pikkuhiljaa kun alkaa tulla lisää merkkejä uudesta ihmisestä, huomaa etä oma itse muuttuu ja menee hukkaankin välillä. mietinkin tässä, mitä muut äidit ovat pohtineet tai kokeneet, kun huomaa kehossa muutoksia. Kuinka paljon suhde omaan itseen on muuttunut?
Vauva voi hyvin, viime tiistaina, kun toisen kerran kuunneltiin sydäntä, kuului potkujakin. Mikki räksähteli ^ ^ . Mies on todella innoissaan ja tukee hirveästi. tietty naureskelee mun uusille omituisuuksille mutta kannustaa myös olemaan avoimesti omituinen. mun mieliteot ja oikut on sille konkreettinen merkki siitä että meidän vauva on todella olemassa.
ainoa huono puoli tuntuu olevan, että pelkään niin paljon muotojeni puolesta. inhottaa, että maha kasvaa ennen aikojaan, ja ikuisena peiliintuijottajana se vähän pilaa odottamisen iloa. typerä pelko siitä että jää läskien vangiksi.
vauvan tulopäivä est. 9.4., ja nyt jo tullut kolme kiloa! johtunee siitä että ennen söin minimaalisesti, noin 700kcal päivässä, mutta nyt sekä minä että mies ei anneta mun näännyttää vauvaa. ruokatottumukset koki ison mullistuksen, mutta toivon mukaan terveelisen ruuan myötä myös paranee. Toivoisin vain, erityisesti jos tulokas on tyttö, että voisin hyväksyä itseni sellaisena mitä olen. Edustaa terveellistä elämää ja hyvää minäkuvaa. ja ennen kaikkea unohtaa itseni silloin, kun lapseni tarvitsee huomioni!
Vauva voi hyvin, viime tiistaina, kun toisen kerran kuunneltiin sydäntä, kuului potkujakin. Mikki räksähteli ^ ^ . Mies on todella innoissaan ja tukee hirveästi. tietty naureskelee mun uusille omituisuuksille mutta kannustaa myös olemaan avoimesti omituinen. mun mieliteot ja oikut on sille konkreettinen merkki siitä että meidän vauva on todella olemassa.
ainoa huono puoli tuntuu olevan, että pelkään niin paljon muotojeni puolesta. inhottaa, että maha kasvaa ennen aikojaan, ja ikuisena peiliintuijottajana se vähän pilaa odottamisen iloa. typerä pelko siitä että jää läskien vangiksi.
vauvan tulopäivä est. 9.4., ja nyt jo tullut kolme kiloa! johtunee siitä että ennen söin minimaalisesti, noin 700kcal päivässä, mutta nyt sekä minä että mies ei anneta mun näännyttää vauvaa. ruokatottumukset koki ison mullistuksen, mutta toivon mukaan terveelisen ruuan myötä myös paranee. Toivoisin vain, erityisesti jos tulokas on tyttö, että voisin hyväksyä itseni sellaisena mitä olen. Edustaa terveellistä elämää ja hyvää minäkuvaa. ja ennen kaikkea unohtaa itseni silloin, kun lapseni tarvitsee huomioni!
Vastaukset 4
Vanhimmat
sun pitäs aatella et syöt terveellisesti ja kyllä pystyt mielitekoja vältteleen.
700 kaloria on aivan liiiian vähän et sä ees elät itse terveellisesti ja saat kaikki tarvitsemasi vitamiinit...ja nyt kun olet raskaana niin vauva ei voi itse valita vaan joutuu elämään sun elämän ja ravinnon mukaan. mulla ainaskin on vastuullisuudentunto kasvanut valtavasti ja pyrin syömään oikein ja terveellisesti, paitsi nyt joskus pitää hamppari saada ostaa, mut kaikki namit o vähentyneet minimiin siitä ku tulin raskaaksi.
ja kun sinä syöt terveellisesti niin vauvakin voi hyvin ja kasvaa ja kehittyy hyvin.
itseäni ainaskin pelottaa valtavasti raskausarvet mahaan, sillä oon nähny tuttavilla nii järkkyjä jälkiä et traumat o melkein jääny, mikään muu mua ei huolestuta nii kovasti ku valtavat raskausarvet ja mulla on taipumusta semmosiin. minä kahtelen omaa profiiliani ja mietiskelen ääneen et näyttääkö maha nyt läskimahalta vai odottavalta mahalta, ja nyt lopulta se alkaa näyttään vauvamahalta.
ja jos niitä läskejä tulee, niin jos sulla on tarpeeks päättäväisyyttä niin sää saat ne kyllä pois..imetyksen päätyttyä tietty. ja kun terveellisesti elää nii ei niit kiloi tuu liikoja...ainakin itse uskon tohon.
mä oon nyt puolesvälis raskautta ja painoo o tullu noin 4kg lisää.
ainakaan mulla ei oo mitään kummosia äidintuntoja viel herännyt vaik lapsi o todella toivottu ja kauan yritetty, toivon vaan et josko ne tunteet sieltä joskus tulis. välil jopa kaduttaakin koko raskaus mut sit ku aattelee kuinka toivoton sitä oli aiemmin ku ei tullu raskaaks millään, niin en toivo enää, ja työntää itsekkäät ajatukset pois ja elää vain siinä hetkes et meille tulee vauva, jee :) ja onhan se suuri mullistus et saa ensimmäisen vauvan. mekin ollaan oltu yhdessä 10v, niin meidän arki muuttuu valtavasti ja totuttelua on uuteen elämään. ajattelen useimmiten et saahan ne kaikki muutki lapsia ja elävät "hyvää perhe-elämää" niin miksei siis mekin, kun kaikki on kuitenkin hyvin.
peiliin tuijottaja. Edellisen raskauden aikana kuitenkin painoa tuli 23kg.. huh huh.. Alkoi vähän lipsumaan herkuttelun puolelle useasti ja mukamas oli aina nälkä..
Tytöllä oli painoa syntyessään 3780g ja pituutta 52cm. Terve tyttö. =) Sain vuoden aikana kaikki ylimääräiset kilot pois,mitä oli kertynyt odottaessa,ja vielä kolme ylimääräistäkin.
Siihen tarvittiin vain liikuntaa ahkerasti ja terveellinen ruokavalio. Muodoiltani pysyin samana,kaikki tuttuni sanoivat raskauden aikana etten tule saamaan itseäni enään samaan kuntoon,kuin ennen raskautta.
Mutta sehän vasta lisäsi motivaatioo näyttää muille. :)
Tässä nyt toinen raskaus aluillaa ja varmasti muistan jättää herkuttelut minimiin.
Ei ole häpeä hakea apua ammattiauttajalta. Selvästi sinulla on jonkinasteinen syömishäiriö. Hienoa ettei se estä sinua nyt antamasta lapselle normaalisti energiaa. Tärkeää kuitenkin olisi myös se, ettet sure oman vartalosi muuttumista.
Minun mielestä vauvamaha on aina ollut upean näköinen. Se on aivan eri asia, kuin läskimakkarat. Mieheni hokee minulle koko ajan, että kun mulla vatsa kasvaa, niin toivottavasti käytän mahdollisimman piukkoja vaatteita, että vatsa oikein näkyy. Niin aion tehdäkin.:) Olemme ylpeitä vatsasta!
Ja jos tissit imetyksen jälkeen nuukahtavat, tai vyötärö vähän katoaa, niin onko sillä oikeasti merkitystä, koska ilman niitä muutoksia, ei olisi lasta voinut saada. Rakastan jokaista muutosta, jonka lapsi keholleni tekee.
Tietystikään ylipainoa en halua raskauden jälkeenkään, mutta sehän on vain itsestä kiinni. Myöskään alipaino ei näytä kauniilta, muista se. 700 päivässä on naurettavan vähän. Normaali ihminen tarvitsee 2000, vaikka ei olisikaan raskaana.
Tasokkaan odotuskirjan mukaan kolmen ensimmäisen kuukauden aikana ihanne painon kertymä on 2-3kg. Eli sinulle on tullut painoa juuri sen verran! Minulla kaksi kiloa on tullut helposti ennen raskauttakin ihan vaan juuri ennen kuukautisia. Eikös tuollaisten kilomäärien pohtiminen sinunkin mielestä oikeasti kuulosta naurettavan lapselliselta?
Nautitaan tästä raskaana olosta. Ja sitten siitä äitiydestä ihan kaikkine muutoksineen, kun sen aika koittaa.
Kiitos, vastauksesi oli todella lohduttava! parempi apu mitä olen tähän mennessä saanut keltään. Raskaana ei asiasta oikein uskalla puhuakaan.. En tiedä tuosta ammattiavusta, tekisi mieli, mutten tiedä otetaanko normaalipainoista tällaisissa asioissa vakavasti. Olet oikeassa, että kilojen vahtiminen ja itsensä näännyttäminen on naurettavaa. Viimeinen asia, mistä haluaisin olla esimerkkinä äitinä.
Yritän nyt raskauden aikana ottaa rakkaudella vastaan mitä tuleman pitää. kaikkia ihanuuksia teillekin jatkossa.