Afrikan köyhien puolestapuhujana tunnetuksi tullut rocktähti Bob Geldof ampuu kovilla maataloustukia vastaan.
Geldof kritisoi rikkaiden maiden maataloustukia. Hän muistutti, että suomalainenkin karjatilallinen saa EU:lta maataloustukea noin 2,5 dollaria joka päivä, mikä on iso summa esimerkiksi Afrikan köyhissä maissa.
Geldof ihmetteli, miksi esimerkiksi EU-maissa maksetaan korkeita veroja ja sitten rahat käytetään maatalouden ylituotantoon.
Geldof korosti, että yksilön oikeudet kuten demokratia ja tasa-arvo ovat tärkeitä asioita. Tädellisessä köyhyydessä elävälle lapselle on kuitenkin turha kertoa hänen oikeuksistaan, jos lapsen tärkein ajatus on "saanko söydäkseni tänä iltana".
Geldof puhui yritysjohdolle suunnatussa kutsuvierasseminaarissa.
Tuota osuvampaa maataloustukipolitiikan kritiikkiä on harvoin kuultu. Mahtoiko paikalla ollut yhtään Kepun satraappia tai Esko Ahon Sitran visionääriä.
Geldof kritisoi rikkaiden maiden maataloustukia. Hän muistutti, että suomalainenkin karjatilallinen saa EU:lta maataloustukea noin 2,5 dollaria joka päivä, mikä on iso summa esimerkiksi Afrikan köyhissä maissa.
Geldof ihmetteli, miksi esimerkiksi EU-maissa maksetaan korkeita veroja ja sitten rahat käytetään maatalouden ylituotantoon.
Geldof korosti, että yksilön oikeudet kuten demokratia ja tasa-arvo ovat tärkeitä asioita. Tädellisessä köyhyydessä elävälle lapselle on kuitenkin turha kertoa hänen oikeuksistaan, jos lapsen tärkein ajatus on "saanko söydäkseni tänä iltana".
Geldof puhui yritysjohdolle suunnatussa kutsuvierasseminaarissa.
Tuota osuvampaa maataloustukipolitiikan kritiikkiä on harvoin kuultu. Mahtoiko paikalla ollut yhtään Kepun satraappia tai Esko Ahon Sitran visionääriä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Samanlaisia näkemyksiä on aiemmin voitu kuulla kehitysmaiden itsensä lisäksi mm. Maailmanpankin suunnalta. Myös tutkiva journalismi on tuonut nämä ongelmat hyvin esille. Meilläkin on näytetty tv:ssä useampikin kansainvälinen dokumentti maataloustukien köyhyyttä lisäävästä vaikutuksesta.
EU-maat ovat harjoittaneet vientitukipolitiikkaa. Etunenässä ja tiennäyttäjänä on ollut tietenkin Ranska. Ylituotanto dumpataan kehitysmaihin polkuhinnoilla, jotta kehitysmaiden oma tuotanto tehtäisiin näin kannattamattomaksi ja kilpailu saataisiin aisoihin. Esim. sokerista maksetaan jopa kolme kertaa suurempi hinta Euroopassa kuin millä sitä viedään kolmansiin maihin. Tällaisen maatalousviennin eli dumppaamisen kustantavat eurooppalaiset kuluttajat ja veronmaksajat. Se on fasismiin verrattavaa toisten ihmisten oikeuksien polkemista ja se tehdään täysin tietoisena siitä, että seurauksena on nälkää ja kurjuutta kehitysmaissa.
Länsimaiden kapitalistinen talous on rakentunut suurmaatalousen ja hyvin keskitetyn paljon pääomaa vaativan elintarviketeollisuuden varaan. Globaali pääoma ja monikansalliset yritykset jylläävät ja jyräävät. Mm. Ranskalainen sokeriteollisuus on lisännyt tuotantoaa, kun muut EU:ssa ovat vähenäneet kaapatakseen lisää markkinaosuuksia.
Kaikki tämä tapahtuu tavallisen kuluttajan, veronmaksajan rahoilla, jotta globaalin kapitaalin omistama monikansallinen teollisuus saisi halpaa raaka-ainetta maataloustuottajilta.
Suomessa kepujohtoinen elintarviketeollisuus on ollut varsinkin takavuosina MTK:n paras kaveri. Ahneiden ökyisäntien hallinnoimmat ja lepsusti hoidetut osuustoimintafirmat ovat syöneet sinunkin pöydässäsi viimeiset 50 vuotta.
EU on tuonut sentään jotain kilpailua tänne suomalaisen maatalousmafian keskelle.
Suomen elintarviketeollisuuden ja Kepun aikaansaannos josta Afrikkalaiset maajussit nyt kärsivät kovasti kun eivät saa tuotteitaan myydyksi tänne?!
Räkämies taisi kyllä sanoa niin päin, että EU on sentään tuonut hieman helpotusta suomalaisten veronmaksajien ja kuluttajien kuppaamiseen. Ennen EU-aikaahan Suomessa vallitsi lähes suljettu elintarviketuotanto. Tuonti oli estety korkeilla suojatulleilla ja samaan aikaan maksettiin mitä moninaisempia maataloustukia, joita Kepu vaati vuosi vuoden jälkeen maksettavaksi vain lisää. Erilaiset investointi- ja korkotuet sekä verohelpotukset johtivat siihen, että erilaista konetta kannatti ostaa ja uusia jatkuvasti. Siis kilpailulta suojatussa tilanteessa meillä piti vielä maksaa maataloustukia. Mikä järki tässä oli?
Silloin Afrikasta ei voinut tuoda Suomeen muita tuotteita kuin sellaisia, mitä Suomen oloissa ei onnistuttu kasvattamaan. Nämä olivat ns. siirtomaatavaratuotteita kuten appelsiineja ja banaajeja. Kaikki muu tuotettiin kotimaassa veronmaksajien ja kuluttajien rajoilla. Se johti myös valtavaan ylituotantoon, mikä puolestaan johti elintarvikkeiden lahjoituksiin Englantiin ja Venäjälle. Englannis kuningatar kävi kyllä sitten lyhyellä kiitosvisiitillä Suomessa.
Suomenko tässä pitäisi taas esittää mallioppilasta ja luopua yksin EU:n maataloustuista? Kenen hyväksi, afrikkalaisen maajussin hyväksikö? Miten typerää porukkaa täällä oikein onkaan!
Onneksi kokoomuskin ja on vihdoin päättänyt olla Suomen maatalouden puolella EU:ssa. Siellä kuin meinaavat lopettaa koko tuotannon Suomesta ja siirtää sen lähemmäs Afrikkaa, Tanskaan.
Bob Geldof myös vaati teollisuusmaiden yrityksiä investoimaan Afrikkaan.
Kyllä siinä suomalaisen työläisen hymy hyytyy, jos tässä tulee Baltia- ja Kiina-ilmiöiden jälkeen vielä Kongo-ilmiökin.
…hyvällä esimerkillä puuttuu Bob Geldof, ja hyvä, että tuot tuon myös meidän huomioomme. Samansanaisilla sanonnoilla ei todellakaan ole aina sama tarkoitus. Kun vaikkapa helsinkiläinen ja bamakolainen perheenäiti tuskailevat ”mitä me oikein söisimme tänään”, heidän tuskailuillaan on syvästi eri merkitys.