Mielestäni olen kohtelias autoilija ja annan tietä, jos joku ei meinaa päästä tukkoisesta risteyksestä tulemaan yms.
MUTTA. Kun on niitä autoilijoita, jotka eivät ryhmity ajoissa, vaan ajavat tarkoituksella vähemmän liikennöityä kaistaa ja sitten tunkevat väliin luottaen, että kyllä tilaa löytyy. Jos minä satun olemaan siinä, tilaa ei löydy...
Minulla on siis tietyt olettamukset yhteisistä pelisäännöistä paitsi liikennesääntöjen, myös käyttäytymisen osalta ja jopa tulistun, jos joku ei niitä noudata.
Itse liikennesääntöjen noudattamattomuus jurppii niin, että toisinaan painan torvea. Vilkkua KUULUU käyttää kaistaa vaihdettaessa ja käännyttäessä, vilkun käyttö PITÄÄ osata myös kiertoliittymässä (eihän siinä ole kuin yksi järkevä ja looginen vaihtoehto, se, joka on lakiin kirjattu), yksisuuntaiselle kadulle käännyttäessä PITÄÄ OSATA ryhmittyä oikein.
Kuusivuotias poikanikin (assi) piirtelee monimutkaisia useamman risteyksen kuvia liikennemerkkeineen ja tekee reittivaihtoehtoja, joista vain yksi on oikea ja muiden pitää se tunnistaa. Koskaan hän ei tee virheitä, vaan eri liikennemerkkien yhteensopivuus (esim. yksisuuntaiset kadut) täsmää aina.
Toinen asia liikenteessä on sen sujuvuus. Jos joku ei lähde puolessa sekunnissa vihreän sytyttyä, tekee mieli painaa torvea. Jos hän ei lähde sekunnissa, silloin jo painan. Tai siis painoin. Yritän nyt opetella olemaan ihmisiksi saatuani tietää olevani assi ja löydettyäni sen myötä käyttäytymiselleni mahdollisen selityksen.
Miten te muut assit koette liikenteen?
MUTTA. Kun on niitä autoilijoita, jotka eivät ryhmity ajoissa, vaan ajavat tarkoituksella vähemmän liikennöityä kaistaa ja sitten tunkevat väliin luottaen, että kyllä tilaa löytyy. Jos minä satun olemaan siinä, tilaa ei löydy...
Minulla on siis tietyt olettamukset yhteisistä pelisäännöistä paitsi liikennesääntöjen, myös käyttäytymisen osalta ja jopa tulistun, jos joku ei niitä noudata.
Itse liikennesääntöjen noudattamattomuus jurppii niin, että toisinaan painan torvea. Vilkkua KUULUU käyttää kaistaa vaihdettaessa ja käännyttäessä, vilkun käyttö PITÄÄ osata myös kiertoliittymässä (eihän siinä ole kuin yksi järkevä ja looginen vaihtoehto, se, joka on lakiin kirjattu), yksisuuntaiselle kadulle käännyttäessä PITÄÄ OSATA ryhmittyä oikein.
Kuusivuotias poikanikin (assi) piirtelee monimutkaisia useamman risteyksen kuvia liikennemerkkeineen ja tekee reittivaihtoehtoja, joista vain yksi on oikea ja muiden pitää se tunnistaa. Koskaan hän ei tee virheitä, vaan eri liikennemerkkien yhteensopivuus (esim. yksisuuntaiset kadut) täsmää aina.
Toinen asia liikenteessä on sen sujuvuus. Jos joku ei lähde puolessa sekunnissa vihreän sytyttyä, tekee mieli painaa torvea. Jos hän ei lähde sekunnissa, silloin jo painan. Tai siis painoin. Yritän nyt opetella olemaan ihmisiksi saatuani tietää olevani assi ja löydettyäni sen myötä käyttäytymiselleni mahdollisen selityksen.
Miten te muut assit koette liikenteen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kerran jouduin melkein vaikeuksiin, kun en antanut ison 4wd'n tunkea eteeni - olimme ainoat liikkujat iltaliikenteessä, monikaistaisella kadulla. Hän pääsi kuitenkin edelleni, ja sitten hidasti, yrittäen pakottaa minut ohitseen, jotta voisi katsoa, kuka oikein olin, kai. Hidastin itsekin. Hän pysäytti autonsa seuraavissa valoissa ja ryntäsi ulos huutaen, ettei pitäisi törmäillä, kun ei ole taitoa, muka. Vaikka olin oikeassa, en alkanut riidellä - pieni nainen pienellä autolla, pimeässä. En avannut ikkunaa. Lukitsin oven. Selvisin säikähdyksellä sen kerran. Oikeassa olemisesta kiinni pitäminen saattaa johtaa mukilointiin, joten olen yrittänyt olla huomaavaisempi toisten epäkohteliaisuutta kohtaan. Ehkä he eivät osaa sen arempaa. Tai ehkä liikenne on heille nykyajan taistelukenttä, ja ainut paikka, jossa he saavat sen adrenaliininsa kohoamaan ja tuntemaan itsensä voittajaksi. Voin kai suoda heille lapsellisen ilonsa.
tätä kutsutaan lasten psykiatrian osastolla vääristyneeksi vuorovaikutukseksi - minkäs sille teet. Pitäisikö kieltää, kun hän oikeassa on. Pykivät estämään moisen käytöksen osastolla, vaikka kiinnitti huomiota hoitajien tupakointiin ja biojäteongelmaan - sanoivat asia ei kuulu lapselle. ihmettelen, miksei lasta voi totella, silloin kun oikeassa on?
Ajatukset kun on näin assimaisen hitaita. Lähti muhimaan tästä ketjusta ja lopulta sanoiksi seuraavassa ketjussa. Joskus sanat aukeaa vasta viikkojen päästä...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001302&posting=22000000029485419
opetella tai harjaannuttaa itseäsi, siis kasvattaa kärsivällisyyttä lähimmäisiä kohtaan.
Tiedät varmaan, että on myös toisenlaisia asseja joilla tavallista hitaampi reaktiokyky eri tilanteissa ja he ajavat liikenteen seassa yhtälailla?
Niin, etteivät hidastelijat ole suinkaan nt:ä vaan kaikista löytyy yhtä lailla nopeita ja hitaita. Pitää opetella laskemaan kymmeneen ja vaikka siitäkin yli. Tv:s oli talvella ulkomainen ohjelma, jossa käsiteltiin autoijoiden hermostumista jonoihin ym hidastelijoihin ja kuinka siitä kärsimättömyydestä voi päästä yli. Tämä kommentti siihen, että jos joku ei lähde puolen sekunnin sisällä...
Polkien aika pitkälti missä asiakseni katson, myös siis yhdistetyllä jalkakäytävällä/pyörätiellä riippumatta siitä millaista palautetta tulee.
Autolla kaikessa rauhassa, olemassaolevia sääntöjä mahdollisimman hyvin noudattaen ja muiden kohtuullisia törttöilyjä sietäen.
Annas kun arvaan. Autoilet Helsingissä vai?
Kyllähän minä Helsingissäkin joskus käyn, mm. 19.9.2007 (huomasitteko?), mutta Jyväskylän seutu on minun kotimaatani.
mikä nyt syysiltana saa assit mukaan virtuaaliliikenteeseen?
Kaikki menee hyvin. Olen ajaessa rauhallinen ja kohtelias.
Pidän kunnia asiana, etten ole liikenteen tukkona.
Letkan johtajana ajan aina 'ylärimassa', ylinopeussakkoja siinä tilanteessa ei ole tullut.
Jos joku tyrii likaa, piuhani alkaa pian sauhuta. On ihan pakko pysähtyä tien viereen.
Rauhoittumaan tietty!