vl yleisesti ettei lapsi ole kyllin kypsä valitsemaan omaa vakaumusta vaan se on vahempien tehtävä (aina 18 vuoteen asti)?
Eikö vakaumus ja usko ole lasta itsään koskeva asia? Jos kiellän lapselta oikeuden omaan näkemykseen uskomisen asioita mielestäni se rikkoo suoraan sitä ajatusta vastaan että
Lapsi on yksilö jolla on oikeus omaan ajatteluun.
Mielestäni voidaan ajatella että jos vanhemmat pakottamalla, kiristämällä tai millään painostuksella ohjaavat lasta valitsemaan vl vakaumuksen tai ainakin ulkoisesti elämään vl elämää vasten omaa tahtoa voitanee sitä pitää näiden tasa-arvopykälien valossa lain vastaisena?
Kuten myös voidaan kysyä kuinka lain hengen mukaista on se että epäuskoista nuorta vl perheessä kohdellaan toisin kuin vl-uskovaa nuorta?
Ajatus siitä että uskonnon vapaus on vain aikuisia koskeva oikeus on myös minusta lain vastainen? Eikä vain lain vastainen vaan se rikkoo yhtä lailla ihmisoikeuksia vastaan.
Ihmisellä tulee ikään sukupuoleen ja rotuun katsomatta olla oikeus omaan mielipiteeseen ja niiden ilmaisuun?
Toteutuuko nämä oikeudet vl perheessä lasten ja ennen kaikke nuorten osalta?
Vai toteutuvatko nämä ihmisoikeudet vasta siinä vaiheessa kun lapsi irtaantuu kodista?
Kuinka yleistä on ajattelumalla - Jos on kyse niin tärkeästä asiasta kuin iankaikkisuus lapsi ei saa valita vaan vanhemmat valitsevat lapsen puolesta. Koska lapsella (nuorella) ei ole "riittävää" kypsyyttä ymmärtä tälläisiä asioita?
Olisi myös mukava tietää missä vaiheessa vl perheissä lapset eivät ole enää lapsia? Siis missä vaiheessa lapsen perusteltu mielipide jostain asiasta saa saman arvon kuin aikuisen perusteltu mielipide. Milloin lapsella on oikeus omaan ajatteluun ja omaan mielipiteeseen?
Sitten kun he muuttavat pois kotoa?
Vai ovatko lapset aina lapsen asemassa jos ajattelevat toisin kuin vl:ssa on tapana? Että heillä on oikeus aikuisen statukseen vain silloin kun he pysyvät vl ajattelussa?
6.2) Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
6.3) Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
Tämä on ote suomen laista.
Tämä viesti on taas ote alepana olevasta viestissä jossa kysyin uskonnon vapaudesta.
"Uskonnonvapaus koskee todellakin aikuisia, kun sitä ajatellaan Suomen Lain kannalta. Uskonnonvapauslaki ei koske lapsia.
Oikeastaan kuta kuinkin kaikki Suomen Lain vapaudet ja velvollisuudet koskevat nimenomaisesti aikuisia eikä lapsia."
Ja nyt kysyn tämän ns tasa-arvopykälien valossa voidaanko todella sanoa että lapsella ja ennenkaikkea rippikouluun ja murrosikään ehtivällä lapsella ei lain valossa ole oikeutta omaan uskoon/uskontoon?
Voidaanko ajatella että 12-18 vuotias lapsi ei älyllisesti ole kyllin "kehittynyt" jotta voisi ja olisi valmis muodostamaan henkilökohtaisen näkemyksen itseään koskettavissa asioissa (uskonasiat).
Jos em asiaa peilataan siihen kuinka lapsen tahto otetaan tai ainakin pitäisi ottaa huomioon mm avioerotilanteissa ajvattelevatko vl yleisesti ettei lapsi ole kyllin kypsä valitsemaan omaa vakaumusta vaan se on vahempien tehtävä (aina 18 vuoteen asti)?
Eikö vakaumus ja usko ole lasta itsään koskeva asia? Jos kiellän lapselta oikeuden omaan näkemykseen uskomisen asioita mielestäni se rikkoo suoraan sitä ajatusta vastaan että
Lapsi on yksilö jolla on oikeus omaan ajatteluun.
Mielestäni voidaan ajatella että jos vanhemmat pakottamalla, kiristämällä tai millään painostuksella ohjaavat lasta valitsemaan vl vakaumuksen tai ainakin ulkoisesti elämään vl elämää vasten omaa tahtoa voitanee sitä pitää näiden tasa-arvopykälien valossa lain vastaisena?
Kuten myös voidaan kysyä kuinka lain hengen mukaista on se että epäuskoista nuorta vl perheessä kohdellaan toisin kuin vl-uskovaa nuorta?
Ajatus siitä että uskonnon vapaus on vain aikuisia koskeva oikeus on myös minusta lain vastainen? Eikä vain lain vastainen vaan se rikkoo yhtä lailla ihmisoikeuksia vastaan.
Ihmisellä tulee ikään sukupuoleen ja rotuun katsomatta olla oikeus omaan mielipiteeseen ja niiden ilmaisuun?
Toteutuuko nämä oikeudet vl perheessä lasten ja ennen kaikke nuorten osalta?
Vai toteutuvatko nämä ihmisoikeudet vasta siinä vaiheessa kun lapsi irtaantuu kodista?
Kuinka yleistä on ajattelumalla - Jos on kyse niin tärkeästä asiasta kuin iankaikkisuus lapsi ei saa valita vaan vanhemmat valitsevat lapsen puolesta. Koska lapsella (nuorella) ei ole "riittävää" kypsyyttä ymmärtä tälläisiä asioita?
Olisi myös mukava tietää missä vaiheessa vl perheissä lapset eivät ole enää lapsia? Siis missä vaiheessa lapsen perusteltu mielipide jostain asiasta saa saman arvon kuin aikuisen perusteltu mielipide. Milloin lapsella on oikeus omaan ajatteluun ja omaan mielipiteeseen?
Sitten kun he muuttavat pois kotoa?
Vai ovatko lapset aina lapsen asemassa jos ajattelevat toisin kuin vl:ssa on tapana? Että heillä on oikeus aikuisen statukseen vain silloin kun he pysyvät vl ajattelussa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos kaikki sinun esittämäsi väiteett pitäisivät paikkaansa, voisi syytteen nostamista harkita, mutta kun ne eivät pidä (ainakaan kaikissa tapauksissa) ei kannata ryhtyä oikeusprosessiin. Sehän voi tulla kalliiksikin...
Esimerkikisi on väärin väittää, että vl-perheissä ei-vl lapsia kohdellaan epätasaarvoisesti suhteessa vl-lapsiin.
"Mielestäni voidaan ajatella että jos vanhemmat pakottamalla, kiristämällä tai millään painostuksella ohjaavat lasta valitsemaan vl vakaumuksen tai ainakin ulkoisesti elämään vl elämää vasten omaa tahtoa voitanee sitä pitää näiden tasa-arvopykälien valossa lain vastaisena?"
Tämä ei pidä paikkaansa eikä ole VL-liikkeen yleinen käytäntö eikä liikkeen missään tapauksessa hyväksymä.
Lakihan rikkoo myös se, joka levittelee perättömiä väitteitä toisista yleistäen tai muuten väittäen tietävänsä, miten asiat ovat.
rikotaanko tässä lakia.. Tai lähinnä kyllä lain henkeä vastaan.
"Esimerkikisi on väärin väittää, että vl-perheissä ei-vl lapsia kohdellaan epätasaarvoisesti suhteessa vl-lapsiin."
Mikä tässä väiteessä on väärin ? Sekö etten usko ettikö tälläistä voisi tapahtua myös vl perheessä? Lasten epätasaarvoinen kohtelu ei ole ylipäätään tavatonta perheissä joten vaikea kuvitella ettikö sitä voisi tapahtua myös vl perheissä.
Aika erikoista on myös se että ajattelet suoraan tätä asiaa oikeus-prosessin valossa. On kyse samasta ajatellusta kuin siinä että - ylinopeutta saa ajaa kunhan ei jää todistettavasti kiinni. Onko sillä merkitystä onko asioilla lain silmissä todistusarvoa jos lapsi ja nuori kokee tulleensa panostetuksi tai ahdistetuksi tai pakotetuksi.
Vaikka lain kanalta varsinaista rikosta ei olisi tapahtunut siinä merkityksessä että siitä voisi nostaa oikeuprosessin se ei kuitenkaan poista sitä subjektiivista kokeusta mikä lapsella näistä asioita on.
Itse ajattein tätä lähinnä lain hengen valossa. Laki lähtee siitä että lapsellakin on suhteuttettuna lapsen ikään oma tahto ja oma näkemys itseään koskevissa asioissa.
"Tämä ei pidä paikkaansa eikä ole VL-liikkeen yleinen käytäntö eikä liikkeen missään tapauksessa hyväksymä."
Kun sanot näin että painostamista jne ei vl liikeessä missään tapauksessa hyäksytä ei tarkoita samaa kuin ettei sitä tapahdu.
Vai pitäisikö minun kaikessa naiviudessani ajatella että se yksi tapaus josta lähipiiristäni kuulin kun aikuistunut nuori kertoi pakkoparannus-asioita on ainutkertainen vl liikeessä?
Tai se että vl-nuoren sairaanhoitaja opintoja tuetiin rahallisesti mutta samaan aikaan ei-vl kosmetologiopintoja ei koska tuo ammati on sellainen mihin vl ei ole tapana kouluttautua.
En ajatellut todellakaan siinä merkityskessä tuota lain rikkomista että tapahtuuko tässä kohdassa rikos. Vaan sitä että onko tuo tapa lain hengen mukaista.
Vl "edellytetään" kuuliaisuutta esivallalle. Tälläisten asioitten äärellä nousee kysymyksen lähinnä se että pitääkö tässä kohdaassa olla kuuliaine esivalle ja antaa lapselle ja nuorelle oikeus valita oma vakaumuksensa. Kuin myös mielipiteen vapaus.
Vai voidaanko ajatella että "raamatun arvovallalla" voitaisiin ajatella että lapsella on oikeus valita vakaumuksensa vasta täysi-ikäisenä ja tai pois kotoa muuttaessaan.
Eli missä vaiheessa vl lapsi saa nuo tasa-arvopykälissä ja ihmisoikeuksissa mainitut oikeutensa. Ei-vl perheissä se useimmiten tapahtuu askel kerrallaan käsi kädessä vastuun kantamisen kanssa. Toiset vanhemmat taas viis veisaavat lapistaan... Mutta se ei ollutkaa tämän avauksen pointti vaan se mistä vl lapsen oikeudet tässä asiassa akavat?
"En ajatellut todellakaan siinä merkityskessä tuota lain rikkomista että tapahtuuko tässä kohdassa rikos. Vaan sitä että onko tuo tapa lain hengen mukaista."
Olisko sitten pitänyt otsikoida aloitus toisin kuin: Rikkovatko VL:t lakia?
Edelleen väitän, etteivät mainitsemasi epäkohdat ole vallitsevia VL-liikkeessä ja voit kysyä vain : rikkovatko jotkut VL-liikkeessä olevat lain henkeä vastaan etkä voi kysyä rikkoko liike!
Miten muuten erotetaan lakiteksti ja lain henki? Tarkoitatko, että lain henki on enemmän kuin lakiteksti?
Aina kun keskustelemme tälläisistä aisoita yleistämme. Jos nopeusrajoistus on 80 km tunnissa ja ajamma 81 kilometriä tunnissa lain valossa ajamme ylinopeutta eikö? Vaikka poikeusetta taidamme selvitä tuosta lainrikkomisesta rangaistuksetta.
Samnalaisesta rajankäynnistä lienee kyse silloin kun puhumme näistä lapsen oikeuksista.
Minä en tiedä kuinka laaja asia tuo "painostaminen ja kiristäminen" on mutta aivan yksittäisiksi tapauksisi se ei minun tietojen perusteella jää.
Kuitenkin tälläisten asioitten äärellä tulee se ajatus toisinaan mieleen että tarkoitus pyhitää keinot. Toisaalta on kyse hyvinkin "viattomista" asioista. Esim. nuori ilmoitaa ettei halua lähteä seuroihin ja vanhemmat vain toteavat että se on lähdettävä ja asista ei neuvotella. "Kiristämisen" välineinä voidaan käytää esim. kyytiä kavereille tai lupaa mennä jonnekkin. Tyyliin jos et lähde seuroihin et lähde kavereille.
Tämä voi olla monenkin mielsestä "lain valossa viatonta" mutta mikä on tuon nuoren subjektiivinen kokemus asisasta. Hän voi todellakin kokea tulleensa pakotetuksi johonkin sellaiseen jota ei aidosti halua.
Kun kysyt miten erotan lakitekstin ja lain hengen niin varsinkin kun määritellään ihmisen subjektiivista kokemusta jostain asiasta meillä ei ole lakiin kirjattuna lakitekstinä kuin esimerkkejä joiden valossa voimme arvioida ja suhteutaa ihmisen subjektiivista kokemusta. Esim. korkeimman hallinto-oikeuden ennakopäätökset. Nämä päätökset muodostavat lakitestin lainhenki tulinnat. Ymmärrätkö mitä yrtän sanoa.
Vaikka rikosnimike ei täytyisi toimintatapaa voidaan pitää lain hengenen (laikitekstin) valossa paheksuttavana.
Joku ei ole hyväksyttävää siltikään vaikka toimintatapa ei täyttäisi rikokesen tunnusmerkkejä.
Edellä mainistemasi esimerkki on varmaan aika tyypilinen tilanne johon olen vl perheissä törmännyt. Ok mutta onko pitemmän päälle kyse aidosti vain "ihan viattomasta asiasta". Jos lapsi ei aidosti halua lähteä seuroihin missä vaiheessa hänellä aidosti on oikeus sanoa ettei lähde. Onko tälläisessä tilanteessa vanhemmilla velvollisuus ottaa nuoren mielipide huomioon.
Lainhengen valossa on. Lapsella tulee olla oikeus ilmaista kanta itsään koskevissa asioissa ja tulla kuulluksi. Ja tässä kohdassa pitäisi olla oikeus myös vaikutaa siihen lähteekö vai eikö lähde seuroihin. Ainakin mitä lähemmäs täysi-ikäisyyttä tullaan.
Joku vuosi sitten Suomen Jehovien johtajaa haastateltiin päiväpeilissä.
Lapsi, joka oli epäuskoinen, heitettiin kotoa pois vasta, kun hän oli täysi-ikäinen.
Hän otti tuekseen jonkun Raamatun paikan. Harmi, etten muista sitä paikkaa enää.
eihän tästä varsinaisesti kuitenkaan ole kysymys. Siis siitä että täytyykö tuossa tilantteessa rikos - heitteille jättö tms. Voimme todeta että ei täyty. He hoitivat huoltovelvollisuuden 18 vuoteen asti.
Mutta se jää kysymykseksi että miten tuo 18 vuotiaana ulos heitetty on kokenut tuon tilanteen. Eli onko hänellä ollut omat oikeudet omaan uskontoon ja mielipiteeseen.
Vai saiko hän ne vasta sitten kun hän täytti 18 ja hänet heitetiin epäuskoisena pihalle.
Viimekädessä ei ole kyse juridiikasta vaan ihmisten subjektiivisesta kokemuskseta. Vertaa asiaa hoitokokouksiin. Vaikka rikosta ei olisi tapahtunut ihminen voi silti koke tuleensa väärin kohdelluksi.
Peususlailla lienee tarkoitus kuvata ihmisen perusoiekusia. Ja tässäkin kodassa perustuslaki tuo esille sen että lapsen mielipiteellä on lain valossa väliä. Se ei ole yhdentekevä tai merkityksetön asia joka voidaan sivuutaa.
Ja kun ajatellaan lapsen kasvua kokonaisuudessaan niin toteutuuko tämä lain heki vl kasvatuksssa?
No toteutuu, totutetuu!
ovat juridisesti eri asioita. Moraalisesti Jehovien toiminta on äärimmäisen raakaa ja tuhoavaa. Samoja piirteitä löytyy monista fundamentalistisista uskonnoista, joihin SRK-laisuuskin selvästi kuuluu. Hoitokokoukset seurauksineen kuuluvat siihen kategoriaan.
Mao Tse Tung sanoi aikanaan osuvasti: kansainvälinen oikeus tulee kiväärin piipusta. Valtaapitävät määrittävät loppujen lopuksi oikeuden, johon lampaiden on alistuttava.
Voittajat kirjoittavat historian ja säätävät lait.
ovatko laki ja moraali moralistisesti ajateltuna eiri asioita. Esim lievä ylinopeus on laitonta siinä kuin suurikin ylinopeus mutta moraalisesti sitä ei pidetä minään.
Kun kirjoitin avausta ajattelin asiaa varmaan puhtaasti moraalisesta näkökulmasta. Ja näin ollen ajattelin että "painostaminen" joka lain valossa voi olla "viatonta" on morallisesti lain valossa tuomittavaa. Koska henkilö johon se kohdistuu on täss kohdassa
- lapsia ja vajaavaltainen
- ja riippuvainen "painostajastaan"
Ensisijaisesti on kyse siitä että miten laspi kokee asian ja pitääkö lapsi sitä moraalisesti vääränä. Ja jos pitää niin onko hänellä jonkin muunkin kuin oman moraalinsa valossa oikeus paheksua aikuisen käytöstä.
Jos lapsi pitää vanhempiensa arvoja jja toimintatapoja vääränä hänellä tulee olla joku johon hän sitä vertaa. Eikö? Ja hän voi verrta ajatuksiaan mm lakiin tai ihmisoikeusjulistukseen muuhun uskontoon ym ym...
Mutta kysymys kuuluukin annetaanko lapselle ja nuorelle oikeus arvotaa venhempien arvoja ja pitää niistä ne jotka katsoo oikeksi? Vai vaaditaanko "keinoja kaihtamatta" hänen pitämään kiini vanhepien anamasta arvomailmasta kyseenalaistamatta ja epäilemättä?
Ei kait lasten kasvattaminen ole tuollaista? "Keinoja kaihtamatonta painostusta"? Eri asenteesta kait se kasvatus lähtee aivan kaikilla osa-alueilla.
Vanhemmillahan on velvollisuu kasvataa lastaaan ja ohjata oikeaan. Se oikea tuskin voi olla muuta kuin vanhempien oma käsitys oikeasta. kun lapsi aikuistuu, hän saa muutakin näkökulmaa ja vertaa sitten niitä ja vanhempien näkökulmaa ja poimii sieltä itselleen sopivat. Sehän on se luonnollinen tie persoonan kehittymisessä.Vanhempiakin on moneen junaan, mutta yleensä he pyrkivät kasvattamaan lastaan parhaansa mukaan. Niin uskon suhteen kuin muutenkin.
Heh. Annappa lapsillesi lapsen oikeuksien julistus käteen. Sellainen lapsi joka siitä jotakin ymmärtää, osaa jo muutenkin arvioida asioita, kasvatustaankin. Muun ikäisille vanhempien sana on se laki ja julistus, ja hyvä niin.
"Mutta kysymys kuuluukin annetaanko lapselle ja nuorelle oikeus arvotaa venhempien arvoja ja pitää niistä ne jotka katsoo oikeksi? Vai vaaditaanko "keinoja kaihtamatta" hänen pitämään kiini vanhepien anamasta arvomailmasta kyseenalaistamatta ja epäilemättä?"
Minä sain päättää ajattelemistani asioista vasta kun muutin kotoa.
Jos ajattelin toisin kuin vanhempani ihan mistä vain se oli väärin, johon vastattiin kieltävästi.
Oli se aika rankkaa kun omat mielipiteet ja pohditut asiat lyntättiin aina alas. Ja minusta se oli väärin ja on vieläkin.
Tuntui, että olin tyhmä enkä osannut ajatella itse mitään. Tuo on vaivannut elämässäni aika paljon.
Itse en halua toimia noin vaan haluan omille lapsilleni opettaa ajattelemista, asioiden kyseenalaistamista ja keskustelutaitoa.
"kun lapsi aikuistuu, hän saa muutakin näkökulmaa ja vertaa sitten niitä ja vanhempien näkökulmaa ja poimii sieltä itselleen sopivat"
Missä iässä vl lapsi aikuistuu? Onko rippikouluun menevä vl mielestä lapsi vai jo "melkein" aikuinen.
Sinä olet ihan oikeassa mutta kuten tässäkin ketjussa yksi toi esille että oikeus omaan ajatteluun tuli vasta sitten kun muutti pois kotoa. Siitäkö se aikuisuus alkaa? Ja oma ajattelu?
Eikö lapsi saa jo päiväkodissa koulussa jne erillaisia näkökulmia asiohin. Kun lapsi oppii lukemaan mailmankuva voi avartua melkoisesti.
Ei ne näkökulmat ja ajatukset tule vasta sitten kun ihminen muuttaa pois kotoa. Ne ovat olemassa jo paljon ennen sitä.
Vanhemmat näköjään päättävät lasten puolesta, jos vanhemmat kuuluvat ev.lut. kirkkoon. Vl-usko kuuluu ev.lut. kirkon piiriin, joten vl-vanhemmat päättävät lapsensa uskonnon. Vanhemman päätösvalta kuuluu ev.lut. kirkon oppeihin.
Minutkin on lapsena kastettu ev.lut. kirkon toimesta. Nyt vasta luin, mitä se tarkoittaa. En vauvana sitä ymmärtänyt. Mitenhän voisin sen mitätöidä? En halua tulla "siunatuksi ristinmerkillä".
Miksei odotettu, että voisin antaa edes suullisen suostumukseni ev.lut. kirkon kasteesta. Olisin halunnut ensin tietää ev.lut. kirkon opit ja harkita itse, haluanko saada kasteen ev.lut. kirkon toimesta.
Rikkoiko ev.lut kirkko lain henkeä, kun minun suostumustani ei kysytty?
Tässä linkki ev.lut. kirkon "kirkollisten toimitusten kirjaan"
http://www.evl.fi/kkh/to/kjmk/toim-kirja/kasuaalit.html
tai suora linkki "lapsen kaste" pdf-tiedostoon:
http://www.evl.fi/kkh/to/kjmk/toim-kirja/01a_lapsen_kaste.pdf
lasten oikeuksien julistus:
http://www.ykliitto.fi/iotieto/lapsij.html
lastensuojelulaki (katso 4 § Lastensuojelun keskeiset periaatteet):
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417
jollain tasolla ymmärrän ajautksesi. Kuitenkin itse ajattelen että vanhemmat haluavat liitää lapsensa siihen uskoon jonka tuntevat rakaaksi ja kailliiksi. Lapsi on viaton itsessään ja näin ajateltuna taivaskelpoinen ilman kastettakin.
Pitäisikö tätä ajatella "rikoksena"? Ei minusta. Kuitenkin kun ajatellaan sitä että Jumala on täydellinen rakkaudessaan ja antaa ihmidelle täydellisen valinnan vapauden uskotaanko me vai emmekö. Niin kuinka jos Jumalan rakkauteen ei sisälly pakkoa me voisimme pakolla ketään olla ajamaassa Jumalan tykö?
Jos lapsi kasvatetaan vanhempien uskoon missä on lapsen omakohtainen usko? Onko vl lapsella oikeus omakohtaiseen uskoon? Tai onko siihen vl ylipäätään?
mutta vanhemmilla on vastuu noudattaa lakia uskonnon opettamisessakin. Jos laki kieltää lapsen pakkokasteen, vanhempien ja uskonnon harjoittajien tulee kunnioittaa lakia. Tällaista lakiahan ei ainakaan vielä ole laadittu. Pitäisiköhän ottaa kansanedustajiin yhteyttä?
Vauvakaste on tietenkin vanhemmille merkityksellinen, mutta mikään Jeesuksen opettama periaate ei puolla pakottamista uskontoon tai kirkollisiin toimituksiin. Eikö pelastus ole yksilöllinen ja eikö kaste ole yksilön kaste. Yksilön tulisi saada valita se itse.
Aikoinaan juutalaisilla oli laki poikavauvojen esinahan leikkaamisesta ns. ympärileikkaamisesta. He uskoivat, että se oli Jumalan antama käsky heille ja että se perustui juutalaisten erillään oloon muista kansoista. Ympärileikkaamisen vaatimus lakkasi mooseksenlain lakkaamisen myötä ns. alkukristillisyydessä. (Joissakin uskonnoissa noudatetaan edelleen ympärileikkaamista, myös Suomessa. Se sallitaan tietääkseni perinteiden noudattamisen ja uskonnonvapauden nimissä.)
Myöhemmin on kristillisissä uskonnoissa tulkittu kasteen tulleen ympärileikkaamisen tilalle. Sille ei kuitenkaan löydy mitään raamatun sisältämää perustetta.
On outoa, että juutalaisten erottautumisen symbolia (merkkiä esinahassa) sovelletaan monissa kristillisissä uskonnoissa vauvakasteen muodossa. Kasteellahan on aivan eri merkitys ainakin Jeesuksen mukaan. Jeesuskin oli ympärileikattu 8 päivän ikäisenä ja silti hän meni Johanneksen kasteelle.
Jeesus ei koskaan opettanut esinahan ympärileikkaamisen pelastavan ihmistä, silloinhan naisilta olisi kielletty pelastuminen, koska heillä ei ole esinahkaa. Jeesus opetti sydämen ympärileikkaamista eli kääntymistä noudattamaan Jeesuksen opetuksia ja kasteen hän opetti olevan pelastuksen kannalta välttämätön, sitoutumisen ja liiton osoitus. Huom. vauva ei voi sitoutua!
Ennen kastetta ihmisten tuli saada tietää, mitä se merkitsee. Ensin ihmisiä opetettiin ja sitten he sitoutuivat noudattamaan näitä opetuksia ja osoittivat sen menemällä kasteelle.