Itselläni mennyt nyt tässä pari viikkoa mukavasti :) Molempina perjantaina olen ottanut lasillisen viiniä ja that´s it. Olen niiiiin tyytyväinen! Jokaviikonloppuinen juopottelu on toivon mukaan kohdaltani ohi. Silloin tällöin voin toki ottaa enemmänkin kuin tuon lasillisen, mutten vielä kuukausiin ole näin ajatellut tehdä. Tuntuu todella hyvältä huomata, että voin ottaa sen lasillisen ja jättää siihen. Vieraita tosin ei ole nyt ollut viikonloppua viettämässä luonamme (silloin yleensä meni se juoma..) ja muutenkin olen vältellyt tilanteita jotka saattaisivat johtaa juomiseen.
Miehelläni ei sitten kuitenkaan onnistu sama. Nyt kun olen lyönyt liinat kiinni, ettei vieraita ole ollut, on mieheni sitten "karannut" molempina vloppuina baariin ja tulee sieltä sitten aamulla tuhannen taulussa. Melkoisesti ällöttää minua, mutta enhän toisen päätä pysty kääntämään? Olen asiasta hänen kanssaan keskustellut ja hän olisi itsekin haluamassa viinatonta elämää, mutta kun perjantai tulee niin "tarvitsee tyhjentää pää stressistä".
Toivottavasti tästä ei kehity ajan mittaan mitään parisuhdekriisiä...
Miehelläni ei sitten kuitenkaan onnistu sama. Nyt kun olen lyönyt liinat kiinni, ettei vieraita ole ollut, on mieheni sitten "karannut" molempina vloppuina baariin ja tulee sieltä sitten aamulla tuhannen taulussa. Melkoisesti ällöttää minua, mutta enhän toisen päätä pysty kääntämään? Olen asiasta hänen kanssaan keskustellut ja hän olisi itsekin haluamassa viinatonta elämää, mutta kun perjantai tulee niin "tarvitsee tyhjentää pää stressistä".
Toivottavasti tästä ei kehity ajan mittaan mitään parisuhdekriisiä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Normaali ihminen saattaa vetää pään täyteen viikonloppuna rentoutuakseen. Alkoholistille se ei toimi. Alkoholisti ei juo viikonloppuisin. Alkoholisti juo launataina, tiistaina keskiviikkona ja torstaina. Aina tahtoo olla juovuksissa, aina sekä lauantaina. Sisi ryyppämän, ryyppämän, joka ilta sännätän, jakun päivä un ohi niin lisä kännätän. Tahdon ollal juovuksissa aina sekä launataina, tiistaina seksiviikkoja ja torstaina! Siis dokaamaan dokaamaan, aina sitä laukataan, YEARGHGHGH!
HUHU!
Kerro miehelles seuraavat asiat:
a) normaali ihminen osaa rentoutua ilman viinaa. Jos ei pysty, on alkoholisti.
b) Alkoholi ei tyhjennä päätä, vaan täyttää sen. Tästä sanonta ''pää täyteen''. Kannabistuotteet kuulemma tyhjentävät pään. Näin joku vanha hippi ainakin sanoi.
Mun mielestä on lapsellista, että puhutaan alkoholista ja huumeista. Jos alkoholi ei ole huumaisaine, niin mikäs se on sitten? Joku energiajuoma vai? HOHO!
Olet oikeassa, että miehesi juo juuri niin kuin juo, sanoi sitten mitä tahansa. Ihan positiivista, että hänellä on edes periaatteessa halu juoda vähemmän. Näissä juomis-asioissa kuitenkin teot ratkaisevat, eivät puheet.
Vaikka nyt oletkin iloinen parista selvästä viikonlopusta (ja kannattaakin olla, hienoa!), olin lukevinani rivien välistä, että pelkäät "repsahtavasi" kovempaan juomiseen jatkossa. Tuntuu, että aika moni elää tällä tavalla, pientä kontrollia itselleen pitäen. Että useinkaan juominen ei ole ihan oikeasti niin hanskassa, ettei sitä tarvitsisi miettiä ja pistää itselleen tietoisia rajoja. Tietysti ihan mahtavaa, kun niistä rajoista pystyy pitämään kiinni.
Itselleni jäi opiskeluvuosilta rilluttelu päälle vähäksi aikaa. Eikä liiasta juomisesta voi syyttää muuta kuin itseään (ei siis voi syyttää "opiskelijaelämää" tai muuta elämän tilannetta). Irroittauduin juomisesta (useampi kerta pienessä tai kunnon humalassa viikossa) jättämällä juovat kaverit kokonaan elämästäni. Onneksi oli juomattomiakin/kohtuukäyttäjiä ympärillä.
Jouduin opettelemaan koko sosiaalisen käyttäytymisen uusiksi. Miten olla selvin päin ihmisten kanssa, olla rento, pitää hauskaa, kieltäytyä juomasta. Oli aika orpo ja yksinäinen olo n. vuoden verran. Mutta kyllä kannatti! Tosin, koko loppuikäni tarkkailen itseäni, ettei tulisi ylilyöntejä. Teen tietoisia päätöksiä tipattomista kausista ja pidän niistä kiinni. Illanvietoissa lasken annoksia ja alan juoda vettä jos alan mielestäni humaltua liikaa. Silmä on tullut tarkaksi suurkuluttajien kohdalla, tunnistan ne kilometrin päähän (on edelleen kuin katsoisi peiliin), eivätkä viinajutut naurata.
Repasahduksia on ollut kerran-kaksi vuodessa (viim. neljän vuoden aikana). Eli että juon kovan humalan ja oksennan vuorokauden krapulassa. Ne ovat minulle muistutuksia siitä, että vaara vaanii koko ajan kulman takana, jos en pidä itselleni tarkkaa kuria.
Miehesi juomista tai erityisesti omaa elämääsi sinun ei pidä vähätellä. Viikonloppu-juominen saattaa siirtyä pikkuhiljaa viikolle. Ja jos itse olet sitä mieltä, että sinulla on taipumus liika-juomiseen, miehesi ei ehkä ole maailman parasta seuraa siinä rinnalla. Mutta nämä ovat isoja ja vaikeita kysymyksiä. Itse olet ainoa, joka tiedät, miten haluat elämäsi elää.
Olet oikeassa, että joudun (tai haluan...) tarkkailla juomistani varmasti läpi elämäni. Ja joskus varmasti sattuu retkahtamisia. Otan vain elämän sillä tavoin, että kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, en aio alkaa itseäni syyllistämään siitä, jos joskus otan enemmän kuin sen lasin pari. Toivon mukaan sitä tapahtuisi mahdollisimman harvoin!
Tuota mieheni juomista katselen varmasti pitkään alta kulmain. Enhän voi olettaakaan, että hän "raitistuisi" juuri samaan aikaan kanssani. Ja minulle sopii erinomaisesti tuo, että hän käy känninsä juomassa baarissa, eikä kotona tissuttele. Näin ei minun tee mieli tissutella mukana. Baareista olen saanut tähän ikään mennessä tarpeeksi. Olemme olleet parikymmentä vuotta yhdessä ja kaikenmoista vastonkäymistä elämässämme kokeneet, enkä todellakaan aio luovuttaa nyt. Päivä kerrallaanhan tässä kaikki taplataan.