Kannattaa lähtee kokeilemaan..eka pameja ja viinaa, vähän nukahtamislääkkeitä, sit pilvee..Sit ku pilvi väsyttää ja tekee olon liian veltoks, niin pirillä siitä herää. Sit kun pitempi pirikuuri takana, niin subuilla saa oloa korjattua, ja taas voi vähän pössytellä.. Sit bileiltoina kannattaa essoja ottaa, ja että tulis vielä enemmän kunkku olo, niin koksuu voi kokeilla. Sitten toki gammaa myös.. Mutta sit kun tohon säätöön väsyy, niin subukoukussa on kiva riippuu vähän useempi vuosi. Hankkia C-hepatiitti ainaki, niin tuntee ittensä tautiseks narkiksi. Ja katkoilla voi käydä lepäämässä ja velkojilta piileksimässä.
Kuulostaako hehkeeltä, nuoret jotka haaveilette hyvistä kikseistä? Mulla pelkkä irti pääseminen kesti pari vuotta, ja muutama katkokerta vaadittiin. Sit siihen päälle interferonihoito, milla C-hepaa hoidettiin. Siitä paniikkihäiriöitä, sairas alipaino,uniongelmat, jatkuva kuume ja helvetilliset säryt!!
Nyt onneks toi kaikki ohi,ja voi taas hengittää rauhassa kun elämän palat saanu kasattua uudelleen (ulosotot maksettu, nykyään kattokin pään päällä ym)
Kuulostaako hehkeeltä, nuoret jotka haaveilette hyvistä kikseistä? Mulla pelkkä irti pääseminen kesti pari vuotta, ja muutama katkokerta vaadittiin. Sit siihen päälle interferonihoito, milla C-hepaa hoidettiin. Siitä paniikkihäiriöitä, sairas alipaino,uniongelmat, jatkuva kuume ja helvetilliset säryt!!
Nyt onneks toi kaikki ohi,ja voi taas hengittää rauhassa kun elämän palat saanu kasattua uudelleen (ulosotot maksettu, nykyään kattokin pään päällä ym)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Toivottavasti muutkin olis yhtä vahvoja, Onnee sulle tosi paljon! Toivottavasti rakas siskoni pystyis joskus samaan :(
Toivon todella että siskosi löytää tarvittavat voimavarat. Muista, sinä et voi asialle oikeastaan mitään..hyysääminen ei auta, hoitoon pakottamalla ei saada tuloksia. Halu pitää löytää itsestään ja ongelma tunnustaa ennen kun pitkä tie elämänmuutokseen voi alkaa. Isellä nykyään lapsi ja opiskelen. IHMEITÄ TAPAHTUU!
Olen Todella iloinen sun puolesta :) Siskostani vielä, Olen huomannut että en pysty oikeastaan muuten auttamaan kuin olemalla tukena jos päättää mennä hoitoon. Rahaa en enää halua laittaa koska tiedän mihin ne menee ja aineita en rahoita! Joka päivä saa pelätä puhelinsoittoa että jotain on sattunut :(
Aika paljon kertoo se lähtöasetelma, että pitää sen viinan kanssa ottaa pillereitä. Ei saa viinasta päätä riittävän sekaisin? Moni alkoholista pilveen vaihtava, ja siinä pysyvä, on kokenut pilven miedompana ja terveellisempänä vaihtoehtona paremmaksi päihtymistavaksi. Ja sit jos lähdetään kokeilemaan muuta (subu, piri), niin luonnollisesti ne tehdään ruiskuihin koskematta!
Tollaseen kierteeseen ei yksinkertaisesti joudu kuin ne, joilla elämä on alunperinkin todella heikossa jamassa.
Itse olin lukiossa kun alkoi, kiltti perhetyttö ollut aina..kokeiluista lähti, ja ekan kerran kun kavereitten kanssa piikkiä kokeilin, niin enää ei ollukkaan takas menemistä miedompiin. Piristä tuli mun ensirakkaus, jos niin voi sanoa.. että silleen mulla. Toki toisilla jää kokeiluasteelle, toisilla sitten ei..Se elämä lähti pikku hiljaa rapistumaan ympäriltä, kun arki tuntu liian harmaalta ja tylsältä. Helpompi oli vaan olla ajattelematta arkisia velvollisuuksia, ja jatkaa hyvää oloa. Ja se hyvä olo ei tunnetusti pitkään kestä, lopulta vaan olo saatava normaaliksi..
Jaa meinaatko ettei ongelmaa pääse kehittymään ilman piikkiä? Moni on rapakunnossa vaikka ei piikittäisi. Koukkuun voi jäädä ilmankin..
Aina huumeongelmista puhuttaessa jauhetaan paskaa, että kaikki on "aloittaneet" kannabiksella (ja tuhat huutomerkkiä).
Tosiasiassa lähes kaikki päihde/huumeongelmaiset ovat ottaneet ensimmäisen pillerihumalansa teini-iässä.
Siksi olisikin oikeammin sanoa, kaikki narkit ovat aloittaneet napsimalla reseptilääkkeitä kiljun kera.
itse aloitin kylläkin ihan satunnaisesti hasaa polttamalla, siitä parin vuoden sisällä siirryin essoihin siitä muutaman pirikokeilun jälkeen subuun, johon sitten koukahdin muutamaksi vuodeksi... ainoastaan subua käytin hihaan. kyllä se lopettaminen oli helvetin vaikeaa. en missään vaiheessa käyttänyt päivittäin, mutta henkinen riippuvuus oli sitäkin kovempi, kun tulikin se viikonloppu eikä voinut ottaa niitä nokkia tai tööttejä. mä en keksi enää mitään hyvää selitystä kaman vedolle, tappaakin voi itsensä lyhyemmän kaavan kautta.
luojan kiitos se on nyt ollut takana päin jo vuosia itselläni, voimia kaikille asian kanssa painiville.
Samalla lailla tuo käyttäminen lähti munkin kohdalla. Omituisia viestejä muuten vastaajilla. Itse en lähtenyt käyttämään paetakseni kurjuutta. Tulen ns hyvästä perheestä, käytön aloittaminen oli ennen kaikkea hauskanpitoa. Sitten jossain vaiheessa vain karkasi mopo täysin käsistä ja siinä meni kymmenisen vuotta..
Nyt olen ollut pari vuotta puhtaana. Mullakin on C-hepatiitti. Olen ajatellut aloittaa interferonin, mutta noi sivuoireet kieltämättä pelottaa. Tällä hetkellä keskityn intensiivisesti opiskeluun, enkä tiedä, mitä siitä tulisi sen feronin kanssa.. Toisaalta kyllä haluaisin päästä taudista eroon. Lisäksi mulla on jonkinasteinen ahdistushäiriö (kiitos päihdevuosien -> aivokemia sekaisin) ja saan toisinaan paniikkikohtauksia, joten se hoito voi olla henkisesti aika rankka kokemus.
Sinulta siis ilmeisesti lähti C pois hoidon ansiosta? Kauan jouduit ottamaan interferoni-piikkejä? Oliko sivuoireet samantapaisia kuin subu/bentsovieroitusoireissa?
Ainakin vielä pysynyt poissa..OIreet olivat pahat..ja voi todella subuviekkareihin rinnastaa. Kovaa kuumetta oli,lihaskramppeja,nivelkipuja,pahoinvointia,paniikkikohtauksia,unihäiriöitä,paino tippui ihan silmissä.Lääkitys lopetettiin kun minä 169cm pitkä ihminen painoin enää 47kg..Vielä nuo seurannat on parin vuoden välein. Kannattaa hoitaa pois!Mulla oli ns.helppo tyyppi, muistaaksen A1