Paniikkikohtaus/hengenahdistus

Toivottavasti ei vaikuta..Ja toivottavasti ei tule uudestaan..Raskauden aikana kun ei mitään lääkettä tähän saa :( Eilen tein sitten virheen ja poltin yhden tupakan, se auttoi vähäksi aikaa rauhoittumaan.. (kk ollu polttamatta).. Morkkishan siitäkin tuli.. Mitähän ne neuvolassakin sanoo.. On tämä vaan niin yksinäistä aikaa, en olisi ikinä uskonut että raskaus on henkisesti näin raskasta! :/

surullinen.... kirjoitti:

Toivottavasti ei vaikuta..Ja toivottavasti ei tule uudestaan..Raskauden aikana kun ei mitään lääkettä tähän saa :( Eilen tein sitten virheen ja poltin yhden tupakan, se auttoi vähäksi aikaa rauhoittumaan.. (kk ollu polttamatta).. Morkkishan siitäkin tuli.. Mitähän ne neuvolassakin sanoo.. On tämä vaan niin yksinäistä aikaa, en olisi ikinä uskonut että raskaus on henkisesti näin raskasta! :/

Lue lisää

..pitäisi saada. Itse kärsin paniikkihäiriöstä ja olen vaikeina aikoina saanut myös tuollaisia kamalia paniikki/ahdistuskohtauksia. Söin ennen raskautta noin vuoden Sepram-nimistä lääkettä, minkä syömistä olisin voinut jatkaa raskaudenkin aikana, olin kuitenkin toipunut niin hyvin että olen pärjännyt onneksi koko raskauden ilman lääkettä. Mutta on paljon äitejä jotka syövät raskauden aikana voimakkaampiakin lääkkeitä kuin mitä omani oli. Kyllä se on ehdottomasti lapsenkin edun mukaista että äiti voi hyvin :)

surullinen.... kirjoitti:

Toivottavasti ei vaikuta..Ja toivottavasti ei tule uudestaan..Raskauden aikana kun ei mitään lääkettä tähän saa :( Eilen tein sitten virheen ja poltin yhden tupakan, se auttoi vähäksi aikaa rauhoittumaan.. (kk ollu polttamatta).. Morkkishan siitäkin tuli.. Mitähän ne neuvolassakin sanoo.. On tämä vaan niin yksinäistä aikaa, en olisi ikinä uskonut että raskaus on henkisesti näin raskasta! :/

Lue lisää

kans lääkettä ahdistukseen.Lääkäri oli sitä mieltä että äidinkin on voitava hyvin että lapsi voi hyvin.Eli kyllä lääkettä voi ottaa jos siihen on tarvis!:)Ja minulla ainakin kaikki on mennyt hyvin!!

syön kirjoitti:

kans lääkettä ahdistukseen.Lääkäri oli sitä mieltä että äidinkin on voitava hyvin että lapsi voi hyvin.Eli kyllä lääkettä voi ottaa jos siihen on tarvis!:)Ja minulla ainakin kaikki on mennyt hyvin!!

Lue lisää

Enpä ois uskonu.. Tai siis oisin voinu jatkaa masennuslääkitystä pienemmällä annoksella kyllä, mutta saiskohan jotain noihin kohtauksiin? Kun en haluis kuitenkaan jatkuvaa lääkitystä syyä.. Jos ois joku tabu jonka vois ottaa vaan jos tulee tuollainen olo.. *miettii*

Oishan tää paljon helpompaa jos henkisesti edes olis hyvä olla, kun kipuja kuitenkin on ja tulee muutenkin..

Siis jonkin aikaa ihan meni että haukoin henkeä ja tuntui ettei saa happea ja että kuolee... Tosi epätodellinen olo! Ei oo ikinä ennen ollu tuollaista paniikkikohtausta, jälkeenpäin jäi vielä outo olo kurkkuun, välillä nousi oksennus ja tuntui kuin joku tuke ois ollu..
Pelottaa että vauvalle sattui jotain.. Ja se pahensi silloinkin oloa, ei siinä osannut ajatella että pitää lopettaa...
Ei voi kuolla, mut pelottaa jos jossain matkanvarrella tulee (eilenkin olin autolla liikenteessä), ja ajan vaikka metsään tai en tiiä..Jotenki tyhmälle tuntuu.. :/

surullinen.... kirjoitti:

Siis jonkin aikaa ihan meni että haukoin henkeä ja tuntui ettei saa happea ja että kuolee... Tosi epätodellinen olo! Ei oo ikinä ennen ollu tuollaista paniikkikohtausta, jälkeenpäin jäi vielä outo olo kurkkuun, välillä nousi oksennus ja tuntui kuin joku tuke ois ollu..
Pelottaa että vauvalle sattui jotain.. Ja se pahensi silloinkin oloa, ei siinä osannut ajatella että pitää lopettaa...
Ei voi kuolla, mut pelottaa jos jossain matkanvarrella tulee (eilenkin olin autolla liikenteessä), ja ajan vaikka metsään tai en tiiä..Jotenki tyhmälle tuntuu.. :/

Lue lisää

sit vaan kuule auto parkkiin tien sivuun. paperipussia voi pitää mukana ja hengitellä sitten siihen tai mulla auttaa paremmin kun pitää kättä suun edessä ja pakottaa ittensä hengittämään nenän kautta. Sit mä aina hoen ittelleni mielessä että nyt rauhotu ja hengitä syvään, ni kyl se siitä...uskon kyllä että se vaatii paljon isomman hapen puutteen, että vauvalle siitä jotain tulis. kannattaa kertoa tosta neuvolassa, ne osaa sit auttaa enemmän.

sua kirjoitti:

sit vaan kuule auto parkkiin tien sivuun. paperipussia voi pitää mukana ja hengitellä sitten siihen tai mulla auttaa paremmin kun pitää kättä suun edessä ja pakottaa ittensä hengittämään nenän kautta. Sit mä aina hoen ittelleni mielessä että nyt rauhotu ja hengitä syvään, ni kyl se siitä...uskon kyllä että se vaatii paljon isomman hapen puutteen, että vauvalle siitä jotain tulis. kannattaa kertoa tosta neuvolassa, ne osaa sit auttaa enemmän.

Lue lisää

Pitää kai yrittää nyt olla miettimättä, että vauvalle ois jotain sattunu, ettei tule taas yöksi pahaa mieltä...
ONNEKSI on ensiviikolla torstaina neuvola..Pitänee siellä kysäistä että pitäskö tehä asialle jotain...
Kiitos rauhoitteluista...

ei ole vaarallinen edes ihmiselle joka sen kokee joskus niin miksi siitä olisi haittaa vauvalle. En usko.. asia on kumminkin niin että oikeasti happi ei ole edes loppumaisillaan.. se vaan tuntuu niin koska kauhu valtaa.. eikä se ole vaarallista juuri nimenomaan sen takia!!Happi kumminkin kulkee.. ihminen vaan hätääntyy ja pelästyy.. Tuskin sinulla on syytä huoleen!!Mutta voithan vielä neuvolassa varmistaa asian..:) hyviä vointeja!!

surullinen... kirjoitti:

Pitää kai yrittää nyt olla miettimättä, että vauvalle ois jotain sattunu, ettei tule taas yöksi pahaa mieltä...
ONNEKSI on ensiviikolla torstaina neuvola..Pitänee siellä kysäistä että pitäskö tehä asialle jotain...
Kiitos rauhoitteluista...

Lue lisää

Nyt puhun terveydenhuoltoammattilaisena sekä syvällä rintaäänellä kokemuksesta. Se sun kohtaus oli klassinen hyperventilaatiokohtaus. 1)Siihen auttaa paperipussi. Hyperventilaatiossa ihminen hengittää liikaa happea eli elimistössä on LIIKAA happea, mikä aiheuttaa epätodellisen olon, heikotusta, pistelyä, huonoa oloa jne. Siksi hengitetään paperipussiin, jotta hengitetään vähänhappista uloshengitettyä ilmaa takaisin keuhkoihin ja näin saadaan liika happi pois elimistöstä ja tasapaino takaisin. Eli kohtauksen aikana täytyy yrittää olla hengittämättä, jotta olo helpottuu. 2) Itsensä hillitseminen. Hyperventilaatiokohtaus/paniikkikohtaus on aina korvienvälissä! Eli jos haluat saada kohtauksen loppumaan, niin ota tilanne haltuun. Kun osaat tunnistaa, että "ahaa nyt on hyperventilaatiokohtaus, ok, nyt täytyy rauhottua" ja silloin puhut mielessäsi itsellesi rauhottavia asioita ja otat yliotteenkohtauksestasi. Mikään pilleri ei korvaa tätä omaa psyykkistä ylivaltaa. Näin osaat myös ehkäistä seuraavan kohtauksen, kun osaat tunnistaa oireet, niin ajoissa vaan tsemppaat mielessäsi itseäsi. Et vaan anna paniikin viedä itseäsi mukana. Itse kärsin vaivasta 3 vuotta ja parannuin, kun tajusin, että kaikki on minusta itsestäni kiinni, kukaan tai mikään ei sitä paranna. Se ei ole helppoa, se on rankkaa, mutta kun kerran siinä onnistut, onnistut toiste ja se on joka kerralla helpompaa, kunnes se jo menee rutiininomaisesti. Ja kun mietit vaikutuksia lapseesi, niin tässä pari faktaa: panikkikohtauksen aikana elimistösi erittää vereen suuren määrän stressihormoneja (mm.adrenaliinia), joita kulkeutuu istukan kautta vauvaasi ja silloin myös pikkuisesi stressaantuu ja käy ylikierroksilla, joka voi myös pahimmassa tapauksessa jossain määrin vahingittaa sen sydäntä. Eli mieti sitä ennen kun rupeat haukkamaan ilmaa lisää - käsi suun eteen ja rauhotat ittees. Toisekseen niistä lääkkeistä, lääkäri huolehtii AINA ensisijaisesti äidin hyvinvoinnista. Mielialalääkkeet ja rauhottavat eivät koskaan ole turvallisia. Jos äiti on todellakin mielisairas tai yliahdistunut, lääkäri suosittelee niitä lääkkeitä ensisijaisesti vain ja ainoastaan äidin itsensä takia, lapsen terveys on silloin toissijainen asia. Tämä on karu tosiasia. Nykyään lääkärit tarjoavat lääkkeitä turhan kevein perustein. Joten miettisin sinuna, tarvitsenkö todella niitä lääkkeitä niin kipeästi, että riskeeraan sillä vauvani terveyden. Jos äiti on mielisairas tai yliahdistunut, niin silloin on ilmanmuuta niin, että se on myös vauvan parasta, että äiti ottaa ne lääkkeet, jotta olisi vauvan synymän jälkeen sillä tasapainoinen äiti sitä hoitamassa (vaikka siis on olemassa riski, että vauva lääkkeistä vahingoittuukin).

Daniela kirjoitti:

Nyt puhun terveydenhuoltoammattilaisena sekä syvällä rintaäänellä kokemuksesta. Se sun kohtaus oli klassinen hyperventilaatiokohtaus. 1)Siihen auttaa paperipussi. Hyperventilaatiossa ihminen hengittää liikaa happea eli elimistössä on LIIKAA happea, mikä aiheuttaa epätodellisen olon, heikotusta, pistelyä, huonoa oloa jne. Siksi hengitetään paperipussiin, jotta hengitetään vähänhappista uloshengitettyä ilmaa takaisin keuhkoihin ja näin saadaan liika happi pois elimistöstä ja tasapaino takaisin. Eli kohtauksen aikana täytyy yrittää olla hengittämättä, jotta olo helpottuu. 2) Itsensä hillitseminen. Hyperventilaatiokohtaus/paniikkikohtaus on aina korvienvälissä! Eli jos haluat saada kohtauksen loppumaan, niin ota tilanne haltuun. Kun osaat tunnistaa, että "ahaa nyt on hyperventilaatiokohtaus, ok, nyt täytyy rauhottua" ja silloin puhut mielessäsi itsellesi rauhottavia asioita ja otat yliotteenkohtauksestasi. Mikään pilleri ei korvaa tätä omaa psyykkistä ylivaltaa. Näin osaat myös ehkäistä seuraavan kohtauksen, kun osaat tunnistaa oireet, niin ajoissa vaan tsemppaat mielessäsi itseäsi. Et vaan anna paniikin viedä itseäsi mukana. Itse kärsin vaivasta 3 vuotta ja parannuin, kun tajusin, että kaikki on minusta itsestäni kiinni, kukaan tai mikään ei sitä paranna. Se ei ole helppoa, se on rankkaa, mutta kun kerran siinä onnistut, onnistut toiste ja se on joka kerralla helpompaa, kunnes se jo menee rutiininomaisesti. Ja kun mietit vaikutuksia lapseesi, niin tässä pari faktaa: panikkikohtauksen aikana elimistösi erittää vereen suuren määrän stressihormoneja (mm.adrenaliinia), joita kulkeutuu istukan kautta vauvaasi ja silloin myös pikkuisesi stressaantuu ja käy ylikierroksilla, joka voi myös pahimmassa tapauksessa jossain määrin vahingittaa sen sydäntä. Eli mieti sitä ennen kun rupeat haukkamaan ilmaa lisää - käsi suun eteen ja rauhotat ittees. Toisekseen niistä lääkkeistä, lääkäri huolehtii AINA ensisijaisesti äidin hyvinvoinnista. Mielialalääkkeet ja rauhottavat eivät koskaan ole turvallisia. Jos äiti on todellakin mielisairas tai yliahdistunut, lääkäri suosittelee niitä lääkkeitä ensisijaisesti vain ja ainoastaan äidin itsensä takia, lapsen terveys on silloin toissijainen asia. Tämä on karu tosiasia. Nykyään lääkärit tarjoavat lääkkeitä turhan kevein perustein. Joten miettisin sinuna, tarvitsenkö todella niitä lääkkeitä niin kipeästi, että riskeeraan sillä vauvani terveyden. Jos äiti on mielisairas tai yliahdistunut, niin silloin on ilmanmuuta niin, että se on myös vauvan parasta, että äiti ottaa ne lääkkeet, jotta olisi vauvan synymän jälkeen sillä tasapainoinen äiti sitä hoitamassa (vaikka siis on olemassa riski, että vauva lääkkeistä vahingoittuukin).

Lue lisää

on kokenut paniikkihäiriön tietää millaista se on. Itse olen myös kokenut sen ja olen raskaana ja syön edelleen lääkettä.Toki mietin lasta mutta asia vain on niin että mikään tunne tässä maailmassa ei ole kauheampi kuin se että tuntuu että maailmasta loppuu happi.. sitä luulee kuolevansa vaikka itsekkin olen aina käsittänyt sen että siihen ei kuole ym!!! mutta se hetki kun se tulee.. sitä vain hätääntyy!Niin paljon ihmiset syö lääkeitä raskauden aikana ja ikinä en ole kuullut että niistä olisi mitn tullut!!Tulevan lapseni vointi on minulle erityisen tärkeää mutta myös se että pysyn itse kunnossa koska jos itse voin huonosti niin kuka hoitaa lapsen.. ei kukaan!!Olkoot ihmiset mitä mieltä asiasta tahansa mutta tässä ajatellaan minun sekä vauvan parasta!!Ja olen myös mielenterveys alalla että kyllä kokemuksia asiasta on!!:)

ihminen joka kirjoitti:

on kokenut paniikkihäiriön tietää millaista se on. Itse olen myös kokenut sen ja olen raskaana ja syön edelleen lääkettä.Toki mietin lasta mutta asia vain on niin että mikään tunne tässä maailmassa ei ole kauheampi kuin se että tuntuu että maailmasta loppuu happi.. sitä luulee kuolevansa vaikka itsekkin olen aina käsittänyt sen että siihen ei kuole ym!!! mutta se hetki kun se tulee.. sitä vain hätääntyy!Niin paljon ihmiset syö lääkeitä raskauden aikana ja ikinä en ole kuullut että niistä olisi mitn tullut!!Tulevan lapseni vointi on minulle erityisen tärkeää mutta myös se että pysyn itse kunnossa koska jos itse voin huonosti niin kuka hoitaa lapsen.. ei kukaan!!Olkoot ihmiset mitä mieltä asiasta tahansa mutta tässä ajatellaan minun sekä vauvan parasta!!Ja olen myös mielenterveys alalla että kyllä kokemuksia asiasta on!!:)

Lue lisää

Tiedän tasan tarkkaan se tunteen. Opettele hillitsemään itsesi! Älä ole heikko. Älä anna tunteen viedä ja velloa siinä paniikissa, niin että se yltyy ja jatkuu. Kyllä sä pystyt sen pysäyttämään jos vaan haluat. Jotkut ihmiset vaan salaa nauttii sellaisista tunteista, siksi ne ei viitsi ottaa itseään niskasta kiinni ja popsii lääkkeitä ja voivottelee, rypee itsesäälissä jonka itse aiheuttavat... Nice. Ja ei ne vaikutukset heti näy lapsesta synymän jälkeen. Ne voi näkyä vasta vuosien kuluttua, es. psyykeheikkoutena, oppimisvaikeuksina jne.

Daniela kirjoitti:

Tiedän tasan tarkkaan se tunteen. Opettele hillitsemään itsesi! Älä ole heikko. Älä anna tunteen viedä ja velloa siinä paniikissa, niin että se yltyy ja jatkuu. Kyllä sä pystyt sen pysäyttämään jos vaan haluat. Jotkut ihmiset vaan salaa nauttii sellaisista tunteista, siksi ne ei viitsi ottaa itseään niskasta kiinni ja popsii lääkkeitä ja voivottelee, rypee itsesäälissä jonka itse aiheuttavat... Nice. Ja ei ne vaikutukset heti näy lapsesta synymän jälkeen. Ne voi näkyä vasta vuosien kuluttua, es. psyykeheikkoutena, oppimisvaikeuksina jne.

Lue lisää

Mistäs mie löytäsin paperipussin, pitääkin hommata sellainen vaikka laukkuun niin on aina mukana.. Vaikka eihän tämä välttämättä uusi, mutta kaiken varalle.. Oisinpa tienny jo viime yönä tuon että pitäs laittaa käsi suun eteen jne :/ No nyt tiiän onneks.. Onneks tämä yö menny siltä osin paremmin että ei oo tarvinnu itkeä.. Yöllä tuskin unta tulee, mutta kai sitä sitten joku yö taas saa nukuttuakin..

paniikkihäiriö kirjoitti:

ei ole vaarallinen edes ihmiselle joka sen kokee joskus niin miksi siitä olisi haittaa vauvalle. En usko.. asia on kumminkin niin että oikeasti happi ei ole edes loppumaisillaan.. se vaan tuntuu niin koska kauhu valtaa.. eikä se ole vaarallista juuri nimenomaan sen takia!!Happi kumminkin kulkee.. ihminen vaan hätääntyy ja pelästyy.. Tuskin sinulla on syytä huoleen!!Mutta voithan vielä neuvolassa varmistaa asian..:) hyviä vointeja!!

Lue lisää

Tottahan se on että se pelkääminen ja hätä siinä tekee olon niin kauheaksi.. Eihän oikeasti voi tukehtua siihen että ilma vaan yht'äkkiä loppuu..
Kiitos rauhoitteluista, toivotaan hyviä vointeja.

surullinen.... kirjoitti:

Mistäs mie löytäsin paperipussin, pitääkin hommata sellainen vaikka laukkuun niin on aina mukana.. Vaikka eihän tämä välttämättä uusi, mutta kaiken varalle.. Oisinpa tienny jo viime yönä tuon että pitäs laittaa käsi suun eteen jne :/ No nyt tiiän onneks.. Onneks tämä yö menny siltä osin paremmin että ei oo tarvinnu itkeä.. Yöllä tuskin unta tulee, mutta kai sitä sitten joku yö taas saa nukuttuakin..

Lue lisää

Ihan kaupasta niitä saa. Mä käytin sellaisia, mitkä oli biojätteille tarkotettuja. Kysyt vaan (hyvinvarustettu tavaratalo) henkilökunnalta, sano vaiks, et tarviit niitä askarteluun tai jotain. Ei se mikään iso tarvi olla. Jos ei löydy, niin käy ostamassa irtokarkkeja paperipussiin ja käytä sitä. Älä stressa tai murehdi liikaa, koita vähän rentoutua ja olla ajattelematta koko kohtausta. Mä sain silloin aikoinani helposti aina uusia kohtauksia kun pelkäsin seuraavaa ja jännitin sitä. Pidä ittees vahvana ja koita nauttia raskaudestasi ja syksystä, on niin kauniita värejä:)

Daniela kirjoitti:

Ihan kaupasta niitä saa. Mä käytin sellaisia, mitkä oli biojätteille tarkotettuja. Kysyt vaan (hyvinvarustettu tavaratalo) henkilökunnalta, sano vaiks, et tarviit niitä askarteluun tai jotain. Ei se mikään iso tarvi olla. Jos ei löydy, niin käy ostamassa irtokarkkeja paperipussiin ja käytä sitä. Älä stressa tai murehdi liikaa, koita vähän rentoutua ja olla ajattelematta koko kohtausta. Mä sain silloin aikoinani helposti aina uusia kohtauksia kun pelkäsin seuraavaa ja jännitin sitä. Pidä ittees vahvana ja koita nauttia raskaudestasi ja syksystä, on niin kauniita värejä:)

Lue lisää

Joo harvoin minulla on ylipäätään tullu noita kohtauksia, ei kovin montaa koko elämän aikana, mutta alkoi vaan raskauden takia pelottaa... Paperipussin hommaan silti. On tässä vaivaa muutenki, ilman "tukehtumiskohtauksia"! Kun osais vaan nauttia olosta. Päivät menee kyllä pääsääntöisesti hyvin ja jaksaa olla iloinen ja innoissaan =) Ihana käydä kävelyllä koiran kanssa rannassa kun puut on oransseja ja aurinko paistaa.. Huoh, kun ei olis öitä ollenkaan.
Eipä taida nukahtamiseenkaan mitään toimivia turvallisia konsteja olla raskauden aikana? En ala lääkkeitä ottamaan (ennenku on oikea hengenhätä)..

Daniela kirjoitti:

Nyt puhun terveydenhuoltoammattilaisena sekä syvällä rintaäänellä kokemuksesta. Se sun kohtaus oli klassinen hyperventilaatiokohtaus. 1)Siihen auttaa paperipussi. Hyperventilaatiossa ihminen hengittää liikaa happea eli elimistössä on LIIKAA happea, mikä aiheuttaa epätodellisen olon, heikotusta, pistelyä, huonoa oloa jne. Siksi hengitetään paperipussiin, jotta hengitetään vähänhappista uloshengitettyä ilmaa takaisin keuhkoihin ja näin saadaan liika happi pois elimistöstä ja tasapaino takaisin. Eli kohtauksen aikana täytyy yrittää olla hengittämättä, jotta olo helpottuu. 2) Itsensä hillitseminen. Hyperventilaatiokohtaus/paniikkikohtaus on aina korvienvälissä! Eli jos haluat saada kohtauksen loppumaan, niin ota tilanne haltuun. Kun osaat tunnistaa, että "ahaa nyt on hyperventilaatiokohtaus, ok, nyt täytyy rauhottua" ja silloin puhut mielessäsi itsellesi rauhottavia asioita ja otat yliotteenkohtauksestasi. Mikään pilleri ei korvaa tätä omaa psyykkistä ylivaltaa. Näin osaat myös ehkäistä seuraavan kohtauksen, kun osaat tunnistaa oireet, niin ajoissa vaan tsemppaat mielessäsi itseäsi. Et vaan anna paniikin viedä itseäsi mukana. Itse kärsin vaivasta 3 vuotta ja parannuin, kun tajusin, että kaikki on minusta itsestäni kiinni, kukaan tai mikään ei sitä paranna. Se ei ole helppoa, se on rankkaa, mutta kun kerran siinä onnistut, onnistut toiste ja se on joka kerralla helpompaa, kunnes se jo menee rutiininomaisesti. Ja kun mietit vaikutuksia lapseesi, niin tässä pari faktaa: panikkikohtauksen aikana elimistösi erittää vereen suuren määrän stressihormoneja (mm.adrenaliinia), joita kulkeutuu istukan kautta vauvaasi ja silloin myös pikkuisesi stressaantuu ja käy ylikierroksilla, joka voi myös pahimmassa tapauksessa jossain määrin vahingittaa sen sydäntä. Eli mieti sitä ennen kun rupeat haukkamaan ilmaa lisää - käsi suun eteen ja rauhotat ittees. Toisekseen niistä lääkkeistä, lääkäri huolehtii AINA ensisijaisesti äidin hyvinvoinnista. Mielialalääkkeet ja rauhottavat eivät koskaan ole turvallisia. Jos äiti on todellakin mielisairas tai yliahdistunut, lääkäri suosittelee niitä lääkkeitä ensisijaisesti vain ja ainoastaan äidin itsensä takia, lapsen terveys on silloin toissijainen asia. Tämä on karu tosiasia. Nykyään lääkärit tarjoavat lääkkeitä turhan kevein perustein. Joten miettisin sinuna, tarvitsenkö todella niitä lääkkeitä niin kipeästi, että riskeeraan sillä vauvani terveyden. Jos äiti on mielisairas tai yliahdistunut, niin silloin on ilmanmuuta niin, että se on myös vauvan parasta, että äiti ottaa ne lääkkeet, jotta olisi vauvan synymän jälkeen sillä tasapainoinen äiti sitä hoitamassa (vaikka siis on olemassa riski, että vauva lääkkeistä vahingoittuukin).

Lue lisää

Kirjoituksestasi huomaa ettet todellakaan ole mikään alan ammattilainen..voi jeesus.