Minulla on aika ttl:n tutkimuksiin. Kun tältä palstalta olen lukenut altistuskokeista, niin suorastaan pelottaa mennä sinne.
Voisitteko neuvoa, mitä siellä tapahtuu, ja mitä pitää tehdä, ettei menisi terveys siellä huonommaksi.
Voisitteko neuvoa, mitä siellä tapahtuu, ja mitä pitää tehdä, ettei menisi terveys siellä huonommaksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
joten, kaikkeen muuhun kannattaa suostua kyllä. Tutkimukset ovat varsin kattavia ja tekijät osaavat ne tehdä myös. Altistuksesta pyydä KIRJALLINEN lausunto keuhkolääkäriltä, joka sinua tutkii. Lausunnossa tulee käydä ilmi, että altistus on täysin vaaraton potilaalle. Myös se, miten tuo vaarattomuus on TODETTU! Koska et tule samaan lausuntoa, ei sinulle myöskään voi tehdä altistusta. Tosin sitten et myöskään saa ammattitautia, et ainakaan sellaista jonka vakuutuslääkärit hyväksyisivät. Mutta vetoa Majvik II ohjeistukseen, siinä työpaikkaoireilun selvittely on paljon turvallisempi, kuin tuo altistus. Joten jos sinulla on työpaikka tallella, vaadi että sinun ammattitautisi tutkitaan Majvik II ohjeistuksen mukaisesti!
Näillä eväillä olet turvassa.
Pidänpä mielessä.
tähtäävissä poliklinikkatutkimuksissa kertoi, että altistuksiin liittyy vain niin paljon ylireagointia yms. ja että ne ovat täysin turvallisia potilaille, nuo altistukseet homeuutteilla, vain astmaoireet vaikeutuvat ja siinä se. Pahinta potilaan kannalta oli ko. keuhkolääkärin mukaan se, että potilaan oireita ei heti lääkitä, vaan oireilua seurataan ja tästä johtuen monet kokevat altistukset kovin ahdistavina.
Minua lääkittiin nopeasti altistusten jälkeen, jo 3-4 tunnin jälkeen sain kortisonitabletteja 40 mg sekä avaavaa ja happea hengitellä. Ahdistumiseni ei tosiaankaan johtunut siitä, ettei olisi lääkitty. Sairastuin tuosta altituksesta tosi pahasti ja sitä myös anteeksi jälkikäteen pyydettiin ihan nätisti keuhkolääkärin toimesta kyllä. Siinä tilanteessa sanoin asian olevan OK, koska tulin työpaikallani vieläkin kipeämmäksi. En vain tiennyt, että tuosta altistuksesta alkoi uusi paljon pahempi sairauskierre. Käytännössä en altistusten jälkeen ole juurikaan töitä tehnyt. Altistus tehtiin 2006 kesän jälkeen. Lääkkeet ovat arkipäivääni nykyisin, tällä hetkellä astmaani minulla 4 eri astmalääkettä, vaikka en käytä edes erikseen avaavaa astmalääkettä, vain yhdistelmälääkettä.
Mikäli annat kaikesta huolimatta altistaa itsesi, pyydä fysioterapialähete ja maksusitoumus heti mukaasi. Tosin jos tulet yhtä kipeäksi kuin minä, ei fysioterapiaa voi aloittaa kuukausiin tuon altistuksen jälkeen, niin kipeä ja kosketusarka oli rintakehäni ja selkäni. Mutta ehkä puolen vuoden jälkeen fysioterapia tulee jo tarpeeseen. Siinä vaiheessa olet tuskissasi oppinut hengittämään apulihaksilla ja pallealihas on käyttämättä, olet saanut koko rintakehäsi täysin juntturaan.
Itse yritin noita hengitysharjoituksia kuntoutuksen ohjeiden mukaisesti, mutta käytännössä tein niitä niin paljon ja keho jännittyneenä, että tein käytännössä siinäkin enemmän hallaa kuin hyötyä itselleni. Yllättävän vaikeaa on opetella hengittämään oikein ja rennosti. Olkapääni ovat jäykkänä, rintäkehä sisäänpäin kääntyneenä ja yritän aina hengitellä apulihaksilla. Ja nyt kun osaan jo hengitellä taas pallean kanssa, jännitän vatsalihaksia loppuvaiheessa ja sitäkään ei sitten pidä tehdä. Eilisen fysioterapian jälkeen olin tosi kipeä, vaikka hoito tehdään tosi varovaisesti, heti kun tunnet kipua fysioterapeutti ottaa sen huomioon ja hoitoa jatketaan siten, että kipua ei tunnu. Mutta tuon hoidon jälkeen sainkin sitten nukkua koko iltapäivän. Ei puhettakaan sauvakävelyistä eilen. Tänään asia on taas toinen. Venyttelyt ja harjoitukset tehty kotiläksynä ja olo on jo ihan hyvä.
Voit vaikka kysyä onko altistuksista aiheutunut viime vuonna kenellekään pysyviä ongelmia? Olisi ihan kiva tietää mitä vastaavat. Tosi asiahan on, että eivät kaikki näistä altistuksista sairastu. Jotkut eivät edes reagoi siihen uutteeseen mitenkään, riippuen ehkä uutteen laadusta taas sillä kertaa yms. Joillakin tulee vain nopea pef ja fev1 lasku ja siinä se. Osalla laskua on vain vähän tai 20% pintaan, ja sillä ei vielä irtoa ammattitauti ei ainakaa ilman valituksia.
Joten tärkeää on se, että menet tutkimuksiin terveenä ja saat tosi hyvät pef puhallukset mistä altistuksiin lähdetään. Muuten alenema on liian pieni. Ongelmaksi muodostuu myös se, että yleensä homesairaille tulee tuolla osastolla hirveä päänsärky. Hae siihen heti lääkettä, koska päänsärky vaikuttaa peffeihin oleellisesti. Joten seuranta-ajan peffit pitää olla TOSI hyvät ja juuri sitä tasoa mitä sinulla on TÄYSIN TERVEENÄ, muuten alenema altistuksessa jää liian pieneksi, vaikka se todellisuudessa suurepikin olisi. Pyri pitämään IKKUNA AINA HUONEESSA AUKI. Osastolla minulla jopa 6 kk seurannassa pef laski noin 20%, eikä edes altistettu - muuten kuin osaston sisäilmalle...
... jokainen päättää itse, minä tein väärän päätöksen ja ehkä tekisin sen vielä uudelleenkin. Ammattitauti ehkä suojasi silloin potkuilta, nyt on vaikea päästä takaisin töihin. Henkisesti ammattitaudin toteaminen oli minulle tärkeää, liiankin tärkeää. Ja luulin silloin, että tuo tutkimus päättää tämän asian jotenkin totaalisesti. Mutta niin ei sitten käynytkään omalla kohdallani.
Toivon kaikkea hyvää sinulle. Ja jos suostut altistukseen, toivon että et kärsi immunologisista ongelmista, et ole ollut ihan hillittömän sairas yms. Olet altistunut, mutta elimistösi vielä toimii kunnolla. Silloin tuo altistus menee ehkä siten kun keuhkolääkäri sen minullekin kertoi menevän. Ja jos kaikesta huolimatta et saa ammattitautia, se EI tarkoita ettetkö olisi työpaikallasi sairastunut. Nämä tutkimukset ovat ihan Venäläistä rulettia. Näin hillittömästi itkeviä, täysin järkyttyneitä tutkittavia, kun heille kerrottiin mahdollisimman nätisti ja rauhallisesti, että olet ehkä altistunut, mutta et saa ammattitautia. Varaudu henkisesti siihen, että voit olla hyvinkin kipeä, peffit ja fev1 laskee yms., mutta ei riittävästi. Kaikkea on kiristetty, joten vain puolikuolleet saavat enää ammattitaudin. Eikä puolikuolleena ammattitaudista ole enää paljonkaan hyötyä työelämässä, koska sinne näyttää olevan tosi vaikea päästä takaisin. Ja jos olet liian nuori, et voi saada tapaturmaeläkettä, vaikka oireilisit miten pahasti ja missä vain. En tiedä saako homeisairaista kukaan koskaan mitään tapaturmaeläkettä, tai onko se hetkellinen ja sitten sairastunut onkin taas jo "terve".
Pirullisempaa sairautta saa etsiä.
luettavaa. En edes usko, että saan mitään ammattitautia, mutta pakko kai sinne on mennä, kun on kutsu tullut. Onko ne altistukset aina pakollisia. Selviääkö niiden muiden tutkimusten avulla jotain ? Minusta tuntuu, että en mitenkään uskalla ruveta niihin altistuksiin.
mutta vain sillä ajatuserolla, että ainakin omalla kohdalla tuntuu siltä, että olisin yhtä sairas nyt kuin ilman sitä altistustakin. Tämä siksi, että en pystynyt pahimpaan syysaikaan menemään ulos ennen altistustakaan ja joka syksy tilanne huononee.
altistettiin tai ei. Ja käytännössä tietysti jatkuvasti sairaana töissä, eikä ammattitaudin antamaa mahdollisuutta puhtaisiin työtiloihin... niin kyllähän se tilanne huonoksi menee niinkin.
Itse tulin vain noista altistuksista niin sairaaksi, että kotona vain itkin ja olin tyytyväinen siitä, että mieheni oli ystävien lomamökkiä korjailemassa. Sai sitten rauhassa kärvistellä pahimmat kivut ja tottui sitten siihen että jokainen liike sattui keuhkoalueelle ja selkään. Kipu ei sinänsä ole minulle ongelma. Sitä oppii kestämään varsin helpostikin. Muut oireet ovatkin sitten paljon vaikeampia kestää.
Mutta 100% varma en minäkään voi olla siitä, etteikö tilanteeni olisi sama altistuksella tai ilman. Sairautena tämä on tosi paskamainen, eikä kukaan oikein tunnu tietävän mitkä hoidot ja lääkkeet tulisi sairastuneelle avuksi antaa. Minä pidän nyt viimeisintä lääkettäni Spirivaa, minulle sopivana kylläkin. En sitten tiedä nostaako se loppuviimein fev1 arvojani. En juuri nyt puhaltele peffiä vaan säästän pehmenneitä putkiani. Seurantaa teen ehkä kuukauden päästä keuhkolääkärilleni ja sitten näkee mikä tilanne silloin on. No sen tiedän, että homeet laskevat fev1 arvoni 2 pintaan varsin nopeasti, vaikka pef vielä olisi suhteellisen hyväkin. Nyt viimeksi fev1 oli jo 2,9 ajoittain ja toivon että se pysyy siinä tai paranee nyt tuon Spirivankin myötä. Ja paranemiseen vaikuttaa ehdottomasti se, että en altista itseäni nyt muulle kun ulkoilmalle. No sekään ei enää niin hyvää tee, joten nenäliinoja menee paljon ulkona nyt. Nuhaa minulla ei aikaisemmin ole ollut, nyt se tuolla ulkona tulee milloin pahempana milloin helpompana. Sauvakävellessä se haittaa enemmän, koska sauvat kädessä on ikävä jatkuvasti niistää nenää. Kävelylenkeillekään ei pidä lähteä ilman nenäliinapakettia. Odottelen pakkasia, ainakin edelliset pakkaset auttoivat tilannettani huikeasti. Nyt en sitten tiedä miten hengittely pakkasilla onnistuu, kun se jo kaupan kylmätiskeilläkin sattuu.
Mutta noin pääsääntöisesti voin nyt aika hyvin. Fysioterapia auttaa, kunto on noussut kävelylenkkien ansiosta paljonkin. Rintakehän yläosa kipuilee yhä edelleen, en tiedä miksi. Ehkä noiden kireiden kalvojen vuoksi, joita fysioterapia yrittää liikekannalle saada. Oireiden tulemiseen hyvä kunto tms. ei kyllä auta yhtään. Väärässä paikassa tulen hillittömän kipeäksi ja tosi nopeastikin. Ikävintä on se, että mitään konstia estää sairastumista ei ole. Tai on, pysyä neljän seinän sisällä kotona, mutta siihen en totuta itseäni ikinä. Joten hyväksyn sen, että olen välillä kipeänä mieluummin kuin sen, että rajaisin elämäni pelkästään kotiini.
Mutta ei kaikki sairastu näin. Joillakin on vain hiton huono tuuri. Vähemmän sairaana tuosta ammattitaudista olisi apuakin, joten jos sen saa silloin kun siitä vielä työelämässä on hyötyä, pääsee puhtaisiin tiloihin jne. silloin se riskinotto tuohon altistukseen nähden toimii. Mutta jos on alentunut puolustuskyky ja menee noihin altistuksiin, voi käydä huonostikin. Näin uskon itselleni käyneen, elimistöni ei vain enää jaksanut toimia kunnolla. Voiko siitä sitten syyttää altistusta, mielestäni voi kyllä. Altistus olisi pitänyt tehdä korkeintaan vasta sitten, kun olisin ollut terveempi. Terveille altistus ei ehkä tee mitään pysyviä ongelmia, muuten altistukset olisi varmasti jo lopetettu tykkänään.
täytyy sanoa. Uskon kyllä, että täytyy olla lähes puolikuollut, ennen kuin saa sitä ammattitautidiagnoosia. Tietenkin juridiselta kannalta se on tärkeää, mutta jos tutkimuksissa sairastuu lopullisesti, niin jotain on pahasti pielessä. Ei kai sitä kukaan halua vain diagnoosia, tavoite olisi tietenkin olla työkuntoinen ja saada puhtaat tilat. Kenelle se riskinotto suostua altistuskokeisiin oikeastaan kannattaa, kun ei ole takeita siitä, että siitä ei olisi haittaa. Jos olet jo valmiiksi tosi sairas, niin sitten ainakin sairastut lisää, ja jos et ole vielä niin sairas, niin sittenkin voit sairastua lisää. Kaikki olemme kuitenkin yksilöitä, eikä voi etukäteen tietää reaktiota. Kuitenkin selvää on, että lisäaltistuminen ei ole hyväksi missään muodossa.
Voi meitä, jotka olemme tähän elinikäiseen suohon joutuneet. Tässä on rämmittävä vain eteenpäin. Onneksi tältä palstalta saa apua ja tukea toisilta.
näiden mukaan kun toimit, olet varmasti turvassa.
Muista tosiaan vedota Majvik II ohjeistukseen.
noin ylipäätään sairastuneet olivat tosi mukavaa porukkaa, samoin osastolla työtään tekevä henkilökunta. Kisasimme siitä miten erikoistuvat tutkivat meitä. Hauskaa oli kun totesimme miten eritavoin keuhkoja kuunnellaan. Yksi erikoistuva aloitti aina sanoilla "paita pois". Toiset sitten vähän vaatetuksesta riippuen pystyivät kuuntelemaan ilman tuota paidan poistoakin. Tämän paita pois erikoistuvan potilas päätti, että laittaa päälleen vain narutopin, kaikki muut lääkärit kun pystyivät kuuntelmaan keuhkot ilman topin poistoakin. Mutta lääkäri astui huoneeseen ja lause oli "paita pois". Siinä tyttö sitten riisui ainoan vaatekappaleen mitä yläosana oli. Lääkäri oli vähän hämmentynyt, mutta tyyli jatkui hamaan loppuun asti. Ja meillä oli hauskaa kun tyttö kertoi jo eleillä tullessaan huoneestaan, että taas lähti paita pois. Suljetuissa ympyröissä pienistä asioista tulee isoja ja yleensä niille nauretaan hillittömästi, mikä jälkikäteen on joskus vähän kummallistakin.
Kuka erikoistuva kämmäsi mitenkin tai ei kämmännyt ollenkaan. Tutkivat lääkärit ovat erikoistumassa, joten ovat siksi aika hermoina ja joillekin tuo erikoistuminen oli jotenkin isompi juttu ja toiselle sitten ei. Pääsääntöisesti erikoistuvat lääkärit ovat erittäin kiinnostuneita potilaista, joten siitäkin on hyvä nauttia. Lääkäri joka kuuntelee ja kyselee ja vielä kirjoittaa kuulemansa ylös.
Kannattaa varautua myös nauramaan paljon. Sairastuneiden huumorintaju on kyllä tosi kieroutunutta, joten ihan tosikkona ei kannata sohvalla nököttää. Ruoka on pääsääntöisesti hyvää ja ruokaseura vielä parempaa. Keittiöväki mukavaa, joten juttuseuraa löytyy aina. Omia eväitä voi viedä jääkaappiin ja kahvia keitellä pienellä maksulla tai tuoda omat porot mukanaan. Tosin, yleensä aina keitetään kaikille jotka paikalla ovat ja kahvia haluavat juoda. Ja kahvit ja maidot maksaa muistaakseni 20 senttiä tai ainakin maksoi.
Hoitajat pyrkivät ehkä vähän vähemmän seurustelemaan potilaiden kanssa, mutta mukavia ovat kaikki tyynni.
Lääkärikierto tarkoittaa, että paperisi kiertävät lääkäreillä. He eivät juurikaan jalkautuneet huoneisiin. Erikoistuva keskustelee kanssasi ja kuuntelee keuhkoja, hoitajat kirjaavat peffit ja fev1 lukemat ylös. Altistusten jälkeen sitten lääkäreitä pyörii enemmän paikalla, varsinkin jos olet sairastunut altistuksesta enemmän. Silloin noita keuhkojen kuuntelijoita riitää.
Ja kaikki hoiva ja hoito loppuu altistuksen jälkeiseen aamupäivään. Näin siis yleensä. Jos sairastut voit joutua keuhkokuvaukseen ja labraan, tulemaan vielä seuraavalla viikolla tutkimuksiin. Mutta yleensä altistusten jälkeisenä päivänä saat tietää onko ammattitautia vai ei. Ja sitten kotiin, joko sairaslomalle tai "terveenä" töihin. 6 kk päästä on seuranta. Sen jälkeen ei sitten mitään olekaan, oli sitten ammattitautia tai ei. Miten sairaus etenee ja mitä hoitoja tarvitset, kaikki kuuluu joko tt-lääkärillesi tai keuhkolääkärillesi.
Mikäli E-lausuntoon tulee, että olet keuhkolääkärin hoidossa tulee ongelmia akuuteissa tilanteissa. Sillä akuutisti et voi keuhkolääkärille mennä, aikoja ei niin vain saa. Mutta ammattitauti korvaa vähän tapauksesta riippuen myös lääkärikuluja, tai niitä voi vakuutuslaitokselle ainakin lähettää. Palauttavat ne kuitit mistä et korvausta saa. Muut kuin ammattitautidiagnoosin saaneet jäävät sitten tt-lääkärin hoivaan, ammattitautilaiset voivat hakea itselleen sopivan keuhkolääkärin. Vähän ongelmista riippuen voit käydä lääkärisi luona vuosittain tai useammin. Alkuun lääkkeiden vuoksi joutuu käymään useammin. Mikä käy, miten peffit nousee ja mikä olotila milloinkin on. Keuhkolääkäreiltä saa käytännössä avut ja neuvot lääkkeisiin. Fysioterapiat yms. niistä he eivät juurikaan osaa sanoa mitään. Mutta jos tarvitset, no yleensä keuhkosairaat tarvitsevat kaikki fysioterapiaa, niin pyydä lausunto siitä ja kysy maksaisiko vakuutuksesi tuon fysioterapian. Kannattaa todella käydä fysioterapialla selvittämässä hengittelysi ja saamassa todella hyviä kotiohjeita millä saat rintakehän liikkuvuuden pysymään kohdallaan yms..
Ennen ammattitautia olet voinut saada korvausta lääkkeistä noin yleisemmin. Ammattitaudin jälkeen korvataan vain ja ainoastaan astmalääkkeet. Joten lääkkeitä joita ei käytetä astman hoitoon, ei korvata, vaikka niitä sairautesi hoitoon lääkäri kirjoittaisikin. Ja vaikka lääkärisi kirjoittaisi että lääke X on astmasi hoitoon, jos lääkettä ei ole hyväksytty astmalääkkeeksi, sitä ei sinulle korvata.
Ammattitautidiagnoosi on käytännössä vähän turhan yliarvostettu. Astmalääkkeet eivät kovin paljon maksa, jos niihin saa Kelakorvaukset ja et tarvitse kuin peruslääkkeet ja niitäkin vähän. Jos tarvitset paljon lääkkeitä, silloin ammattitaudin lääkekorvaukset tuntuvat kyllä. Mutta ammattitauti myös leimaa sairastuneen, joten jos se ei ole aivan välttämätön, niin kannattaisi vain vaihtaa ajoissa puhtaisiin työtiloihin, vaikka työttömyydenkin kautta. Pitkällä juoksulla siinä voittaa aina.
Jos on pahasti sairastunut, ei vaihtoehtoja enää ole. Kukaan ei palkkaa, etkä pysty olemaan juuri missään. Mutta eipä tuo ammatitauti juurikaan auta ei työelämään takaisin, eikä siitä taida olla hyötyä sairaslomakauden päätyttyäkään. No lääkkeet ja lääkärit saat, siinä se taitaa käytännössä se tärkein hyöty ammattitaudista olla. Että eipä kannata itseään sairastuttaa homeisissa työpaikoissa, mikäli vain ajoissa asian tajuaa. Sairaslomalle ja uusi työpaikka ja vähän äkkiä. Isoon ääneen kaikille tieto, että sinne ei kannata töihin mennä. Työpaikkojen homekorjaukset kun on yleensä sairastuneille yhtä tyhjän kanssa. Terveet jotka eivät oireilleet ennen korjausta, eivät oireile ehkä korjauksen jälkeenkään jos korjaus tehtiin oikein eikä altistettu koko porukkaa homeille. Mutta sairastunut kärsii ja hänelle tiloja väitetään "puhtaiksi" kun nehän on katsos korjattukin jo.
Tarkoitatko, että homeilla altistuksiin ei kannata suostua. Miten on histamiinialtistus ?
jos puhallukset laskee liikaa tai saat oireita histamiinialtistuksen aikana. Ei siitä jää mitään pysyvää vauriota. Jotkut reagoivat voimakkaasti, mutta elvytysvälineistö ja lääkärit paikalla, joten OK altistus. Tämä altistus tehdään joillekin useampaan kertaan, eikä se jätä mitään ongelmia jälkeensä.