Tehyn päätös oli odotettu

Mikäli sairaanhoitajat menevät lakkoon tapahtuu työpaikoilla varmasti paljon moraalisesti arveluttavia toimenpiteitä, kun sairaanhoitajien tehtäviä ja vastuita siirretään lakon ajaksi perushoitajille. Ei sitä varmasti avoimesti rummut paukkuen tehdä, mutta käytäntö tullee olemaan sen kaltainen.

Lähihoitaja ja perushoitaja ovat perustutkintoja.
Sairaanhoitajan tutkintoon on kovemmat vaatimukset.
Hoitajakunta ei ole kahtiajakautunut, vaan kyse on peruskoulutuksen saaneista, joille selkeä jatkovaihe on kouluttautua jossain vaiheessa työuraansa eteenpäin eli sairaanhoitajiksi.


Kyse ei ole vaatimisesta, vaan siitä että koulutuksen, osaamisen ja vastuun täytyy näkyä myös palkassa.

Ja kyllä se näkyykin, tosin ei Suomessa niin selkeästi. Mutta ei hätä ole tämän näköinen.
Suomalaisille hoitajille kyllä riittää kysyntää maailmalla.

Lakon jälkeen hoitajia palaa huomattavasti vähemmän töihin, kun lakkoon lähti.
Ulkomaiset värvääjät kyllä tietävät Suomen tilanteen ja kiertävät hoitamassa hekin heille määrättyä tehtävää pyrkien paikkaamaan hoitajapulaa jossain muualla päin maailmaa, missä koulutus, osaaminen ja työn vaativuus sekä tietysti palkkataso kohtaavat.

Niin yksinkertaista se on markkinataloudessa.

Aamun HS:ssa on kahden sivun juttu (D 1 ja 2) suomalaisesta sairaanhoitajasta Virpi Vaaralasta, joka täällä huonopalkkaisiin pätkätöihin suivaantuneena muutti viitisen vuotta sitten Ruotsiin, josta sai heti´koulutustaan vastaavia töitä leikkaussalihoitajana, vaikka hänen ruotsinkielensä oli silloin niin heikko, että piti tulla töissään toimeen englannilla.

Nyt Virpi tienaa 3800 euroa kuukaudessa ja loistaa tyytyväisyyttään myös työoloihinsa. Todella kannustava juttu hoitsuillemme! Tai sitten ei - riippuu näkökulmasta. Kunnallistyönantajille juttu varmaan on myrkkyä, samoin hallituspuolueittemme poliitikoille, etenkin kokoomuslaisille.


Tehyn päätös ei yllättänyt minuakaan. Heti Superin myöntyväisyyden tultua julki kirjoitin avauksessani "Huomenta" asiasta näin:


>> Perus- ja lähihoitajat eivät siis menneet lakkoon, ja ehkä hyvä niin muille, mutta ei kai sittenkään heille itselleen pitemmän päälle. Kyllä he aivan liian heikoilla palkoilla joutuvat edelleen raskasta työtään tekemään. Mutta ymmärrän, että heidän asemassaan ei ole juuri varaa lakkoiluun, sen kun vain nielee kiukkunsa, painaa niskansa kyyryyn ja puskee tuulta vastaan. Olisikohan päätökseen osaltaan vaikuttanut myös se, että Superin puheenjohtaja Palomäki on kepulainen.

Saa nähdä, taipuuko myös Tehy, jota johtaa kokoomuslainen Jaana Laitinen-Pesola. Hieman epäilen sitä, vaikka Tehyyn kuuluvat ovat sentään vähän paremmin palkattuja kuin superilaiset. Mutta taitaa heidän liittonsakin olla rikkaampi ja se ehkä paremmin mahdollistaa työtaistelunkin, jos he sen välttämättömäksi näkevät.