Sama juttu kävi kuin viime keväänä.. olemme siis kaukosuhteessa ja mies asuu ulkomailla, joten näemme hyvin harvoin. Olemme siis molemmat vielä neitsyitä ja aikas kokemattomia, vaikka olemmekin jo parinkympin paremmalla puolella.
Ei siis onnistu millään hoitamaan sitä ekaa kertaa pois alta... sormi kyllä menee mutta ei sitten muuta. Koska näemme niin harvoin, meillä ei ole paljon mahdollisuuksia sellaiseen normaalin tutustumiseen (siis seksuaalisessa mielessä) kuin pareilla, jotka asuvat samassa kaupungissa, vaikka asuisivat erikseenkin.
Sitä tulee joka kerta stressattua ja sitten kun ei onnistu, niin stressattua tulee vieläkin enemmän. En tiedä, jos siitä on tullut jo jonkinlainen pakkosuorittaminen, että se on nyt pakko tehdä tän parin viikon aikana kun nähdään, muuten joudutaan taas odottelemaan kuukausia. Tämä tietysti tuottaa pahan mielen ja menin sanomaan aika pahasti hänelle, mutta pyytelin kyllä kovasti anteeksikin. Olen hieman kärsimätön ja suutun, jos jokin ei toimi tai mene niinkuin haluaisin. Mutta kieltämättä mietin myös sitä, että olen reilusti yli kaksikymppinen, enkä ole siis vieläkään tehnyt sitä... Ehkä jokin stressi/paniikki taustalla...
Meillä olisi hyvät mahdollisuudet kahden viikon aikana, mutta aina se menee puihin ja aikakin kuluu tosi nopeasti.
Ei ole helppoa, kun kaksi neityttä yrittää tehdä sen.
Olisiko muita pareja tai henkilöitä, jotka ovat olleet ekan kertansa toisen neitsyen kanssa? Miten te onnistuitte?
Ei siis onnistu millään hoitamaan sitä ekaa kertaa pois alta... sormi kyllä menee mutta ei sitten muuta. Koska näemme niin harvoin, meillä ei ole paljon mahdollisuuksia sellaiseen normaalin tutustumiseen (siis seksuaalisessa mielessä) kuin pareilla, jotka asuvat samassa kaupungissa, vaikka asuisivat erikseenkin.
Sitä tulee joka kerta stressattua ja sitten kun ei onnistu, niin stressattua tulee vieläkin enemmän. En tiedä, jos siitä on tullut jo jonkinlainen pakkosuorittaminen, että se on nyt pakko tehdä tän parin viikon aikana kun nähdään, muuten joudutaan taas odottelemaan kuukausia. Tämä tietysti tuottaa pahan mielen ja menin sanomaan aika pahasti hänelle, mutta pyytelin kyllä kovasti anteeksikin. Olen hieman kärsimätön ja suutun, jos jokin ei toimi tai mene niinkuin haluaisin. Mutta kieltämättä mietin myös sitä, että olen reilusti yli kaksikymppinen, enkä ole siis vieläkään tehnyt sitä... Ehkä jokin stressi/paniikki taustalla...
Meillä olisi hyvät mahdollisuudet kahden viikon aikana, mutta aina se menee puihin ja aikakin kuluu tosi nopeasti.
Ei ole helppoa, kun kaksi neityttä yrittää tehdä sen.
Olisiko muita pareja tai henkilöitä, jotka ovat olleet ekan kertansa toisen neitsyen kanssa? Miten te onnistuitte?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja hoputa jos kerta jostain taustalta tulee suorittamisen tunne, kyllä se sit ajallaa tulee kuin itsestään
Minä ja poikaystäväni olimme molemmat neitsyitä, ja parikymppisiä eli ei mitään ihan teinejä enää. Me ihan alusta asti päätettiin se, että otetaan ihan rauhassa, eikä hermostuta tai oteta paineita. Tajuttiin kumpikin oikein hyvin se, että koska oltiin molemmat kokemattomia, mokaltaisiin aivan varmasti monin tavoin. Me siis tosiaan edettiin ihan rauhassa siihen ja kun tuntu siltä että aletaan olla valmiita(toisin sanoen halutti niin pirusti) niin alettiin yrittää. Ja siis tosiaan 'yrittää'. Siihen meni useempi kerta, ja siihen liitty monenlaisia tunteiden kuohahduksia. Meilläkin oli hieman ongelmia sen kanssa ettei millään tuntunut menevän sisään. Ja sitten vielä vähän aikaa kun yritti, mä en ollut enää märkä, sitten saattoi olla että koska häntäkin hermostutti niin ei enää seisonutkaan. Sitten piti vain rauhottua ja todeta että turha yrittää väkisin. Pidettiin kyllä siitä huolta että tyydytettiin toinen toisemme muilla tavoin. Ja varmistettiin että kumpikaan syyttänyt itseään, tärkeintä oli että rakastetaan toisiamme ja kyllä onnistutaan vielä. Se oikeesti vaati monta yrityskertaa, vähän omatoimista harjoittelua(eli siis paikkojen venyttelyä omassa rauhassa, kun silleen kipu ei jotenkin tuntunut niin pahalta), liukuvoidetta, hieman kivunsietokykyä ja paljon kärsivällisyyttä että viimein päästiin rakastelemaan. Ei se helppoa oo aina vieläkään, mutta jo heti ekan kerran jälkeen kun oma rakas oli niin lähellä kun toista vaan pääsee, sisällä, niin tiesin että kyllä se kaikki sen arvosta oli. :) Siis kärsivällisyyttä, hellyyttä, paljon esileikkejä, mahdollisesti liukkaria ja sitten vaan harjoittelemaan. Ja olkaa kilttejä toisillenne.
Kiitos viesteistä!
Ja kiva kuulla edes yhden kokemus... ehkä me olemme harvassa (kaksi neitsyttä, kun yrittää ja vielä parinkympin puolella)
Kiitos vielä!