Sotien jälkeen kyläkouluumme muutti uusi naisopettaja Ylämaalta perheineen ja ihme että miten soutuvenekin tuli meidän järvelle muuttokuorman mukana.
Vene oli ehkä viisimetrinen.Laidat olivat korkeat myös keskellä venettä ja jos sivulta katsoi niin laitalinja oli keulasta perään vaakatasossa.
Keulasta ja perästä vene oli samanmuotoinen kokka- ja peräpuineen.
Tuhdot olivat kiinteät ja erikoista oli että
perätuhdon selkänojana oli "säilytyslokero", johon johti noin parikymmensenttinen pyöreä reikä. Sinne saattoi laittaa vaikkapa onkimatopurkin tai retkieväät tai vaikkapa verkonpainoja.
Siihen aikaan kylänmiehet sanoivat, että se on Laatokan vene. Laatokalla kun on kuulemma jyrkempi aallokko
kuin Suomen järvillä tai merellä.
Tietääkö kukaan näistä veneistä ja onko Laatokalla todella jotenkin erikoinen aallokko
Vene oli ehkä viisimetrinen.Laidat olivat korkeat myös keskellä venettä ja jos sivulta katsoi niin laitalinja oli keulasta perään vaakatasossa.
Keulasta ja perästä vene oli samanmuotoinen kokka- ja peräpuineen.
Tuhdot olivat kiinteät ja erikoista oli että
perätuhdon selkänojana oli "säilytyslokero", johon johti noin parikymmensenttinen pyöreä reikä. Sinne saattoi laittaa vaikkapa onkimatopurkin tai retkieväät tai vaikkapa verkonpainoja.
Siihen aikaan kylänmiehet sanoivat, että se on Laatokan vene. Laatokalla kun on kuulemma jyrkempi aallokko
kuin Suomen järvillä tai merellä.
Tietääkö kukaan näistä veneistä ja onko Laatokalla todella jotenkin erikoinen aallokko
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://www.kolumbus.fi/antti.ripatti/vene/
Laatokka on iso vesi. Voisi olettaa, että aallokko olisi ajoittain isoa ja jyrkkääkin (jyrkempää kuin merellä) kuten isoilla järvenselillämmekin.
Laatokan mallin vene on keulamuodoltaan jokseenkin samanlainen kuin Perämeren Suomen puolen rannikolla käytettävä vene. Molemmissa vesialueissa on makea vesi ja jyrkkä, lyhyt aalto. Perämeren rannikolla oli 50 ja 60- luvuilla Karjalasta muuttaneita tunnettuja venemestareita jotka vielä kehittivät venettä.
oikealla laatokalla tehdyllä veneellä paljonkin ja silloin huomasi, miten hyvä se oli soutaa, meni suoraan ja herkästi, kun oli julmetun pitkät ja kapealapaiset airot. Siltikin se kääntyi yllättävän hyvin. Muistaakseni siinä oli molemmissa päissä ne säilytyslokerot. Tunsin hyvin sen tekijänkin, kun oli naapuri, silloin jo kasikymppinen, entinen veneentekijä laatokalla. Vene oli tehty kestämään, paksua lautaa ja kovat kaaret jykvät pollukat. Oli myöhemmin tehnyt laudasta ihan savolaismallisenkin, jolle oli silloin kertynyt ikää jotain vajaa viiskyt vuotta, mutta se oli kunnoltaan kun uusi. Pappa osasi tervata sen oikein. Ainakin satsiin kuului liitujauhoa, tervaa, vernissaa(kohan)ja jotakin muutakin, en muista mitä.