Läksyjen teko ja hermot

Ei meilläkään ne raivarit vieläkään ole loppuneet, mutta tosi harvassa nykyään ovat. Jos koulupäivä on mennyt hyvin, niin lukeminen maistuu. Ja yllättävää kyllä, se poika on todenteolla oppinut lukemaan. Kahdes kuukaudes tullu sellanen muutos, että itekkin jään välillä oikein ihmettelemään ;o )
Meillä mentiin siihen, että poika alkoi saamaan tukiopetusta kaksi kertaa viikossa, yhtenä paivänä menee aamuisin opettajan kanssa lukemaan ja kirjoitelemaan ja yhtenä päivänä jää sitten avustajan kanssa koulun jälkeen tekemään läksyt, eli yhtenä päivänä kotona ei ole läksyjä. Ja ainakin tähän asti homma on toiminut ja tuonut myös edistystä.Ja meillä on open kanssa sopimus, että jos lukeminen ei ole kotona sujunut, niin laitan äikän kirjan väliin lappua ja he sitten koulussa koittavat uudestaan.

Meillä auttoi oikeasti paljon se, että open kanssa päästiin puhumaan ja hakemaan niitä ratkaisuja. Esim. pääsee läksyissä hiukan helpommalla. Ope sano suoraan, että se oppiminen on heidän ongelmansa siellä koulussa, ei meidän kotona kuulu opettaa,vaan harjotella niitä opittuja.

Mutta minkä ikäinen sun poikas on?Meinaan, pystytkö ennen kouluunlähtöö tarkistaan taskut ja reput yms.

Tää kokeilee kyllä hermoja, mutta täytyy vaan yrittää nauttia niistä hyvistä hetkistä...

h-nanna kirjoitti:

Ei meilläkään ne raivarit vieläkään ole loppuneet, mutta tosi harvassa nykyään ovat. Jos koulupäivä on mennyt hyvin, niin lukeminen maistuu. Ja yllättävää kyllä, se poika on todenteolla oppinut lukemaan. Kahdes kuukaudes tullu sellanen muutos, että itekkin jään välillä oikein ihmettelemään ;o )
Meillä mentiin siihen, että poika alkoi saamaan tukiopetusta kaksi kertaa viikossa, yhtenä paivänä menee aamuisin opettajan kanssa lukemaan ja kirjoitelemaan ja yhtenä päivänä jää sitten avustajan kanssa koulun jälkeen tekemään läksyt, eli yhtenä päivänä kotona ei ole läksyjä. Ja ainakin tähän asti homma on toiminut ja tuonut myös edistystä.Ja meillä on open kanssa sopimus, että jos lukeminen ei ole kotona sujunut, niin laitan äikän kirjan väliin lappua ja he sitten koulussa koittavat uudestaan.

Meillä auttoi oikeasti paljon se, että open kanssa päästiin puhumaan ja hakemaan niitä ratkaisuja. Esim. pääsee läksyissä hiukan helpommalla. Ope sano suoraan, että se oppiminen on heidän ongelmansa siellä koulussa, ei meidän kotona kuulu opettaa,vaan harjotella niitä opittuja.

Mutta minkä ikäinen sun poikas on?Meinaan, pystytkö ennen kouluunlähtöö tarkistaan taskut ja reput yms.

Tää kokeilee kyllä hermoja, mutta täytyy vaan yrittää nauttia niistä hyvistä hetkistä...

Lue lisää

Mukava kuulla, että teillä kohentunut tilanne. Muistan meilläkin samankaltaisuutta olleen tuohon teitin tilanteeseen nähden; meille kerrottiinkin etukäteen, että voi olla mahdollista, että vaikeuksien keskellä saattaa tulla tälläsiä oppimispyrähdyksiä. Sinänsä ilo huomata, että jotakin oppinut :)

Ekan luokan keväällähän meillä oli niin hankalaa, että lopulta itse henkilökohtaisesti olin läsnä oppitunneilla katsomassa ja auttamassa omaa poikaani. Ei se yksi avustaja riitä isoissa luokissa, kun moni muukin tarvitsee apua ja mun pojan luokalla he vuorottelevat sen rauhottavan piikkityynyn kanssa, jota oma poika on käyttänyt jo 3 vuotta.
Kuulostaa teillä olevan hyvä opettaja. Ei kaikki opet halua nähdä sitä vaivaa oppilaittensa eteen. Eniten mua itteeni harmittaa opettajien vaihtuvuus, mikä ei ole koululaisten kannalta hyvä ollenkaan.
Mun poika, joka käy nyt kakkosluokkaa, täyttää 10 parin kuukauden päästä vaikka tuntuukin siltä kuin hän olisi vasta 6 vuotias; käyttäytyy väliin kuten 6 vuotiaat...
Juu pyrinhän minä tekeen täysruumiintarkastuksen aamuisin ennen kouluun lähtöä, jos olen vain kotosalla itse, ettei ole menoja. Noloahan se on mutta totista totta, että sen tarkastuksen joudun tekemään myös kaupoilla ja kirppareilla asioidessani; se ehkä johtuu siitä, kun eräs noin 6 vuotias pikkutyttö sai pistää kaupasta tavaraa taskuihin ja irtokarkkia laatikoista suuhunsa ilman vanhempien puuttumista asiaan... Pääkaupunkiseudun tuntumassa, kun asustan, niin täällähän ei sovi puuttua toisten asioihin.

Hyvistä hetkistä puheenollen; vaikea niitä on tässä arjessa löytää. Joskus tuntuu etten pääse koskaan kehumaan poikaa, joka jatkuvalla syötöllä saa aikaan jotakin.
Arkisia temppuja esimerkiksi: aurakeppien taittuminen, luokkatoverin uuden talvitakin korvaus, käytöshäiriöt koulussa, omien vaatteiden leikkely saksilla koulupäivän aikana, myöhästelyt (onneksi ei ole koulusta karkaillut), roskisten tonkiminen, sähköjohtojen ja piirilevyjen kanssa koulumatkalla leikkiminen (roskiksesta vissiin löytänyt), kouluun salakuljetellaan koulumatkalta löytyneitä tavaroita ja niillä häiritään tuntia kunnes tavarat takavarikoidaan.. Yksi parhaista viikon sisään sattuneista oli koulumatkalta löytynyt iso kossupullo, jota en kerennyt hävittää välittömästi pojalta, joten hän salakuljetti sen suihkuun ja pesun sijasta leikki sillä ja onnistui sen hajottamaan niin, että lasinsiruja on pesutilojen ulkopuolellakin.. Ai että nautin kun yritin siistiä lasia märkätilasta sormet ja jalat verillä. Jos oisin poikaa laittanut siistimään jälkiään, ni joku olisi mun tuurilla syyttäny mua huonoksi äidiksi kuitenkin. Tää on niin tätä, kissahiiriympyrää, teit niin tai näin, ni aina se menee väärin päin.
Ainoa positiivinen asia päivittäin on se hali, jonka "vaadin" joka aamu pojalta ennen kouluun lähtöä :)