Syyllisyys vaatii ainakin jonkinasteista teon moitittavuutta joko tahallisuuden tai huolimattomuuden merkityksessä. Rikossäännöksissä esiintyy myös joskus termit törkeä huolimattomuus ja piittaamattomuus.
Yleisesti ottaen törkeänä huolimattomuutena voidaan arvioida seurauksista välittämätöntä, lähellä tahallista olevaa menettelyä. Kun tahallisuutta arvioidaan, kyse on siitä, mitä rikoksen tekijä on tekohetkellä halunnut saavuttaa tai mieltänyt saavuttavansa. Jos tekijän tarkoituksena on ollut aikaansaada haluttu seuraus (kuten HIV:n tarttuminen), kyse on selkeimmästä tahallisuuden lajista (ns. "dolus determinatus"). Lähes yhtä selkeä tilanne on myös se, kun tekijä ei sinänsä ole pyrkinyt saamaan seurausta aikaan ("ihan sama tarttuuko HIV"), mutta on ymmärtänyt näin tapahtuvan varmuudella (ns. dolus directus).
Jos miehen tarkoituksena oli levittää HIV:tä kysymys on tuottamuksellisuudesta. Se mihin HIV-miehen puolustuksen tulee vedota on se ettei Rovaniemen HIV-mies voinut tietää varmuudella tarttuuko HIV. Voi tarttua tai sitten ei tartu. Tällöin kyse ei ole tuottamuksellisuudesta.
Jos miehen tarkoitus ei ollut levittää HIV:tä ("ihan sama"), mutta hän ymmärsi HIV:n tarttuvan, kyse on törkeästä piittaamattomuudesta. Mutta syyttäjän on vaikea osoittaa että HIV-mies olisi ymmärtänyt HIV:n tarttuvan varmuudella, koska se ei tartu varmuudella, eikä edes suuressa osassa tapauksia.
Yhteiskunta ei voi ottaa jokaista klamydia tapausta tutkittavaksi. Myös taudin saaneella osapuolella on vastuu: jokaisen tulee miettiä kenen kanssa ryhtyy suojaamattomaan seksiin.
HIV-miehen tapauksessa kyse on ollut joko tahallisesta tuottamuksellisuudesta tai törkeästä piittaamattomuudesta, mutta aineksia rankaisemiseen ei ole koska tauti tartuu vain heikosti ja on vaikea osoittaa että motiivina on ollut tartuttaminen.
Yleisesti ottaen törkeänä huolimattomuutena voidaan arvioida seurauksista välittämätöntä, lähellä tahallista olevaa menettelyä. Kun tahallisuutta arvioidaan, kyse on siitä, mitä rikoksen tekijä on tekohetkellä halunnut saavuttaa tai mieltänyt saavuttavansa. Jos tekijän tarkoituksena on ollut aikaansaada haluttu seuraus (kuten HIV:n tarttuminen), kyse on selkeimmästä tahallisuuden lajista (ns. "dolus determinatus"). Lähes yhtä selkeä tilanne on myös se, kun tekijä ei sinänsä ole pyrkinyt saamaan seurausta aikaan ("ihan sama tarttuuko HIV"), mutta on ymmärtänyt näin tapahtuvan varmuudella (ns. dolus directus).
Jos miehen tarkoituksena oli levittää HIV:tä kysymys on tuottamuksellisuudesta. Se mihin HIV-miehen puolustuksen tulee vedota on se ettei Rovaniemen HIV-mies voinut tietää varmuudella tarttuuko HIV. Voi tarttua tai sitten ei tartu. Tällöin kyse ei ole tuottamuksellisuudesta.
Jos miehen tarkoitus ei ollut levittää HIV:tä ("ihan sama"), mutta hän ymmärsi HIV:n tarttuvan, kyse on törkeästä piittaamattomuudesta. Mutta syyttäjän on vaikea osoittaa että HIV-mies olisi ymmärtänyt HIV:n tarttuvan varmuudella, koska se ei tartu varmuudella, eikä edes suuressa osassa tapauksia.
Yhteiskunta ei voi ottaa jokaista klamydia tapausta tutkittavaksi. Myös taudin saaneella osapuolella on vastuu: jokaisen tulee miettiä kenen kanssa ryhtyy suojaamattomaan seksiin.
HIV-miehen tapauksessa kyse on ollut joko tahallisesta tuottamuksellisuudesta tai törkeästä piittaamattomuudesta, mutta aineksia rankaisemiseen ei ole koska tauti tartuu vain heikosti ja on vaikea osoittaa että motiivina on ollut tartuttaminen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.