olen nyt sairastanut sellaiset 5 vuotta.
aluksi kaksi vuotta anoreksiaa.
joka osastola muuttui bulimiaksi.
olen osastolta päästyäni pitänyt sen salassa, en pysty enää luottamaan kehenkään, en vain pysty.
Mutta tänään säikäytin itseni pahemman kerran.
sellaisen loputtomaltatuntuneen oksentelun jälkeen, huomasin nojaavani päällä peiliin. sydän pomppotteli tutuun tappaan varoittavasti.
pelistä minua katsoivat ihan vieraat ja kummalliset kasvot. silmät kiiluivat, nenästä roikkui räkää, ja suusta valui veristäsylkeä.
sitten se otus nauroi, se nauroi ihan tajuttoman kauan. tiesin että se olin minä, mutta en kumminkaan ollut.
en oikein osaa kuvailla sitä selvästi. se äänikin oli ihan outo.
yskän puuska onneksi lopetti sen. kun kurkuun jääneet klimpit halusivat ulos.
yöllä saatan havahtua siihen kun hakaan päätäni seinään, tai ravistelen sitä. huone toverini kertoi myös että saatan pyydellä anteeksi useaan otteeseen unissani. osatolla sain myös rekresioita (en muista kirjoitetaanko se noin) mutta tuo ei oikein siltä vaikuttanut.
joten mitä oikein tapahtui ?
aluksi kaksi vuotta anoreksiaa.
joka osastola muuttui bulimiaksi.
olen osastolta päästyäni pitänyt sen salassa, en pysty enää luottamaan kehenkään, en vain pysty.
Mutta tänään säikäytin itseni pahemman kerran.
sellaisen loputtomaltatuntuneen oksentelun jälkeen, huomasin nojaavani päällä peiliin. sydän pomppotteli tutuun tappaan varoittavasti.
pelistä minua katsoivat ihan vieraat ja kummalliset kasvot. silmät kiiluivat, nenästä roikkui räkää, ja suusta valui veristäsylkeä.
sitten se otus nauroi, se nauroi ihan tajuttoman kauan. tiesin että se olin minä, mutta en kumminkaan ollut.
en oikein osaa kuvailla sitä selvästi. se äänikin oli ihan outo.
yskän puuska onneksi lopetti sen. kun kurkuun jääneet klimpit halusivat ulos.
yöllä saatan havahtua siihen kun hakaan päätäni seinään, tai ravistelen sitä. huone toverini kertoi myös että saatan pyydellä anteeksi useaan otteeseen unissani. osatolla sain myös rekresioita (en muista kirjoitetaanko se noin) mutta tuo ei oikein siltä vaikuttanut.
joten mitä oikein tapahtui ?
Vastaukset 12
Vanhimmat
lataamoon?
Kehoitan sinua menemään lähimpään seurakuntaan, sillä kyse voi olla henkivallasta.
Oliko tää oikeesti neuvo vai joku läppä? :D
Älkää herrajumala vastakko tälläsiin, jos teillä ei oo kunnon ohjeita.
Oikeesti sä saatat olla vaan niin väsynyt, että kaikki alkaa tuntuun oudolta, saatat dramatisoida asioita ja sit luot niille uusia merkityksiä, alat kuvitteleen..
Sillon ku mä oksentelen todella paljon, ja oon tosi väsynyt, nii alan kuuleen ääniä ja tuijotan peilíin ja katon vaan, että toi en oo mä, vaikka tietenki on, kerran tuijotin mun silmiä ja näin muka, että ne muuttuu..en osaa selittää...
mutta väsymys voi olla se syy...
tai sitten sulla on todella jotain vakavampia mielenterveysongelmia, joihin kannattaa hakea apua, mutta monesti oma mielikuvitus saa aikaan kaikenlaista ja jos sulla on paljo stressiä nii se vaikuttaa uneenki.
>Sillon ku mä oksentelen todella paljon, ja oon
>tosi väsynyt, nii alan kuuleen ääniä ja tuijotan
>peilíin ja katon vaan, että toi en oo mä, vaikka
>tietenki o
Psykoosin ensioireita. Suosittelisin todellakin hakeutumaan lääkäriin. Miksi te täällä kyselette tällaisia? Jos esim. lyötte polven kaatuessanne fillarilla, niin menette heti lekuriin. Mutta kun mielenne horjuu pahasti, niin ei 'tunnu missään'. Todella pelottavaa.
en kyllä oo mitenkään mieleltä sairas, tai niinku ei mulla oo ku bulimia, ei mitään psykoosi juttuja. Ja siitä oon ihan sata prosenttisen varma. Joten toi on vähän yli dramatisoitua taas, ei kaikki asiat oo aina sairauksia, eikä kaikista asioista tarvi tehdä ongelmaa, nykyään joka ikinen asia luokitellaan jonkinlaiseks mielenterveyden ongelmaks.
mikä on normaalia, mikä ei? mahdotonta määrittää..
lainaten sinua; en kyllä oo mitenkään mieleltä sairas, tai niinku ei mulla oo ku bulimia, ei mitään psykoosi juttuja"
Tuota,tuota.. Mulla on bulimiaa jo takana 10vuotta ja sä todellakin olet mieleltäsi sairas. Vai sata varma oot? - Se miks sulla on bulimia, ja jolloin kaikki on alkanut Niin se kaikki on saanut alkunsa tuolta sun omasta päästäs, joten sulla siellä pääkopassas on suuria ongelmia ja vain ne aukaisemalla voit vasta parantua, sillä ei tähän ole mitään ihmelääkkeitä keksitty.
- Lapsuudesta asti saattaa se ongelman ydin löytyä. (Näin kävi mulla).
Et sä voi sanoo, että EN mä ole mieleltäni sairas.. mulla on VAIN bulimia.
Voisin satuilla tässä kuin kauan tahansa, mutta aika ei riitä. Pisti silmään vain kommenttisi jossa oot täysin väärässä.
tarkotanki vaan ettei mulla oo mitään psykoosi juttuja, ja en oo sairas tavallaan, haluun vaan laihttua ja valitsin väärät keinot, joilalkin varmasti bulimiaan on syyt jostain lapsuudesta yms, mutta mun kohdalla syy on vaan laihtuminen.
Et voi sanoo, että oon mieleltä sairas, kun et edes tunne mua.
Eli haluat vain laihtua, ja käytät sitten moista konstia tipuuttaaksesi painoasi?
- Terve ihminen löytää kyllä konstit toiset laihtuakseen, Terveellisesti syömällä ja liikkumalla, EI TODELLAKAAN OKSENTAMALLA!
joo, mutta kyllä mä liikunki joka päivä ja syön terveellisesti, se ei vaan riitä..
eikä mun tarkotus ollu oksentaa ku hetki, mutta en vaan oo vielä lopettanut...mutta kyllä mä pystyn millon tahansa lopettaan, eka vaan pitää vähän laihtua.
Ja ei se mun mielestä tarkota ettei oo terve, koska jos ei ole muita ongelmia ja tää on vaan huono tapa...
mä oon vaan laihduttamisessa liian kärsimätön, mutta ok, ei kukaan kuitenkaan tajuu mitä tarkotan...
en myöskään tunnista itseäni enää nykyisin, en tiedä masennuksesta johtuvia syömishäiriöitä varmaanki ollu? (yli puol vuotta bulimikona, nyt syön ja en syö. en uskalla ostaa ruokaa, koska tiedän et se kaikki menee yhes illas) sit olen täl hetkel just siin BMI alapuolel. ja rajusti laihduin kesän aikana tavallaa. sit tuntuu et kokoajan kattois itseään sivusta. KU EI VITTU TUNNISTA OMAA ITSEÄÄN JA SE TEKEE HELVETIN PAHAA JA KIPEETÄ!
Itseni vanki,
vai paskalampi?
Tuskaani lievittää yritän
kaikki siihen pyrkivät.
Itken - ei auta
Mikä nyt?
Viiltelen - ei auta
Mitä nyt?
Syön - ei auta
Mitä sit?
Oksennan - ei auta
Entä sit?
Viiltelen - ei auta
Hyvin pitäs kaiken olla
mutta tuntuu ku oisin täysnolla.
Koulus pyyhkii mainiosti
vaik elämäni koostuu raunioist
Vaiktan onnelliselta tytöltä
mutta oksennan pytyllä
Tuttuja on, kavereit ei
sellaisii jonka kans spiikkaa
eivätkä he tajuais
vaik mite ne haluais
Pahalt tuntuu, pääs pyörii
kuolemaa mietin, haluun ryömii
kolooni pimeään
valot siel himmeät
Ulkopuolisen itseni tarkkailen
tyttö valehtelee ja haikailee
maailmas omas
hänel ei oo kaikki himas...>
Uskoisin että kyse on siitä kun tunteet lyövät pssykoottisesti läpi,ei siis varsinaisesta psykoosista,mutta tiedän että se on kamalan pelottava tunne. Eräs lääkäri kerran sanoi että niin kauan kun itse osaa pelätä omaa sekoamistaan,ei ole hätää. Mutta kuten jo aiemmin sinua neuvoi on väsymyksellä valtava merkitys asiassa,ehdottaisin että hakeutuisit psykiatriseen sairaalaan,ei kenenkään tarvitse kärsiä yksin. Tiedän että se on pelottavaa,mutta uskon että sinussakin on rohkeutta uskaltaa lähestyä auttavaa tahoa. Se että rohkenin joskus avautumaan tai päästämään irti yksin selviytymis tavoistani on ollut Onni elämässäni.
Voimia ja rohkeutta valitsit sitten mitä tahansa =)