MIten työllisyyden kanssa

Nuo on kipeitä kysymyksiä,kun työ,tunne että ollaan tapeellisia,on iso henkinen juttu.Työttömyyden henkistä turhautumisen tunetta ei oikein meillä vieläkään tajuta.Ja miten se periytyy.Työt-
tömyys näkyy nyt,mutta siitä johtuvat psyykkiset
onelmat näkyy pääosin tulevaisuudessa.
Kaikesta huolimatta sinulle voimia ja positiivi-
suutta elämään ja tähän päivään kovasti!

asuinpaikasta, ja ammatista.

Täällä maaseudulla ei varmaan löydy, ite on vaan keksittävä jotain, joko yritystä tms..

On olemassa aloja joissa tarvitaan monivuotista työkokemusta ja elämänkokemusta. Ja yli viiskymentä ikä on vain eduksi. Minulla on kolme eri koulutusta hoitoalalta ja olen niistä ammateista ja harrastuksestanikin välillä yhdistelemällä ja vaihdellen pärjännyt. Olen tehnyt ohjaajan töitä.

Nyt olen kuitenkin siinä työssä mihin olen ensimmäiseksi kouluttautunut 30 vuotta sitten. Niin se elämä heittelee. Palkka on ok ja teen vain kuuden ja puolen tunnin päiviä, mutta tulen toimeen ja olen tyytyväinen.

Mieheni on 55v. kirvesmies ja usein hän on koko työporukkansa nuorin, mukula. Ja töitä on niin paljon, kun jaksaa tehdä.

En ole ollut koulutuksissa enkä pysty puhumaan yleisemmin.
Vain omista kokemuksistani.
Olen väärällä palstallakin koska ikää on liki 64.

Viimeinen pitempiaikainen vakituinen työpaikka minulta loppui 11-vuotta sitten.
Sitä ennen olin vaihtanut kuudesti.
Sen jälkeen (ja ennenkin) ratkaisevia olivat aiemmissa työpaikoissa syntyneet kontaktit.

Heti lopputilin jälkeen tarjottiin määräaikaisia askareita ja tietenkin lähdin niihin vaikka ne olivat kotipaikkakunnan ulkopuolella.

9-vuotta sitten kokeilin vielä vakituista työtä mutta ei enää "maistunut".
Eri mittaisilla pätkillä tavoitin putken pään.
Vielä tänään kävin keskustelemassa erään entisen työnantajani kanssa lyhyestä toimeksiannosta naapurikaupungissa.

Kohdallani työkkäri on ollut yhtä tyhjän kanssa.
Viimeinen vakituinen työpaikkani ja 10 määräaikaista keikkaa ovat löytyneet AINOASTAAN aikaisempien tuutavuuksien perusteella.
Minuun on otettu yhteyttä.

Olen kai joskus hoitanut työni kunnolla.

Ps. Yhtä lukuun ottamatta ne ovat olleet kotipaikkakunnan ulkopuolella.
Max. matka noin 400km.

totta kai se on vaikeaa,
mutta helpottaa kun asenteen korjaa ettei ole liian tietäväinen ja
sopeutuu uuteen ympäristöön ja yötapoihin.

Minä olen saanut hyvin, aina jokaisen kun olen kysynyt,
siloin 1997 kun viimeksi hain, olin silloin viisikymppinen.

Pimeitæ hommiia løytyy aina,homma on vaan kiinni siitæ kuin aktiivinen sæ oot

vaatii aktiivisuutta ja uskoa omiin mahdollisuuksiin.
Tuttujen kautta voi avautua mahdollisuuksia, jos jaksaa ottaa yhteyttä kaikkiin mahdollisiin tuttuihin sekä esim. entisiin työpaikkoihin ja kertoa etsivänsä töitä.
Piilotyöpaikkoja on paljon, sellaisia, joista ei ilmoiteta lehdissä tai muualla.
Monien firmojen kotisivuilla on mahdollisuus jättää avoin hakemus ja niitä käydään ensin läpi, kun tulee rekrytoinnin tarve.
Onko sinulla paikkavahti mol'in sivuilla?
Voisitko hyödyntää vapaata aikaasi opiskelemalla ja/tai päivittämällä osaamistasi. Samalla voisi aueta uusia yhteyksiä työnantajiin ja ainakin se osoittaa aktiivisuutta ja kehityskykyä.

Kun et kertonut, miltä alalta ja mistäpäin Suomea töitä etsit, en osaa antaa yksityiskohtaisempia ohjeita.
Sinulla on varmasti paljon hiljaista tietoa, jota tuleva työnantajasi arvostaisi. Oletko tehnyt nuorempana jotain sellaista, joka voisi auttaa sinut uuden ammatin alkuun?

Ellei ole koulutusta, voisi seuraavista vinkeistä olla apua:
Esim. kaupan ja hoiva-alalla on työvoimapulaa.
Hoiva-alalla on oikopolkuja ammattiin valmistumiseen aikuisena. Kuukausipalkka lähtee kyllä runsaasta 1400 eurosta.
Siivoojista on jatkuvasti pulaa.
LVI-asentajana pääsee kuulemma tosi hyville palkoille (noin 3000 eur/kk) heti ammattikoulun jälkeen.
Uuden ammatin voi halutessaan hankkia vaikka oppisopimuskoulutuksella tai näyttötutkinnolla.
Maalareille ja rakennustyöntekijöille on paljon töitä tarjolla. Em. aloille voi kouluttautua työn ohessa.

Ammattitaidon päivittäminen työelämävalmennus tai työharjoittelujaksolla on toiminut monien varttuneempien kohdalla hyvin ja johtanut vakituiseen työpaikkaan. (Tietyillä työnhakuvalmennuskursseilla noin puolet 50 työnhakijoista on työllistynyt, vaikka ihan kaikki eivät tosissaan edes haluaisi työllistyä ennen ansiosidonnaisten loppumista.)

Erityisasiantuntijoiden ja koulutettujen kannattaisi rohkaistua esim. lähettämään markkinointikirjeitä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin ja ottaa puhelimitse yhteyttä potentiaalisiin työpaikkoihin.

Kaikenlaisista verkostoista on hyötyä ja työpaikasta voi kuulla vaikka terassilla jutellessaan - niin kävi yhdelle 59-vuotiaalle naiselle, joka haki työharjoittelupaikkaa valmennuskurssilla ollessaan ja nyt hänellä on vakituinen työpaikka.

Monet työnantajat arvostavat hyvää aikuista sitounutta työntekijää ja palkkaavat tilaisuuden tullen mieluummin sellaisen kuin nuoren. Voisin kertoa monia menestystarinoita, myös omasta onnistuneesta uudesta urastani. Tämä riittäköön tällä kertaa.

Toivotan sinulle onnea! Älä menetä uskoa itseesi, vaikka elämä koettelee.

Ulkomaista työvoimaa houkutellaan EU-rahoilla
30.09.2007 04:24 (MTV3.fi uutiset)

Suomeen kaivataan muun muassa sairaahoitajia ulkomailta

Itäsuomalaisessa hankkeessa tavoitellaan noin tuhatta uutta työntekijää neljässä vuodessa.

Työministeriö ryhtyy ohjaamaan EU-rahoilla TE-keskusten ulkomaisen työvoiman hankintaa. Kiinnostuksensa ulkomaisiin työntekijöihin ovat ilmoittaneet kaikki 15 TE-keskusta.

Laajin hanke on vireillä Itä-Suomessa, jossa viisi TE-keskusta ryhtyy yhdessä hankkimaan työvoimaa alueelleen. Itä-Suomi kaipaa sairaanhoitajia sekä rakennus-, metalli- ja kuljetusalan työvoimaa. Tavoitteena on saada neljässä vuodessa noin tuhat tulijaa kotimaasta tai ulkomailta. Tavoite on viitteellinen. Sen sijaan työministeriö ei ole asettanut tavoitteita, kuinka paljon väkeä pitäisi seitsemässä vuodessa maahan hankkia. Vuodenvaihteessa hanke siirtyy sisäministeriön johtamaksi.

Muistan miten tuntui toivottomalta kun turhaan lähetteli hakemuksia....ei tullut kutsua haastatteluun....ei mitään...Pitkään yritin kaikenlaista....työkkärissä kävin paljon.... halusin edes kursseille.....
Sitten onnisti....sain paikan...jonka kautta sain seuraavan työpaikan....... Nyt siis vakitöissä..... Vielkin ihmettelen miten tässä elämässä ne kaikkein pienimmät asiat vaikuttaa kaikkein eniten... Tsemppiä haluan sulle toivottaa....älä menetä uskoas...
Ai niin, semmoinen vinkki - kiinnitä huomiota siihen hakemuksesi kieliasuun. Voi tuntua tyhmaltä, mutta se minkämoinen se hakemus on, merkitsee tosi paljon....

Töitä on! Riippuu kyllä vähän siitäkin, mitä ammattia on nuorempana tullut tehtyä. Älä heittäydy toimettomaksi. Rupee piruuttas tekeen jotain. Ota se työnteko -teen tätä ajankulukseni- periaatteella. Ei tässä iässä ole niin palkallakaan väliä. Kaikki kotona oleva kama on jo maksettu. Äläkä välitä mitä naapurit sanovat.

Ite nuorena ajelin muutamia vuosia k-autoa ja sitten bussia kunnes huomasin, ettei se ala ole minulle tarkoitettu. Menin Tekuun ja tein 30 vuotta tekn.alan töitä. Ja sain hyvää palkkaa. Ajelin väliin siinä sivussa kaverini taksiakin.
Kävi sitten niin, kun elämässä varsinkin nykyään käy. Kenkää tuli varmasta työmaasta reilusti yli 5-kymppisenä.
Alaltani ei sitten niin millään herunut töitä. Attelelin tilannettani ja tulevaisuuttani ja päädyin siihen, että voisihan tässä vielä jottain tehä ajankulukseen. Vaikka mitä vaan.
Kuis ollakaan. Nyt sitä on tullut jo kolme-neljä vuotta ajeltua kokopäiväisenä bussia. Ihan kiva homma täytyy sanoa. Palkkakin on aika mukava. Tulee nuoruuskin väliin ajellessa mieleen. Tosin kova kiire on alalle tullut. Miksi ihmeessä? Ketä se hyödyttää kun aikataulussa ei pysytä? Ei ainakaan kuninkaita -matkustajia. Itse otan senkin rennosti. Joka hetkestä maksetaan. Alalle pääsin helposti takaisin kyettyäni vakuuttamaan rekrytoijan olevani tosissani, sekä aikaisempi kokemukseni alalta. Työpaikka irtosi lääkärintarkastuksen jälkeen.
Aikanaan vuosikymmeniä sitten, kun bussikorttia suoritin, ei ollut alalle kursseja vaan pääsi suoraan bussin rattiin jossa työ opetti alalle. Bussikortin saamiseen oli vain inssiajo, jota varten vuokrasin pikkurahalla bussin paikkakunnan yrittäjältä. Pikkurahalla siksi, että olipa uusi kuski tulossa markkinoille.
Siinäkin tein myöhemmin viisaasti, että säilytin ajokortissani olevan la-kuljettaja luvan. Enkä ole ollut alan kurssilla laisinkaan. Töitä alalla tuntuu olevan, kun tämän ikäinenkin kelpaa vaikka alalta poissa olen ollut kauan. Työ se opettaa.

Toisena vaihtoehtona olisi ollut eläkeputkessa olo (kavereiden kanssa) mutta parempi näin. Eläke kertymää tulee hieman lisää ja ei tämä työ maailmantappiin enään kuitenkaan kestä. Otan homman vähän niinkun huumormielellä ja rauhallisesti.
Jossain vaiheessa kuitenkin ennen ikää 65 teen päätöksen, Että nyt se on viimeinen pysäkki.

Olenkohan muuten ihan viisas? Olisin voinut jäädä lepäämään laakereillani, nauttimaan eläkeputkessa olosta ja omistautumaan täysin itselleni. Hyvä on näinkin.