Ajokortti ollut taskussa vuodesta 2005. Kilometrejä tullut noin 25tkm. Ihmettelen käytöstä, joka liikenteessä vallitsee. Muutama huomioitava seikka:
-Moottoritielle liityttäessä todellakin tullaan kolmion takaa.
-Miksei osata ajaa rajotusten mukaan? rajotus 100, ajan vähän yli(mittarivirhe) ja jonkun pitää ajaa siihen eteen pieneen väliin. Tai ohitetaan, ja ohituksen jälkeen ajatetaan heti rampille.
-Turvaväleistä ei usein tietoakaan.
-Liikennevaloissa jäädään arpomaan jotain ja muutama auto ehtii mennä niillä valoilla.
-Ryhmitytään päin h*******ä
-Yli/alinopeudet. Kaupungissa kaahataan. Joskus kun oikeesti pitäisi kiihdyttää reippaammin, niin jäädään hidastelemaan.
-Poliisiauto ajaa 95kmh satasen alueella, kukaan ei uskalla mennä ohi.
Listaa voisi jatkaa vaikka miten pitkäksi. Mitäs muut ootte mieltä, mikä teitä erityisesti ärsyttää?
-Moottoritielle liityttäessä todellakin tullaan kolmion takaa.
-Miksei osata ajaa rajotusten mukaan? rajotus 100, ajan vähän yli(mittarivirhe) ja jonkun pitää ajaa siihen eteen pieneen väliin. Tai ohitetaan, ja ohituksen jälkeen ajatetaan heti rampille.
-Turvaväleistä ei usein tietoakaan.
-Liikennevaloissa jäädään arpomaan jotain ja muutama auto ehtii mennä niillä valoilla.
-Ryhmitytään päin h*******ä
-Yli/alinopeudet. Kaupungissa kaahataan. Joskus kun oikeesti pitäisi kiihdyttää reippaammin, niin jäädään hidastelemaan.
-Poliisiauto ajaa 95kmh satasen alueella, kukaan ei uskalla mennä ohi.
Listaa voisi jatkaa vaikka miten pitkäksi. Mitäs muut ootte mieltä, mikä teitä erityisesti ärsyttää?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Yhteenvetona voisi sanoa että
suomalainen junttius
näkyy selvästi liikenteessä.
Elvistelijöitä on liian paljon.
Eipä ole asiat muuttuneet 25 vuodessa juuri mihinkään. Samoista asioista valitettiin silloinkin kun minulla oli tuore ajokortti.
Vialliset ajovalot
Ajovalojen käyttämättömyys
Vilkun, myös oikealle käännyttäessä, käyttämättömyys
"Eurooppalainen" tööttäilytyyli
Pelastusteille pysäköinti
Jalkakäytävillä ajaminen ajoratanopeuksilla, kun ollaan tultu lastaamasta tai purkamasta jotakin tosi tärkeää, anjovispizzaa tms.
jne.
Suurin osasyy lienee jatkuvasti lisääntyvät lievät mielenterveydelliset häiriöt. Liikentessä seotaan ihan samoista syistä kuin ylensyödään, käytetään lääkkeitä, juodaan, tapellaan ja tapetaan.
Liikennehäirikön taustalla on usein ihmiskohtalo jolla kontrolli omaan elämään on hävinnyt. Kontrolli häviää kun paineita kohdistuu hiukan monesta suunnasta. Perheasiat, parisuhde, työasiat, talon rakennus, remontti, fyysinen kunto, psyykkinen kunto, rahahuolet jne.
Muodostuu stressiperäinen lievä mielenterveydellinen häiriö joka olisi hoidettavissa terapialla tai lääkkeillä.
Tällaisen ihmisen paineensietokyky liikenteessä on niin heikko että pienikin viivästys, tai herkimmillään vaikka vain vääränlaisen auton perässä ajaminen, katkaisee kamelin selän. Esiin kuoriutuu kontrolloimaton raivo jota kuljettaja ei kykene käsittelemään itse, vaan siirtyy suoraan tekoihin. Usein vaarallisiin sellaisiin. Tekoihin liittyy aina ns. "kaapin paikan näyttämistä" muille tiellä liikkujille. Myös ikään kuin kostamiseen liittyvät tuntemukset ovat vahvasti läsnä.
Useimmiten tällaisella ihmisellä on takataskussaan tuhat selitystä minkä takia hänellä on oikeus raivota kanssaliikkujilleen. Tällä selittelyllä ja voimasanoin kuorrutetulla jargonialla peitellään todellisuudessa vain oman itsetunnon heikkouksia ja huonoa elämäntilannetta.
Tilanne ei ole kokonaan menetetty jos kuljettaja suurimman vihan laannuttua tuntee lähinnä mielipahaa tapahtuneesta, mahdollisesti jopa hieman pelästyy omaa toimintaansa ja turhaan ottamiaan riskejä.
Jos elämäntilanne kehittyy niin pahaksi että paineensietokykyä ei kerta kaikkiaan ole, ja riskirajoilla ajaminen muodostuu tavanomaiseksi käytännöksi, henkilön tulisi välittömästi keskustella elämäntilanteestaan lääkärinsä kanssa.
Lohdutuksen sanoina sanottakoon että kenenkään ei tarvitse tuntea raivoa liikenteessä. Se on jokapäiväisenä kokemuksena varsin kuluttava ja johtaa pahimmillaan onnettomuuksiin, eikä kenenkään tarvitse sellaista sietää.
Olen samaa mieltä.Noita mielenterveysongelmaisia
varmasti tien päällä riittää.
"Ajokortti ollut taskussa vuodesta 2005."
Hyvä juttu, pidäkin se siellä.
Ihan asiahaan hän kirjoitti.
Itse olen myös ihmetellyt samoja asioita ja muutamaa muutakin.
Esimerkiksi tuo liikennevaloista lähtö. Usein se valoissa ensimmäisenä oleva alkaa arpoa sopivaa vaihdetta silmään vasta kun valot ovat jo vaihtuneet vihreiksi, mutta sen lisäksi takana olevat aloittavat saman operaation vasta kun edessä oleva on jo lähtenyt liikkeelle. Kyllä sen aika nopeasti oppii ennakoimaan koska omalle ajosuunnalle valot muuttuvat vihreiksi ja vaihteen voi laittaa päälle jo ennakolta. Ja kun liikkeelle lähdetään niin kaikki lähtevät yhtä aikaa kun valot vaihtuvat, eikä niin että ensin odotetaan että edessä oleva on ehtinyt kymmenen metrin päähän ja vasta sitten aletaan pikkuhiljaa hilata kytkintä ylös.
Toinen asia mikä ihmetyttää on vallitseva ohituskäytäntö. Ensin roikutaan 10 - 15 kilometriä aivan puskurissa kiinni ja kun sitten se tyhjä kahden kilometrin suora lopulta löytyy, lähdetään ohittamaan aivan olemattomalla nopeuserolla ja palataan etukulmaa hipoen takaisin omalle kaistalle. Kerran yksi tällainen ohittaja ilmeisesti unohti vetävänsä peräkärryä ja meinasi muotoilla autoni etukulman uudelleen peräkärryn kyljellä vaikka sitä tyhjää suoraa olisi edessä ollut vielä vaikka kuinka paljon...
Ja moottoritiellä ohitetaan aivan samalla tyylillä, vaikka vastaantulijoitakaan ei tarvitse pelätä. Kummallisimpia tapauksia kuitenkin ovat ne, jotka ohittavat siinä vaiheessa kun itse olet jo siirtynyt poistumisrampille ja tulevat ohituksen jälkeen eteesi sille rampille. Rampin kaarteessa, jossa 100km/h nopeus ei ole yhtään liikaa nämä viimehetken ohittajat sitten usein pudottavat nopeutensa vajaaseen kahdeksaankymppiin ja myöhemmin satasen aleella körötellään n. 95 nopeudella. Mihin se kiire häviää kun moottoritie loppuu?
Yksi varsin ihmeellinen asia on myös tuo vilkun käyttö, varsinkin liikenneympyröissä. Omien havaintojeni mukaan se on kyllä viimevuosina parantunut, mutta edelleen n. kaksi kolmasosaa
poistuu ympyrästä ilman että vilkku kertaakaan välähtää. Myös moottoritellä olen vilkunkäyttöä ihmetellyt. Eli mikä tarkoitus on sillä, että vilkku vilahtaa pari kertaa siinä vaiheessa kaistanvaihtoa kun auto on melko tarkaan puoliksi molemmilla kaistoilla? Onko se pelkkää vittuilua vai mitä, ei ole minulle selvinnyt...
> Kyllä sen aika nopeasti oppii ennakoimaan koska omalle ajosuunnalle valot muuttuvat vihreiksi
Jos sitä oikeasti haluttaisiin, olisi helppoa muuttaa valojen ohjelmaa siten että valot vaikka vilkkuisi ennen vihreää.
> niin kaikki lähtevät yhtä aikaa kun valot vaihtuvat,
Silloin jää turvaväli nollaksi, ja peräänajot lisääntyy. Samoin valojen vaihtuminen punaiseksi seuraavassa risteyksessä jättäisi hännän keskelle risteystä. Turvavälien ansiosta se vielä mahtuu poiskin.
>ohittamaan aivan olemattomalla nopeuserolla ja
No kun se ylinopeus on niin hirmu vaarallista. Onhan se parempi, että se vastaantulija joutuu väistämään pientareelle, kuin että nopeuseroa olisi ylinopeutta käyttäen riittävästi tekemään ohituksen ripeäksi. Eikös tätä autokoulussa enää nykyään kerrota ? Näkeehän sen siitäkin kumpaa valvotaan, pientareelle pakottamista vai ylinopeutta. Kyllä niitä kameroita lisää saadaan.
>Onko se pelkkää vittuilua vai mitä, ei ole minulle selvinnyt...
Oikein arvattu, se vain vaihtelee, että kenelle v_
Tämä kertoo asenneongelmasta. Ajateltaessa "menen minne menen, ei siitä tarvitse muille tiedottaa" hävitään paljon turhina odotteluina. Liikenne takkuaa, onnettomuusriskit nousevat, polttoainetta palaa ja saasteet lisääntyvät. Liikenne on yhteispeliä, vaikka oltaisiinkin siinä omassa tai vekselivetoisessa ajoneuvossa sisällä. Sitä on vain vaikea opettaa Junttilan väelle.
Jotenkin pitäisi myös saada tiedotettua, että *käännyttäessä* ja *kaistaa vaihdettaessa* EI tarvitse näyttää vilkkua, vaan *ennen* näitä tilanteita. Kääntymisen ja kaistan vaihdon kyllä näkevät kaikki, joilla silmät päässä on; ei niistä enää siinä vaiheessa tarvitse muille tiedottaa tyyliin "katsokaa nyt kaikki, kun minä käännyn!". Usein ehtiikin ensin arvailla nukahtiko kuski rattiin, kun auto alkaa valua yli kaistaviivan, kunnes vilkun väläytys kertoo että hereillähän siellä oltiinkin...
Puolisen miljoonaa kilometriä 20 vuoden aikana takana, toivottavasti ainakin saman verran edessä - etenkin tuota aikapuolta.
Tai sitten nämä:
-Ajan satasta satasen alueella, kun takana ajava lähtee ohittamaan. Ohituksen jälkeen vauhti putoaa yhdeksäänkymppiin, vaikka satasen alue jatkuu ja edessä on tilaa. Miksi piti ohittaa, jos halusi ajaa hitaammin?
-Perässäroikkumista puolustellaan usein sillä, että etummainen ajaa liian hiljaa (suurinta sallittua nopeutta). Tästä matelusta huolimatta takana ajava ei kuitenkaan pääse ohi. Erikoista tästä tekee sen, että jos nostaa vauhtiaan, niin etäisyys takana ajavaan säilyy samana. Vauhtia siis löytyy, miksei sitä voi käyttää "hiturin" ohittamiseen?
-Toisinaan tuntuu että risteyksissä pitäisi tehdä 90 asteen käännös täydessä vauhdissa. Vaikka näytän vilkkua ajoissa ja hidastan vauhtia, parin metrin päässä takana ajava ei tähän reagoi, vaan tulee melkein luukusta sisään.