Kävin täällä viimeks puolivuotta sitten ja ajattelin, että onpa jutut menneet niin pohjalle, että ei tarvi enää seurata. Mutta enpä arvannut, että vielä paljon syvemmällekin voi vajota. Nyt palsta on yksien ja samojen jankutusta hoitokokouksista ym. paskaa. On se mahtava juttu, että on joskus pidetty noita hoitokokouksia (olen kyllä ollut paikalla, ymmärtämättä tilaisuuksia hoitokokouksiksi), sillä varmaan tuo kauhea katkeruus olisi muuten siionissa sisällä ja siitähän ei tulisi mitään. Eli luoja näki tämänkin asian aikanaan näin hyväksi ja salli sen tapahtua. Jännä, että uskovaisten en ole koskaan kuullut puhuvan keskenään tällaisia juttuja, mitä täällä jauhetaan "meneillään olevana suurena muutoksena liikkeen sisällä". Eipä ole jauhajat sitten 70-luvun tainneet liikkeen sisällä olla. Katkeruutta on vaan sen verran, että liekö koskaan palaavatkaan. Vaikka misä sen tietää, tutkimattomat ovat Herran tiet. Parannus on aina mahdollinen, ajankohtainen ja tärkä asia, jos ihminen siihen nöyrtyy ja Jumala antaa tunnon.
Palsta vajoa yhä
syvemmälle
17946
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Veit sanat suustani. Olen tuntenut sydämessäni aivan samat ajatukset mutta sinä osasit laittaa ne hyvälle suomen kielelle. Yksi asia tuli vielä mieleeni. Sana Luoja on tässä yhteydessä erisnimi, kun puhumme Jumalasta. Siksi kannatan että kirjoitat Hänestä puhuessasi Luoja-sanan aina isolla alkukirjaimella. Ettemme jätä laittajalle sijaa.
...niinkuin susi suden.
Englantilainen sananlasku
Eipä tuo Sinunkaan avauksesi paljoa nostanut... Vaan koetetaanpa yhdessä tehdä parannusta:
-viimeks p.o. viimeksi
-puolivuotta p.o. puoli vuotta
-onpa jutut menneet p.o. ovatpa jutut menneet
-sisällä ja siitähän ei tulisi mitään. p.o. sisällä, ja siitähän...
-Eli luoja näki p.o. Luoja näki
-juttuja, mitä täällä jauhetaan p.o. juttuja, joita...
-Eipä ole jauhajat p.o. eivätpä ole jauhajat
-liekö koskaan palaavatkaan. p.o. tuskin koskaan palaavatkaan
..."sivistää" myös S-24 palstan keskustelijoita.
Entisenä opettajana sitä vaistomaisesti takertuu kieliopillisiin virheellisyyksiin. Siinä samalla saattaa käydä niin, että itse sanoma, vaikka huonolla suomenkielellä kirjoitettukin, pyrkii jäämään ikään kuin toisarvoiseksi.
Lukiessani vanhoja kirjeitä, esimerkiksi Raattamaan kirjoituksia, ovat ne todella huonosti jäsenneltyjä ja täynnä - nykysuomen kielioppivirheitä. Lauseet ovat ylipitkiä, joissa esiintyy myös ns "meänkieltä" ja niin edelleen.
Kyllä niistä silti selvän saa, kun vain malttaa perehtyä itse SANOMAAN.
Terveisin; itsekin eräänlainen "pilkunviilaaja.
Onko mitään järkeä yhden kirjoittaa väärin ja epäselvästi ja monen yrittää ymmärtää, mitä on kyse?
Raattama oli sentään oppinut mies ja kirjoitti pahempaa sekoa kuin kilpailevan klikin oppimaton Paavo Ruåtsalainen.
Miksi palstan pitäisi vajota yhä syvemmälle? Toki kirjoituksesi kaikkine katkeruuksineen siinä auttaa.
En ole mikään kielioppimestari, mutta pilkku kuuluisi mielestäni otsikkoonkin: "Palsta, vajoa yhä"
kirjoituksestasi paljastuu tietämättäsi valheellisuus, jota vain hoitajat ja hoitajien hännystelijät täällä viljelevät. Rukoile Jumalaa, jotta tuntosi avautuisi ja saisit parannuksen armon.
Ilmitulleiden asioiden perusteella tekemäni havainnon mukaan hoitajina oli paljon henkilöitä, joilla ei ole mitään käsitystä vl-uskovaisuudesta. He voivat tehdä mitä tahansa ja kehittää tapahtuneesta fantasiatarinan, jonka he itse kyllä uskovat, mutta jolla ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä.
Tällä hetkellä nämä hoitajat yrittävät olla hämätäkseen tekojaan esillä jukisuudessa mm. lehtien palstoilla kirjoittelijoina, puhujina ym. Miten minä, näettekö minähän olen, enhän minä, minähän olen... Niinpä, niin... Kaikkien nimimiesten ja -naisten nimet ovat ainakin jossakin yhteydessä olleet esillä tällä palstalla.
Pahantekijä muistaa väärin
Elämä & Terveys/Helsingin Sanomat 22.8.2005
…
Pahaa ei saa tekemättömäksi, mutta parhaansa pahantekijän mieli yrittää. Tappajallakin on taipumus helliä itsestään myönteistä kuvaa ja varjella siten omaa mieltään. Ihminen voikin heti pahan tekonsa jälkeen kehittää tapahtuneesta fantasiatarinan, johon hän uskoo ja sen avulla työntää kammottavuudet pois tajunnastaan.
Alamme siis muistaa väärin. Jos ihminen tekee henkirikoksen eikä jää siitä kiinni, hän ei jonkin ajan kuluttua välttämättä ole itsekään varma syyllisyydestään. Huonoista asioista syntyy valemuistoja. Humalassa myös muistikatkokset ovat mahdollisia. ”Kyse ei ole pelkästään laillisen edesvastuun välttämisestä, vaan ihmisen tarpeesta ylläpitää edes jotenkin siedettävä käsitys itsestään”, Lauerma selittää.
”Pahan tapahtuman jälkeen ihminen esimerkiksi näkee siitä unia, jotka tyypillisesti lähtevät muuttumaan tietyn ajan kuluttua. Näin voi käydä vaikkapa silloin, jos on aiheuttanut liikenneonnettomuuden.”
…
Aina pahantekijä ei ole enää itsekään varma syyllisyydestään.
…
”Jokaisen mieli ja muistihan käyttävät samoja keinoja jatkuvasti. Joillakin se vain menee överiksi, ja hän alkaa itsekin uskoa omia selityksiään. Todellisuuden taju pettää”, Vartiainen sanoo. Hänen mukaansa henkirikoksesta yli pääseminen ja normaalin elämän eläminen sen jälkeen vaatii tietynlaista psyykeä.
”Pitää olla riittävän vahva psyyke ja tunnekylmä ihminen, pystyä eristämään teosta nousevat tunteet ja syyllisyydentunnot. Ei se ihan joka mieheltä yrittämälläkään onnistu. On rikollisia, jotka ovat vuosikausien jälkeen tunnustaneet tekonsa, kun eivät ole pystyneet elämään sen kanssa”.
on yksi piirre, joka yhdistää tällä hetkellä kaikkia hoitajia.
http://www.evl.fi/kkh/kt/radio/hartausarkisto/2007/iltahartaus_07-08-17_lohi.html
Sama asia, joku saa tehdä joku taas ei.
Ote
"Jeesuksen ajan fariseukset eivät tyytyneet pelkästään ihmiskunniaan. He halusivat myös hengellistä valtaa. Tätä he käyttivät alistamalla ja hallitsemalla lähimmäistensä omiatuntoja. Jeesuksen sanojen mukaan he ”köyttivät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttivät ne ihmisten kannettavaksi”. Näistä ihmisten ”käskyistä ja opeista” Paavali - entinen fariseus - lausui: ”Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä” (Kol. 2:22–23)."
olet katkera?
Tosi erikoista, että sinun kanssasi KUKAAN EI ole uskaltanut puhua noista vuosista.
Kun vertaa siihen, että jopa MINUN kanssasi muutamat vl-liikkeen sisällä olevat ovat keskustelleet asiasta oikein syvältä ja sydämestä.
Lopuksi totean sinun kanssasi sen, että 'se' on Jumalan Työ, että me uskomme ja jaksamme vaeltaa Hänen Tahtonsa mukaan. Armokin on Armosta. Meille kaikille, Sinullekin.
Otan nykyisin aina keskustelunaiheeksi hoitokokoukset, jokainen vl jonka kanssa olen asiasta puhunut, on ollut sitä miletä, että ne olivat väärin, JOKAIKINEN VL PITÄÄ HOITOKOKOUKSIA VÄÄRINÄ.
Ehdotankin, että muutkin ottavat hoitokokoukset keskusteluun niin kuulevat kyllä yleisen mielipiteen niistä.
Nykyään on hyvin yleistä, että hoitokokouksista aletaan keskustella vl-uskovaisten kanssa.
Siskonikin kertoi minulle, kun he olivat menneet kylään jossa oli ollut enemmän ihmisiä, oli alettu muistelemaan hoitokokousaikaa.
Minäkin aloitan monesti keskustelun Naatuksen teatterissa käynnistä ja sen aihettamasta kohusta.
Ilmapiiri on nyt vapaa keskustelulle. Media ja SRK on nostanut keskustelun aiheita lehtien palstoille joista on hyvä päästä aiheeseen.
On tullut aika, että hoitokokoukset käsitellään, niiden aihettamaa ahdistusta ei enää kanneta mukana.
En usko että ihan jokaine uskovainen pitää hoitokokouksia väärinä, koska ainakin SRK:n johtoelimissa toimivat ovat puolustaneet niitä. Julkisuudessa ainakin Hautamäki on todennut että hoitokokoukset ovat olleet "siunauksellisia".
Mutta tavallisten riviuskovaisten keskuudessa on kasvava mielipide se että hoitokokoukset olivat synkkä erehdys. Liikkeemme suistuminen lakihenkiseen ihmisoppiin.
kun arvostellaan. Vieläpä ihan aiheesta. Kyllä sen ymmärtää, että se sattuu ja koskettaa.
"Jännä, että uskovaisten en ole koskaan kuullut puhuvan keskenään tällaisia juttuja..."
Sitä minäkin pidän jännänä asiana. Nykyvanhoillislestadiolaisuuden merkittävin käännekohta olivat hoitokokousvuodet, mutta niistä ei lestadiolaisuuden keskuudessa juuri puhuta.
Katkeruuttakin kieltämättä palstalla esiintyy. Mutta paljon on myös aitoa huolta etenkin nuorten jaksamisesta tuossa ihmisoppisessa sääntöviidakossa.