.
Se on "tärkeää", mistä puhutaan
Alzheimerin taudissa (AT) vaikeutena on varhainen diagnoosi, joka varmentuu vasta sairauden myöhemmissä vaiheissa ja varmistuu vasta ruumiinavauksessa. Kuitenkin sairauden aivopatologia on alkanut jo parikymmentä vuotta ennen selvien käyttäytymismuutosten ilmaantumista. (Ks. myös HS 23.9.: Dementiapotilaita pian Helsingissä yli 10 000.)
AT- ja dementia-keskusteluissa (HS 17., 20., 21. ja 29. 9.) sekoittavana tekijänä on ollut lakiin pohjaava työikäisyys (rajana 65 vuotta). Jos vedetään "käytännöllisen" työikäisyyden raja 55:een vuoteen, kuva muuttuu ja selkenee. Todettu AT on suhteellisen harvinainen, mutta aivojen verenkiertohäiriöt (AVH) suhteellisen yleisiä. Näistä hälytyssignaalina on TIA-oireisto (transient ischemic attack) eli ohimenevä aivojen paikallinen verenpuute, joka tyypillisimmillään kestää vain 15 minuuttia (halvaus-, näkö- ja puheoireet ym.). Hoitamattomana potilaan todennäköisyys saada vuoden sisällä uusia kohtauksia tai varsinainen aivohalvaus (stroke) on moninkertainen.
Täten kun vanhojen (yli 70) tyypillinen neurologinen sairaus on AT, on se "nuorilla" (alle 55) aivohalvaus, joka on omaisille raskas ja yhteiskunnalle kallis pitkine kuntoutuksineen tai työkyvyttömyyseläkkeineen. TIA-kohtauksen iskiessä tulisi heti hakeutua neurologian poliklinikkaan mahdollista liotushoitoa varten. Meilahden neuro on nopeudessaan maailman ykkönen: Ambulanssin saapuessa polille, on potilas jo seitsemässä minuutissa tutkimuksissa!
.
Se on "tärkeää", mistä puhutaan
Alzheimerin taudissa (AT) vaikeutena on varhainen diagnoosi, joka varmentuu vasta sairauden myöhemmissä vaiheissa ja varmistuu vasta ruumiinavauksessa. Kuitenkin sairauden aivopatologia on alkanut jo parikymmentä vuotta ennen selvien käyttäytymismuutosten ilmaantumista. (Ks. myös HS 23.9.: Dementiapotilaita pian Helsingissä yli 10 000.)
AT- ja dementia-keskusteluissa (HS 17., 20., 21. ja 29. 9.) sekoittavana tekijänä on ollut lakiin pohjaava työikäisyys (rajana 65 vuotta). Jos vedetään "käytännöllisen" työikäisyyden raja 55:een vuoteen, kuva muuttuu ja selkenee. Todettu AT on suhteellisen harvinainen, mutta aivojen verenkiertohäiriöt (AVH) suhteellisen yleisiä. Näistä hälytyssignaalina on TIA-oireisto (transient ischemic attack) eli ohimenevä aivojen paikallinen verenpuute, joka tyypillisimmillään kestää vain 15 minuuttia (halvaus-, näkö- ja puheoireet ym.). Hoitamattomana potilaan todennäköisyys saada vuoden sisällä uusia kohtauksia tai varsinainen aivohalvaus (stroke) on moninkertainen.
Täten kun vanhojen (yli 70) tyypillinen neurologinen sairaus on AT, on se "nuorilla" (alle 55) aivohalvaus, joka on omaisille raskas ja yhteiskunnalle kallis pitkine kuntoutuksineen tai työkyvyttömyyseläkkeineen. TIA-kohtauksen iskiessä tulisi heti hakeutua neurologian poliklinikkaan mahdollista liotushoitoa varten. Meilahden neuro on nopeudessaan maailman ykkönen: Ambulanssin saapuessa polille, on potilas jo seitsemässä minuutissa tutkimuksissa!
.
Vastaukset 10
Vanhimmat
.
Dementiaa voidaan luulla depressioksi, ja toisaalta depressio voi aiheuttaa pseudo-dementiaa. Varsinkin "nuorilla" ihmisillä (alle 60) differentiaali-diagnoosi voi olla vaikeaa.
.
Juu Meilahti on ehdottomasti ykkönen - valitettavasti harvat vain saavat oikeata hoitoa.
Keski-uudellamaalla ensin terveyskeskukseen. Diagnoosi "joku mielenterveysongelma".
Siihen se sitten tavallaan jäikin.
Kun ei tullut oikeaa diagnoosia niin ei tullut heti lähetettä Meilahteen saati edes Peijakseen.
Ravaamista yksityisillä ja MRI-kuvassa Peijaksessa. Koko rumba kesti liki PUOLI VUOTTA.
Hengissä ollaan mutta erilaista tuntohäikkää on ja nykimisiä siellä täällä. Väsy tulee myös herkästi. Muisti on mitä on.
Onhan se kiva jäljestäpäin tietää, että oli verenkiertohäiriö. Mitään muuta apua ei ole tullut. Tosin koitan toimia niin, ettei tulisi uutta kohtausta.
Ikää minulla on 39v. ja olen nainen. Töitä en jaksa tehdä jokapäivä mutta sehän ei ole Kelan ongelma.
Tärkeintä on, etten ole masentunut tai ahdistunut.
.
Olivatko oireet alussa selviä?
.
"kahden kuukauden burnout" oli nyt kuulemma vuosien päästä pahentunut psykoosiksi.
Minulla oli näkövaikeuksia, pystyssä pysyminen vaikeaa, puhe kangerteli, tuntopuutoksia, en kuullut aina kunnolla, en oikein tajunnut omaa tilaani. Eksyilin tutuilla alueilla, unohdin mikä on oma autoni ja missä se on, sekoilin liikenteessä.
pahoinvointikohtauksia, yllättäen voimat katosivat.
Lääkärin mukaan vain tajuttomuus on vakava tila ja muu lähinnä mielenterveysongelmaa.
.
Näitkö erikoislääkäreitä?
.
.
Jos täällä esittämäsi kuvaus on tarkka, tässä voisi olla valituksen paikka!
.
lääkärit tuntuvat kovasti nojaavan ensimmäisen lääkärin lausuntoon tai lähetteeseen. Jos siellä sanotaan, että kyseessä psyykkinen ongelma, niin tilanne on sitä myöten selvä.
Ainoa fiksu ja asiallinen tohtori oli psykiatri. Mutta näköjään neurologi on hänen yläpuolellaan ja voi teloa psykiatrin lausunnon kaivoon.
Kun minulla oli tuo TIA niin eihän se tai ne kohtaukset kestäneet kovinkaan pitkään. Toisaalta se epävakaisuus oli sellaista etten itse aina älynnyt. Sekoitin, että mikä päivä nyt on kyseessä...sekoitin sen monta kertaa päivässä.
Jonain hetkenä oli "selkeää" toisena ihan seis.
Pahoinvointi saattoi olla aamuun mennessä poissa. Siis se pahoinvointi oli sellaista, ettei olisi jaksanut edes istua vaan lyhistyin pöytää vasten.
Kävin yksityiselläkin mutta sitä ennen ehti kulua pari viikkoa. Ei heillekään niitä aikoja pilvin pimein ollut. Ehkä olisi pitänyt ottaa se aika miltä tahansa paikkakunnalta mutta halusin ajan lähistöltä.
Neurologi oli sitä mieltä, että kun hän lukee "rivien välistä" näitä lähetteitä ja aiempia diagnooseja niin kyseessä on JOKU mielenterveysongelma. Pärjäsin liian hyvin testeissä. Lääkäri siis antoi edellisten arvioiden vaikuttaa itseensä niin vahvasti, ettei kyennyt kuulemaan tai näkemään mitään muuta.
Olin tiukkana (kuin nyt pystyin) ja koitin kertoa asioita monilta kanteilta. Eipä auttanut.
Esim. masennus- ja ahdistuskaavakkeita täyttelin useita kertoja alusta lähtien. Korkein saamani pistemäärä oli KOLME. 17 pistettä on määrä, joka kertoo lievästä masennuksesta. Se kolme nyt tuli väkisin, koska tottakai mietin kyseistä tilannettani. jne.
Menen luovuttamaan vertani, sillä se on aika sakeaa näin tavalliselle naiselle. Luku pyörii 155-167 välillä. Vaikka juon vettä puolitoista- kaksi litraa päivässä. Tuokin lukema on neurologin mukaan ihan normaali.
Siis koitan elää terveellisesti, syön hyviä rasvoja (165cm/59kg) syön kasviksia. Liikun sen mitä jaksan tai huvittaa.
Talvella on pitkä Aasian lento, joten vältän suolaisia ja turvottavia ruokia, juon vettä, käytän lennolla tukisukkia ja kiristämättömiä vaatteita ja toivon, että tämä auttaa. En nyt erityisesti odota mitään tulppaa mutta lento on jonkinlainen riski. Yli 10 tuntia paikallaan...
Kun lääkäri ei uskonut oireitani vaikka ne olivat silloin juuri päällä niin enpä tosiaan jaksa nyt tapella näiden jälkioireiden kanssa.
Uskon vakaasti, että joskus vielä kohtaan sen lääkärin, joka on pätevä.
Elän elämääni kotona ja välillä töissä. En anna muutaman tunnin lääkärivastaanottojen viedä elämäniloani.
Halusin alunperin vastata kirjoitukseen juuri siksi, että ei niitä tutkimuksia niin vain saada. Ei edes vaatimalla. Nykyään on ehkä jopa muotia, että kaikki on niin psyykkistä. Olisin saanut erilaisia mielenterveyslääkkäitä sanomalla "joo". Sanoin, ei kiitos!
Tosiasia on, että jos potilas saisi enemmän tukea fyysiseen kipuunsa niin se psyykekin kestäisi paremmin. Lääkärin ylikävely on enemmän tai vähemmän nöyryyttävää.
Minä lienen suht vahva kun en anna asian viedä iloa itsestäni. Muilla voi olla huonompi tuuri.
Ai niin, neurologi oli myös sitä mieltä, ettei Tian tai veritulpan jälkeen pysty kertomaan, että miltä mikäkin tilanne tuntui. Tässäkin on selvä virheluulo. Monet, jotka ovat saaneet veritulpan tai verenvuodon aivoihin, pystyvät tänäkin päivänä kertomaan, että ensin meni näkö tai suu ei pysynyt kiinni tai että oksensi ja kaatui lattialle.
Kaikki eivät muista mutta moni muistaa.
Enpä jaksa tämän enempää tästä jauhaa.
Hyvää talven odotusta kaikille! Muistakaa elää;)
tuon edellisen kirjoituksen jälkeen on niska ollut aika hankala. Niinhän se useinkin on. Mutta kun eivät kädet taas kunnolla aina toimi ja merkillistä utuista särkyä on päässä ja kädessä ja se pahoinvointi. Ihan silmät turposivat ja niskakin turposi. Ajatus pätkii ja silmät lupsuu.
Puuhastelin käsilläni jotain ja hartiat jähmettyivät. Tuli huono olo.
Annoin mieheni hieroa hartioitani ja siitä tuo vaiva vain paheni. Jäätä niskaan niin kyllä helpottaa.
Varasin ajan fysiatrille, jonka luulisi ymmärtävän näitä fyysisiä vaivoja paremmin kun neurologin tai yleislääkärin.
Toisaalta on ihmeellistä, että miksi lääkärit eivät anna vinkkejä, että kelle lääkärille mikäkin vaiva kuuluu!
Tämä tuleva lääkäri on ilmeisesti asiantuntija niskavammoissa ja niiden seurauksissa.
Pitkä odotusaika, mutta eipä tässä mihinkään kiire. Töitä teen harvakseltaan sen mitä pystyn.
Olen muuten yrittänyt saada potilaskertomusta tuolta onnettomuuspäivältä (fysiatrille) mutta keikkia tietoja ei kuulemma saa kertoa. Saas nähdä, odotan puhelua. Luulisi minulla olevan oikeus tietää, että mitä minusta on tutkittu? Happiarvot kiinnostaa erityisesti.