En koskaan uskonut että sokeriin voisi jäädä riippuvaiseksi. Nyt alan kuitenkin olla toista mieltä. Karkkia ja muuta makeaa kuluu naurettavat määrät. Tuntuu että päivä on auttamatta pilalla jos en saa päivittäistä sokeriannostani, eikä kyse ole vain luulosta, sillä hermoni kiristyvät hyvin nopeasti jos verensokeri pääsee alentumaan...
Ylipainoa on nyt kertynyt viitisentoista kiloa, aina olen ollut pyöreä, mutta tämä sokerin ylenpalttinen käyttö on kyllä pahentanut tilannetta nopeasti. Tiedän että jotain pitäs tehrä ja ainut vaihtoehto on tietenkin sokerista luopuminen.
Onko täällä muita samallla ongelmalla varustettuja? Onko kokemuksia sokeriaddiktion voittamisesta? Kuinka vaikeaa se on? Olen kuullut että kuukauden päästä helpottaa. Itselleni on aivan kamalaa yrittää olla edes muutamaa päivää ilman sokeria sillä mielialat alkavat todellakin heittää.
Pidetäänhän ketju asiallisena, jookos?
Ylipainoa on nyt kertynyt viitisentoista kiloa, aina olen ollut pyöreä, mutta tämä sokerin ylenpalttinen käyttö on kyllä pahentanut tilannetta nopeasti. Tiedän että jotain pitäs tehrä ja ainut vaihtoehto on tietenkin sokerista luopuminen.
Onko täällä muita samallla ongelmalla varustettuja? Onko kokemuksia sokeriaddiktion voittamisesta? Kuinka vaikeaa se on? Olen kuullut että kuukauden päästä helpottaa. Itselleni on aivan kamalaa yrittää olla edes muutamaa päivää ilman sokeria sillä mielialat alkavat todellakin heittää.
Pidetäänhän ketju asiallisena, jookos?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olin kamala sokerihiiri vielä muutama kuukausi sitten. Söin joka päivä jotain karkkia tai suklaata, vaikka vain vähän niin silti se päivittäinen annos oli saatava. Tiesin että siitä olisi tärkeää päästä eroon, ei vain painon kannalta, mutta myös hampaiden ja yleisen vireystilan vuoksi. Tänään on 90. päivä karkkilakkoa menossa. Nyt voin sanoa etten enää ole sokeriaddikti. Tottakai välillä tekee mieli jotain karkkia, enkä olekaan ottanut lakkoa liian tiukasti. Näinä 90 päivänä olen pitänyt neljä "lakkoa lakosta"-päivää, jolloin olen ostanut mitä vain esimerkiksi eurolla tai 0,60€:lla. Niin pienellä määrällä kun ei nykyisin saa paljoa mitään, mutta silti itseään hemmoteltua.
Kevyempi ote on helpottanut eroon pääsyä, koska jos olisin kieltänyt herkut täysin, olisin takuulla jo romahtanut ja vetänyt navan täyteen suklaata. Näin pysyy järki päässä ja kontrolli hallussa.
Se tosiaan helpottaa noin kuukauden päästä. Kannattaa asettaa itselleen kunnon panokset jotta motiivi pysyy, itse pidän lakkoa avomiehen kanssa ja yhdestäkin karkista saa maksaa 20€. Kun et ole ainoa lakkoilemassa, on paremmat mahkut onnistua. Ja huijata ei sitten saa!
Tsemppiä, kyllä se siitä lähtee. Jos minä pystyin siihen, pystyy varmasti kaikki muutkin.
vähentää ettei terveys petä.
Kirjoitan nyt ekaa kertaa. Olen lukenut niin monta pilalle haukuttua ketjua, että vähän jännittää pidetäänkö muakin sellaisena "provona". Aion nimittäin kertoa, että mun naminhimooni auttoi vähähiilihydraattinen ruokavalio. Kun verensokerini pysyy koko ajan alhaalla ja varsinkin tasaisena, mulle ei enää tule sellaisia namin himoja. (tarkennus: minulle ei niinkään ole ongelma tumma leipä yms. vaan nimenomaan sokeri).Muistan, kuinka päätä särki kun ei saanutkaan makeaa vaikka halusi. Olin kiukkunen lapsille, kun salasuklaat olikin kulutettu edellisenä päivänä kahvipöydässä jne. Minulla auttoi ruokavalio jo alle kahdessa viikossa. Namin ja kaikenlaisen sokerin tärkeys "unohtui". En kuitenkaan ole kiusannut itseäni turhaan, namihyllyt olen kiertänyt kaukaa. Kun sillä makeannälällä ja sokeririippuvuudella on maaginen kyky räjähtää käsiin jos syön vaikka kahvipöydässä enemmän kuin viipaleen pullaa tai ostan edesyhden tikkarin. Aivan mahdotonta! Isäni oli alkoholisti, äitini on nikotinisti. Minä myönnän, että olen sokeririippuvainen koko lopun elämääni,vaikken enää ikinä laittaisi sokerimuruakaan suuhuni. Nyt on mennyt 1 1/2 vuotta melkein sokerittomalla ruokavaliolla, ja sillä on ollut huima merkitys mun terveydelle. Ja kun kirjoitan "lihavuus"- palstalla niin kerron vielä että tänä aikana olen pudottanut painostani 12 kiloa. Siis sokerin pois jättämisellä, en ole muutoin suurempia muutoksia elämässäni tehnyt. Suosittelen sua jatkamaan karkkilakkoa, se kyllä kannattaa.
Toivottavasti tästä on apua... :)
Itse olen hoikka, mutta hampaat alkoi kärsiä sokerin mässäyksestä. Kuulin ystävältäni ns. intiaanisokerista, joka on täysruokosokeria. Jätin kaiken valkoisen sokerin pois ja käytän ainoastaan tuota ruskeaa sokeria, siinä on paljon erilaisia ravinteita.
Enää sokerinhimoa ei ole ja voin ihan hyvällä omalla tunnolla silloin tällöin syödä makeaa, jossa on käytetty tuota täysruokosokeria. (Huom! Pelkkä ruokosokeri tai raakaruokosokeri ei ole sama asia, niistä on poistettu ravinteita valmistusprosessin aikana.)
Luulenkin että makeanhimo johtuu siitä, että elimistöstä puuttuu jotain aineita. Ehkä keho kaipaisi vaikkapa makeita hedelmiä, mutta mieliteko kohdistuukin karkkeihin.
Kokeile vierottaa itsesi valkoisesta sokerista, siten että vaihdat ne makeisiin, jossa on käytetty täysruokosokeria. Kaupasta niitä ikävä kyllä löytää todella vähän/tuskin lainkaan, mutta tuota sokeria voit käyttää leivonnassa ja juomissa.