Silloin tällöin teen tyhjennyksen. Ostan monta puloa viinaa ja viiniä sekä olutta. ostan myös tolkuttomasti hyvää ruokaa. Sitten alan juopotella ja mässäillä, yksinäni. Kautta kestää muutaman vuorokauden. Siksi ajaksi haen etukäteen sairaslomaa, keinot löytyy.
Tämän teen pari, kolme kertaa vuodessa. Muulloin en ryyppää.
Hirmumukavaa, elän jo odotuksen tunnelmissa.
Tämän teen pari, kolme kertaa vuodessa. Muulloin en ryyppää.
Hirmumukavaa, elän jo odotuksen tunnelmissa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No onko sulla jotakin ongelmaa ton hommasi kanssa, vai miksi avaudut? Ehkä tuo mainitsemasi yksinäisyys siinä painaa.
Mene ny ihmeessä ravintolaan syömään ja juomaan, jos ei tuon kummemmasta ole kyse. Hoituis kaikki samalla iskulla.
Mut kukin tavallaan.
Mutta muista ostaa myös jotain alkoholitonta juotavaa,kun olet lopettanut dokaamisen.
Voi olla että janottaa,ja silloin on hyvä
olla jotain juotavaa.Niin ei tartte lähteä
darrassa kioskille tai lähikauppaan.
Hyvää syksyä sinulle!!!!Terv:Samoin tehnyt
viime vuosituhannen 80-luvulla.Mutta ei enää.
Viinan juonnissa on todella sellainenkin aspekti, että muutaman kerran vuodessa kunnon etunoja on ikäänkuin pöydän puhdistamista ja nupin nollaamista. Ja sitten toipumisen jälkeen taas lähdetään intoa puhkuen eteenpäin nenä kohti uusia tuulia.
Aikoinaan harrastin samanlaista peliä muutaman kerran vuodessa, mutta kyllä silläkin pitkässä juoksussa saa syntymään alkoholiriipuvuuden, kun tahti ja vauhti tuppaavat kiivastumaan toleranssin kasvamisen myötä, eli määrät lisääntyvät, ja se taas luo edellytykset riippuvuuteen.
"Hirmumukavaa, elän jo odotuksen tunnelmissa."
Varmaankin noin tällä hetkellä. Ihminen on kuitenkin varsin pitkäikäinen eläin, ja se juominen, mikä riittää tyhjennykseesi nyt, ei muutaman vuoden päästä riitäkään.
Että tällaisia ilonpilaajia täällä.
Yhtä järkevältä kuin se että ihminen käyttää 51 viikkoa vuodessa siihen että odottaa seuraavaa etelänmatkaa, joka on viikossa ohi ja sitten voi taas alkaa odottaa seuraavaa.
lähes prikullleen aivan sama. Mulla järjestelyt lähtee siitä, että joskus viikonloppuisin(2-3krt) vuodessa muu perhe lähtee maalle pe-su ja minä saan viikonlopun omaa-aikaa.
Perjantaina viina/ruokakaupan kautta kotiin.
Sauna, juoksu ja ruuan laittoon muutaman hyvän ystävän kanssa. Ruuan kanssa palan painikkeeksi punaviiniä ja aterian päälle kahvit ja konjakit.
Lauantaina syön rippeet ja tissuttelen janoon aika monta kaljaa tai lonkeroa. Kuuntelen vanhoja levyjä ja katselen töllöä. Sunnuntaina nukun pitkään ja korjaan oloa ehkä max 1-4 olutta.
Sunnuntai-iltana perhe tulee kotiin ja alkaa valimistautuminen arkeen hyvin ja levollisin mielin...
Elämä on ihanaa kun sen oivaltaa ja osaa kääntää vastoinkäymiset voitoksi ja ottaa virheistä opiksi.
puhaa (eli edellinen kirjoittaja) Kuulostaa kivalta! Olet oivaltanut oman yksin olon tärkeyden. Pystyt pysäyttämään hetken ja lataamaan akkusi.
Juuri tällainen oikeus omaan aikaan pitäisi kuulua kaikille, niin alkoholia käyttäville kuin raittiillekin. Itse kävin kesällä vanhassa kotikaupungissani, jossa vietin yhden yön. Kävelin päivällä kaupungin katuja ja illalla linnoittauduin halpaan majataloon pussillinen herkkuja mukanani. Yöllä tupakoin salaa motellin ikkunasta ja katselin yön valoja ja lapsuudesta tuttuja kyseisen kaupungin ääniä. Seuraavana aamuna junassa istuessani oli hyvä mieli. Ei krapulaa, ei morkkista, ei rahan menetystä.