Miksi ette isovanhemmat vietä lapsenlapsen kanssa aikaa silloin, kun tulemme käymään? Olemme yön tai pari, niin toimimme ja teemme kuten kotonakin, ehkä vähän saamme huilata, lapsemme kanssa saatte puuhata, sitä emme estä. Tai jos käymme asioilla, niin sitten sen ajan olette tytön kanssa. Syy ei ole se, että joudutte kokkaaman tms. ettei aikaa yksikertaisesti sen takia jää tms. Ei edes syliin oteta tai vaihdeta vaippoja tai syötetä. Me teemme sitä päivittäin. Olisi vaihtelua silloin kun käymme, että tekin voisitte osallistua tytön arkeen ja puuhata hänen kanssaan. On vain väsyneempi olo, kun tulee kotiin luotanne. Toiset isovanhemmat viettävät aikaa paljonkin lapsen kanssa kun näkevät pyyteettömästi. Tulee vähän outo olo, kun ajattelee, että mennään mummolaan, että tyttö saa puuhata siellä isovanhempiensa kanssa. Mutta me siellä tosiasiassa puuhaammekin kaikki. En tiedä ymmärsitteköhän oikein mitä tarkoitan. En ole todellakaan passattavaksi menossa enkä tarkoita, mutta voisi lapsen kanssa viettää aikaa ja pukea, syöttää, huolehtia, lukea satua jne. Sekin on sitä yhdessäoloa.
miksi ette vietä aikaa
lapsenlapsenne kanssa
513040
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
samaa mieltä asiasta kanssasi!!!
Olisi melkoinen ihme kyllä minulle jos noin kävisi! Meidän mummu kyllä oikein riistää lapsen itselleen kun vierailemme puolin ja toisin, ja laittaa vielä hyvät pöperötkin koko poppoolle.
Itsekkään en ikinä kyllä passattavaksi mene, minä voin hoitaa vaikka kaikki tiskit ja muut sellaiset sillä aikaa kun mummu on taaperon kanssa:)
isovanhempien pitäisi hoitaa lastasi? He tekevät voimiensa mukaan. Itselleni ei tulisi mieleenkään, että menen kylään hoidattamaan lastani jollakin. Olen kyllä tuntenut tuollaisiakin tyyppejä, jotka kylään tullessaan panee isäntäväen vaihtamaan kakkavaipat ja itse istuu mukavasti. Isovanhemmat saa minun mielestäni tutustua lapseen ilman paineita, eikä heidän oleteta tekevän yhtään mitään hoitotyötä. Pääasia, jos haluavat tutustua lapseen ja olla isovanhempia. Se riittää.
Sinä suhtaudut asiaan tosi ihanasti ja kypsästi. Olet järkevä äiti ja toivoisinpa että olisit tyttäreni.
Ei täydykään hoitaa, mutta eivät tee kyllä paljon muutakaan. Lapsi on myös heidän lapsen ei pelkästään minun. Luulisivat haluavan tutustua lapsenlapseensa enemmän eri asioiden muodossa. En todellakaan vie lastani kuten ilmaisit "Itselleni ei tulisi mieleenkään, että menen kylään hoidattamaan lastani jollakin. " hoidettavaksi heille, vaan olemaan heidän kanssaan, mutta siihen nyt saattaa kuulua se kakkavaippakin, jos me vaikka saunassa. Emme käy usein välimatkan takia. Ja isovanhemmat eivät ole jotkut eikä kylä, aika lähisukulaisia mielestäni kuten kirjoitit: "...kylään hoidattamaan lastani jollakin. Olen kyllä tuntenut tuollaisiakin tyyppejä, jotka kylään tullessaan panee isäntäväen vaihtamaan kakkavaipat ja itse istuu mukavasti." Kyläpaikoissa jotka mielestäni ovat aivan muita paikkoja kyllä hoidan lapseni itse ja katson ettei mene joka paikkaan jne. Ja myös ikävä kyllä tuolla mummolla ja ukilla, koska he eivät välitä. Lapsen kanssa oleminen ei ole hoitotyötä. Hoitotyötä tehdään sairaaloissa tai sairaan ihmisen kanssa kotona. Miten voit verrata lapsen kanssa olemista edes hoitotyöhön? Kyllähän mekin teemme heidän luona hommia, ajattelin vain, että lapsen kanssa oleminen olisi heille vaihtelua ja hauskaa. Puhetta kyllä riittää meille, kuinka rakas hän on jne. mutta konkreettiset teot jäävät näyttämättä. Syli, jne. Eivät ole iäkkäitä. Toiset isovanhemmat hoitavat mielellään oma-aloitteisesti pyytämättä ja eivät kammoksu päivän aikana mitään vastaantulevaa tehtävää, on ukki vaihtanut ne kakkavaipatkin ja ulkoiluttaa mielellään puistossa, nukuttaa. Meitä on moneksi. Ei heidän tarvitsekaan, mutta ihmetyttää. Tiesin, että tämmöisiäkin kommentteja tulee. Kai se riippuu luonteesta, onhan niitä isovanhempia, jotka eivät yksinkertaisesti välitä ja joku kakkavaippa on heille maailmanloppu. Ei sitä kakkaa nyt koko ajan tule parivuotiaalta.
...lisään vielä että kakan on tehnyt jo puoli vuotta potalle, ettei niitä kakkavaippoja enää vaihdeta. ja on jo päiväkuiva...
et tee muuta kuin "tutustut" Istut itse mukavasti sohvalla ja juttelet niitä näitä. Jos lapsi sattuu vaikka kaatumaan tai kakkaamaan, mitä siitä, vanhempien kuuluu se tehdä eikä istua sohvalla. Minä tutustun rauhassa lapsenlapseen..."Pääasia, jos haluavat tutustua lapseen ja olla isovanhempia. Se riittää. " Just joo...
Ja lue pahvi tarkemmin, ennen kuin alat arvostelemaan. Kyllä hävettää tuommoinen isovanhemmuus. Isovanhemmuus on paljon muutakin. Se on lapsi kaikkinensa. Eikä omat lapset ole vieraita.
"Olen kyllä tuntenut tuollaisiakin tyyppejä, jotka kylään tullessaan panee isäntäväen vaihtamaan kakkavaipat ja itse istuu mukavasti."
Kukaan ei väkisin niitä vaippoja vaihda. Miksi aina lapsi nähdään "kakkana"?
Minä mummuna nimenomaan haluan olla mukana arjessakin enkä vain ottaa ns. kermat päältä. Kakkavaippojen vaihto on ilo samoin kuin kaikki muukin lastenhoito ja huolehtiminen. Sallin mielelläni vanhemmille sen löhöilyn ja hetken hengähdystauon silloin kun tulevat mummulassa käymään. Passaan mielelläni ja hoidan heidän lastaan.
myös minä.
Lasta oikeesti hoitaessa pääsee myös lähemmäksi lasta ja lapsi oppii tukeutumaan ja luottamaan myös minuun.
Minusta oli aivan ihanaa, kun nuorempi lapsenlapseni
eka kertaa pyysikin minua viemään häntä vessaan tai auttamaan jossakin, vaikka oma äiti oli paikalla.
Minulle se oli luottamuksen osoitus lapselta.
Hoidin lasta paljonkin, siis puoli vuotiaasta vuoden ikäiseksi, kokopäiväisesti, kun vanhemmat remppasivat heille kotia. sitten muuttivat omaansa ja lapsi alkoi roikkua äidissään, kun oli niin paljon joutunut olemaan erossa, silloin hän ei kelpuuttnut minua, jos äiti oli paikalla.
Nyt pari vuotta myöhemmin, kärsivällisesti odoteltuani, minuun taas voi turvautua.
Nyt juuri viikonloppuna lapset olivat luonani yökylässä. Vanhemmat saivat viettää rauhassa laatuaikaa keskenään ja lapset nauttivat mumin herkuista ja lellittelyistä. Kaikki olivat iloisia ja tyytyväisiä.
Ei se että he ovat isovanhempia, saa heitä kiinnostuneeksi lapsenlapsen kanssa puuhastelemisesta jos se ei kiinnosta. Jos isovanhemmat ovat vielä työelämässä niin ei ihme ettei jaksakkaan. Jollain isovanhemmilla riittää virtaa enemmän ja jollain ei enään ollenkaan. Miksi vertaat isovanhempiakaan keskenään kun kaikki ihmiset ovat erilaisia yksilöitä?
Yö ja viikonloppu kyläilyt sukulaisissa onkin väsyttävää puuhaa ja olisikin ihme jos sieltä virkeempänä kotiutuisit. Virkistys lomat kannattaa tehdä täydenpalvelun hotelleihin ja palkata lastenhoitaja. Toisekseen ei kannata lasta totuttaa siihen että sitä jonkun pitää koko ajan viihdyttää ja puuhatuttaa vaan voihan se puuhastella itsekseenkin. Sellainen koko ajan huomioo vaativa kakara on todella rasittava ja isovanhemmat väsyy alta aikayksikön.
Joo, kyllä nyt on tullut jo mieleen, että heitä ei kiinnosta. Ovat terveitä, eivät enää töissä, n.55v. Minusta tuntuu, että ovat vähemmän tunteettomia kuin me. Meillä näytetään tunteita, halataan, pussaillaan jne. En minä vertaa ketään, kysyin vain, tosin olisin voinut kohdentaa kysymykseni heille enkä tälle palstalle. Kuitenkin halusin herättää keskustelua ja tietää miten teillä muilla. Käymme joskus ihan vain päiväseltään. Lapsemme ei ole vaativa. Puuhailee itsekseenkin. Koko ajan olemme siellä, ei nytkään tainnut mummon sylissä olla kertaakaan. Yön nukkuu hyvin ja me luemme iltasadut ja jää nukkumaan sänkyyn. Ei kovin rasittavalta kuulosta. Me olemme sen takia väsyneempiä, koska itse joudutaan pitämään seuraa ja kun tulemme saunasta, teemme kaiken esim. puemme yövaatteet ja annamme iltapalaa, vaikka sillä välin olisi voitu jotain tehdä ja lapsi laitettu vain töllön eteen istumaan, meillä ei vielä tv:tä katsota. Äsken juuri toinen ukki tuli ja vei tytön ulkoilemaan ja ihan käy aina pyytämättä.
itse taidat myös lukeutua niihin mielipiteistäsi päätellen.
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Joo, on niin ikävä ja on niin rakas...oma lapsenlapsi, pusi pusi....mutta ei sentään niin ikävä ja rakas, että haluaisi oman panoksensa antaa...tuottaahan se niin paljon ylimääräistä vaivaa. Jätä menemättä heille kokonaan niin ei tarvitse energiaa turhaan tuhlata sellaiseen mihin on mahdotonta itse vaikuttaa. Kaikilla isovanhemmilla ei ikävä kyllä ole kykyä tai taitoa näyttää tunteita..tai tuntea tunteita, silloinhan niitä on vaikea jakaa muille. Tasan ei käy onnenlahjat...toisilla tuntuu olevan niin, niin lämpimät välit ja toisilla taas ei mitään. Parempi itselle ja perheelle kun vain hyväksyy tilanteen ja antaa olla.
Pidän etuoikeutena touhuta lastenlasten kanssa.Haluan pitää sylissä ja pelailla,ulkoilla ,leikkiä ym.Pienen vauvan kanssa ei nyt hirveästi voi touhuta,silloin mielelläni vaihdan vaatteita ja vaippoja.Lapseni kysyy,haluanko vaihtaa vaipan ja se on silloin minun ja lapsenlapsen yhteinen juttu,samalla voi jutella ja silitellä.Haluan luoda lapsenlapsiini läheisen suhteen,eikä se onnistu sillä,että vaan puheen tasolla sanoo,että ovat ne tosi tärkeitä.Omilla lapsillani on ollut kaksi hyvin erilaista mummoa.Kumpikin ovat asuneet suht lähellä,mutta toinen on moninverroin enemmän ollut lasten elämässä mukana.Toinen mummo itse sanoikin,ettei ole sellainen mummo ollut,joka olisi pitänyt lapsenlapsiin pahemmin yhteyttä.Tällä mummolla kaksi lapsistani on ollut kerran yäkylässä,toisella mummolla ovat varmaan olleet sata kertaa.Ei mummo voi jättää sitä yhteydenpitovastuuta pienelle lapselle.Meitä mummoja vaan on niin monenlaisia,ei mummouteen voi pakottaa.Mutta on myös sitten kehdattava katsoa peiliin.kun ihmetellään miksei aikuiset lapsenlapset muista mummoa,tai ovat jääneet etäisiksi.
Suhde lapsenlapseen luodaan hänen kanssaan olemalla ja siihen kuuluu pienen lapsen kanssa vaipanvaihdot ja oksennusten siivoaminen. Jos halutaan istua sohvalla ja katsella kauempaa, aika heikko mummusuhde tulee.
Onhan se vähän paksua isovanhemmilta, että jos kakka on housussa niin sanotaan vain, että "Hei tuolla teidän lapsella taitaa olla kakka housussa? Niin sanovat meidän isovanhemmat kun ollaan oltu vaikka pihalla, niin kakkoja ei siivota, vaan on voinut olla vaikka tunnin verran kakoissa tai pisseissä...Kyllä on lapsellista touhua. Silloin sitä miettii, että hetkinen, nuoko ne on joskus ollut vanhempia. Ymmärrän, ette enää ei tarvitse, mutta voi olla kakkavaipan vaihtaminen vaikeaa. Sen ymmärrän, jos isovanhemmat ovat jo vanhuksia, että kuntonsa puolesta eivät pysty ja jaksa.
Esikoinen on aina ihme.
Vanhemmat ajattelevat, että kaikki, koko suku, omat vanhemmat, sisarukset, työkaverit, kaikki ovat haltioissaan.
Kuvitellaan, mitä sitten, kun vauva tulee, kuinka hoidetaan, kuka hoitaa, innostus on kova ja pitää ollakin, tietysti. Monessa perheessä todella koko porukka kutoo ja virkkaa, remontoi talkoilla lasten huoneen, etsii ja lahjoittaa tarvikkeita. Neuvoja ja lupauksia!
Mutta aivan yhtä monta on niitä, joiden mielestä tulokas on yksi uusi suvun jäsen, nuoren parin esikoinen, aivan odotetusti. "Saa nähdä, kuinka selviävät". Ja sitten jatketaan omaa elämää kuten ennenkin.
Monet isovanhemmat ovat ohittaneet sen iän, jossa saadaan ihastuksen hepulit vauvan vaunujen äärellä. Vauva on monelle ikääntyvälle epäjärjestyksen paikka, kun huutoa ja mekastusta riittää, tai loppumatonta tarmoa, pulinaa, juoksua ja leikkiin pyytämistä. Isovanhempien hermot eivät kestä. He väsyvät ja uupuvat.
Eikä se merkitse "vihaa", ei miniän/vävyn halveksuntaa, ei tunneköyhyyttä. Se on vain se tila, johon isovanhemmat ovat jo lukkiutuneet.
Isovanhemmat saattavat olla kiinnostuneita ihan eri asioista: kuinka osaatte kasvattaa lapsesta hyväkäytöksisen, miten hän selviytyy muiden lasten kanssa, miten menee koulu, onko perinyt äidin/isän matikkapään, onko taiteellisuutta havaittavissa jne.
He saattavat olla hyvinkin kiinnostuneita ja ylpeitä sievästä ja ilmeisen fiksusta lapsenlapsesta.
Mutta kakkavaippa-aika on heille jo kaukainen ja torjuttava seikka.
Toiset mummit ja papat viis veisavat muusta kuin lapsen hoivaamisesta, sylittelystä, nukuttelusta ja leikittelystä. He ottavat kaiken irti isovanhemmuudesta.
Mitäpä pahaa on kummasakaan ääripäässä?
Isovanhemmat käyvät töissä, remontoivat mökkiään, harrastavat ratsastusta, pyöräilyä, rullaluistelua ja kaikenlaista muuta, eli kunnosta ei pitäisi olla kiinni. Kun me käymme heillä (välimatka on pitkä, joten joudumme aina yöpymään), saamme pienen ja sotkuisen huoneen viiden hengen perheelleellemme talossa, jossa on kuusi makuuhuonetta kahdelle aikuiselle, mutta meille ei voi lainata tilaa viikonopuksi, koska isäni tai äitini haluaa omat huoneensa pitää koskemattomina.
Ja minkäänlaista aikaa he eivät lastemme kanssa vietä. Me sen sijaan joudumme vahtimaan lapsia monin verroin tarkemmin kuin kotona, koska heistä ei saa kuulua rasittavan kovaa ääntä, ei juoksuaskeltakaan saa otta jne. No, eipä sitten olla enää vuosiin käyty, vaikka aina ihmettelevät, että miksi emme tule. Eivät hekään käy meillä.
selkeä vastaus: siksi kun miniä ei anna siihen lupaa.
eivät halua olla isovanhempia. Meillä ilmoitus lapsenlapsen tulosta sai tulevan mummon kasvot vain venähtämään. Ei onnitteluja, ei yhtään positiivista kommenttia. Omien ystäviensä lastenlapsista hän oli kyllä aina ollut tai ainakin ollut olevinaan innoissaan. Emme ole hoito- tai muutakaan apua saaneet, emmekä sen varaan mitään laskeneetkaan. Tuntuu kyllä ikävältä, kun isovanhemmat kyllä ovat olemassa, mutta eivät halua olla läsnä.
Minun vanhemmat ovat todella paljon tekemisissä veljieni lasten kanssa. Lähes joka päivä ja nyt kun odotan ensimmäistäni niin aivan yhtä haltioissaan ovat vieläkin. Mummo osti meille jo yhdistelmä vaunut vaikka mahakaan ei vielä näy ja on luvannut hommata yhtä sun toista vauva tavaraa lapselle. Jo olemassa olevien lastenlasten kanssa he puuhailevat kaikenlaista ja kuljettavat lapsia kerhoon ja hoitoon ja hoitavat paljon itsekkin. Odottavat oikein, että pääsisivät eläkkeelle olemaan täysipäiväisiä mummoja ja ukkeja. Myös mieheni vanhemmat ovat innostuneita, heille tämä on ensimmäinen lapsen lapsi, joten käytäntö sitten näyttää millaisia isovanhempia he haluavat olla. Mutta nyt jo huolehtivat minun hyvinnoinnistani ja käyvät usein kylässä jne. Molemmat isovenhemmat asuvat noin tunnin ajomatkan päässä joten liian vaikeaa lapsen elämään osallistuminen ei siltä kannalta ole. Taidamme olla aika onnekkaita :)
kun suhtaudutte noin positiivisesti isovanhempiin ja heidän läsnäoloonsa.
Kaikki äidit vain eivät halua tuota huolehtimista ja mukanaoloa vaikka isovanhemmat olisivat kuinka ihania ja rakastavia.
kaikki miniät eivät hyväksy miehen vanhempia isovanhemmiksi, niinhän se 95 % menee...
eivät hyväksy miniää pojan vaimoksi.
juttu...
Käytiin isovanhemmilla kun laps oli 1½v.
Lapsi ei saanut olla ilman vaippaa kun saattaa pissata lattialle.
Mummo ja Vaari istui pihalla, ajateltiin että tokihan lapsi voi mennä siihen siihen hetkeksi kun puemme itse.
Lasta ei näkynyt kysyimme mihin hän hiippaili tuli vastaus "Emme me ole häntä täällä vahtimassa"
"pikkunen" kiukku iski, olimme kuitenkin heidän pyynnöstä tulleet, heidän mökilleen järven rantaan....
Siihen loppui se yhteydenpito, emme menneet enää mökille heidän luokse.. kuin vasta parin vuoden päästä isä meni (olivat siis isän vanhemmat) ja jokainen reissuista sinne päättyi aina ennen aikojaan.
Ei kaikkia lapsia ole siunattu ihanilla isovanhemmilla.
vaikka isovanhemmat pyytävät teidät sinne mäkille, että olisivat jotenkin vastuussa lapsistanne!
Teidän lapsiahan he ovat. Ehkä isovanhemmille riittää se, että saavat katsella lastenne touhua!
Et sinä tuollaisia asioita edes VOI edes vaatia!
Siis uskomatonta miten pienistä asioista lapset joutuvatkaan kärsiä, vanhempiensa takia!
Mikä tuossa nyt teki isovanhemmista huonoja?
No, mikä tekee sinusta huonon ihmisen, vaikka et ole kenenkään isovanhempikaan???? - MUTTA jos näet pienen lapsen pihalla ja järven rannassa, niin luulis hälytyskellojen soivan ja sen verran vahtivan. Etenkin tässä tapauksessa - ovat he sentään isovanhempia ja kylään kutsutut vieraat, että voisi olla sitä vieraanvaraisuutta edes sen verran sitten tuossa tilanteessa katsoa perään. Jo lähimmäisen rakkaus siihen velvoittaa. Kyllä itselleni on Luoja onneksi suonut sen verran empatiaa, että jos tuolla puistossa olen ja näen vaaran paikan, eikä toinen äiti huomaa, niin nappaan tilanteen niin, ettei lapsi loukkaa itseään. Itse taidat laiska olla ja todella mukavuudenhaluinen ja empatiakyvytön ihminen. Onneksi sinunlaisia ei ole paljon. Katsele sinä vain lasten touhua vaikka hyppäisi järveen...Jo on aikoihin eletty. Sinun teksistä lainattu: "Teidän lapsiahan he ovat. Ehkä isovanhemmille riittää se, että saavat katsella lastenne touhua! "
että meillä kaikilla on vastuu lapsista, ollivatpa lapset sitten kenen tahansa ja varsinkin isovanhempina !
Vaikka omat vanhemmatkin ovat siinä lähellä niin kyllä minä mummona katson hyvinkin tarkkaan ettei lapsi mene minnekään vaarapaikkaan ja satuta itseään. teen sen myös aivan vieraitten lasten suhteen jos olen paikalla.
Olen kirjoitellut nimimerkillä miniä 28v (tosin tekstini lopussa nimimerkki). Jos satut lukemaan jonkin kirjoituksistani niin siitä saa melkoisen hyvän käsityksen minusta ihmisenä.
Tässä nyt lähinnä otin kantaa siihen mitä kirjoitit! Enkä siihen mitä olisi voinut tapahtua!
Toki lasten perään pitää katsoa!! Miksi ette siis tehnyt niin?? Sovitteko ennalta että isovanhemmat katsovat lasten perään? Mitäs jos he eivät huomanneet koko tilannetta?
No oli miten oli, toivon vaan etteivät lapset joudu kärsiä TEIDÄN tappeluidenne takia!
Ja minusta tuo on todella pikkumaista jos olettaen että katsovat lapsesi perään, vaikka eivät välttämättä olleet ihan ajan tasalla tilanteessa, niin tuon asian takia lapset eivät näe enää isovanhempiaan! Arvailuksihan tää menee kun et kertonut tuon tarkemmin mitä tapahtui! Oliko joku hengenvaarassa vai mitä häh?
Jos jotakin sitten OLISI tapahtunut niin olisitko siitäkin syyttänyt isovanhempia?
Toivottavasti olet oikeasti kaikki nuo mainostamasi asiat!
Eli empaattinen, läheisrakas ym. sillon myöskin tajuat miten väärin teet jos eväät isovanhemmilta mahdollisuuden tavata lapsia (TÄMÄ VAIN jos isovanhemmat sitä tahtovat)
Miniä 28v
En ollu Meillä aivan sama-jutun kirjoittaja nyt jolle vastasit, pahvi. Vedin herneen sen verran nenääni, että kyse on lapsista! Eiköhän he ole sopineet jos ovat olleet pukemassa, että pihalla olevat isovanhemmat katsovat perään.
Sovi sinä vain aina asiasi. Muistakin sopia, että joku katsoo lastesi perään, jos isovanhemmat siellä päässä ovat niin tolloja, ettei sopimatta osaa sitä tehdä/ole älliä ja tilannetajua.
Kun menet vessaankin pissille, muistakin sanoa sitten, että "hei mutsi ja faija tai appi tai anoppi, mä meen nyt pissille, voitteko katsoa lapseni perään sen aikaa? "
"Toki lasten perään pitää katsoa!! Miksi ette siis tehnyt niin?? Sovitteko ennalta että isovanhemmat katsovat lasten perään? Mitäs jos he eivät huomanneet koko tilannetta? " sanoo Miniä 28v. Puhut puppua mutta tarkoitat toista.
Ainakin noiden juttujesi takia perusteella en kehtaa edes katsoa nimimerkkisi taakse. Varo, ettei se vaihdu pian ex Miniä 28v.
katkeraa tilitystä, noh saapahan ainakin hyvät naurut SUN kustannuksella :D:D:D
Ei nyt niin tarkkaa rajaa pidä vetää,etteikö yhtään voisi silmällä pitää tai vaivautua,vaikka ovatkin "teidän lapsia".Johan sen nyt sanoo maalaisjärkikin.
Jos olisit minun miniäni, olisit kohta pian entinen sellainen. Sen verran fiksu on poikanikin. Itse kirjoitan nyt oman mielipiteeni asiaan. Mielestäni lapsi menee muun edelle. Jos itse kutsun kylään lapseni ja lapsenlapseni, niin silloin siihen kuuluu muutakin kuin yösijan laittaminen ja kahvinkeitto. Se on yhteistä päivän- tai illanviettoa ja siihen kuuluu myös lasten kanssa seurusteleminen lapsen ikä ja tarpeet huomioiden.
Täällä nyt kaikki lukee juuri noita sinun kirjoituksiasi, on ne mahtavia ja mahdat sinä olla mahtava tyyppi. BUUUAAAA BUUUAAAA BUUUAAAA
etteikö lasten perään pitäisi katsoa, vaan tuossa tekstissä ei käynyt ilmi monikaan tärkeä asia mistä olisi sitten voinut vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä. Mitä jos he eivät oikeasti huomanneet tilannetta, vaan arvelivat että lapsi on vanhempiensa silmien alla?
Tottakai itsekin pidän silmät auki ja ne on monesti oltava selässäkin, pienten lasten kanssa.
Kuulostat varsin mahtavalta isovanhemmalta, onneksi sinulle suodaan mahdollisuus olla tekemisissä lastenlastesi kanssa.
Monilla siihen tälläkään palstalla ei ole mahdollisuutta, mikä on hyvin surullista. Hyvin pienistäkin asioista evätään isovanhemmuus, ja se hyvin pienikin voi olla esim. riita miniän kanssa.
Riidat riitoina ja lapset lapsina!
Hyvää syksyä sinulle.
Terv. Miniä 28v
Itsellesi vai isovanhemmille? Haloo...ketään ei voi pakottaa jos ei kiinnosta niin ei.
Älä ainakaan tee lisää kakaroita jos omat voimavarasi eivät riitä luottaen siihen että muut jelppaa! Kaisos kun monet isovanhemmat ovat oman sarkansa joskus kuokkineet eikä se enään kiinnosta. Tuliko sellainen mieleesi? Sylitä ja hoida itse kakarasi kerjäämättä muilta yhtään mitään jos eivät vapaaehtoisesti ole kiinnostuneita. Lapsi on oma valintasi, ei kenenkään muun.
Hei muovi, mitä oikein auot päätäsi ja lauot itsestäänselvyyksiä. Tiedetään noi kaikki. Ja mitä ihmettä sä täällä teet. Oletko itse jäänyt jostain paitsi vai eikö voimavarasi riitä olemaan hyvä äiti tai isovanhempi.
Huh huh, jo sakkia!
No asiaan, minusta on ihana hoitaa lapseni lapsia ja viettää aikaa niiden kanssa, koska näin ollen mä teen sitä ikään kuin pankkiin, muistavat sitten minuakin helliä joskus, kun apua tarvitsen, niin lapset ja lapsenlapset. Mutta kaikki on varmasti kiinni ihan onko välit yleensäkin lämpimät jne. Yksin ei ole kenenkään kiva olla ja varsinkin kun sitä ikää tulee, niin huomaa miten kiva on, että joku pistäytyy kylässä silloin tällöin.
isovanhemmat voisivat osallistua lapsenlapsen elämään, jos kutsuvat käymäänkin...Nyt lapsetkin kuuluvat siihen koko pakettiin. Lapset olemme hankkineet itsellemme. Lapsenhan ei tarvitse tuntea isovanhempiaan, ei. : ) : ) Emme pakota.
Minun voimavarani riittävät olemaan hyvä äiti, mukava olisi jos lapsi saisi tuntea myös isovanhempiaan. Mummon sylissä ja opissa itse olleena tiedän miten mukavaa se on. Onneksi toiset isovanhemmat välittää. Kaikilla kun ei ole isovanhempia. En ole kerjäämässä hoitoa, harvoin välimatkan takia käymme, toiset isovanhemmat tulevat ihan kerjäämättä viettämään aikaa lapsiemme kanssa. Lapset ovat olleet valintamme emmekä tarvitse kerjätä kenenkään hoitoa.
että myös anoppi on isovanhempi ?
Se selittää sitten syyn siihen, miksi lastenlasten kanssa ei olla tekemisissä. Lasten äiti ei sitä salli.
Mutta kaikkineen, positiivista on se, että keskustelu alkaa kääntyä siihen suuntaan näillä sivuilla, että isovanhemmillakin on paikka perheen elämässä ja ennenkaikkea lastenlasten elämässä ja että sitä jopa toivotaan lasten vanhempien taholta.
Kaikki eivät vain saa olla niin onnekkaita ja onnellisia että tuon paikan saisivat.
Nimenomaan anoppi ja appi ovat isovanhempia, mutta eivät toteuta sitä juurikaan. Emme ole estämässä, päinvastoin. Ikävä kyllä emme asu ihan naapurissa, joten sitä isovanhemmuutta estää ainoastaan 100 km:n välimatka ja heidän haluttomuutensa viettää aikaa lastemme kanssa. Puheet ovat kyllä hienoja, että on ikävä ja tehdään sitten sitä ja tätä jne. Mutta ei. Kun mennään käymään, niin ei silitellä, sylitellä. Täällä taitaa olla tulehtuneita välejä appivanhempiin monilla, itsellä on hyvät välit, isovanhemmuus vain ei toimi? Heillä on pitkät kesälomat 3 kk ja kesän aikana kävivät vain pari kertaa. Eivät matkistele muuallakaan eivätkä ole aktiivisia kodin ulkopuolella. Vai muka ikävä lapsia, paskan marjat. Niin iso välimatka ei kuitenkaa ole. Kesässä lomien aikaan ihan sukkelasti voisi käydä kymmenkunta kertaa. Me ollaan otettu nyt se asenne, että kun kylään on kutsuttu eivätkä kay, niin olkoon. Emme mekään käy enää niin usein ja koska eivät vietä aikaa lasten kanssa. Me kuitenkin käydään töissä jo molemmat (olin hoitovapaalla jokaisen lapsen kanssa pitkään) ja vapaa-aikana harrastetaan lasten kanssa mielellään ja vietetään sitä yhteistä aikaa.
Meillä isovanhemmista toiset ovat aktiivisesti mukana lapsemme elämässä. Toiset eivät välitä ja heihin on kylmemmät välit lapsilla. Meillä on molempiin lämpimät välit. Kyllä lapset tietävät kuka välittää ja miten ja osoittavat kaupauksensa sitä kautta niille isovanhemmille, jotka ovat läsnä. Ikävää, että asiat ovat noin. Ketään ei voi pakottaa eikä opettaa. Meilläkin lapset kiljuu onnesta toisen ukin ja mummon perään, toisia eivät kaipaa.
että kirjoittaja on nainen ja hänen vanhempansa ovat ne halutut isovanhemmat. Miehen vanhemmille tuskin koskaan on annettu edes tilaisuutta tulla läheisiksi lapsenlasten kanssa.
Meillä on niin, että itse olen sen miehen vanhempi ja poikani vaimo ei salli, että lapset tutustuvat edes poikani sukuun. Läheisisä suhteita ei siis voi koskaan tulla.
Itse olen mummu ja lapsenlapseni minulle hyvin tärkeitä ja rakkaita. Ikävää tässä on vain se, että juuri miniäni määrää sen, kenen kanssa lapset saavat aikaansa viettää.
Minä olen halunnut omat lapseni.
Mutta lapsenlapset ovat minun lapsieni valintoja.
Ei siis minun.
tosi onnellinen siitä, että poikani vaimonsa kanssa ovat päättäneet tehdä minulle ihanat lapsenlapset.
Ilman heitä olisi elämäni paljon tyhjempää, heistä saa niin paljon iloa ja voimaa.
En tiedä mitään parempaa, kuin lapsenlapset.
Vasta nyt kun itse olen mumi, niin voin ymmärtää sellaisia mummoja, jotka välillä pistää jo kaiken ihan överiksikin, kun ovat niiiin innoissaan lapsenlapsistaan. Olen kyllä itse yrittänyt mahd. paljon pidätellä itseäni, etten puutuisi sellaiseen mikä ei mulle kuulu ja antaisin oman rauhan poikani perheelle. Toinen toistaan huomioiden ja ymmärtäen, että jokaisella on oma elämänsä, vältytään pahimmilta yhteen törmäyksiltä. Kohtuus kaikessa.
Jep, kyllähän ne lapset itselle tehdään ja kun lapset on yhden kerran kasvattanut itse ei isovanhempana sitten halua enää tehdä sitä. Ymmärrettävää. No, ei kai siitä tässä ketjussa kyse olekaan vaan siitä, vaan, että jos kutsutaan kylään ja niin olevinaan lapsenlapset ovat tärkeitä, niin kattia kanssa, teot kertovat enemmän. Meillä vain sattuu olemaan kuten useimmiten täällä kuuluu miniöitä morkattavan niin hyvä tuuri, että molempiin isovanhempiin on hyvät ja lämpimät välit, mutta vain toiset isovanhemmat haluavat viettää aikaa lastemme kanssa. Itse olen joskus ajatellut, että jos vielä elossa olen, kun ja jos lapseni tekevät lapsia, niin haluan olla osa heidän elämäänsä ja auttaa, jos terveyteni sen sallii. Ja niille mummoille, joiden miniät ei anna, niin rohkeasti vain sinne päin yhteyttä ja viettämään sitä aikaa, jos todella sitä haluatte, varmasti saatte lapsien kanssa olla.
Olen eri mieltä ekasta lauseesta. Mielestäni lapsia ei tehdä itselle, vaan lapsia saadaan (jos saadaan) maailmalle. He ovat maailmaa varten, elämää varten, omaa elämäänsä varten. Ja meillä lainassa lapsuutensa ja toivottavasti nuoruutensakin, jotta voisimme "evästää" heitä omaan elämäänsä. Aikuisen elämään, jossa tehdään päätökset ja valinnat itse ja vastataan myös seurauksista - hyvistä ja huonoista.
Jep, tarkoitin sitä samaa, en osannut sitä enää vain sanoa, kun tätä ketjua lukee... miten moni on sitä mieltä, että lapset ovat nyt itselle, aikoinaan mummut ovat omansa hoitaneet jne. siksi eivät hoida tai vietä aikaa pläp pläp plää...Mutta arvasin, että tämä kommentti tästä nyt vielä puuttui. Luojan kiitos, että olemme saaneet lapsia, mutta kyllä ne siihen 18 vuoteen asti ovat tykönämme, (ei maailmalle) ja toivotaan, että eletään yhteydessä, kun maailmalle sitten lentävät.
KIITOS MUMMI JA UKKI, KUN OLETTE OLEMASSA. HOIDATTE JA VIETÄTTE AIKAA KANSSANI. KIITOS MYÖS TOINEN MUMMI JA UKKI, ETTÄ OLETTE OLEMASSA, VAIKKA HARVOIN KÄYTTE MEILLÄ. JA KUN MINÄ KÄYN TEIDÄN LUONA, KATSOTTE TV:TÄ. OLISI KIVA JOS JOSKUS LEIKKISITTE TAI PITÄISITTE SYLISSÄ. OLEN VIELÄ NIIN PIENI. ÄITI JA ISÄ OVAT MUKAVIA JA TYKKÄÄN HEISTÄ, MUTTA VAIHTELU VIRKISTÄÄ. MINULLA ON ONNEKSI JO KAVEREITA, KUN OLEN KOULUSSA. OSASIN JO KIRJOITTAA ENNEN EKALUOKALLE MENOA, SEN ÄITI JA ISÄ OPETTI. NYT SYKSYLLÄ ALOITIN KOULUN. HEI, OVIKELLO SOI, PITÄÄ MENNÄ, MUMMI JA UKKI TAAS TULEVAT.
kasvoton keskustelu, että täällä saa leikkiä vaikka lasta jos niin tahtoo ;)
Tollainen on oikeasti sairasta. Tällä palstalla pyörii tosi pimeitä ihmisiä.
Eihän tuo mitenkään järkytä. Kaikki me tiedämme, että täällä saa ja voi pyöriä millaiisa ihmisiä tahansa, kukapa heitä kontrolloisi. Tuo lapsena esiintyminen on lähinnä huvittavaa kun tietää mihin sillä halutaan vedota.
Kyllä maailmassa järkyttävämpiäkin asioita tapahtuu. Enkä sanoisi sitä sairaaksikaan. Leikkinä pidän. Jotkut ihmiset eivät uskalla olla omina itsenään edes nimimerkin takana ja kasvottomana. Ei se sairasta kai ole mutta lapsellista ja kertoo myös ihmisen todella heikosta minästä.
Olipa kiva kuulla lapsenkin mielipide asiaan. : )