miten selviää sydänsuruista?

Asiat ei ole koskaan niin huonosti etteiko niita viinalla saisi pahemmiksi. Siinapa sydansurut unohtuu kun on morkkis JA krapula.

Oon tosi pahoillani sun äitis puolesta =( Multa kuoli isä puoltoista vuotta sitten, joten voin sanoa ymmärtäväni, miltä susta tuntuu... Aika ei ehkä koskaan paranna haavoja...

sanna kirjoitti:

Oon tosi pahoillani sun äitis puolesta =( Multa kuoli isä puoltoista vuotta sitten, joten voin sanoa ymmärtäväni, miltä susta tuntuu... Aika ei ehkä koskaan paranna haavoja...

Minun ongelmani on siinä, että äitini kuoli, kun olin vasta 2-vuotias. En muista tapahtumaa kovinkaan hyvin, mutta näin olen kuullut isäni sanovan: "Oli hiljainen aamu ja olimme kaikki nukkumassa. Yhtäkkiä äitini äännähti kovaan ääneen vuoteellaan ja isäni heräsi. Äitini makasi kalpeena vuoteellaan; sydänkohtaukseen kuolleena
:(

Nykyään tuntuu kuin jossain syvällä sisimmässäni olisi kätkettyjä tunteita, jotka nousevat yhtäkkiä pintaan aivan kuin veden pohjassa kiinni olevat kelluvat esineet. Yhtäkkiä ne irtoavat pohjasta ja pulps...ne ovat pinnalla ja mikä suru onkaan! Haluaisin kyllä käydä tapahtunutta paremmin läpi, mutta en muista oikein mitään äidistäni enkä tapahtuneesta. Kaikkivaltias Isä minua auttakoon.

Edmond kirjoitti:

Minun ongelmani on siinä, että äitini kuoli, kun olin vasta 2-vuotias. En muista tapahtumaa kovinkaan hyvin, mutta näin olen kuullut isäni sanovan: "Oli hiljainen aamu ja olimme kaikki nukkumassa. Yhtäkkiä äitini äännähti kovaan ääneen vuoteellaan ja isäni heräsi. Äitini makasi kalpeena vuoteellaan; sydänkohtaukseen kuolleena
:(

Nykyään tuntuu kuin jossain syvällä sisimmässäni olisi kätkettyjä tunteita, jotka nousevat yhtäkkiä pintaan aivan kuin veden pohjassa kiinni olevat kelluvat esineet. Yhtäkkiä ne irtoavat pohjasta ja pulps...ne ovat pinnalla ja mikä suru onkaan! Haluaisin kyllä käydä tapahtunutta paremmin läpi, mutta en muista oikein mitään äidistäni enkä tapahtuneesta. Kaikkivaltias Isä minua auttakoon.

Vaikeita asioita, joita ei pääse pakoon, vaikka ehkä haluaisikin.. Tai sitten ei uskalla/halua paeta koska pelkää loukkaavansa vainajan muistoa... Ainakin siltä musta joskus tuntuu... Koita jaksella, ja hyvää alkavaa kesää!

Ei se aika, vaan mitä sen ajan tekee.

sanoisin että aikaa se parantuminen niistä haavoista vie toden totta mut myös se et yrittää miettii miks se sattuu. Oliks se jättäjä sun arvonen? miks ois ollu jos se jätti sut? mitä sä siinä kaipaat? miks ei joku muu? Mut jos sä et mieti asioita järjellä vaan elät menneisyydessä ja unelmoit jos se joku oiski viel joku päivä sun ni ei se aika kaan riitä yksinään. Se mitä siitä toisesta jää varmasti kaipaamaan on se "läheisyyden kaipuu" se et ei oo ketään kenen kanssa vaan olla ja halailla. se on niin kivaa et sitä helposti jää suremaan. mut tsemppiä sulle!

o___o kirjoitti:

sanoisin että aikaa se parantuminen niistä haavoista vie toden totta mut myös se et yrittää miettii miks se sattuu. Oliks se jättäjä sun arvonen? miks ois ollu jos se jätti sut? mitä sä siinä kaipaat? miks ei joku muu? Mut jos sä et mieti asioita järjellä vaan elät menneisyydessä ja unelmoit jos se joku oiski viel joku päivä sun ni ei se aika kaan riitä yksinään. Se mitä siitä toisesta jää varmasti kaipaamaan on se "läheisyyden kaipuu" se et ei oo ketään kenen kanssa vaan olla ja halailla. se on niin kivaa et sitä helposti jää suremaan. mut tsemppiä sulle!

...kun ei se oo jättäny mua, enkä mä sitä... ei me olla koskaan edes oltu yhessä, enkä tiiä, miks ees sellasesta haaveilen... Koska eihän sellaset kultakimpaleet vapaina juoksentele... Miks vaan tuntuu niin pahalta nähä se toisen kanssa... Tekis mieli itkeä, vaikka enhän mä voi sitä omistaa...
Voisin sanoa olevani rakastunut, sillä lailla huippaa katella sen ihaniin silmiin... *huokaus*

sanna kirjoitti:

...kun ei se oo jättäny mua, enkä mä sitä... ei me olla koskaan edes oltu yhessä, enkä tiiä, miks ees sellasesta haaveilen... Koska eihän sellaset kultakimpaleet vapaina juoksentele... Miks vaan tuntuu niin pahalta nähä se toisen kanssa... Tekis mieli itkeä, vaikka enhän mä voi sitä omistaa...
Voisin sanoa olevani rakastunut, sillä lailla huippaa katella sen ihaniin silmiin... *huokaus*

miks et mene ja yritä saada jotain vispilä kauppaa sen kanssa? mitä menetettävää sulla on? jos et ikinä oo ollu sen kanssa ni mene ihmeessä ja yritä et pääsisit olemaan sen kanssa joskus. =) onnea ja menestystä sulle toivottavasti sun surut muutttuu iloiks :)

o___o kirjoitti:

miks et mene ja yritä saada jotain vispilä kauppaa sen kanssa? mitä menetettävää sulla on? jos et ikinä oo ollu sen kanssa ni mene ihmeessä ja yritä et pääsisit olemaan sen kanssa joskus. =) onnea ja menestystä sulle toivottavasti sun surut muutttuu iloiks :)

..no... sanotaan vaikka, että se tietää mun tunteista... Tosin, yhen kaverini kautta, enkä olis halunnu sen käyvän niin... Itseasiassa maanantaina nään sitä, kun on yks juttu, missä me alunperin tavattiinkin... On kyllä ikävä..

Hyvät kesänjatkot sinnekkin! Eiköhän täällä selvitä..

sanna kirjoitti:

..no... sanotaan vaikka, että se tietää mun tunteista... Tosin, yhen kaverini kautta, enkä olis halunnu sen käyvän niin... Itseasiassa maanantaina nään sitä, kun on yks juttu, missä me alunperin tavattiinkin... On kyllä ikävä..

Hyvät kesänjatkot sinnekkin! Eiköhän täällä selvitä..

jos se on kuullu sun ihastumisesta joltain sun kaverilta ni ei se sama asia oo.. kannattaa ite kertoo. Se saattaa pitää sitä huhuna jonka on kuullu tai muuten vaan ei ite tiiä et mitä sitä nyt tekis. Mä suosittelen et ku näät sitä pyydät et lähette vaik kahville tai johonki vaan hegailee. mut joo..kerro ihmees jos sä saat sen pojan itelles =D

o___o kirjoitti:

jos se on kuullu sun ihastumisesta joltain sun kaverilta ni ei se sama asia oo.. kannattaa ite kertoo. Se saattaa pitää sitä huhuna jonka on kuullu tai muuten vaan ei ite tiiä et mitä sitä nyt tekis. Mä suosittelen et ku näät sitä pyydät et lähette vaik kahville tai johonki vaan hegailee. mut joo..kerro ihmees jos sä saat sen pojan itelles =D

Juu, kerrotaan... Riparin jälkeen (siis "oma" isosenihan tämä ihanuus on =)) varmaan on selvempää... Juuh, alan pakkaamaan tavaroita ;)

sann kirjoitti:

Juu, kerrotaan... Riparin jälkeen (siis "oma" isosenihan tämä ihanuus on =)) varmaan on selvempää... Juuh, alan pakkaamaan tavaroita ;)

Meet riparille, jes siel on aina niin kivaa lähen ens perjantaina kolmatta kertaa riperille eli oon isonen. Mä annan vinkin sulle jos vielä ennen kerkeet lukee ku lähet: älä tunkeile kokoajan sen isosen luokse, juttelet välillä mut älä tunkeile sillon saat annettuu ittestäs "lapsen" kuvan tosi helposti. mä tiiän usko mua =) mut juttelet välillä ja keksit kaikkee päätöntä hauskaa juttuu se iskee isosten huumoritasolle aika hyvin =D
mut HAUSKAA riparii ja pidetään peukkuja sulle :)

o___o kirjoitti:

Meet riparille, jes siel on aina niin kivaa lähen ens perjantaina kolmatta kertaa riperille eli oon isonen. Mä annan vinkin sulle jos vielä ennen kerkeet lukee ku lähet: älä tunkeile kokoajan sen isosen luokse, juttelet välillä mut älä tunkeile sillon saat annettuu ittestäs "lapsen" kuvan tosi helposti. mä tiiän usko mua =) mut juttelet välillä ja keksit kaikkee päätöntä hauskaa juttuu se iskee isosten huumoritasolle aika hyvin =D
mut HAUSKAA riparii ja pidetään peukkuja sulle :)

...se, mitä oletinkin... eli jätkä on varattu. Mutta kuinkas muutenkaan?! Vähän kurja fiilis, mutta kaipa tästä selvitään..