surua vaikka en luullut ja uskonut sinun halunneen tehdä sitä? Luulin että sinä halusit tuottaa minulle iloa. Ja luulin että minä tuotin sinulle iloa. Enkös sitten tehnytkään niin? Tuotinko minä sinulle surua ja pettymystä?
Miksiköhän sinä tuotit
minulle.
251719
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
tarkennatko hieman,oliko tää mieheltä vai naiselta?
Vastaus kysymykseesi on kyllä,tosin syytä löytyy meistä molemmista.
Pahiten petyin vuosi sitten alkusyksystä.
syyllinen ainakaan sinun suruusi.
Mua meinaa surettaa vähän kaikki.
vuosi sitten syksyllä. Voit olla varma.
pettymystä ja olin tosi loukkaantunut jonkin aikaa. Siinä oli muita sotkemassa, joten juttu ei mennyt kokonaan sinun piikkiin, mutta silti olin hyvin suuttunut. Normaalisti jos suutahdan, niin kapsahdan kaulaan aika nopeasti ja pyytelen anteeksi, mutta kun meillä ei ollut koskaan tilaisuutta selvittää meidän välejä, niin kaikki jäi aina auki. Se oli kaikista rasittavinta.
Ja tottakai tuotit paljon iloa. Aina odotin, kun sain nähdä sinut.
mutta käyttäydyin niin, koska luulin, ettet minusta mitään halua- Pelkäsin jokaista sanaasi, ja siksi kai tulkitsin niitä. Kiehahdin pelosta. Jouduin sitte häntä koipien välissä etsitään takaovea.
auki. Jos astuisit sisälle niin ei tarvitsisi seisottaa sitä selällään. Tulee kylmä.
mutta mistäs sen tietäs kenelle on auki. Jos tietäisin, että on mulle auki, olisin jo sisällä. Ei epäilystäkään. Olet sitä väittänyt mullekin auki pitäväsi, ehkä, mutta kun olen sitä lähestynyt, heti paiskataan kiinni. Sinäkö vai tuuliko sitä sulkee..
ovesi minun nenän edestä niin et sitten kai voi uskoa että minun oveni on yhäkin avoinna sinulle. Löinhän sen oman oveni joskus vahingossa kiinni mutta luulin että se oli jo selvitetty että tuulenpuuskahan se vain olikin joka puuttui asiaan.
ei minun ovea ole löyty sun edestäs kiinni. Itseasiassa siinä ei ole enää ovea sun takia ollenkaan. Sen kun astut aukosta sisälle.
Olisi olemassa pieni mahdollisuus, että niin luulisit, mutta sitten olisit kyllä ymmärtänyt ihan väärin. En kyllä minä ovea sulkenut. Ei ole sulle ovea. Väärinkäsitystä kaikki, sinä olet nyt niin väärässä.
jotain muuta varten. En minä kuitenkaan ihan niin kamalan väärin voi ymmärtää sanomaasi.
olisit oikea henkilö ja ymmärtäisit, että minun piti aluksi antaa toiveistani vähän madallettua kuvaa, ettet säikähdä. En mitään sulkenut, etenen vain hitaasti. Ja saatoin siis antaa alkupaloissa väärää kuvaa.
No, en ole sulle oikea. Oli kiva, että sain kirjoittaa ajatukseni ylös. Ja sun jutut osu yksiin omien tuntojeni kanssa. Tiedä kuka näitäkin lukee, joku voi niistä jotain ymmärtääkin. Ei sitä tiedä.
auttaa paljon kun saa kirjoitella ajatuksiaan jaa saada niille vähän vastakaikua toisilta ihmisiltä. Eihän täällä kukaan ole se "oikea" mutta joskus se tuntuu lohdukkaalta kun hetkisen kuitenkin saa elää siinä toivossa ja luulossa.
tuossa viestissäsi, mutta en jaksa sitä sen enempää todistella tai selitellä. Olet väärässä.
Oikealle juttelen aina, kun täällä olen. Yksinpuhelua ja haaveilua, sitähän se taitaa olla tuo tosielämäkin..ei kai tässä niin hirveästi ole eroa. Ihmiset rakastuvat usein sielläkin siihen väärään, joka ei tule vastaan, vaikka oikea odottaisi vieressä. Ei huomata.
Minä nyt vain kerrankin luulin, että olisi tosielämässä osunut kohdalleen.
vähän mitä tarkoitat sanoillasi? Ihan vaan pikku hiukkasen tuoda valoa pimeään? Ihmettelen miksi tunnut niin varmalta että olisin väärässä?
on pieni ja harvaanasuttu maa, ja kaikkialla voi törmätä tuttuihin. Varsinkin, jos tietää mistä etisä.
Ei täälläkään mikään niin mahdotonta ole. Ihmiset vain käyttävät noita typeriä tähtiä tunnistamisessa, ei niillä ketään tunnista. Muilla, yksilöllisemmillä, keinoilla voi joskus tunnistaakin, jos oikein jaksaa etsiä..
on kyllä jonkun mahdollista tunnistaa minut, tai ainakin epäillä että se voisin hyvinkin olla minä. Mutta kun meitä on monta samoilla asioilla niin sanatkin tuntuvat monesti tutuilta vaikkei siihen olisi aihettakaan, siis olisi joku ihan muu joksi luulee. Sitten vasta ketjun jatkuessa tulee esille yksityiskohtia joista huomaa olleensa väärässä.
yksityisasia, johon voi viitata. Johonkin, josta on keskustellut vain kahden. Kyllä se on mahdollista, mutta ei se helppoa ole. Ei ventovierasta voi löytää, pitää olla yhteinen historia..ja tahtoa
tunnistaa toisensa niin eihän se ole mahdotonta. Ajattelin vain näin anonyymien viestien perusteella voi erehtyä ja erehtyykin useimmiten. No laitapas joku pieni vihje.. minusta.. joku ihan hieno pieni. Jos saat osuman niin minä laitan sinusta. Hihii. Täähän on jännää peliä.
tällä hetkellä mitään käsitystä, jäin vain tähän juttelemaan tästä tunnistamisesta... sori. Olen varma että olet täysin ventovieras.
tuolla ylempänäkin. Mutta ehkäpä et olekaan sama henkilö joka minut arveli tuntevansa. Täällä kun ihmiset vaihtuu koko ajan niin on vaikea pitää laskua.
toivoin vastaavani hänelle. Mutta kun sanoin tuossa matkalla, että puhun aina hänelle, en tarkoittanut, että puhun aina hänen kanssaan. Eri asia, vaikea selittää. Voithan sinäkin olla hän, en vain nyt sinusta saanut sellaista kuvaa. Mutta teen tässä muuta samalla ja keskittyminen on huonoa..
jossain ajatuksissaan joskus toivoo ja ehkä luuleekin puhuvansa tietylle henkilölle. Vaikka toisaalta sekin ajatus vähän pelottaa että olisikin sitten joku kerta yllättäen se oikea siellä toisessa päässä. Tai sitten niin kuin sinä puhelet niin kauan kun voit puhua "omallesi". Ajattelin vaan että jos alkaa ajatukset mennä liikaa erilleen niin sittenhän kai enää voi ajatella puhuvansa "Hänelle", sille omalleen. Kyllähän minäkin monesti käytän "sinä" ja "sinulle" mutta en sittenkään kuitenkaan niin kuin puhu "hänelle". Ei kai näissä selityksissä ole mitään järkeä, vähän sekavasti taisi tulla ajatukset "paperille" mutta liekö tuo niin totinen homma sittenkään. Kunhan täällä vähän päästää isompia höyryjä, se kai se on koko pointti.
Niin, kyllä sinä olet ihan oikeassa joka tavalla. Tarkoitin kai lähinnä, että kun sanon vaikka "tykkään susta", niin en tarkoita, että tykkäisin jostain muusta kuin hänestä. Ainahan sitä toivoo, että "hempeillessä" olisi se oikea. Mutta on täällä ihan mukava jutella ventovieraidenkin kanssa, jos on asiaa. yleensähän ollaan siellä "sinä sinä" tasolla. No, nyt en sitten näe viestiäsi, enkä muista mihin olin vastaamassa.
Varmuuden vuoksi: tykkäisin susta tosi paljon, jos olisit hän.
oikein hyvin olla hän kirjoittamiesi perusteella. Voimmehan sitten ajatella että sinä kirjoitat "Hänelle" ja minä "Hänelle", tuntuu sitten ihan mukavalta sanoa "sinä" keskustelussa ilman että mietityttää sen enemmän.
*harmi ettei nää noita aikasempia vastauksia. Täytyy vastata muistista*