Kiva, että edes suuresta maailmasta nähdään, millaisia olemme ja miksi, kun itse täällä periferiassa emme sitä näe, ja monet eivät halua tai uskalla edes katsoa totuutta silmiin. Ei nyt esille ottamassani enempää kuin monessa muussakaan asiassa. Mielestäni asia kuuluu tälle palstalle, kun johtava hallituspuolueemme Keskustahan siinä on keskiössä:
MTV3:n uutisilla on erinomainen Pariisin kirjeenvaihtaja Helena Petäistö, joka hoitaa myös EU-asioita. Hän on ollut kai lähemmäs 20 vuotta Ranskassa ja on koko Euroopankin asioiden tuntemuksessa kirjeenvaihtajien parhaimmistoa. Hän toimii myös Suomen Kuvalehden kolumnistina. Lehden uusimmassa numerossa häneltä on hyvä juttu otsikolla EU, EU ja EU. Ei liene vaikea hoksata, mihin nimi viittaa: puolustusministeri Häkämiehen Russia, Russia, Russia tietenkin on kyseessä.
Petäistö kertoo EU:n tärkeydestä ranskalle, ja että myös aikaisemmin EU-kriittinen Jacques Chirac tuli EU:n kannattajaksi, kun hän oivalsi, että EU on Ranskalle elintärkeä, ja että jos hän haluaa jonain päivänä johtaa Ranskaa – kuten sitten kauan johti – hänen on oltava ”eurooppalainen”.
Petäistön mielestä ”paljon suuremmalla syyllä Suomelle, pienelle periferiamaalle pitäisi olla kristallinkirkasta, että meille tärkein kehys on Euroopan Unioni. Suomen etu puolueista riippumatta on, että EU on niin vahva kuin mahdollista” Petäistön mielestä kuulostaa todella merkilliseltä, että kokoomuksen (Kanervan ja Häkämiehen) ulkopoliittisesta aktiivisuudesta kohistaan.
Petäistö toteaa: ”Esko Aho teki valtiomiehen teon viedessään Suomen EU:hun vastaanhangoittelevasta puolueestaan huolimatta. Samoin teki Chirac aikoinaan gaullistien kanssa. Valtiomies on se, joka panee isänmaan edun oman etunsa edelle”. (Tässäpä olisi ”valtiomiehillemme” ajateltavaa myös Natojäsenyyskysymyksessämme!).
Petäistö jatkaa: ”Sitä seurasi Paavo Lipposen loistava kausi, jolloin Suomi runnasi itsensä ainoana Pohjoismaana rahaliittoon. Lipposen Bryggessä pitämän EU:n linjapuheen jälkeen Ruotsi sai seurata kateellisena vierestä, kun Brysselissä alettiin puhua Beneflux-maista. F oli yhtä kuin Finland, joka kiilasi EU:n ytimeen yhdessä sen kolmen pienen perustajavaltion (Belgia, Nederland eli Hollanti ja Luxemburg). kylkeen.
Sen jälkeen täällä on saatu ihmetellä Suomen suvantovaihetta. Puolueensa vankina pääministeri Matti Vanhanen ei pelkästään vetänyt Suomea takaisin periferiaan, vaan antoi vapaat kädet ulkoministweri Erkki Tuomiojalle, jonka euroskeptisyydelle pärjäsivät vain brittikonservatiivit (jotka sentään eivät ole natoskeptisiä; huom. JK). Suomi muuttui unionin aktiivisesta rakentajasta milloin turvatakuiden, milloin tulevaisuuden kaavailujen äänekkääksi vastustajaksi.
Lopulta ruotuun kyllä aina palattiin, mutta vasta kuilun partaalta ja maine menetettynä”, sanoo Petäistö.
Niin on, ja mitä siitä on ollut tuloksena? No, esim kohtelumme sokerijuurikasasiassa, vain yhden pienen, mutta keskustan kannattajille kuten periaatteessa itsellenikin tärkeän esimerkin ottaakseni.
Suomella on siis takanaan loistava tulevaisuus EU:ssa. Lipponen sen tulevaisuuden aukaisi ja sen sulki sama taho, joka täällä kotimaassakin haluaa sulkea kaikki ovet, jotka johtaisivat uuteen ja parempaan, kehitykseen sanalla sanoen, kun sen tahon mieli palaa takaisin aitovierille.
MTV3:n uutisilla on erinomainen Pariisin kirjeenvaihtaja Helena Petäistö, joka hoitaa myös EU-asioita. Hän on ollut kai lähemmäs 20 vuotta Ranskassa ja on koko Euroopankin asioiden tuntemuksessa kirjeenvaihtajien parhaimmistoa. Hän toimii myös Suomen Kuvalehden kolumnistina. Lehden uusimmassa numerossa häneltä on hyvä juttu otsikolla EU, EU ja EU. Ei liene vaikea hoksata, mihin nimi viittaa: puolustusministeri Häkämiehen Russia, Russia, Russia tietenkin on kyseessä.
Petäistö kertoo EU:n tärkeydestä ranskalle, ja että myös aikaisemmin EU-kriittinen Jacques Chirac tuli EU:n kannattajaksi, kun hän oivalsi, että EU on Ranskalle elintärkeä, ja että jos hän haluaa jonain päivänä johtaa Ranskaa – kuten sitten kauan johti – hänen on oltava ”eurooppalainen”.
Petäistön mielestä ”paljon suuremmalla syyllä Suomelle, pienelle periferiamaalle pitäisi olla kristallinkirkasta, että meille tärkein kehys on Euroopan Unioni. Suomen etu puolueista riippumatta on, että EU on niin vahva kuin mahdollista” Petäistön mielestä kuulostaa todella merkilliseltä, että kokoomuksen (Kanervan ja Häkämiehen) ulkopoliittisesta aktiivisuudesta kohistaan.
Petäistö toteaa: ”Esko Aho teki valtiomiehen teon viedessään Suomen EU:hun vastaanhangoittelevasta puolueestaan huolimatta. Samoin teki Chirac aikoinaan gaullistien kanssa. Valtiomies on se, joka panee isänmaan edun oman etunsa edelle”. (Tässäpä olisi ”valtiomiehillemme” ajateltavaa myös Natojäsenyyskysymyksessämme!).
Petäistö jatkaa: ”Sitä seurasi Paavo Lipposen loistava kausi, jolloin Suomi runnasi itsensä ainoana Pohjoismaana rahaliittoon. Lipposen Bryggessä pitämän EU:n linjapuheen jälkeen Ruotsi sai seurata kateellisena vierestä, kun Brysselissä alettiin puhua Beneflux-maista. F oli yhtä kuin Finland, joka kiilasi EU:n ytimeen yhdessä sen kolmen pienen perustajavaltion (Belgia, Nederland eli Hollanti ja Luxemburg). kylkeen.
Sen jälkeen täällä on saatu ihmetellä Suomen suvantovaihetta. Puolueensa vankina pääministeri Matti Vanhanen ei pelkästään vetänyt Suomea takaisin periferiaan, vaan antoi vapaat kädet ulkoministweri Erkki Tuomiojalle, jonka euroskeptisyydelle pärjäsivät vain brittikonservatiivit (jotka sentään eivät ole natoskeptisiä; huom. JK). Suomi muuttui unionin aktiivisesta rakentajasta milloin turvatakuiden, milloin tulevaisuuden kaavailujen äänekkääksi vastustajaksi.
Lopulta ruotuun kyllä aina palattiin, mutta vasta kuilun partaalta ja maine menetettynä”, sanoo Petäistö.
Niin on, ja mitä siitä on ollut tuloksena? No, esim kohtelumme sokerijuurikasasiassa, vain yhden pienen, mutta keskustan kannattajille kuten periaatteessa itsellenikin tärkeän esimerkin ottaakseni.
Suomella on siis takanaan loistava tulevaisuus EU:ssa. Lipponen sen tulevaisuuden aukaisi ja sen sulki sama taho, joka täällä kotimaassakin haluaa sulkea kaikki ovet, jotka johtaisivat uuteen ja parempaan, kehitykseen sanalla sanoen, kun sen tahon mieli palaa takaisin aitovierille.
Vastaukset 74
Vanhimmat
Keskustan suhtautuminen EU:hun on ollut nihkeää kaiken aikaa. Vanhanenhan häkähdytti jo viime pääministerikautensa alussa kertomalla HS:n haastattelussa, etteivät EU-asiat häntä juurikaan kiinnosta. Tuo kiinnostuksen puute sitten näkyi kaiken aikaa. Välillä ulkoministeri Tuomioja näytti ottavan ohjat kokonaan käsiinsä.
Olen silti sitä mieltä, ettei Suomi olisi kyennyt EU:n keskiössä olemaan Lipposenkaan keinoin. EU:n laajentuessa, siihen tuli niin paljon uutta ulottuvuutta, että Saksa ja Ranska katsoivat ohjien kuuluvan heille entistä tiukemmin, että jonkinlainen hallinta säilyisi.
EU on Suomelle kuitenkin tärkeä asia, joten meidän tulisi osaltamme edistää sen kehitystä. Maatalouden painon vähentäminen on pelkästään myönteinen asia eikä tämä ole mitään kiukuttelua tai kostoa Suomelle. Maataloustukia ei voi kasvattaa loputtomiin ja järki alkaa vähitellen toivottavasti voittamaan.
Lipponen oli suuri valtiomies ainoastaan suomalaisessa sinipunamediassa.
Tuota rahaliitto EMUun liittymisen autuuden hehkuttamista minä en käsitä. Mitä ihmeen lisäarvoa omasta rahasta- ja rahapolitiikasta luopumisesta oli varsinkaan Suomelle, jonka vientiteollisuus saa maksunsa suurimmalta osaltaan taaloissa, mutta kustannukset maksetaan yliarvostetuissa brysselinruplissa. Ruotsilla ei ole todellakaan syytä kadehtia Suomea tässä asiassa. Mutta heikon itsetunnon pönkittämiseen tämä brysselinrupla on varmaan oikein hyvä niille, joiden itsetunto pönkittämistä kaipaa.
Matematiikka tai taloudellisten tekijöiden taju ei taida olla vahvimpía puoliasi, vaikka keskustaPORVARI oletkin? Se tuli esille jo tuolla Ironcurtainin avaamassa ketjusa, jossa jouduin Sinulle rautalankaa vääntämään. Ja nyt
>> Mitä ihmeen lisäarvoa omasta rahasta- ja rahapolitiikasta luopumisesta oli varsinkaan Suomelle, jonka vientiteollisuus saa maksunsa suurimmalta osaltaan taaloissa, mutta kustannukset maksetaan yliarvostetuissa brysselinruplissa.
on tuo Suomessa määrätyn porukan hehkuttama Lipponen. Tuskinpa Berlusconikaan enää häntä muistaa.
...tiedät tuon asian paremmin kuin parikymmentä vuotta Euroopan sydänmailla asunut ja sieltä käsin tapahtumia seurannut Helena Petäistö. Eikä hän suinkaan ole ainoa, joka tuollaisia näkemyksiä on esittänyt, vaan myös monet muut - jokseenkin kaikki - Euroopan keskuksista käsin asioita seuraavat ovat olleet samaa mieltä.
Eri mieltä lähinnä ovat vain nämä täkäläiset "asiantuntijamme", parhaat heistä varmaan Pörsänmäen Takaperän tai Takahikiän Kitunevan avarasta näkövinkkelista maailmaa katselevia.
selvän ottaa? Ehkäpä Petäistö jotenkin "hurahtanut" Lipposeen (haaveilee ja kerää kuvia) ja näkee hänessä jotain sellaista jota muut eivät huomaa.
"Tuosta kurssikehityksestä johtuen kun vientiteolisuutemme saa vientieristään aina vain suuremman nipun niitä dollareita,"
Tai sitten dollareissa maksaja alkaa tuumaamaan että nämä vermeet ovat meille hieman liian tyyriitä. Tiedät varmaan mitä siitä seuraa?
"ja tarvitsee ainakin sinne Amerikkaan kustannuksia maksaessaan aina vain pienemmän nipun euroja."
Paitsi että ne kustannukset maksetaan etupäässä kotimaahan.
No, ehkä ne ruotsalaisetkin pian kyllästyy kadehtimaan meidän brysselinrupliamme ja liittyvät rahaliittoon? :)
Jos mietit tilannetta:
Vuosi 1, myyntihinta 100 euroa, yksi euro vastaa yhtä dollaria ==> Jenkkipojan tarvitsee kaivaa taskustaan 100 dollaria.
Vuosi 2, myyntihinta 100 euroa, yksi euro vastaa 1,3 dollaria ==> Jenkkipojan tarvitsee kaivaa taskustaaan 130 dollaria.
Oman valuutan vahvistuminen johtaa luonnollisesti siihen, että ostajan pitää maksaa enemmän. Tämä johtaa yleensä siihen, että kysyntä heikkenee. Kysynnän heikkeneminen johtaa yleensä tuotannon sopeuttamiseen.
Sen sijaan tuonti heikkenevän valuutan maasta halpenee. Samalla tavalla käy turistille. Heikkenevän valuutan maassa matkustaminen tuntuu halvemmalta kuin aiemmin.
Mutta jo vain se nahkijaisista tykkää.
Tuo Helena.
Aikamoinen verenimijä tai paremminkin iilimato on tuo Lipponenki ollut. Jospa se sen takia on kehassut sitä.
Kyllähän Lipponen olisi EU:hun töihin mennyt, jos se olisi sinne huolittu.
On vain silloin nuoleskellu jottain virkaa ja puhunu silleen miten ei ajattele.
Oliskohan joku viisaampi pannut sille sanat suuhun, tai kirjoittanut paperille.
Voipi se vain tulukkiki olla kääntänyt asian tuolla tavalla.
Häätyypä lukia tuo juttu minunki, ja ajatella asiaa tarkemmin.
Josko se Helena oliski alakanu vaikka temariksi.
En mie kyllä sitä usko.
Miekö olen sitä pitänyt seleväpäisenä ja laajakatseisena ihimisenä.
Nuo sinunko lainaukset tahtoopi joskus olla silleen valikoijen poimittuja, niin minäpä lukasen sen jutun huomena.
Sie se olet tainnu saaha kohta yhen vihamiehen lissää, jot et siisti suutas. Tuosta keskusta-porvarista meinasin. Et sie minun vihamies olekkaan, sinun toilailuja vain on joskus huvittavvaa seurata, ja kattoa kuin sun pinna kärisee.
Sie vain luulet vieläkin olevas kaikkein suurin ja kaunein, aivanko se Muhamet Ali, vai oliko se kuitenkin Kassius Klei. Sekikö se vaihteli sitä nimmeensä, niinku sieki teet. Ja yhtä suulaskin sie olet.
Oletkohan sinäkin sen pääs joskus johonki kopsauttanut, juolahti vain miehleen.
Kun nuo palikat on jotenki tainnut siellä laatikossa sekottua.
Ko sieki luulet vasemman olevan oikialla.
Niin ja siltiki roikut jatkuvasti keskitiellä.
...vihjasinkin tuossa vastineessani Keskustaporvarille, että ei asia ole ihan niinkään yksioikoinen, kun sanon, vaan paljon komplisoituneempi, mutta oikaisin selvyyden vuoksi, jotta pääsin esittämään, etteivät yhteinen valuutta pahasta ole ainakaan Keskustaporvarin esittämillä perusteilla.
Tietysti on niin, että vientiteollisuuden tuotteet menevät paremmin kaupksi, jon oma valuutta on huono suhteessa ostomaan valuuttaan. Niin siksi, että on voitu teettää halvemmalla, ja samalla pitää työn tekijät köyhempinä. Siksihän esim. Kiinasta tuotava tavara meillä on suhteellisen halpaa, ja siksi meillä aikoinaan yhtenään devalvoitiin. Mutta on myös se vastatekijä, eli omalla huonolla valuutalla joudutaan ulkoa ostettava ostamaan hyvin kalliilla.
Tavalliselle kansalaiselle on kuitenkin parempi, että maassa on vahva valuutta. Tuontituotteita ostettaessa se on etu, ja heti, kun poistuu huonomman valuutan maahan, hyöty konkretisoituu vieläkin selvemmin. Toukokuinen 12-päiväinen Kiinan matkani tuli hieman halvemmaksi kuin öskeinen 8-päiväinen Ranskan matkani, eikä sitä paljonkaan kalliimmaksi tullut edes vuoden vihteen 16-päiväinen Thaimaan matkani, jolla oli myös kaksi sisäistä lentoa. Ranska kun laillamme on vahvan euron maa, ja Suomeakin kalliimpi ainakin Rivieralla.
Oleellinen pointti kuitenkin tuossa keskustelussamme oli se, että Keskustaporvari tulkitsi noita käyriä aika lailla vinoon, kuten on tehnyt myös Oiva H moneen kertaan. Ja yhtä oleellista on lisäksi se, että niillä käyrillä ei juurikaan voida todistaa hallitusten tekemisestä sitä tai tätä, kun asia on paljon moniulotteisempi, kuten siellä Ironcurtainin avaukessa Keskustaporvarillekin jotkut esittävät.
kans aitovierille kun sitä pitää olla aina täällä kepupalstalla!
Myanmarissa on Korhosen mukainen valtiomuoto. Eläkeläissotilas siellä valtaa pitää. Siksipä siellä onkin niin hupaisaa. Buddhalaismunkit pitävät Napoleonin ohjeistuksen mukaan punaisia kaapuja, ettei sotilasjuntan haavoittamana näyttäisi niin avuttomalta.
Hienoa, että Korhonen on sotilasjuntan kannalla, muuten kukaan ei sitä puolustaisi.
ollut vispilänkauppaa? Ei Lipposta normaalisti kehu kukaan.
suljetulle.
kepulainen. Mites nyt suu pannaan "stadin" möykky?
...on jo nuoresta asti ollut helsinkiläinen eli stadilainen ja jo kauan maailmankansalainen. Hän on niin perusfiksu, ettei ole sidottu syntymäpaikkansa kotiseutuidenttiin enempää kuin sen valtapuolueeseenkaan.
Minä olen lähtöisin Rautavaaralta, joka lähtöni aikoihin oli SKDL:n enemmistöllään hallitsema, sittemmin korpikommunismin syrjäytti vennamolaisuus ja persuhan on sieltä oleva kansanedustaja Pentti Oinonenkin, mutta kepu sielläkin on kai nyt suurin puolue - ja 6000:sta 2000:een vähentynyt väestö, enimmäkseen vanhuksia, suhteellisesti köyhempää kuin koskaan ennen. Mutta minusta kun tuli stadilainen jo 16-vuotiaana, niin en ole koskaan myötäillyt tuon syntymäkuntani poliittisia kehityskulkuja, vaan vaikka olen useitakin puolueita äänestellyt, noita mainittua kolmea en koskaan.
Vain kepulaisuus on elinkautinen rangaistus, ja kun se on vapaaehtoisesti otettu se on ihan oikein niin tyhmälle, joka sellaiseen sortuu! ;))
Ps.
Tuossa avauksessani kyllä on myös muuta asiaa kuin Lipponen, mutta kun hänet mainitaan, kepulainen lakkaa näkemästä muuta, sellaisena aurinkona hän heille loistaa!
ja kommunisti. he he.
...olen vastoin puolivuosisataista käsitystäni landepaukku, kun lyöt pöytään toisen sellaisen perusteen, jonka uskottavuutta en millään pysty kiistämään: olen siis kommunisti! Onhan CITY-Keskustakin sanonut minua punikiksi, joten uskottava se on. Olen siis kommunisti-landelainen vaikka kotiosoitteeni on ollut 56 vuotta Stadissa, jonne aina olen veronikin maksanut, enkä koskaan ole äänestänyt kommunistisia puolueita tai edes niitä lähellä olleita kuten maalailiitto-kepua.
sontaa. Onko putki putsaamatta ja seula selvittämättä?
Minä perheen jotenkuten tuntien tiedän, missä ja milloin ovat asuneet, sekä mitä ovat tehneet.
Ei edes lomiaan ole Helsingissä juurikaan viettänyt.
Opiskeli kylläkin kauppakorkeassa.
Hänen kotiseutuidentiteettinsäkin on ihan muualla kuin Helsingissä.(stadissa)
Se onkin jo oikea metropoli, eikä mikään Helsingin kaltainen tuppukylä. Nimittäin Pariisittareksi häntä voidaan nimittää, jos käytetään landepöpö jkk:n, joka on itselleen myöntänyt identititeettien vastaisen nimityksen stadilainen,
mukaista järjenvastaista kaavaa.
En ala enempää tuota, joka narssistiseen tapaansa yritti päteä tässäkin asiassa, oikaisemaan muuta kuin, että Oulussa Helena on syntynyt. Josta perheensä muutti sitten Kalajoelle. Missä hän mukavan perheensä parissa viihtyy vapaalla ollessaan. Hänen äitinsäkin on erittäin tyylikäs ja ihana ihminen. Helenan suurta herkkua on muuten nahkiaiset. On hänelle tuo intohimo joskus kyllä tuottanut pieniä ongelmiakin, kuljetusvaurioiden muodossa.
Ei kuulu ihmisten asioista enempää puhua julkisesti, koska sellainen ei kuulu tapoihini, ninkuin eräillä toisilla.
ja sieltä ovat Petäistöt kotoisin. Sanoo tietävä.
oleva henkilö, eli Helena on syntynyt Oulussa.
Vai onko näin.
Kun tuo herra väitti hänen olevan stadilainen.
Mitä hän ei varmaankaan ole ollut ennen opiskelun aloittamistaan kauppakorkeassa. Eli on ekonomi.
Eikä hän siltikään stadilainen ollut, vaan helsinkiläinen.
Tuomiojalaiset sosialistit, eduskunnan kommunistit ja NL-keskustalaiset piikittelivät Lipposta aikanaan EU:n ytimiin menemisestä. Tuomiojakin naureskeli että "missä ne EU:n ytimet oikein on, mihin pitääisi mennä". Ja koko kommunistisiipi keput äänekkäimpinä nauroivat päälle.
Vanhanen meni suosiolla EU:n takariviin, Tuomioja aloitti epä-diplomaattisen maailmanparannuksensa, ja kas: Suomi on jälleen EU:n periferiaa, Yhdysvalloista ei edes kusta tännepäin ja Putin käyttää suomalaisia kynnysmattonaan. Sentään kusta tulee 500 tonnia suomenlahteen venäjältä.
Kepulaiset eivät nyt oikein ole vieläkään ymmärtäneet EU:n pelisääntöjä. Siellä pitää OLLA MUKANA pitämässä Suomen puolta. Kukas siellä suomalaisten puolta pitää jos keplauset eivät kyläkokouksiltaan ehdi? Ruotsalaisetko? Pah.
Tämä kepulaisten sokerifarssi kuvaa hyvin missä mennään. Käytännössä suomalaisten sokerinviljely on kanan paskan kokoinen asia EU-budjetissa. Jos suomalaiset eivät tee selväksi muille EU-maille mikä meille on tärkeää, niin eivät ne muut sitä tiedä.
Jälleen kerran jävi näin. Kepulaisten poliitikkojen ammattitaidottomuuden vuoksi suomalaiset kärsivät. Olisikohan tämä hyvää opetusta tulevia 141-neuvotteluja ajatellen. Vai nauraako neukkukepulaisten leiri vielä kommunistien kanssa EU:n ytimistä. Taitaa se nauru loppua kepuleirissä.
Ai niin: jos kepulaisilla ei oikein usko riitä, niin kannattaa lähettä karvalakkilähetystö Lipposen luokse. Pyytäkää eläkeläinen Lipposta ottamaan yhteyttä vanhoihin EU-kolleegoihinsa. Jospa sitä kautta jotain saataisiin pelastettua.
...ja hyvä esitys tuo, että kepulaisten kannattaisi mennä karvalakkilähetystönä Lipposen luo. Mutta jospa juuri hän on se ehdokas sinne "Euroopan viisaiden miesten" ryhmään, jonka Matti Vanhanen kertoi jo olevan tiedossa, mutta ei vielä nimeä paljastanut? Kyllä Paavo olisi paras mahdollinen meiltä siihen kaavailtuun joukkoon, ilman muuta.
nimeä valittaessa pääkomissaaria. Nähtävästi Lipponen oli vieroksuttava henkilö niissä piireissä. Tuomiojakin oli huvittunut sanoessaan valintatilanteessa Lipposesta nuo sanat. Ei edes nimeä mainittu.
Suomella on maatalouskysymyksissä vain hyvin matala ääni eikä se ole edes möreä, vaan pikemminkin piipittävä. On aivan sama, onko siellä silloin rähjäämässä tuesta Lipponen vai vaiti pysyen joku kepulainen mykkäkoululainen. Suomi voi saada ymmärrystä vain, jos ongelmamme koskevat muitakin. Lisäksi ymmärrys tulee aina vain väliaikaisesti, kun kyse on politiikasta ja sovitun venyttämisestä yli äyräiden.
Mitä vähemmän maataloudessa olisi EU:ssa sovittavaa, sitä paremmat Suomen suhteelliset edut olisivat EU:hun nähden pitkässä juoksussa. Kaikkein parhaimmat ne olisivat puolalaisilla ja muilla Itä-Euroopan valtioille, jotka saavat vain neljäsosan verran maataloustukea siitä, mitä Ranska. Suomen etu olisi pyrkiä markkintalouteen maataloudessa. Silloin kuluttajat päättäisivät aina kaupassa käydessään, miten Suomen etua asiassa voidaan ajaa. Päätösvalta olisi täysin Suomessa eikä Ranska voisi asialle mitään, jos maatalouden sunventiot kiellettäisiin EU:ssa.
Sokerikiista osoitti hyvin sen, että maataloustukipolitiikka on Suomelle haitaksi. Suuret maat jyräävät siinä pelissä pienet alleen. Ranska harjoittaa maatalousvientiä ja suoranaista dumppausta. Tämän rahoittamiseen meidän suomalaisten ei kannattaisi osallistua. Sen vuoksi parasta politiikkaa olisi maataloustukien vähittäinen alasajo koko Euroopassa.
>>Vanhanen meni suosiolla EU:n takariviin, Tuomioja aloitti epä-diplomaattisen maailmanparannuksensa, ja kas: Suomi on jälleen EU:n periferiaa, Yhdysvalloista ei edes kusta tännepäin ja Putin käyttää suomalaisia kynnysmattonaan. Sentään kusta tulee 500 tonnia suomenlahteen venäjältä.>>
Mitäpä tuohon lisäämään.
valehdellessaan kuin sika elintarvikevirastosta ym:sta. Paska ukko. Onneksi on orsilla.
... saikaan Suomelle unionista? Ei mitään, ei edes sitä elintarvikevirastoa, jonka Lipponen ilmoitti paria päivää ennen vaalia sopineensa Berlusconin kanssa. Tosin tuo temppu taisi kääntyä onneksemme, sillä Italiasta alkoi jo seuraavana päivänä kuulua, ettei ole mitään sovittu. Tämä Lipposen valheen korjaava tieto tavoitti riittävän monen äänestäjän ja Lipponen hävisi vaalin niukasti Jäätteenmäelle. Näin pääsimme miehestä eroon.
Lipponen kävi koko 8 vuotisen pääministerikautensa vaalitaistelua unionin suurten maiden joukossa, että hänet valittaisiin unionin tärkeisiin tehtäviin. Tämä matkustelu maksoi meille. Etuakin siitä tosin oli, eipähän ollut silloin häksläämässä kotimaassa. Kun sitten esim. komission puheenjohtajan valinta tuli esiin, kukaan ei edes ehdottanut Lipposta siihen. Euroopassakin oli opittu tuntemaan se öykkäri.
Vahva EU tarkoittaa kehitystä liittovaltion suuntaan ja sitähän Lipponen ajoi. Liittovaltiokehitys taas nakertaa koko ajan jäsenmaiden itsenäisyyttä, mikä juuri pienille maille merkitsee niiden itsenäisen elämän loppua. Suuret kyllä jyräävät silloinkin. On vielä muistettava että samat koklipiläiset piirit, jotka ajavat liittovaltiota ajavat meitä myös Natoon ikäänkuin viimeiseksi naulaksi itsenäisyyden menettämiselle.
Onneksemme äskeinen ulkopoliittinen johtomme, Vanhanen, Tuomioja ja Halonen painoivat jarruja koklipien touhulle. Halonen ja Vanhanen on mukana nykyisessäkin johdossa niin, ettei katais-häkäläinen klikki pysty muutoksiin.
Sokerijuurikkaan vetäminen tähän keskusteluun on kaukaa haettu. Oikeastaan huvittaa ne uudet maamiehen tukijat sossut, Hesari ja JKK. Sokerijuurikaskysymyksessäkin näkyy vain unionin vahingollisuus, suuret jyräävät. Eivät suostuneet juurikasviljelyn rajoittamiseen maakohtaisilla kiintiöillä vaan houkutellaan viljelijälle annettavalla suurilla lopettamispalkkioilla tuotannon vähentämiseen. Suuret tietävät, että semmoinen puree parhaiten karummassa Pohjolassa ja vuoristoalueilla.
Kehittämällä unionia demokraattisemmaksi varmistetaan se, että suuret maat eivät voi yksinään päättää asioista. Maatalouspainotteisuuden poistaminen olisi yksi tärkeä askel kohden parempaa. Silloin EU:sta voisi kehittyä tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä standarsointiin painottuva yhteisö, joka loisi taloudelliset ja infrastruktuuria koskevat edellytkset Euroopan taloudelle.
Itse näen EU:n pyrkimyksen selventävään normistoon pelkästään myönteisenä asiana. Pitää olla sovittu pelisäännöistä, jotta suuret maat eivät voisi tehdä politiikkaa pienten kustannuksella. EU:n perustuslaki olisi tärkeä askel tähän suuntaan. Tässä mielessä EU:ta voidaan aivan hyvin syventää ja puheet liittovaltiosta ja itsenäisyyden menetyksestä ovat turhia. Eivät edes EU:n ulkopuoliset valtiot halua jäädä paitsi EU:n tuomista taloudellisista eduista, vaan pyrkivät integroitumaan EU:hun erillissopimuksilla kuten Norja. Globaalissa maailmassa ei ole taloudellista itsenäisyyttä. Suomi tekisi suuren virheen, jos irrottaisimme esim. oman valuuttamme takaisin markaksi ja irti eurosta. Olisimme silloin täysin nimettömien markkinavoimien armoilla.
Sokerijuurikkaasta olen Oivan kanssa samaa mieltä. Kyse on nimenomaan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan harjoittamisesta. Kun ei ole pitäviä sopimuksia, jää tilalle tällaiselle suurten ylivallalle. Sokerijuurikas on nyt oivallinen esimerkki siitä, millaisia vaaroja tukipolitiikassa piilee. Jos ajaisimme tuetonta maatalouspolitiikkaa EU:ssa, yksikään maa ei pääsisi päättämään toisten puolesta, kun päätösvalta olisi tuotteiden kuluttajilla.
Kukas Paavo onkaan sanonut näin?
"Ilman ruotsin kieltä modernia Suomea ei olisi olemassa sellaisena kuin se nyt on. Kieli on oleellinen osa identiteettiämme. On hyvä
muistaa, että kehitys Euroopassa voi myös olla negatiivista; voi syntyä ongelmia ja konflikteja.
Tällöin on itsestään selvää, että turvaudumme pohjoismaiseen yhteistyöhön. Pohjola on
”turvasatamamme”. Myös Baltian maat ovat viime aikoina suuntautuneet yhä kasvavassa määrin pohjoiseen."
”Haluan painottaa ruotsin merkitystä identiteetille”
Paavoltahan tuo kuulostaa ja täältä se löytyy:
http://svenskanu.fi/pdf/Svenska-nu-Lipponen su.pdf
Koska Lipposen lahjukset tutkitaan?
Lipponen otti RKP:lta selkeän 8000 euron lahjuksen ja sai lisäksi kaksi prenikkaa RKP:lta suomalaisten kyykyttämisestä pakkoruotsilla.
RKP naamioi jakamansa rahalahjukset palkinnoiksi.
Jopa kielilain valmistelija sai 10 000 €:n "palkinnon". Oliko kielilakikomitean sihteeri lainsäädäntöneuvos Sten Palmgren rkp:n jäsen? Se sama mies sai ruotsinkielisestä (svenska) säätiöltä 10 000 euroa "palkkioksi" ruotsinkielisten hyväksi tekemästään työstä.
Valtion virkamies voi siis saada extraa sivusta kun toimii jonkun tahon hyväksi eikä se ole korruptiota eikä lahjontaa. Eikö ole veikeä tämä maailman vähiten korruptoitunut valtio?
Tämä "palkinto" lienee kanteluteitse tutkittu ja "hyväksi" havaittu.
SL tais kannellakin tästä lahjus-"palkinnosta"
http://keskustelu.suomi24.fi/servlets/search?start=0&q=palmgren
Kummallista muuten, ettei tuostakaan Paavon 8000:sta ole tehty tutkintaa ja kanteluita, vai onko sittenkin?
Oliko Paavo tuolloin eduskunnan puhemies? Kuka tietää Paavon viimeisen puhemieskauden tarkan päättymispäivän?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Lipponen
Luulisi hävettävän jo itseäänkin. Paavo on suomalaiseksi täysi luopio.
Tässä kuvassa on Paavo pakkoruotsittajan todellinen Juudaksen suudelma. Tuon kallonmittausrasismistaan tunnetun suomalaisten alistajan mukaan nimetyn palkintolätyskän vastaanottajaiset:
http://www.sfp.fi/images/nyhetsarkiv/lipponen.jpg
Paavo Lipponen fuck Freudenthal-medalj
09.06.2007
http://www.sfp.fi/start/nyhetsarkiv/artikel-31-396.html
... vähentäminen EU:ssa on Mpp:n mielisana ja siihen liittyy tukien vähentämisen vaatimus unionissa. Et näköjään vieläkään ole tajunnut, että tuet ovat maailmanlaajuinen vitsaus, eikä niistä yksittäinen maa tai edes EU voi luopua. Jos Suomi lopettaisi tuet, täällä loppuisi samansa päivänä kaikki viljely, mutta emme kyllä nälkään kuolisi, naapureista tulisi elintarvikkeita tukiaisilla subventoituun hintaan, jos meillä vain rahat riittäisivät ostaa kaikki ja vielä elättää ne 300000 uutta työtöntä, jos viljely ja sitä tietä elintarviketeollisuus loppuisi. Jos EU lopettaisi tuet, niin Euroopassa loppuisi viljely ja toisimme elintarvikkeemme muista maanosista. Unionin lopettaminen jo aiheuttaisi niin suuren kysynnän maailmanmarkkinoilla, että ruuan hinta nousisi; siis joten ostaisimme sitten ruokamme vielä nykyistä kalliimmalla.
Viljelyn suhteen maailmassa muuten vallitsee melkoinen tasapaino. Se nähtiin tänä vuonna, miten herkässä vaiheessa ollaan: Kiinan ja ja muiden väkirikkaiden Kauko-Idän maiden äkillinen ostovoiman kasvu lisäsi viljan kysyntää niin, että siitä alkoi olla puutetta maailmassa ja hinnat nousivat 60-70 %. Sokerista on ylituotantoa nyt. Siitähän EU:nkin sokerijupakat johtuvat. Mutta ensi vuonna sekin asia voi olla toisin, kun sokerin kysyntä Kiinassa kasvaa ja sokeria aletaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi käyttämään entistä enemmän polttoaineena.
... on yksi esimerkki Lipposen pienuudesta. Toki me menneinä vuosisatoina tarvitsimme ruotsia, mutta emme enää. Pohjoismaidemkin kesken hoidetaan asiat englanniksi nykyään. Ne voimavarat, joita Suomessa käytetään pakkoruotsin opetteluun, pitäisi käyttää hyödyllisempien maailankielten opiskeluun.
Sten Palmgrenin "palkinto vaiko lahjus"???
Lainsäädäntöneuvos Sten Palmgrenin
Kirjoittanut: heikki_tala 1.10.2007 klo 10.25
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000029488671#22000000029488671
Svenska folkskolans vännereiltä saama 10.000 euron palkinto kielilain säätämiseen liittyvästä työstä ei kuulemma ollut lahjus, koska "palkinnon antaja ei ollut edunsaaja"! Tällaista on suomalainen korruptiottomuus! Sitä siis on, kun on suomenruotsalaisten säätiöiden jakamasta rahasta kyse. :-(
Kukahan muuten oli tämän palkinnon edunsaaja?
Paavo Lipposelle katsottiin 8.000 euron olevan riittävä yhdessä kahden mitalin (folkting-mitali ja Freudenthal-mitali) palveluista ruotsin kielen ja kaksikielisyyden hyväksi.
Ei, Suomessa ei ole korruptiota, vaan raha vain vaihtaa ihan julkisesti omistajaa. Mitalit taas ovat tunnustus hyvin tehdystä työstä.
Kuka on Tala?
Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja!
http://www.suomalaisuudenliitto.fi/index.php?group=00000019&mag_nr=7
Ilman ruotsinkielistä sivistyneistöämme meillä ei olisi Suomea, vaan olisimme osa Venäjää. Ruotsinkielisiä olivat 1800-luvun kaikki suurmiehemme, niin valtiomme isäksi sanottu Snellman kuin A.I.Arvidson, joka sanoi "ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia". Puhumattakaan kansallisrunoilistamme Runbergista, Topeliuksesta ja monista, monista muista kuvaa suomalaisuudestamme rakentaneista.
Ruotsinkieleistemme ansiosta Suomi pääsi suuriruhtinaskunnan asemaan ja säilytti ruotsalaiset lait ja arvot, joiden varaan Suomi rakennettiin. Ruotsinkielisiä olivat nekin, jotka suomen kielen loivat ja sitä kehittivät, kuten Agricola ja Lönnroth. Ruotsinkieliset perustivat myös ensimmäiset suomenkieliset lehdet.
Olkaamme ylpeitä kaksikielisyydestämme, joka sitoo meidät osaksi Pohjoismaita. Olemme ruotsinkielisillemme velkaa niin paljon, että heidän kielensä säilyttäminen toisena kielenämme on velvollisuutemme. Sitä paitsi ruotsin kieli - skandinaviska - on yhä tarpeen pohjoismaisessa kanssakäymisessämme. Ja puppua ovat väitteet, että ruotsin kielen opiskelu veisi tilaa muiden kielten oppimiselta. Kun on oppinut ruotsia, on saanut jalkansa indoeurooppalaisten kielten oven rakoon, jonka jälkeen kaikkien germaanisten kielten ja jopa latinalaisten ja slaavilaisten oppiminen on helpompaa.
Vaatimattomalla tasolla tiedän tämän omakohtaisestikin, vaikka kielten opiskeluni alkoi vasta lähes aikuisiässä, eikä se ole suuriin saavutuksiin johtanut. Nuoremman polveni kohdalta tiedän vielä paremmin. Läheisissäni on jo lapsena kaksi kieltä rinnan oppineita nuoria - äiti suomenkielinen, isä ruotsinkielinen - jotka ovat sitten koulussa menestyneet erinomaisesti muissakin kielissä, ja vanhin heistä osannee nyt jo viittä kieltä.
Eikö sinullakin ole vastaavia kokemuksia ihan omasta perheestäsi? Onhan vaimosi tietääkseni suomen ruotsalaisia. Eivätkö jälkeläisenne jo lapsina tulleet kaksikieliseksi? Asenteesi ruotsin kieleen nähden on outo varsinkin sinun tapauksessasi.
Muistamme vielä – monet meistä yhä surullisina – sen, miten talvella 1956 Väinö Leskinen luki presidentinvaalien tuloksia, ”Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen” – ja vielä yhden ja sen liian kerran ”Kekkonen”. Kuuntelin tuota radiosta JP2:n esikunnassa Santahaminassa ollessani alikersanttina päivystävän upseerin apulaisena, ja minusta oli ihan käsittämätöntä, suorastaan pöyristyttävän sopimatonta, että presidentti tuli Kekkosesta, laajasti Suomen inhotuimmasta poliitikosta!
Se on niitä harvoja asioita, jonka yli en ole tainnut koskaan päästä, ja vaikka poliittinen vakaumukseni on muuten vaihdellut – jos minulla nyt koskaan mitään varsinaista vakaumusta on ollutkaan – niin yksi vakaumukseni on kestänyt ja vain vahvistunut sitä mukaa, mitä enemmän olen historiaa lukenut ja ajatellut: Kekkosta koskeva vakaumukseni. Ja se varmaan osaltaan vaikuttaa myös näkemykseeni kepusta.
Mutta vielä vahvempi näkyy olevan kepulaisten vakaumus Lipposesta. Kun hänet vain mainitaan, silloin kaikki muu asiassa paljon oleellisempikin syrjäytyy, kun katseet fokusoituvat vain Lipposeen. Minä sentään pystyn aina näkemään muutakin Kekkosen yhteydessä ja puhumaan näkemästäni, sillä Kekkonen ei näkökykyäni häikäise. Lipposen aurinko sen sijaan näkyy olevan kepulaiille niin häikäisevä, että sen loiste sokaisee heidät kaikelta muulta! Voi sitä Paavon loistoa! Kyllä varmaan Vanhanen ymmärtää tuollaisen auringon saada nyt edustajaksemme sinne Euroopan viisaiden miesten neuvostoon!
Kepulaiset tuolla toisaalla kehua retostavat aiheettakin Esko Ahoa, miten hänen hallituksensa nosti meidät lamasta. Miksi he eivät yhdy tuossa avauksessani olevaan todellisempaan asiaan eli kiittele Helena Petäistöä hänen näkemyksestään:
>> ”Esko Aho teki valtiomiehen teon viedessään Suomen EU:hun vastaanhangoittelevasta puolueestaan huolimatta. Samoin teki Chirac aikoinaan gaullistien kanssa. Valtiomies on se, joka panee isänmaan edun oman etunsa edelle”.> Puolueensa vankina pääministeri Matti Vanhanen ei pelkästään vetänyt Suomea takaisin periferiaan, vaan antoi vapaat kädet ulkoministeri Erkki Tuomiojalle, jonka euroskeptisyydelle pärjäsivät vain brittikonservatiivit. Suomi muuttui unionin aktiivisesta rakentajasta milloin turvatakuiden, milloin tulevaisuuden kaavailujen äänekkääksi vastustajaksi.
Lopulta ruotuun kyllä aina palattiin, mutta vasta kuilun partaalta ja maine menetettynä”
Lipponen Lipponen Lipponen
Maisteri Rihtniemen paras puhe, ainakin Kekkosen mukaan, vuonna 1962 suoritettuna.
Vuoden 1962 presidentin vaalissa Juha Rihtniemi toimi ääntenlaskijana ja homma meni Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen -tyyliin ties kuinka monta kertaa... luultavasti riittävän monta kertaa kuitenkin.
Kokoomuksen valitsijamieryhmän vieraillessa illalla Tamminiemessä onnittelemassa vasta valittua presidenttiä, Kekkonen sanoi:
-Maisteri piti tänään elämänsä parhaan puheen.
Tässä on siitä puheesta otteita:
http://ukk.evvk.com/
Silmätikut -kirjan mukaan Rihtniemi paloi loppuun ja kuoli sairaalassa. Hän käytti Rihtniemestä nimitystä "Palava pensas".
Lähde: Matti Kurjensaari Silmätikut
Muotokuvia muistista, Tammi 1971, sivu 38 Juha Rihtniemestä kertova luku.
Kekkonen oli suurin valtiomies Suomessa. Siihen ei demareista yllä kukaan. Ei edes lähimain.
hoitoon.
Laittakaahan kajarit kaakkoon ja kuunnelkaa!!!
pienenkin asian hyvänä.
kylvi tuhoa. Nyt lepäilee nahkurin orsilla.
Onko nämä ne kuuluisat nahkurin orret?
http://img359.imageshack.us/my.php?image=teurastettuzt8.jpg
Seesjärvi 15.12.1942
>>Maaselän suunta, Seesjärven rannalla, Jatkosodan aikaan. "Vihollisen vakoilupartio, jäätyään muonalähetyksiä vaille oli teurastanut pari saman partion jäsentä ja syönyt niistä suurimman
Kun en halua viedä palstatilaa avauksia vyöryttämällä, jatkan tämän saman avaukseni alla hieman uudella aiheella, jolla kuitenkin on liittymäkohtaa edelliseen. Jospa näin voisin saada myös kepulaisten Lipposeen liimautuneita katseita irti tuosta sokaisevasta auringosta! ;)
Tämän aamun HS:ssa kaksi tohtorismiestä omilla kirjoituksillaan pääkirjoitussivulla ottavat esille Venäjän ja Naton. Tampereen yliopiston ihmisoikeustutkimuksen dosentti Jukka Viljanen kirjoittaa otsikolla ”Venäjä pysäytti eurooppalaisen ihmisoikeusuudistuksen” ja Nato-keskustelusta väitellyt yhteiskuntatieteiden tohtori Juho Rahkonen kirjoittaa otsikolla ”Nato-keskustelu uuteen vaiheeseen”.
Viljasen kirjoituksen tendenssinä on, että Venäjällä tapahtuva kehitys on vaarallinen tekijä ennen muuta hyvän asian kannalta ja suurin haittamerkitys sillä on Venäjälle itselleen sisäisesti, mutta sisäiset tekijät voivat lietsoa myös ilmiöitä, joista muodostuu uhkia muillekin. Ei siis ainoastaan vain haasteita, vaan myös uhkia. Viljanen toteaa, että EU-maiden harjoittama ns. hiljainen diplomatia asiassa ei näy tuottavan tuloksia. Mitä muuta siis tarvittaisiin? ja mihin meidän pitäisi varautua?
Rahkonen ihmettelee kirjoituksessaan Häkämiehen lausunnon aiheuttamaa kohua, jollaista ei ole aikoihin koettu. Sen hän näkee olevan osoitus siitä, että meillä turvallisuuspoliittinen keskustelu on aivan liian pienen piirin harrastus, ja että poliitikkomme haluavat sitä jopa suitsia, vaikka heidän pitäisi pyrkiä sitä laajentamaan.
Rahkonen kiittelee kokoomusta siitä, että se on uskaltanut tuoda esille oppositiossa hautuneita kantojaan ja avata niillä keskustelua, mutta on surullinen siksi, että vanhat valtaa pitävät haluavat sen tyrehdyttää. Edelleen hän toteaa, että ”Nato-jäsenyyttä tuskin kannattaa kaupitella Venäjän uhalla tai muilla negatiivisilla argumenteilla. Naton kannatus lisääntyy vasta sitten, kun uuden sukupolven poliitikot onnistuvat viestittämään kansalle, että Nato ei ole suurvaltapolitiikan käsikassara vaan normaali osa nykyistä kansainvälistä järjestelmää, jossa Suomi on mukana oman etunsa vuoksi”.
- - -
Jos jotkut eivät kuitenkaan pysty irrottamaan katsettaan Lipposesta, annan myös heille vähän aineksi syventää debattiaan:
Myös Paavo Lipposella on pitkä kolumni tuossa uusimmassa SK:ssa, jossa hän asiallisesti ruotii kokoomuksen ulkopoliittista aktiivisuutta siitä, että siinä on enemmän turhaa ”parranpärinää” kuin asiasisältöjä. Lipposen mielestä ulkopolitiikassamme pitää edetä konsensus-hengessä ja kokoomuksenkin siis toimia niin, että jos sillä on uutta esitettävää – jota tarvittaisiin – se saisi myös kannatusta ja tukea laajalti.
Lipponen muistelee, miten hänen johtaessaan hallituksia ulkopolitiikassa oltiin rohkeampia kuin nyt, mutta päättäjien kesken vallitsi konsensus, joka tuotti myös tuloksia. Hän moittii nyt erityisesti vasemmistoliittoa, jonka asenne näyttää Lipposen mielestä muuttuneen kovin ajoista, jolloin Outi Ojala toimi rakentavasti Ranta-Muotion ryhmässä. Eikä keskustastakaan ole tullut Ranta-Muotion veroista vetäjää.
Puoluetoveriaan Kimmo Kiljusta hän kritisoi tämän täälläkin keskustelua herättäneen härskin esiintymisen vuoksi todeten: ”Ei näyttäisi hyvältä, jos sosialidemokraatit eduskunnan suuressa salissa ryhtyisivät riekkumaan ulkopolitiikasta äärivasemmiston tyylillä. Millä valtuuksilla kansanedustaja Kimmo Kiljunen väläytteli opposition yhteistä turvallisuuspoliittista välikysymystä.”
Lipponen jatkaa: ”Sdp on ollut pitkään ulko-, turvallisuus- ja Eurooppa-politiikan liikkeellepanevana voimana, jonka aloitteellisuutta keskusta ja kokoomus ovat tukeneet. Jos kokoomukselta tyhjien puheiden sijaan todella tulee konkreettisia aloitteita, sosialidemokraattien pitää suhtautua niihin rakentavasti, mikä ei tarkoita kritiikittömyyttä”.
Noin puhuu vanhempi valtiomies, varmaan suurin keskuudessamme edelleen oleva ja vaikuttavakin, kuten nytkin nähdään!
Mielenkiintoista on Lipposen närkästys kokoomuksen näkymiselle ja tympääntyminen siihen, miten hänen oman puolueensa reagoi Häkämiehen puheeseen.
Kiljunen sai luunapin, joka takuulla tuntuu pitkään, Tuomiojaa Lipponen ei tainnut edes mainita, aiempaa konsensusta hän taas kehui, koska johti sitä itse pitäen Halosen ja Tuomiojan lyhyessä liekassa.
Keskustan rooli ulko- ja EU-politiikassa on juuri sellainen, millaiseksi Petäistö sen kuvaa: passiivinen, vetäytyvä, penseä ja vastustava. Ei siitä pyristellyt eroon Matti Vanhanenkaan, kun hän lauantaiseurassa vakuutteli yhteistyön sujuvan ja kaien valmisteltavan etukäteen.
Vanhasella ja keskustalla ei ole mitään omaa käsitystä siitä, millaista Suomen ulko- ja EU-politiikan pitäisi olla. Siksi vanhasen 1. hallituksessa aloitteet valuivat Tuomiojalle ja Haloselle ja linja muuttui idealistiseksi maailmanparantamiseksi, jos sitä yleensä oli.
Kokoomuksella sen sijaan on selkeä linja: henkilösuhteet kuntoon ja sitten asioita hoitamaan. Tämähän näkyi jo siinä, että Kanerva ryhtyi ensi töikseen selvittämään, miten Halonen saataisi vihdoinkin viralliselle valtiovierailulle USA:an, ja sillä, että ainakin Vanhanen sinne taidetaan piakkoin kutsua.
Nato-keskustelu sen sijaa löhtee vääjäämättä asialliseen käyntiin, koska ei sitä enää voi hillitä eikä lakaista maton alle moittimalla puheenvuoron käyttäjiä, että nämä puhuvat asiasta, joka "ei ole ajankohtainen", jolla "ei ole kiirettä", jossa "ei pidä intoilla", jossa "pitää pysyä aiemmmin yhdessä sovitun linjan takana".
Valtaosa halos- ja tuomiojalaisista demareista tulee jäämään paitsioon samoin iso osa keskustaa, jossa Nato on nähty samanlaisena mörkönä kuin Venäjä, ettei siitä saa puhua oikealla nimellä, jos saa puhua ollenkaan.
Toivottavasti matti vanhanen älyää hypätä ajoissa siihen junaan, jota kokoomus vetää, koska se juna menee perille.
Se on Matti Vanhasen viisaasti ohjaama juna.
on oma tyyli hoitaa jämäkästi asioita ja siihen ei sovi kokkari hätähousujen neuvot.
Euroopan surkein tyyppi tuo Lipponen.
...tämän hetkisistä näkymistä, ja uskon, että myös kuvaamasi tulevaisuudennäkymä on oikea. Olisi ainakin syytä olla.
Taitavat nuo tässäkin ketjussa räksyttävät sisimmässään tietää meidän olevn oikeassa, kun heiltä ei tule yhtään asiallista vasta-argumenttia, pelkkää räksytystä vain kuten pahankurisilta mutta avuttomilta pikkupojilta konsanaan. Sellaisiako lienevätkin. Pieniä ainakin ovat.
Pieni on sinunkin piirisi.
Korhonen on oikealla asialla kyseenalaistaessaan Paavo STASI Lipposen touhuja. Paavo UMTS Lipponen on ollut surullisen toimelias. Toimeliaisuus ja kollous on harvinaisen huonosti yhteensopiva yhdistelmä ja Paavo IRAK Lipponen on siitä elävä erinomainen esimerkki.
Suuri valtiomies Paavo Stora-Enso Lipponen saattaa ollakin samalla lailla kuin Stalin, Kim Il Sung ja Mao. Mutta länsimaiseen demokratiaan lipposenkaltaiset eivät sovi. Erikoista että kaikesta huolimatta Suomestakin löytyy näitä korhosia, joiden pitää aina löytää jostain palvontakohde, eivät raukat ymmärrä omaa parastaan. Onneksi sentään heitä on Suomessa pienenevä vähemmistö näitä maansa myyjiä.
Ulkopolitiikka on pakko aktivoida, koska passiivisina menetämme puhevaltamme. Ei meitä kuunnella missään, jos ulkopolitiikka on pelkkää ideologista hymistelyä ja asioista vaikenemista.
Keskusta ja Vanhanen jättivät Lipposen jäljiltä tyhjiön, johon edellisen hallituksen aikana työntyi Tuomioja kyynisenä skeptikkona, millä ei suhteita luoda ja Halonen hössöttävänä ihmisoikeus- ja tasa-arvoliturgina, jolla ei ole kompetenssia puhua asiasta; eivätkä suurvaltojen päämiehet naista kuuntelekaan vaikka näyttävät kohteliasta naamaa lehdistökuvissa.
Ainoa looginen tilanne on, että kokoomus sai ohjat ja otti ne näkyvästi.
Demareiden ja kepun vanhakantaisen porukan pitäisi nyt vaan ottaa tosiasiana se, että kokoomus ei todellakaan muuta mitään linjoja yksinään, vaan tekee sen täysin perustuslaillisesti yhdessä koko valtioneuvoston ja tasavallan presidentin kanssa.
Demareita ja vanhakantaisia kepuleita vaan jurppii suunnattomasti se, että kokoomus yleensä nousi hallitukseen keskustan fiksumman osan kanssa.
Tästä syystä räksytetään asiattomia ja tästä syystä Lipponen on omilleenkin vihainen, kun neljä mahdollisuuksien vuotta hukattiin hänen johtoasemansa jälkeen.
Helsingin Sanomat on ruvennut antamaan kiitettävästi palstatilaa Nato-keskustelun avaamiselle. Vaikka asiaa ymmärtämättömät ja siksikin arat poliitikkomme eivät siihen ole halukkaita, niin paremmat asiantuntijat kyllä. Kolmaskin tohtorismies puhuu asiasta näyttävästi tänäisessä Hesarissa. Puolustusministeriön ylijohtaja Pauli Järvenpää (sit.) sanoo otsikolla "Nato-jäsenyys suojelisi Suomea sotilaalliselta uhalta" ja vaatii, että "kylmän sodan haamut on häädettävä Suomesta" ja jatkaa mm. seuraavaa:
"Kaikki suomalaiset seisoisivat ulkona, ottaisivat toisiaan kädestä kiinni ja huutaisivat yhteen ääneen: Kylmä sota on ohi! Ehkä tällainen puhdistautumisrituaali ajaisi kylmän sodan haamuja Suomesta."
Järvenpään mielestä vanhat ajatushaamut leimaavat yhä suomalaista keskustelua sotilasliitto Natosta. "Kuvitellaan, että Eurooppa on jakutunut, Yhdysvallat jyrää Natossa ja Nato on suunnattu Venäjää vastaan. Euroopassa ei ole jakolinjoja, pienetkin maat vaikuttavat tutkimusten mukaan Natossa sekä Naton Venäjä-neuvostossa ja tekevät yhteistyötä. Silti päättäjät toistelevat vanhoja käsityksiä ja pelottelevat niillä kansaa", Järvenpää jyrisee.
Järvenpäänkään mukaan juuri nyt meitä ei uhkaa mikään ulkoinen sotilaallinen tekijä, mutta "mistä tiedämme, mitä tapahtuu 10 tai 25 vuoden päästä"? Vastuullisten päättäjien pitäisi varautua sellaiseenkin, sillä sodat Euroopassakaan eivät ole vielä kaukaista historiaa, eikä niiden syttymiseen juuri koskaan ennenkään ole uskottu muutamaa vuotta aikaisemmin. Ja Nato kiistatta suojaisi meitä sotilaalliselta uhalta kuten se on suojannut koko olemassaolonsa ajan kaikkia jäseniään.
Järvenpää on työskennellyt puolustushallinnossa 1970-luvun lopulta lähtien ja Häkämies on jo kahdeksas ministeri, jonka alaisuudessa hän on toiminut ja kohonnut korkeimman siviilivirkamiehen asemaan. Hän oli jo ehdolla kansiapäälliköksikin, mutta sen viran sai vielä sotilas, kenraali Kari Rimpi.
Järvenpää antaa täyden tukensa Häkämiehen puheelle ja kysyy: "Olisiko parempi, ettei ministeri kertoisi kantojaan"?
Järvenpää ennakoi, että Nato-kysymyksestä tulee kova vääntö uutta puolustusselontekoa laadittaessa, kun näkemykset puolueiden sisälläkin saattavat hajota. Järvenpää valmistelee selontekoa yhdessä neljän muun virkamiehen kanssa presidentin ja valtioneuvoston alaisuudessa.
Järvenpää uskoo, että Naton kannatus kasvaisi heti, kun siitä alettaisiin antaa oikeaa tietoa. "Neljännes kannattajina on itse asiassa paljon, kun ajatellaan, kuinka vähän Natosta tiedetään. Kansa alkaa kannattaa jäsenyyttä, kunhan päättäjät ensin tekevät niin. Näin tapahtuu, ja jäsenhakemus jätetään 2010 luvun alkuvuosina", Järvenpää kuittaa. Niin uskon minäkin!!
Nato jäsenyyttä kannattanee kokoomuksesta ehkä 80%, rkp:stä ehkä yli puolet, keskustasta selvä vähemmistö, samoin demareidta ja vihreistä. Vain vasemmistoliitto (Siimeksen poistuttua) ja persut vastustavat täydellisesti.
Kahden vaiheilla olevia lienee paljon keskustassa, demareissa, vihreissä ja etenkin rkp:ssä, eli näissä puolueissa Naton periaatevastustajat ovat selvästi vähemmistössä.
Niinpä minäkin uskon tuohon Järvenpään näkemykseen (Salolainenhan esitti vastaavan jo 2-3 vuotta sitten), että kansa muuttuu epäititoisista ja löyhistä vastustajista Nato-jäsenyyden kannattajiksi heti, kun asiallinen keskustelu lähtee käyntiin ja poliittinen eliitti ilmaisee mielipiteensä.
Tämä on ainoa syy, miksi Nato-keskustelu on aina ennen vaaleja yritetty tukahduttaa sanomalla kaikki tutut fraasit: ei uhkaa, ei kiire, ei syytä hosua, ehditään myöhemminkin, seurataan tilannetta... ja Natosta puhujat on vastaavasti leimattu intoilijoiksi, veneen keikuttajiksi, yhteisestä linjasta harhautuneiksi, sotahulluiksi, USA:n mielistelijöiksi, Venäjän suhteiden häiriköiksi, ties miksi.
Keskustan kannalta seurasin kiinnostuneena lauantaiseuraa, jossa Matti Vanhanen avoimesti kertoi, että Nato on hänelle pelkkä käytännön kysymys sitten , kun analyysit ja selvitykset on tehty. Päätökset tehdään vain järkeä käyttäen sen mukaan, mikä on Suomelle parasta.
Näin me menemme Natoon, oman aiemman ennustukseni mukaan jo tämän eduskunnan, hallituksen ja presidentin aikana, vaikka en ole pahoillani, jos se siirtyy seuraavan eduskunnan, hallituksen ja presidentin kaudelle, koska vuoden 2011 eduskuntavaaleihin mennessä kansan enemmistö jo kannattaa Nato-jäsenyyttä, kun siitä on ehditty asiallisesti ja monipuolisesti keskustella.
Järvenpään suurin perustelu Natojäsenyydelle on siinä, ettemme tiedä mitä 10-25 vuoden päästä voi tapahtua. Tätä samaa perustetta voi yhtä järkevästi käyttää perusteena olla liittymättä Natoon. Emme tosiaan voi tietää, mitä vaaroja se mahdollisesti tuo tullessaan 10-25 vuoden päästä.
Ei myöskään pidä paikkaansa, että Nato olisi suojellut jäseniään sodilta. Päinvastoin Naton ylivoimaisesti suurin jäsen USA suorastaan hakeutuu sotiin. Kysymys ei ole sen kohdalla enää pitkiin aikoihin ole ollut pyrkiä sodilta suojaan, vaan se hakeutuu aktiivisesti mukaan sotiin ja pyrkii aloittamaan sellaisia.
Tämä Järvenpää ei anna kyllä mitenkään vaikutelmaa fiksusta kaverista. Kaiken lisäksi hän kehuu Häkämiehen puhetta, mitä taas toinen arvostamasi mies eli Paavo Lipponen kuvaa turhanaikaiseksi ja suorastaan vahingolliseksi parranpärinäksi. Lipposen ajatuksessa on jo fiskun miehen oivallusta siitä, että turhanaikaisella retoriikallaan Kokoomus saa aikaan vain vastakkainasettelua, joka tuhoaa kaiken järkevän Nato-suuntautumisen. Tässä Lipponen lienee ihan oikeassa ja hänen jos kenen luulisi toivottavan tällaisille järvenpäille pikaisia eläkepäiviä.
Kansalaisille on syytä toki antaa tietoa Natosta. Kokoomuskin voisi antaa väliaikatiedotteen siitä, miten se eurooppalainen Nato on oikein edennyt, mikä piti jo suunnilleen ensi vuoden alussa olla se eurooppalainen versio. Norjan puoloustusvoimain komentajan lausumasta voisi päätellä, että Nato on vain entisestäänkin amerikkalaistunut, kun päähuomio on terrorismin vastaisessa sodassa.
Jäbä: "Näin me menemme Natoon, oman aiemman ennustukseni mukaan jo tämän eduskunnan, hallituksen ja presidentin aikana, vaikka en ole pahoillani, jos se siirtyy seuraavan eduskunnan, hallituksen ja presidentin kaudelle, koska vuoden 2011 eduskuntavaaleihin mennessä kansan enemmistö jo kannattaa Nato-jäsenyyttä, kun siitä on ehditty asiallisesti ja monipuolisesti keskustella."
Kaikuja menneiltä Taiston ajoilta: "Näin me menemme Varsovan liittoon, oman aiemman ennustukseni mukaan jo tämän eduskunnan, hallituksen ja presidentin aikana, vaikka en ole pahoillani, jos se siirtyy seuraavan eduskunnan, hallituksen ja presidentin kaudelle, koska vuoden 1978 eduskuntavaaleihin mennessä kansan enemmistö jo kannattaa Varsovan liiton jäsenyyttä, kun siitä on ehditty asiallisesti ja monipuolisesti keskustella.
Näissä julkilausumissa mennään milloin mihinkin liittoon riippuen siitä, mitä suurvaltaa halutaan kulloinkin kumartaa.
...olet pudonnut siitä junasta (jos sinne koskaan pääsitkään) jossa tuo Norjan puolustusvoimain komentaja kenraali Diesen matkustaa. Se "vuoto" oli uutisankka, kuten jo silloin epäilin. Nythän Diesen näkyy oikein korotetusti sanovan, että totta kai Norja luottaa edelleen vankkumatta Natoon ja on varma, että se on Norjan turvana aina, mutta siitä huolimatta Norjan täytyy pitää myös omat puolustusvoimansa kunnossa ja ajan tasalla.
Ja Norja tietenkin kokee Venäjän uhan suurimmaksi Jäämereltä päin, ja siksipä se siirtää puolustusvoimiensa painopisteen johtokeskuksineen pohjoiseen, Bodöhön.
Norjan puolustusbudjetti per capita taitaa olla vähän suurempi kuin Suomen, mutta sen puolustusvoimien miesvahvuus on kai vain vajaat puolet omistamme, mutta materiaalinen vahvuus ratkaisevasti suurempi. Onhan Norja rikas maa, mutta ei se varmaankaan ole kaikkea tauhkaansa ja tavaraansa itse joutuynut ostamaan, vaan paljon ne ovat saaneet amerikkalaisilta Nato-jäsenyytensä vuoksi.
Toinen asia:
Yhtä huolettomastiko todella suhtaudut siihen, että 10-25 vuoiden päästä saattaa tulla katastrofi tai olla tulematta? No, ehkäpä et itse enää ole 25 vuoden kuluttua sitä kokemassa - minä en ainakaan - mutta luulisi sinulla sentään olevan parempaa vastuuntuntoa jälkipolviasikin kohtaan. Minulla ainakin on, ja se mielestäni hyvittää paljon nuoruudenaikaisia läheisiäni kohtaan vastuuttomiakin tekojani.
naurettava.
Ensimmäinen asia: Ei norjalaisen komentajan lausuma mikään uutisankka ollut. Ankan siitä teki vain komentajankin mielestä se, että se pääsi livahtamaan julkisuuteen. Kyllä me kaikki uskomme Norjan edelleen luottavan Natoon. Mutta ei kai tämä komentaja ihan huvikseen tai kännipäissään ala kirjoittelemaan, että Natossa toiminnan painopiste on huolestuttavasti siirtynyt terrorismin vastaiseen sotaan. Missä on siis se Niinistön mainostama eurooppalaisempi Nato, jos Natossa mukana oleva sotilaskin tuollaista kirjoittaa?
Toinen asia: En minä mihinkään katastorfiin huolettomasti suhtaudu. Mistä olet sellaista saanut päähäsi? Pitäisikö meidän mielestäsi liittyä kaikkiin maailmalla oleviin sotilasliittoihin, jotta voisimme varautua kaikenlaisiin uhkiin. Vähän niin kuin että olisimme ennen vanhaan liittyneet sekä Natoon että Varsovan liittoon. Vastuuntunto jälkipolvia kohtaan ilmenee kohdallani niin, että vältymme syöksymästä suinpäin vaikeuksiin, kun pysymme vain kilttien kavereiden seurassa emmekä lähde tuhmien ja tyhmien poikien matkaan. Nytkin tämä tuhma ja tyhmä, jonka kanssa haluaisit väen väkisin samaan porukkaan, sotii sekä Irakissa että Afganistanissa että käy vielä laittomasti välillä rajan takana Pakistanissa ja räyhää milloin missäkin. Turvallisempaa meidän olla omassa porukassa kuin lähteä tällaisten sotakiihkoisten räyhähenkien matkaan. Kai havaitsit, miten kävi Englannissa ja Espanjassa, kun tuollaiseen roskoplaan osallistuivat.
Sitten kun joku todella näyttää, että Nato ei USAn johtama sotilasliitto, vaan joku eurooppalainen täydestä otettava versio siitä, voin tietysti tarkistaa näkemystäni. Tällä hetkellä vakuuttaudun asiasta kuitenkin suunnilleen yhtä paljon kuin sanottaisiin, ettei Varsovan liitto ollut mikään Venäjästä riippuvainen sotilasliitto, vaan todellisuudessa ihan rauhantahtoinen ja kiva askartelukerho, mihin meidänkin olisi tulevaisuuden uhkien varalta hyvä kuulua.
En ymmärtänyt mitä uusia viisauksia Järvenpään haastattelusta muka voisi löytää. Suoraan sanottuna mies tuntui typerämmältä kuin tiesinkään. Ja tätä Ajatusten Suomenlinnaako Kokoomus sotakiihkossaan nyt palvoo. Järvenpää tuntui olevan taas yksi niistä väärinymmärretyistä, joiden uran Demarien Pahan Akseli on tuhonnut. Käy varmaan Alpo Rusin kanssa katkeruuskaljoilla upseerikerholla.
Korhonen kirjoittaa Hesarin ALKANEEN NYT antaa tilaa Nato-keskustelulle. Hesari on alkanut antaa tilaa Nato-keskustelulle jo 15 vuotta sitten. Ja sitä on jaettu nimenomaan Naton kannattajille. Kaivelepa noita Olli Kivisen ja Max Jakobsonin jorinoita vuosien takaa omasta Nato-arkistostasi, arvoisa JKK.
MPP:lle kiitos jaksamisesta kinata näiden Nato-kiimaisten sotahullujen kanssa.
Tälläkin palstalla, niinkuin koko mediassa, vaiettiin kuoliaaksi Matti Vanhasen viikon takaisen lausunto (kerrankin jotain fiksua Vanhaselta) jossa hän ihmetteli miksi Suomessa tänään puhutaan ja eletään sodan ajan odotuksessa.
Kaskeala, Häkämies yms. voivottelevat kuinka aseiden hinnat nousevat 8-10% vuodessa. Ei tahdo puolustusbudjetti pysyä raameissaan. Kellään sotaministeriössä ei tullut mieleen panna hankintoja jäihin niinkuin kaikilla muilla yhteiskunnan sektoreilla tehdään, kun nousukausi nostaa hintoja. Bushin sotaretkien ansiosta USA:n aseteollisuus on saanut avoimen valtakirjan painaa rahaa. Tähän hulluuteen Järvenpää ja kumppanit ovat Suomenkin koplaamassa. Noista puolustusmenojen säästöistä ne Tehyn palkankorotukset ja vanhustenhoidot voitaisiin maksaa. Mutta aseidenriisuntaehdotukset tai edes jäädyttämiset luokitellaan nykyisessä oikeistoilmapiirissä maanpetokseen verrattavaksi provokaatioksi. Ja niiden ehdottajat "naiiveiksi 60-lukulaisiksi".
Kylmä sota päättyi kauan sitten.
Ei muuta.
Pitääkö meidän siis varautua johonkin lämpimään sotaan, vai mistä on kysymys?
Suomen turvallisuuspoliittinen selvitys ja sen Nato-osa tulevat sisältämään hyvin laajan katsauksen kaikista uhkista, joita vastaan Suomen on hyvä suojautua.
Sen seurauksena liitymme Natoon, koska Nato on pelkästään KEINO hankkia paremmat turvatakuut, ei mikään tavoite sinänsä.
Sodat sinänsä ovat nykyisin "kuumia", kun ne käydään eteläisemmissä maisemissa, missä YK käyttää Natoa kriisinhallinnassa. Ja siinähän me jo olemme mukana niin kuin Naton jäsen konsanaan.
Ei ole olemassa mitään selvitystä eikä yksmielisyyttä siitä, että Nato olisi jotenkin parempi keino hankkia turvatakuita kuin esim. nykyinen liittoutumattomuus. Arvioinnissa pitää ottaa huomioon myös se, miten tuollainen liitto mahdollisesti lisäisi turvallisuusuhkiamme. Sotilasliittoutuminenhan oli esim. ensimmäisen maailmansodan ekspansion keskeinen syy. Liittoumilla on siis taipumus imeä sotiin sellaisia, jotka muutoin voisivat jäädä sotien ulkopuolelle.
Suomen pitäisi varoa näitä kuumia sotia. Emme ole onneksi niissä mukana minään Naton jäsenenä. Tällaiseen kriisinhallintaan Suomen on luontevinta osallistua YK:n kautta.
Natosta tehdään parhaillaan erillisselvitystä seuraavan puolustuspoliittisen selonteon osaksi.
Yksimielisyyttä Natosta ei tietenkään ole, vaikka moni muukin kuin sinä vastustaa kaikkea keskustelua ja naton nimen mainitsemistakin sillä perusteella, että asiasta ollaan eri mieltä.
Eikö juuri sellaisista asioista tarvittaisi avointa keskustelua, josta ollaan eri mieltä. Nythän keskustelijat leimataan Nato-haukoiksi, jos joku uskaltaa sanan sanoa ääneen.
Arvioinneissa muuten otetaan varmasti huomioon kaikki asiat.
Nato on pelkkä keino muuten YK:llekin, kun se turvaa rauhaa nimenomaan Nato-joukkojen avulla, joissa Suomi on mukana siksi, että Natolla on monikansallisten joukkojen johtamiseen kehitetyt järjestelmät.
Suomi ei ole koskaan ollut mukana missään kriisinhallintaoperaatiossa Naton kanssa ilman YK:n mandaattia eikä nykyisen lainsäädännön ja ulkopoliittisen linjan mukaan menekään.
Ensimmäiseen maailmansotaan viittaaminen ei nyt enää auta, kun tulevat sodat eivät ole rintamasotia, jossa liittoutumalla lisättiin miesvahvuutta juoksuhautaan.
Liittoutumattomuus saattaa imeä sotaa. Talvisodassa taas liittoutumattomuutemme esti imemästä muualta sitä kipeästi tarvittua apua Suomelle. Se siis toimii toisinkin päin.
Meidän piti selviytyä malli Cajanderilla nikkasbudjettien kurimuksessa riutuneen oman armeijamme avulla. Onneksemme Stalinin puna-armeijassa esiintyneet ongelmat oli ratkottu "kuolema ratkaisee kaikki ongelmat" periaatteella, kun ongelmaksi koetut upseerit oli likvidoitu ei ollut ongelmaa. Jäimme uupumaan Stalinin kansojen kokoelmasta.
Suomi on sotilaallisen uhan alla vain jos alueellamme on strategista merkitystä jollekulle muulle, eikä siihen vaikuta missä liitossa olemme vai olemmeko missään. Sen sijaan se uskaltaako mahdollinen eduntavoittelija ryhtyä voimatoimin etuaan turvaamaan riippuu siitä millaiseksi se arvioi vastustuksen, siis omien resurssien tarpeensa ja tappion mahdolisuuden. Siinä katsotaan sekin olemmeko liitossa vai ei.
Talvisodassa Suomelle tarjottiin apua. Tarjoajat olivat Englanti ja Ranska. Suomalaiset kieltäytyivät silloin tästä avusta.
Jos olisimme olleet sotilasliitossa vuonna noihin aikoihin vaikkapa juuri länsivaltojen kanssa, se olisi saattanut jopa estää NL:n hyökkäyksen, mutta olisi suurella todennäköisyydelle sitten jatkossa varmistanut sen, että Saksa olisi NL:n sijasta hyökännyt maahamme. Liitto Saksan kanssa taas olisi varmistanut sodan NL:a ja länsivaltoja vastaan, mistä liitosta olisi voinut olla seurauksena maamme täystuho. Liittoutumisen seuraukset eivät tosiaan ole yksiselitteiset.
Alueellamme on aina strategista merkitystä, jos me olemme liitossa jommankumman vihollisuuksia toisiaan vastaan harjoittavan kanssa. Silloin toinen ei mieti enää sitä, uskaltaako joku ryhtyä voimatoimiin, kun sen on pakko se tehdä.
>Talvisodassa Suomelle tarjottiin apua. Tarjoajat olivat Englanti ja Ranska. Suomalaiset kieltäytyivät silloin tästä avusta.<
Koska Ruotsi aikoi tehdä kaikkensa estääkseen sen avun toimittamisen Suomeen. Ulkoministeri Günther lupasi laittaa vaikka rautatiet rullalle ja ajattaa kaikki junanvaunut etelään.
Lue Jukka Nevakiven kirja Apu jota ei pyydetty ja sen tureempi versio Apu jota ei annettu!
Viimemainituss aon Amerikan avun "olematon osuus" mukana.
Sinulle näyttää olevan mahdoton ymmärtää tosiasioita silloin kun voi vääntää Nato vastaista propagandaa.
Oivankin vääristely alkaa olla pientä.
Jos alueellamme on strategista merkitystä, tänne hyökätään takuuvarmasti, jos emme ole liitossa kenenkään kanssa, koska oma puolustuksemme on jäämässä hyvin epäuskottavaksi suurvaltojen koulutettujen, ammattimaisotilaiden jaloissa.
Jos olemme liittoutuneita, ja alueellamme on strategista merkitystä, hyökkäystä suunnitteleva miettii tarkemmin, mutta jättää hyökkäämättä, jos alueemme strateginen merkitys ei olekaan kovin tärkeä.
Se, että olemme jonkun kanssa liitossa, ei siis aiheuta mitään hyökkäysuhkaa, ellei aluettamme koeta niin tärkeäksi, että riski katsotaan aiheelliseksi ottaa.
Liittoutumattomuus vetää mahdollista hyökkääjää, liittoutuneisuus taas torjuu.
Siitä taas ei ole epäselvää, mihin suuntaan olemme liitoutumassa ja mihin emme.
…mutta taitavat eräät pannut käydä jo niin kuumana, että jos niitä tähän pesään laittaisin, pannut saattaisivat kiehua yli elleivät peräti räjähtäisi! Joten olkoon. No – ehkä vielä kuitenkin vähän:
Minulle tulee vielä eräitä sotilaslehtiä entisen ammattini evp-yhdistyksen kautta, sinibarettien kautta ja jokunen tilattunakin. Lueskelin tuossa kolmea: Sinibarettia sekä Päällystö- ja Suomen Sotilas –lehtiä. Jokaisessa niistä oli joku artikkeli, jossa käsiteltiin myös puolustusvoimiemme nykytilaa ja sen kyvyn riittävyyttä uskottavaan puolustukseen ja/tai tarvettamme liittyä Natoon tai ainakin sen nopeantoiminnan joukkoihin.
Sinibaretissa puolustusministeri Häkämies on asialla, tosin sivujuonteena jutussa ”Afganistan – puolustusministeri kestoaihe” – jonne muuten lehden entinen päätoimittaja (res. kapt, historian maisteri, entinen suuren lehden ulkomaan kirjeenvaihtaja) olisi lähettämässä kokonaisen pataljoonan rauhanturvaajiamme perusteella, että niin saisimme oman mandaatin, jonka voisimme hoitaa omalla hyväksi tunnetulla tavallamme ja samalla saisimme reservillemme merkittävää lisäkoulutusta vaikeissa olosuhteissa – ja esiintyy tuo Nato myönteisessä hengessä eräissä muissakin jutuissa, yhdessäkään ei kielteisessä. Ja luulisi meillä rauhanturvaajilla olevan kokemustemmekin ja tietojemme kautta hieman keskivertoa paremman ymmärryksen noissa asioisa.
Päällystö-lehti on puhtaasti ammatillinen ja ennen muuta ammattiyhdistyksellinen Päällystöliiton äänenkannattaja. Sen muutamassa jutussa kannetaan huolta puolustusvoimiemme suorituskyvyn laskemisesta jatkuvan murroksen (joukko-osastojen lakkautusten, joukkojen ja määrärahojen supistusten ja kaluston vanhenemisen) vuoksi. Noissa jutuissa on varmaan vähän myös ammattiyhdistyksellistä näkökulmaa, sillä henkilökuntaahan tuollainen rassaa, varsinkin, kun se tietää myös pakkosiirtoja, joista ei edes kohtuullisia korvauksia saada. Mutta kyllä pari kertaa noissakin jutuissa välähtää ajatus, että näin ei voi enää kauan jatkua, ja jos maanpuolustuksemme halutaan pitää uskottavana, on pakko ruveta katselemaan Natoon päin.
Suomen Sotilas –lehdessä asia tulee esille useassakin jutussa, kirjoittajina sekä sotilaita että siviilejä, mutta jo pääkirjoituksessa lehden päätoimittaja Jaakko Puuperä otsikolla ”Isänmaan intressit” antaa selvin sanoin ymmärtää, missä meidän turvamme on, kun oma voimamme on riittämätön. Tietenkin meidän pitää turvata myös Jumalaan, mutta Jumalakin tarvitsee näissä maallisissa toiminnoissaan apulaisia, ja yksi hyvä sellainen puheena olevassa tarkoituksessa on Nato.
Nato, joka ei ole yhtä kuin USA. Eikä USA ole yhtä kuin George ”tyhmempi” Bush, vaan seuraava presidentti siellä hyvin todennäköisesti on se Clintoneista viisaampi.
Mitenhän ovatkaan pätevöityneet nuo saittimme erityisasiantuntijat niin, että he ovat näkemyksensä oikeassa olemisesta varmempia kuin nuo nytkin tarkoittamani viisaat, koulutetut, kokeneet ja noiden asioiden kanssa niin paljon tekemisissä olleet ja niitä paljon ajattelemaan ja tutkimaan joutuneet ammattilaiset. Jotka todellakaan eivät ole sotahulluja; sotilaissa ei ole sellaisia, en tunne yhtäkään. En muuten sinibareteistakaan, sillä niihin joskus päässyt sotahullu on kyllä toimialueella tullut rauhankyyhkyksi. Kuten minäkin. No, minä nyt olen ollut sitä jo lapsuudestani, kun omakohtaisesti muistan sodan, joka mm. vei isäni.
Mutta en minä pelkää, että ainakaan minun aikanani Suomi sotaan joutuisi – vaikka eihän siitä koskaan vi olla varma; eivät minua viisaammatkaan uskoneet vielä 1938, että joutuisimme hyökkäyksen kohteeksi jo seuraavana vuonna. Minusta perusteeksi Natoon liittymisellemme riittää yksin se, jonka myös Martti Ahtisaari ja Pertti Salolainen ovat sanoneet perusteekseen: Suomen on oltava mukana kaikissa niissä kansainvälisissä yhteistyöympyröissä, joissa muut kaltaisemme maat suunnittelevat ja päättävät tärkeistä asioista, jotka voivat koskettaa meitäkin.
suurimmaksiosaksi itse. Esillä oloa ja narsismia.
Ihan mielenkiintoistakin debattia osaltaan, vaikkakin vain muutama sellaiseen on osallistunut. Äkkiä vilkaisten vain Keskustaporvari, OivaHärkönen, Mielipidepankki, Räkämies ja joku satunnaisnikkiläinen (olisikohan Jaba tuo, joka niin hyvin kirjoittaa, että keskusta on sivuraiteella ulkopolitiikassa) ovat vain avaukseni ja ”jatkojeni” asioihin puuttuneet.
Eihän noistakaan monta ole samaa mieltä kanssani, mutta siten ei koskaan synnykään debattia, ja siksi sellaisen konsensuksen hakeminen täällä ei ole koskaan tarkoituksenikaan.
Kiitän noita muutamia – taitaa siellä joukossa olla useampikin – joilla on ollut mielipidettä ihan asiastakin.
Kun nuo viimeksi pesään heittämäni pököt eivät näköjään saaneetkaan noiden mielipiteitä omaavien pannuja kiehumaan – tunnustusta! – niin taidan itsekin lopetella puoleltani.
Jään vain miettimään, että millaisiahan ovatkaan livenä nuo törkimys-surkimus-paskiaiset, joita nytkin on ilmaantunut avaukselleni lauma – oikea sana kai heitä kuvaamaan, ellei sitten parvi olisi sopivampi; ainakin p-a lentää kuin varpusparvi? Tuskinpa haluaisin heitä nähdä, ja häpeäväthän he itsekin itseään, kun eivät edes nikkiä rekisteröi, kuvansa julkaisemisesta puhumattakaan.
Ei mitään ajatuksen tynkäääkään mistään asiasta, vain tuollaisia heittoja silikoniporsaista (mikähän sekin lienee?), natokiimaiseksi nimittelyä (millaista se kiima lienee?) ja muuta yhtä viisasta.
Tulee jotenkin farisealainen olo ja tekee mieli lyödä rintaan ja sanoa: ”Kiitos, Herra, että et ole tehnyt minusta tuollaista”. Jos olisin tuollainen ja jos siitä huolimatta minulla olisi jonkin verran järkeä päässä, niin varmaan tajuaisin mitättömyyteni niin, että ahdistuisin pahoin ja tarvitsisin ammattiapua. Ja sitten juuri NUO kehottelevat MINUA hakeutumaan hoitoon!!!
Hyvää yötä!
Kiitos, että olen näin hyvä. Varpusetkin paskoo minulle.