Juova alkoholisti on luova ja järkähtämätönkin päättelyssään mahdollistaa juomisensa.
Juova alkoholisti myös viimeiseen asti pyrkii kiistämään oman vastuunsa elämänsä hallinnassa.
Alkoholistiset piirteet ihmisen luonteessa ja toiminnassa ovat vaikuttavimpina ainakin juovalla alkoholistilla. Mistä ne lopulta johtuvat, sitä tutkitaan.
Mutta jatkuuko alkoholistinen päättely vielä juomisen loputtuakin ja kuinka pitkälle se voi äärimmillään mennä? Sen tiedämme, että riippuvuuksia ei koskaan pidä aliarvioida.
Mielenkiintoista ja eniten ajatuksia herättävää on se seikka, että juuri alkoholistit itse haluavat että alkoholismi julistettaisiin kyseenalaistamatta sairaudeksi. Herää kysymys, miksi?
Tiedämme, että juomisen petaaminen haetaan joskus hyvin kaukaa, niin kaukaakin, että sen myöntäminen tai tiedostaminen saattaa olla erittäin kiusallista ja vaikeaa, uskomatonta ja nöyryyttävääkin.
Mutta alkoholistille itselleen siellä syvällä sisimmässään itsestäänselvää.
Mutta ei kai sentään näin kaukaa kukaan petaa vapaa-aikansa maksimointia sekä tissutteluaan, vaan vain "oikeat" alkoholistit, eivätkä kai hekään:
http://www.mediuutiset.fi/doc.te?f_id=1130690
Mutta kuinka moni alkoholisti eläkepäätöksen saatuaan jatkaakin juomistaan, tai tekee siitä viimeinkin varsinaisen päätyönsä, ja oliko tämä juuri tavoitteena, ei kai sentään? Vaikka arki elämä onkin yhtäkkiä pelkästään juomista, yrittelemistä juomattomuuteen, retkahtelua ja AA-istuntoja, nyt vihdoin varmana pysyväisjäsenenä. Elämä oli tällaista ehkä jo aiemminkin, mutta sairaus antaa tähän nyt oikeutuksen ja luvan sekä rahoituksen. Mutta yleensä vain lyhyeksi aikaa, ja sitten ongelma "poistuu".
Itsekään en tuohon uskoisi, mutta ei voi välttyä miettimästä tuotakin mahdollisuutta.
Silti tämänkaltainen tie toteutuu monella, sen tiedän. Itse mietin sitä, miksi se halutaan tehdä viralliseksi reitiksi pois yhteiskunnasta ja elämästä, poisko jaloista?
Alkoholisti tarttuu mielellään täkyyn, tiedostamattaankin, niin suuri voi olla houkutus juomisen mahdollistumiseen, vaikka tätä mahdollisuutta ei viimein käytettäisikään vaan elämä asettuisi mallilleen, vaatimattomallekin, kuten monelle myös käy. Silloin jarruna voi tosin olla yksinomaan eläkkeen summa, sen euro-määrä asettaa juomiselle rajat, pienet, suuret tai olemattomat.
Silti, olen sairauseläkkeen kannalla mikäli alkoholismi on tuhonnut terveyden, eikä paluu työelämään näytä mahdolliselta. Eläkepäätös usein myös auttaa alkoholistin normaaliin elämään.
Se, että a julistetaan ensisijaiseksi sairaudeksi, johtaa kuitenkin hallitsemattoman tulevaisuuden mahdollisuuteen terveydenhuollossa ja yhteiskunnassa muutenkin. Alkoholin läpi yhteiskunnan kaikkien rakenteiden ja arvojen sekä ennakkoluulojen käyvää vaikutusta ei pidä ohittaa olan kohautuksella.
Mutta tuo kaikki edellä oli vain mielikuvituksen luomaa ajatuksien yhdistelyä, eikä sillä ole mitään tekemistä todellisessa elämässä ja yhteiskunnassa, eihän? Vai, käsi sydämelle; voisiko sittenkin olla edellä kuvatussa edes hiven totuutta.
Mutta vaikeaa on hahmottaa silti asioiden kaikkia yhteyksiä, ihmismieli pysyy toistaiseksi arvoituksena. Alkoholistin mieli varsinkin.
Hyvää päivän jatkoa kaikille.
Juova alkoholisti myös viimeiseen asti pyrkii kiistämään oman vastuunsa elämänsä hallinnassa.
Alkoholistiset piirteet ihmisen luonteessa ja toiminnassa ovat vaikuttavimpina ainakin juovalla alkoholistilla. Mistä ne lopulta johtuvat, sitä tutkitaan.
Mutta jatkuuko alkoholistinen päättely vielä juomisen loputtuakin ja kuinka pitkälle se voi äärimmillään mennä? Sen tiedämme, että riippuvuuksia ei koskaan pidä aliarvioida.
Mielenkiintoista ja eniten ajatuksia herättävää on se seikka, että juuri alkoholistit itse haluavat että alkoholismi julistettaisiin kyseenalaistamatta sairaudeksi. Herää kysymys, miksi?
Tiedämme, että juomisen petaaminen haetaan joskus hyvin kaukaa, niin kaukaakin, että sen myöntäminen tai tiedostaminen saattaa olla erittäin kiusallista ja vaikeaa, uskomatonta ja nöyryyttävääkin.
Mutta alkoholistille itselleen siellä syvällä sisimmässään itsestäänselvää.
Mutta ei kai sentään näin kaukaa kukaan petaa vapaa-aikansa maksimointia sekä tissutteluaan, vaan vain "oikeat" alkoholistit, eivätkä kai hekään:
http://www.mediuutiset.fi/doc.te?f_id=1130690
Mutta kuinka moni alkoholisti eläkepäätöksen saatuaan jatkaakin juomistaan, tai tekee siitä viimeinkin varsinaisen päätyönsä, ja oliko tämä juuri tavoitteena, ei kai sentään? Vaikka arki elämä onkin yhtäkkiä pelkästään juomista, yrittelemistä juomattomuuteen, retkahtelua ja AA-istuntoja, nyt vihdoin varmana pysyväisjäsenenä. Elämä oli tällaista ehkä jo aiemminkin, mutta sairaus antaa tähän nyt oikeutuksen ja luvan sekä rahoituksen. Mutta yleensä vain lyhyeksi aikaa, ja sitten ongelma "poistuu".
Itsekään en tuohon uskoisi, mutta ei voi välttyä miettimästä tuotakin mahdollisuutta.
Silti tämänkaltainen tie toteutuu monella, sen tiedän. Itse mietin sitä, miksi se halutaan tehdä viralliseksi reitiksi pois yhteiskunnasta ja elämästä, poisko jaloista?
Alkoholisti tarttuu mielellään täkyyn, tiedostamattaankin, niin suuri voi olla houkutus juomisen mahdollistumiseen, vaikka tätä mahdollisuutta ei viimein käytettäisikään vaan elämä asettuisi mallilleen, vaatimattomallekin, kuten monelle myös käy. Silloin jarruna voi tosin olla yksinomaan eläkkeen summa, sen euro-määrä asettaa juomiselle rajat, pienet, suuret tai olemattomat.
Silti, olen sairauseläkkeen kannalla mikäli alkoholismi on tuhonnut terveyden, eikä paluu työelämään näytä mahdolliselta. Eläkepäätös usein myös auttaa alkoholistin normaaliin elämään.
Se, että a julistetaan ensisijaiseksi sairaudeksi, johtaa kuitenkin hallitsemattoman tulevaisuuden mahdollisuuteen terveydenhuollossa ja yhteiskunnassa muutenkin. Alkoholin läpi yhteiskunnan kaikkien rakenteiden ja arvojen sekä ennakkoluulojen käyvää vaikutusta ei pidä ohittaa olan kohautuksella.
Mutta tuo kaikki edellä oli vain mielikuvituksen luomaa ajatuksien yhdistelyä, eikä sillä ole mitään tekemistä todellisessa elämässä ja yhteiskunnassa, eihän? Vai, käsi sydämelle; voisiko sittenkin olla edellä kuvatussa edes hiven totuutta.
Mutta vaikeaa on hahmottaa silti asioiden kaikkia yhteyksiä, ihmismieli pysyy toistaiseksi arvoituksena. Alkoholistin mieli varsinkin.
Hyvää päivän jatkoa kaikille.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kenelle kirjoituksesi on tarkoitettu sillä alkoholisti ei jaksa tuommoisia sepustuksia lukea. Minäkin jätin kesken vaikka en ole alkoholisti vaan tavallinen juoppo.
putosin aika totaalisesti kärryiltä. Siis se, että pidän alkoholismia sairautena (koska uskon, että aivokemiassa tapahtuviin muutoksiin liittyvä tutkimus on oikeilla jäljillä, vaikkakin epäilemättä lisätietoa saadaan tulevaisuudessa vielä paljon), on pohjimmiltaan juomisen petaamista? Ja motiivinani on päästä työkyvyttömyyseläkkeelle sillä tavalla, että vakuutan Suomi24-palstalla, että alkoholismi on sairaus?
Sorry, pitkän ja vakavan pohdintasi tulokset väkisinkin hymyilyttävät. Eipä ole tullut mieleenkään hakea kuntoutustukea tai eläkettä alkoholismin takia. Kyllä tässä päinvastoin tehdään töitä niin paljon kuin voimia riittää.
Minulle sen ymmärtäminen, että alkoholismi on sairaus, on tarkoittanut sitä, että minun pitää hoitaa itseäni. Jos minulla olisi diabetes, tietäisin etten voi käyttää sokeria; jos olisi keliakia, en söisi viljatuotteitai; kun tiedän olevani alkoholisti, tiedän ettei alkoholi sovi minulle.
Miksi, muuten, et kirjoittisi samalla nimimerkillä kuin aikaisemmin (ex-raitis)? Minusta se olisi reilumpaa muita kirjoittajia kohtaan, vaikka mitään pakkoja ei täällä olekaan.
P.S. En avannut antamaasi linkkiä, kun olen taas gprs-yhteyden päässä ja tällä ei kovin pitkään jaksa surffailla. Työkuvioissa menee nimittäin tämäkin viikonloppu.
Ei takuulla ole ex-raitis asialla tuossa viestissä, vaan copypasteilija, joka ei tietenkään lähdettään laittanut esille.
Alkoholismi on yhtä monimutkainen, kuin kenen tahansa nyky- tai ex-juopon psyyke, joten alkoholismin luonteesta ja olemuksesta tullaan kiistelemään hamaan maailman loppuun.
Tämän päivän totuus on huomisen päivän vale.
Jos odotat tutkimuksista jotain simsalabim-ratkaisua alkoholismiin niin yritä olla vähintään Metusalem.
Alkoholismi on hyvin vahvasti sidoksissa myös psyykeen.
Hyvin kuvaavaa on se, että Sigmund Freud, jonka nimeen on vannottu kauan, on tippumassa jalustaltaan.
Se niistä tutkimuksista, kun niilläkin on taipumus vanhentua.
Kaksi tekijää, jotka parhaiten ennustavat retkahduksia, ovat:
- sisäisten selviytymisstrategioiden puute
- usko, että alkoholismi om sairaus
http://casaa.unm.edu/rrep.html
Miksi täällä aina (jotkut) olettavat ihmisillä olevan useita nikkejä? Siksikö, että he itse harrastavat sellaista kikkailua ja epäilevät siksi kaikkia muitakin?
(hyvin toimivista) sisäisistä selviytymisstrategioista.
Sairauskäsityksestä: ennakoiko se, että depressio on mielestäni aivojen dopamiini- ja serotoniinituotantoon (ja luultavasti moneen muuhun maallikolle tuntemattoman tekijään) liittyvä sairaus, depression uusiutumista?
En, muuten, väittänyt ex-raittiin varsinaisesti kirjoittavan usealla nikillä, koska alkuperäisen viestissä ei varsinaisesti ollut nikkiä lainkaan. Ihmettelin nimenomaan sitä, miksei hän käyttäisi tutuksi tullutta nikkiään.
Hyviä sisäisiä selviytymisstrategioita löytyy esim. SMARTista:
http://www.smartrecovery.org/resources/toolchest.htm
"ennakoiko se, että depressio on mielestäni aivojen dopamiini- ja serotoniinituotantoon (ja luultavasti moneen muuhun maallikolle tuntemattoman tekijään) liittyvä sairaus, depression uusiutumista?"
Enpä usko. Kannattaisiko etsiä netistä, josko aiheesta olisi tutkimuksia tehty?
"En, muuten, väittänyt ex-raittiin varsinaisesti kirjoittavan usealla nikillä, koska alkuperäisen viestissä ei varsinaisesti ollut nikkiä lainkaan. Ihmettelin nimenomaan sitä, miksei hän käyttäisi tutuksi tullutta nikkiään."
Seliseli.
Depressio saattaa liittyä aivojen dopamiini- ja serotoniinituotantoon, ja se tiedetään, että depressiolla on vahva taipumus uusiutua, mutta pelkkä aivokemia ei selitä depressiota, eikä alkoholismia, koska mukana on myös ihmisen mieli, ja sen tutkimus onkin varsinaista "virtuaalitiedettä", jota ei laboratoriokokein todenneta.
tutustua noihin SMART-sivuihin kunhan olen paremman yhteyden päässä ja on enemmän aikaa. REBT on toki tuttua ja itse asiassa ostin viimeisimmältä Lontoon reissultani terapeuttista kirjoittamista käsittelevän kirjan, joka perustuu nimenomaan REBTiin.
Ovatko nämä linkissäsi olleet ajatukset mielestäsi jotenkin ristiriidassa AA:laisuuden kanssa? Ainakin tuosta osuudesta, joka liittyi menneen jättämiseen taakse, löysin ihan samoja asioita joita olen käynyt läpi AA-kummini kanssa. Samoin perfektionismi-osuudessa. Olemme käyneet asioita läpi sekä puhumalla että kirjoittamalla. Muita en nyt yksinkertaisesti ehdi jäädä availemaan eli kaikkea tekstiä en todellakaan ehtinyt lukea läpi.
Minusta AA-ohjelma ei millään tavalla sulje pois kognitiivisen terapian menetelmiä. Tietysti AA:n voi nähdä juoppoköörinä, joka kokoontuu monta kertaa viikossa muistelemaan menneitä juomisiaan ja valittamaan kurjuuttaan ja voimattomuuttaan, ja AA:laiset itse ovat pitkälti syypäitä siihen, että tuollainen näkemys on syntynyt. Onnekseni olen itse kuitenkin päässyt mukaan AA:han, jossa menneisyys käsitellään ja sen jälkeen jätetään taakse, ja jossa painotetaan kummin kanssa *työskentelyä* eikä palavereissa "oksentamista".
Ainoa, mikä luultavasti selkeästi erottaa AA:n Smartista, on näkemys, että en kuitenkaan voi omin voimin (enkä toisten ihmisten avulla) toipua alkoholismista. Yhtä lailla kuin minun on mahdotonta estää vaikkapa hiuksiani kasvamasta, minun on mahdotonta tahdonvoimalla korjata aivojen kemiassa tapahtuneita muutoksia (reseptorien väheneminen tms). Tuokaan ei tosin ole yksiselitteinen asia, onhan ihmisiä jotka ovat loukanneet päänsä ja menettäneet jonkin toimintakyvyn aivojen vaurioiduttua, mutta rankan treenaamisen kautta toimintakyky on saatu palautettua, ja uudet osat aivoissa ovat aktivoituneet ja ottaneet vaurioituneen osan tehtäviä. Mutta se taas menee yli minun ymmärrykseni ja koulutukseni.
Minulla on myös oma vakaumukseni siitä, mikä on elämän(i) tarkoitus ja mikä elämää ohjaa - jos se jotakuta ärsyttää, niin ongelma on hänen eikä minun, koska en omaa vakaumustani muille tarjoa. Edellyttääkö, SMART, muuten ateismia?
Nyt juuri uskon siihen, että ellen ala valmistautua niin myöhästyn tärkeästä tilaisuudesta.
väittäisin, että depressio ei "saata liittyä" vaan liittyy. Depressiota voi nimittäin sairastaa myös ilman että kokee mielialan laskua tai surullisuuden/masennuksen tunteita (linkkiä lisätietoihin en tähän hätään ehdi etsiä, mutta asia on todettu useammankin asiantuntijatahon suulla).
Mutta häiriintyykö serotoniiniaineenvaihdunta siksi, että ihmisen mieli masentuu? Kumpi tulee ensin, muna vai kana? Voiko ihminen ajattelemalla vaikuttaa aivojensa kemialliseen toimintaan? Vai tuleeko mielialan lasku vasta serotoniinitasojen laskun seurauksena? En tiedä. Minusta se on mielenkiintoinen teoria, että ihminen voisi ajattelemalla palauttaa kehossaan tietyt hormoni- tms tasot normaaleiksi, mutta onhan psykosomatiikka kokonaisuudessaan erittäin kiehtova tutkimusalue.
Kemikaalien ohella käytetään edelleen sähköshokkeja masennuksen hoidossa, ja olen saanut aika positiivisen kuvan niiden tehosta. Helposti niihin ei turvauduta riskien (nukutuskin on aina riski tai vähintään rasitus elimistölle) ja sivuvaikutusten (mm. lähimuistin katoaminen) takia, mutta itse ottaisin mieluummin viisi sähköshokkihoitokertaa kuin vuosikausien lääkityksen, jos olisin valintatilanteessa.
Taidat olla harvinaisen itsenäisesti ajatteleva AA:lainen. Nyt on ihan pakko kysyä: Ovatko Anonyymit todella onnistuneet tuomaan jotain uudistusta tunkkaiseen AA:laiseen ripittäytymis-syyllistymiskuvioon?
"Edellyttääkö, SMART, muuten ateismia?"
Ei SMART kiellä eikä kannusta korkeampien voimien etsimistä. Omien sisäisten voimien olemassaoloon olisi kyllä hyvä uskoa - muuten voi menestys jäädä kehnoksi.
Epäilys monen nikin käyttämisestä syntyy siitä,
ettei ihminen pysty pidempiaikaisesti muuttamaan ilmaisuaan ja tekstin poljentoa kuin hyvin rajallisesti..:) se on kuin sormenjälki.
Ellei täällä sitten ole kirjoittamssa
Guinnesin ennätyskirjaan kelpaava määrä identtisiä kaksosia, kolmosia ja muita toistokertoja on epäilys myös aiheellinen..:)