vastaus on meidän tapauksessa valmiina: miniä ei salli. Kysynkin miksi ei, eli millainen ajatusmaailma voi olla nuorella naisella joka ei anna lapsensa isän tulla oman äitinsä luo lapsen kanssa ?
Tilanne on jatkunut jo runsaan puoli vuotta eikä loppua näy...
Asun puolen kilometrin päässä, en ole alkoholisti, asun omakotitalossa, piha on rauhallinen.
En ole tunkeutunut heidän asuntoonsa, en puuttunut tekemisiinsä. Olen antanut heidän olla rauhassa perustamassa yhteistä pesää, mutta mielestäni on väärin poikaani sekä lasta kohtaan että minä en saa tavata lapsenlastani. Joku tietty kysyy että mitäs poikani tekee, ei uskalla mitään koska miniä uhkaa lähteä jos hän tuo lapsen käymään minun luonani.
Tilanne on jatkunut jo runsaan puoli vuotta eikä loppua näy...
Asun puolen kilometrin päässä, en ole alkoholisti, asun omakotitalossa, piha on rauhallinen.
En ole tunkeutunut heidän asuntoonsa, en puuttunut tekemisiinsä. Olen antanut heidän olla rauhassa perustamassa yhteistä pesää, mutta mielestäni on väärin poikaani sekä lasta kohtaan että minä en saa tavata lapsenlastani. Joku tietty kysyy että mitäs poikani tekee, ei uskalla mitään koska miniä uhkaa lähteä jos hän tuo lapsen käymään minun luonani.
Vastaukset 64
Vanhimmat
meitä ikävässä kipristeleviä anoppeja riittää. Miniöillä on valta talossa ja lapsi sen seuraukset kärsii.
Syytä ei kukaan selitä ja seuraukset voimme vain arvata.
Nykyisin lienee jotenkin muoti-ilmiö vihata ja halveksia anoppia olipa hän sitten millainen tahansa. Sillä nuoret äidit repostelevat keskenän ja käyvät kilpaa, kenellä on inhottavin anoppi. Anopeilla ei ole mitään tietoa inhottavuudestaan kun eiväthän he anopeille puhu, mykkänä hiukan hymyilevät kun joskus pakosta nähdään, aina ei sitäkään hymyä heru.
Voi vain sääliä lasta joka sellaiseen perheenseen on syntynyt, missä suvulla ja juurilla ei ole mitään merkitystä ja arvoa.
Meitä mummoja on todella paljon ilman lapsenlapsiaan. Huostaanotot lisääntyy ja heti ensimmäiset oireet epäsosiaalisesta käytöksestä kertoo isovanhempien ja lapsenlasten tapaamiskielto.
Täällä on usein kirjoiteltu miten miniät eivät anna isovanhempien lapsenlapsiaan tavata, mutta on meitä paljon sellaisiakin mummoja jotka eivät saa tavata lapsiaan omien tyttärien häiriintyneen käytöksen vuoksi. Useinmiten kait syynä lienee se että on sotkeuduttu alkoholiin ja huumeisiin ja häpeän vuoksi ei voida pitää yhteyttä omiin vanhempiin. Ja selväähän se on että sellaisessa tilanteessa isovanhemmat yrittäisivät vain auttaa, mutta apu ei haluta ottaa vastaan kun se alkoholi ja huume on niin tärkeää, ettei niistä luovuta pienen vauvankaan vuoksi.
Kaikki normaalisti ajattelevat ei alkohjoli ja huumeongelmaiset, sallivat normaalien isovanhempien tavata lapsenlapsiaan.
tai sit pijaltas et kui se voi niiiin tossun alla olla!
kärsii tilanteesta myös, mutta miniä todellakin uhkaa lähteä lapsen kanssa, eikä anna isänkään nähdä lasta, kuulemma. Kyllä pitää olla kamalan akan pojan valinnutkin itselleen :)
sen verran on minussa syytä että minun autoon ei mahtunut hänen veljensä, kun olin juoppokyydissä heillä. Elikkä ei ole kiintynyt lapseensa vaan muuhun sukuunsa. Lapsi oli silloinkin, 5 kk ikäisenä hänen vanhemmillaan hoidossa.
Sillä veljellä oli matkaakin vain puoli kilometriä ja auto oli jo täynnä kauemmas kaupungista matkaavia. siitä typykkä jaksaa kiukutella, koko suvulleni, sitä kautta myös miehelleen.
Avoliitosta voi lähteä tuosta vaan.
Avioliitosta poistuminen paljaan taivaan alle ei niin vain käy.
Avioerossa keskustellaan myös syistä, ja on aika vaikea ymmärtää, että eron syynä olisi, että mies vie lapsensa oman äitinsä luo kylään.
Lasten huoltajuuskiistoissa nämä asiat vatkataan. Joku voi paremmin valaista asiaa, mutta maatiaisjärkeni sanoo, että siinäkään keskustelussa ei äidin osakkeet korkealle nouse, jos hän sanoo, ettei voi sietää anoppia, eikä lapsi saa häntä tavata.
Kyllä perusteet pitää olla.
viaton toi juttu?
Ettet olis sanonut jotain rumasti veljelle tai veljestä, josta sisko sitten loukkaantui.
Tiedän näitä anoppeja muitakin, jotka päästelevät suustaan sammakoita ja saavat miniänsä loukkaantumaan verisesti. Sitten ihmetellään, että on se ilkeä akka, kun ei anna lastaan ollenkaan tavata.
Kyllä käytöksestä voisi päätellä, että jotain on tullut sanottua hyvin pahasti, minkä olisi saanut jättää sanomatta.
Aivan kuin mun yks tuttavakin paljasti miehensä äidille olevansa raskaana, vaikka pojalla oli opinnot vielä kesken.
Anoppi sai siitä niin kauhean raivarin ja huusi, että toivoo, ettei se lapsi koskaan syntyisi.
Se riitti. Ei ole tarvinnut lasta ollenkaan tavata.
Ei kyllä oma poikakaan sellaisen kauhean äidin luona ole vieraillut, ei yksin eikä lapsen kanssa.
Toivon, että et olisi oikeesti noin pahasti suhdettanne töpeksinyt, mutta kyllä miniä vaikuttaa tosi loukkaantuneelta sinuun, jostain syystä.
avioeron saa kun täyttää paperit ja odottaa puoli vuotta.
helpompaa naapurin avioero oli kuin jos ite eroaisin avopuolisostani.
on sitoutuneempi puolisoonsa ja hänen sukuunsa, avoliitto on niin kovin avonainen, ainakin suvun osalta. Ja kukaan ei kuitenkaan yksin tai edes kaksin tässä maailmassa selviä...
aika vaikea on tämän perusteella sanoa.. mikseivät he tule koko perheen voimin? miksi vain isän ja lapsen täytyisi tulla? onko sinun ja miniän välit kunnossa muuten? käyvätkö he muiden sukulaisien ym luona?saavatko he siis tavata lasta? tähänhän voi olla montakin selitystä mutta ensimmäiseksi tulee mieleen että miniäsi saattaa olla niin kiintynyt lapseensa ettei( varsinkin jos lapsi on vielä hyvinkin pieni?) halua tätä laskea mihinkään ellei ole itse mukana tai sitten että teidän välinne eivät ole täysin kunnossa... mikset kysyisi häneltä itseltään asiasta suoraan? niinhän se aika usein menee, että mitä läheisemmät välit ovat miniääsi, sitä useammin näet myös lapsenlapsiasi..
tavata anoppia..ennen oli sellaset hyvää päivää kaunis ilma kiitos kahvista-suhde.Mut nykyään kun ollaan muutettu omaan taloon(asuttiin ennen vuokralla niitten kerrostalokämpäs) anoppi on muuttunut jotenki yrittää pomotella,väkisin pitää poikaamme 1v sylis vaikka sanon et nyt otan sen ja esim vaihdan vaipan,syötän tai muuta,mulkoilee paskasesti mua eikä meinaa päästää irti...luulee tietävänsä mikä on parasta mun ukolle ja meidän lapsille ym ym...ei jaksais kattella sitä akkaa...
Miksi lapsen hoitaminen on niin sekunneista kiinni? Jos lapsi on mummun sylissä tyytyväisenä, niin miksi sillä hetkellä pitää vaihtaa vaippa? Tuskinpa hän nyt väkisin rimpuilevaa lasta pitelisi.
Lapsi on akalle sukua, haluat tai et. Heillä on veriside aviomiehesi kautta. Se tuo tullessaan tunnesiteen, ja sille et miniä-parka mitään voi. Jopa lapsi saattaa ruveta kaipaamaan mummuaan, vaikka kuinka häntä mollaisitkin.
Salli siis akalle oikeus pidellä lasta. Siirrä nyt ruokailua hieman, jos lapsi ei edes vaikuta nälkäiseltä siinä mummun sylissä. Ja voit kai sanoa akalle, että häntä ehkä huvittaisi syöttää poika. Luuletko että hän työntäisi lusikan kersan kurkkuun ja tappaisi tämän?
Ei kai vuoden ikäistä enää imetetä?
Kirjoituksestasi huokuu se, että olet akalle mustasukkainen. Lapsi ei saisi kiintyä kehenkään muuhun.
On kuitenkin lapselle hyväksi, että hänellä on mieleisia tuttuja kasvoja enemmän kuin äidin ja isän. Heistä tulee sosiaalisempia ja vähemmän ujoja, kun ovat tottuneet puuhaamaan muittenkin ihmisten seurassa.
pitää väkisin poikaa sylis vaikka se kuinka huutais ja rimpuilis...ja nyt pari päivää sit olin kaatanut synttärivieraille kahvit,sanonu aikoja sit olkaa hyvä ja menin sit katteleen missä anoppi,no senhän piti kans sitä kahvii saada,mut ei olis malttanu poikaa sylistänsä antaa,ja sama juttu kun olis pitäny kuvia ottaa meidän perheestä,ei meinannu antaa,mun äidille käänsi selän ja sano sille ettei anna poikaa ym ym,ihan typeriä juttuja mut vitutti mua kuitenkin...
Tässä nyt ei ajatella SINUN parastasi! Ajattele sitä teidän pikku palleroa, HÄN tarvitsee mummin, ET SINÄ!!!
Siis voi kamalaa jos mummi tuntuu tietävän asioista mukamas enemmän kun sinä??. Siis onhan nyt mummilla hiukan enemmän elämänkokemusta kun sinulla! Ja anna päteä jos niin tekee, niele se.
Nyt ei varmaan kuitenkaan ole kyse jokapäiväisestä tapaamisesta teidän kesken, onko sillä nyt niin väliä jos annat mummin huseerata vähän ja tuntea itsensä tärkeäksi, ja sitä hän tietenkin onkin!
Mene kiltti itseesi ennen kun on liian myöhäistä. Lapsillasi on oikeus mummiin. Tehkää vaikka niin että lähdette miehesi kanssa rauhassa asioille, syömään tai leffaan..viettäkää omaa aikaa, antakaa pienelle mahdollisuus olla mummilla sen aikaa. Eihän mummin aina tarvitse teille tulla. Tehän voitte antaa pienen mummille hoitoon.
En tiedä minkä ikäinen olet, enkä sano tätä pahalla mutta nyt pikkaisen kunnioitusta vanhempia ihmisiä kohtaan, meinaan sitten kun tuon asian opit niin se on hyvä opettaa myös omille lapsillesi:)) Mieti nyt jos itse olet joskus samassa tilanteessa, lapsesi kasvaa ja katsoo miten käyttäydytte keskenään, hän ottaa oppia siitä!
Sitten kun sinä olet joskus mummi niin voihan se olla että saat samat pahat omaan niskaasi, mitä lapsesi mummi saa nyt :(
Ei oteta lapsilta mummeja pois omien riitojen takia, eihän!
Terv. Miniä 28v
Sanasi lohduttavat lapsenlastaan ikävöivää mummoa. Voi kun olisit minun tyttäreni.
... Mun mielestä vedät vähän turhan yksiselitteiset johtopäätökset.
Siinä olen ihan samaa mieltä, että vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa yms. Mutta toisaalta: Kuinka toi ed. mainittu miniä voisi kunnioittaa lapsensa mummoa, joka käytöksellään osoittaa aika voimakkaan epäkunnioittavaa asennetta minijää kohtaan.
Jokainen mummo ja äiti täällä varmasti tietää, että pienen lapsen äidille on kaikkein ärsyttävintä lapsen "omiminen" toisten naisten toimesta. Ja onneksi niin on, biologiallahan on sille oma selityksensä, jota nyt ei varmaan tässä tartte lähteä vatvomaan.
Että noi haukut olisi ihan aiheelliset, jos mummeli olis itse käyttäytynyt toisia perheenjäseniä kunnioittaen: Hänhän ei tässä tapauksessa kunnioittanut lasta eikä lapsen äitiä. Vähän huono sellasta mummoa on alkaa kunnioittamaan. Kyllä se tässä maailmassa on tasan niin että sitä saa mitä tilaa.
Ja siitä tuli muuten mieleen, että aika outoa tämä yleinen asenne tässä ketjussa. Paasataan siitä kuinka nykyajan äidit on sellasia ja tällasia....
Kukahan ne nykyajan äidit on sitten kasvattanut ? Taitaapa olla juuri se sukupolvi joka nyt suurimpaan ääneen huutaa nykyajan huonosta käytöksestä. Kyllähän se yleensä niin menee että äidiltä ne asenteet yms. opitaan.
olen lukenut täältä palstalta ainoastaan sellaisista miniöistä jotka käyttävät lasta aseena mummiaan vastaan. Jos käyttäytyy vähänkin niin ja näin ei lapsenlasta enää näe!
Sitten toinen asia mitä täältä saa lukea on se että kun mummille mennään niin oletetaan suoraan että mummi hoitaa lapset ja kaikki!! Että äiti voi vaan mennä loikoomaan sinne!?
Eiköhän se ole jokaisen isovanhemman oma asia kuinka paljon tahtoo lapsenlapsensa elämään osallistua! Ei minun mielestä voi velvoittaa isovanhempaa tekemään juuri niin tai näin! Ja jos ei tee niin taas sama ongelma edessä, "enää emme sinne mene" eli taas on yksi mummi ilman lapsenlasta!
Onko ne kaikki toisen sukupolven hemmotellut itsekeskeiset juuri tällä palstalla sitten??? Ihme kyllä minun tuttavapiirissäni, joka on kuitenkin suht laaja, ei ole YHTÄÄN sellaista äitiä joka ei kunnioittasi isovanhempiaan ja arvostaisi heidän vähäistä panostaankin lapsenlapsien kanssa!!
nykyäänhän kaikkialla ja kaikesta tehään syrjintää. Miksei siis tästäkin. miks mun pitäs kunnioittaa jotain ihmistä vaan sen takia että se on mua vanhempi? eläkeläiset on mun ja monen muun mielestä ylimielisiä ja koppavia nuoria kohtaan. mun arvostusta ei kukaan saa sen takia että on vanha, se vaatii jo paljon muuta. en kato ikää tai ulkonäköä vaan käytöstä ja tekoja MUA kohtaan .ja se että joku on mut kasvattanut, en mä siitä ole mitään velkaa automaattisesti, itsepähän ovat aikanaan lapsia hankkineet.
..mä olen kanssa tässä jo nyt alkanut innolla odottaa sitä ikää, että mua kunnioitettas ihan vaan sen iän takia :) ....
Sama se millanen mä muuten olen, mut jos oon jotain muuta vanhempi niin mua pitää kunnioittaa !!!
Se on kyllä hieno juttu :) ....
siis MIKSI pitäisi kunnioittaa ihmistä joka ei ole kunnioitusta ansainnut?? vain siksikö, että sattuu olemaan enemmän vuosia mittarissa? sekö antaa ihmiselle oikeuden kohdella muita tyhminä ja alempiarvoisina idiootteina ja käyttäytyä toisia ihmisiä kohtaan miten tahansa?
kyllä, kunnioitan vanhempia ihmisiä. ihan niin kuin itseäni nuorempiakin MIKÄLI hän on sen ansainnut! en kumarra ketään enkä niele mitään asiatonta kenenkään taholta. on se sitten oma äitini, isäni, anoppini, appeni, pomoni tai kuka tahansa. sitä saa mitä tilaa, niin se menee.
kun arvostus ja kunnioitus näkyy kummankin käytöksessä, olemuksessa ja niille sukulaisille ja naapureillekin ko. henkilöstä jutellessa niin homma toimii, jos toista halveksutaan ja esitellään "ihan varmoja mutu-juttuja" vaikka vaan sille naapurin akalle, voi olla varma ettei sen kummempaa saa omaksi osakseenkaan. maailma on pieni ja kaikki minkä taakseen jättää niin edestään löytää.
oma anoppini aikoinaan oli suoraan sanottuna pirttihirmun perikuva. syytä ei ollut (paitsi hänen mielestään se että olin pojalleen liian vanha ja se edellinen tyttöystävä oli maailman paras joka sai kenkää vieraissa käynnistä), mutta ei suostunut edes tutustumaan minuun ensimmäiseen kahteen yhdessäolovuoteen mieheni kanssa. mitä sitä sitten minäkään yrittämään? elämässäni on muutakin kuin pään hakkaaminen seinään, yhtä anoppia en tarvitse.
toki kun esikoisemme syntyi, sanoin miehelleni että senkun käyt lapsen kanssa vapaasti kylässä, mutta kyläilyt loppuvat siltä seisomalta jos lapsen kuullen aletaan arvostella meidän perhettämme tai tapaamme elää ja toimia. ihme kyllä, anoppi lienee tullut järkiinsä jostain syystä näinä 10 vuotena ja pojan syntymän jälkeen on jopa ihan oma-aloitteisesti alkanut luoda jonkinlaista suhdetta välillemme. nykyään olemme neutraaleissa hyvää kuuluu -väleissä ja niin se todennäköisesti tulee omalta osaltani pysymäänkin. kaikkien näiden vuosien loka ei häivy siihen että koittaa nyt alkaa lirkutella lapsen synnyttyä. en edelleenkään tarvitse elämässäni ihmistä joka tuntematta minua vielä häidemme jälkeisenä päivänäkin sanoi pojalleen että taisit tehdä elämäsi pahimman virheen.
no, onneksi minulla on rinnallani maailman ihanin mies, joka ihan itse ilman minun vaikutustani teki jo alussa selväki äidilleen ettei ala kuunnella arvostelua ihmiseltä joka ei tiedä mistään meihin liittyvästä mitään. häiden jälkeen kun ei miehenikään soittanut tai käynyt puoleen vuoteen, alkoi anopinkin soitoissa ääni ja puhe muuttua.
kukaan ei tiedä tulevaisuutta, nykyinen riittää minulle ihan hyvin. niin kauan kuin läsnäolo lastemme kanssa on aitoa mummi-lapsi elämää, en puutu siihen. mutta vieläkin tilanne on alitajunnassani se, että mikäli pahat puheet alkavat uudelleen, tapaamiset loppuvat.
sitä saa mitä tilaa, todellakin. siinä ei ikävuosilla ole merkitystä!
ja sitä mieltä olen edelleenkin.
Tuo mitä sinä kirjoitit on tietenkin ihan selvää.
Sinä moitit edellistä sukupolvea aivan yleisesti koppavaksi ja ylimieliseksi.
Olet loukkaantunut kaikien nuorten puolesta vanhemman polven käytöksen vuoksi.
Katsot, että SINUN ei tarvitse ottaa huomioon ikää eikä ulkonäköä, vaan käytöstä ja tekoja SUA kohtaan.
Et ole mitään velkaa vanhemmillesi, itsepähän ovat lapset (sinut) hankkineet.
Oletko sinä siis hyväkäytöksinen itse. Miten otat huomioon itseäsi nuoremmat? Tuleeko sinusta tuolla asenteella hyvä ja arvostettu vanha ihminen, jota nuoremmat kunnioittavat kauniin ja humanin käytöksesi vuoksi?
Ymmärrätkö sinä, että nuorempien kunnioittava käytös ei tule automaattisesti, vaan se on ansaittava?
Vanhat eivät opikaan. Ne ovat tietysti jo kadotettu sukupolvi sinun mittarillasi.
Niin, pyydätkö kylään vain poikasi ja lapsen? Onko miniä kenties jätetty asioiden ulkopuolelle? Hän on kuitenkin poikasi (avo)vaimo, heillä on yhteinen perhe. Onko sattunut jotain, joka vaivaa miniääsi?
Minä koen olevani ilmaa anopilleni, häntä ei todellakaan kiinosta kuin oma poika ja meidän lapsemme. On todella inhottavaa olla kaikissa asioissa ulkopuolinen -siksi en halua olla tekemisissä. Mutta toisaalta en myöskään kiellä tapaamasta "lapsiaan". Rajoittanut kyllä olen, sen myönnän.
kutsumatta, eli se siitä kutsumisesta. Minä se tässä ulkopuoliseksi itseni tunnen, lasta sain alkuun tavata kyllä, poika ei ole koskaan saanut olla viittä minuuttia kauempaa minun luonani, puhelin soi jo eteisessä tullessaan ja matkaa on todellakin vain se puoli kilometriä ...
nyt sitten vaikuttaisi siltä että välinne ovat olleet pahasti tulehtuneet jo aikaisemmin jos ei ristiäisiinkään kutsua tullut? ei kai miniä tyhjästä ole niin suivaantunut ettei lapsen mummoa ristiäisiin kutsuisi??vaikea sanoa mitään kun ei tiedä tapauksen taustoja...
muutakaan kaunaa ennen ristiäisiä. Hän vaan elää täysin omalle suvulleen. Heidän perhe on hänelle oikein tärkeä, tekee sukututkimustakin (mukava harrastus parikymppiselle). Suuri sukupuu on seinällekin tehtynä, siinä on pienellä kulmassa lapsi ja lapsen isä, eikä mitään muuta isän puolelta vaikka tutkimusta on tehty meilläkin 1600 luvulle asti. Ehkä hän on vaan niin nuori ja niin ymmärtämätön vielä, vahinko lapselle ja miehelle.
jopa olet sitten oudon miniän itsellesi saanut..
kyllä minulle mieheni suku on yhtälailla tärkeä kuin omakin sukuni. ja omaa sukuahan sekin tavallaan on. jos ei edes mitään riitaa tms ole ollut niin miniäsi vaikuttaa todella itsekkäältä..tai ehkä hän on vaan niin nuori ettei ymmärrä. sääli..lapselle olisi varmasti rikkaus kun saisi tutustua toiseenkin mummoonsa ja miehen puolenkin sukuun..
väärin!!!
Itse myös miniä, enkö voi kyllä ollenkaan ymmärtää tuollaista käytöstä!!
Se sinun miniäsi voisi alkaa ajattelemaan muutakin kun omaa napaansa!
Minusta lapsenlapsillasi on OIKEUS tavata sinua VAIKKA te ette toimeen tulisikaan!
Eihän tollainen käy päinsä ollenkaan! Olet tärkeä ihminen sekä poikasi että lastenlastesi elämässä! Ei saa ajan mennä hukkaan! Nyt on otettava härkää sarvista ja tehtävä jonkinlainen järjestely tuohon asiaan! Voin uskoa kuule että jos se miniäsikään ei tuota asiaa tajua niin katuu myöhemmin rankasti asiaa. Lasten elämässä pitää olla aikuisia ihmisiä joihin hän voi luottaa!
Meidänkin pikkutaapero 1,2v on ihan tohkeissaan aina kun mummi (mieheni äiti) tulee kylään. Ja mummila on se paikka missä pikkusta hemmotellaan ja poiketaan arjen rutiineista, saa ehkä syödä herkkuja enemmän ja ulkoillaan mummin kanssa ja kaikki asiat ei ole niin justiinsa. Kun arjessa on ihan selkeät rutiinit, päiväkotiin menot, ruoka ja nukkumaan meno ajat niin on oikein kiva kun lapsi saa vähän lomaa niistä ja pääsee mummin hoiviin!
Voi jestas jos joku yrittäisi tuon ottaa lapsiltani pois niin nostaisin kyllä sellaisen äläkän että oksat pois!
Miten sitä sitten lähtisi ratkaisemaan, vaikea sanoa kun en miniääsi tunne.
Viha tai katkeruus tai muu vastaava ei kyllä tässä tilanteessa auta, vaikka ymmärrän että sinua on nyt kyllä loukattu pahasti!!!Asiat menevät vain huonompaan jos riitaa tulee.
Olisiko puhelinsoitosta apua jossa sopisit että jos voisit mennä käymään vaikka ihan vaan kahvilla? Ihan pikainen kaffe reissu pullat mukaan. Samalla näet lapsenlasta. Jos etenisi IHAN pienin askelin. Enkä se juttu aukenisi pikkuhiljaa. Sitten voit ehdottaa että jos te vaan tarvitsette jonkun viikonlopun omaa aikaa tai jos jotakin menoja niin ihan hyvin voi palleron tuoda mummille.
Vaikka se on miniäsi joka tässä väärin tekee niin ollaan me fiksumpia eikä aleta hankalaksi. Kannattaa nyt ainakin aluksi mennä heidän pillin mukaan, että edes vähän saa "jalkaa oven väliin", heh.
Voi toivon niin kovasti ettei pikku lapsenlapsesi joudu enää kauaa olemaan ilman mummia :(
Voimia ja onnea sinulle!! Minä pidä täällä peukkuja pystyssä sinulle!!
Siis voiko älyttömämpää olla ?
Alkuperäinen kirjoittaja kertoo, että miniä vaan on "niin ilkeä" ihminen, ettei kutsu häntä kylään/ristiäisiin yms. Ja sitten kaikki ihmiset osallistuu kuorossa sen minijän haukkumiseen.
Suoraan sanottuna ihan pimeetä !!!
Alkuperäiselle: Etkö tosiaan aikuisena ihmisenä pysty itse kysymään minijältä, että mikä on ???? Saattaisi puhdistaa ilmaa. Katsos kun voi olla että olet itse loukannut sitä minijää pahastikin. Et vain ole sitä itse esim. hoksannut. Siksi ihmisillä on puhumisentaito. Että väärinkäsitykset yms. voidaan sopia.
Ja ihan ajatuksen herättämiseksi kysyisinkin kaikilta minijää kuorossa haukkuneilta: Oletteko itse aloittaneet jonkun sukulaisen/tutun tms. huonon kohtelun ihan vaan huvin vuoksi ??? Tai vaikka vaan "lapsellisuuttanne" kuten täällä niin usein on asia tulkittu.
Musta vähän huono teoria.
minijä ?
enkä ole lukenut alkuperäisen kirjoituksessa sanaa ilkeä ...
Olemme kovin moderneja verrattuna wanhoihin "hyviin" isomummun aikoihin. Silloin oltiin niin tiukasti tapojen orjia. Nyt naurattaa ne säännöt.
Vai naurattaako?
Muutama kymmenen vuotta sitten oli vielä paljon perheitä, joissa vanhempia teititeltiin, juhliin pyydettiin kirjallisesti ja vastattiin kutsuun kirjeellä. Oli painettuja kutsukortteja: "Meillä on kunnia kutsua..." Ristiäisjuhla oli kaavan mukaan, papit, kirkot, tarjoilut, asut.
Käytöksestä pidettiin tarkasti huolta, piti tervehtiä oikeassa järjestyksessä ja esitellä oikeat ihmiset oikein.
Naurettavaa, eikö totta.
MUTTA, silloin tiedettiin, miten asiat hoidetaan. Oli aivan samantekevää, millaiset välit olivat anopilla ja miniöillä, arvojärjestyksesä kutsuttiin, tultiin ja käyttäydyttiin ihmisiksi. Ei olisi tullut kuuloonkaan jättää joku pois kutsuilta. Säännöt olivat tukipilari, joiden varassa kaikki toimivat ja selviytyivät tilanteista. Kahvit ja muu tarjottava käytiin hakemassa arvojärjestyksesä, pappi ja suvun vanhimmat etunenässä. Siinä ei ollut kyräilystä apua. Vanhempi käly meni ensin, kihlatut morsiot viimeisinä.
Nyt ei ole käytöstavoista tietoakaan. Luultavasti niistä alettiin luopua sota- ja pula-aikana, jolloin ei voitu pitää kiinni juhlista eikä pukeutumissäännöistä, kun ei ollut varaa mihinkään. 40-50-luvuilla esim. ei juuri suuria häitä järjestetty missään. Moni sen ajan pariskunta vihittiin hyvin vaatimattomin menoin kotiväen kesken, sota-aikana oli vihkipukuna sotisopa ja morsiamella lottapuku.
Niinpä jäi pois kaikki se ulkonainen. Nyt ei ole mitään tukea kenelläkään. Ei ole sääntökirjaa hyvistä tavoista, eikä ole enää vanhoja tätejä neuvomassa, miten missäkin tilaisuudessa pukeudutaan. Lapsien sallitaan riehua jopa alttarilla vihkitoimituksen kestäessä, ristiäisiin ei kutsuta lähiomaisia, rippijuhlissa porukka vetää kaljaa sireenimajassa, riidellään kaikesta ja haukutaan niin edessä kuin takana.
Mikään ei mene enää suunnitellusti. Aina joku pahastuu.
Kyllä tapakasvatus on unohtunut jo monessa polvessa, ja siitä nyt on sitten seurauksena monet tämänkin palstan ikävät tapaukset.
Vaikka ihmiset ovat aina olleet yhtä pahansuopia ja loukkaavia, niin hyviin tapoihin ei ole kuulunut huomata törkeilyjä eikä vastata niihin, vaikka olisi kuinka raivostunut tahansa.
Hyväkäytöksinen ihminen ei näyttänyt tunteitaan julkisesti.
Kirjoittaja väittää aluksi, että hyvien tapojen noudattaminen "wanhoina hyvinä isomummun aikoina" oli naurettavaa.
Miksi se oli naurettavaa?
Kirjoituksen loppuosan hän päivittelee nykyaikaa ja hyvien käytöstapojen puutetta.
Ovatko nykyiset tavat naurettavia?
vaan itkettäviä ! vanhempien ihmisten kunnioitus puuttuu nuorilta kokonaan
Kunnioitusta nyt tuskin kukaan edes vaatii, kohtelisivat isovanhempia edes kuin ihmistä.
Nuoret naiset ovat niin häiriintyneitä, että kuvittelevat itsensä kuninkaalliseksi synnytyksen jälkeen. He vaativat miehensä, kaikkien sukulaistensa ja koko yhteiskunnan muuttuvan heidän palvelijoikseen.
Omat vanhemmat tietysti yrittävät viimeiseen saakka hyysätä ja hoivata, kunnes sitten sossut tai opettajat koulussa viimeistään puuttuvat lapsen jo täysin häiriintyneeseen käytökseen.
Huostaanottoja vaan lisää ja lapsen huoltajuus omille isovanhemmille, eikä vieraille rahanahneille sijaisäideille.
Olen 28v yhden poika lapsen (1,2v ja sisar pojalle syntyy kohtapuoliin)äiti.
Kauhulla katson nykyajan nuorisoa, vähän tuntuu hassulta kirjoittaa näin kun en itsekään vielä kovin vanha ole. Sen sijaan elämää nähnyt hyvin paljon. Yh-isän kasvattamana jouduin pienestä pitäen hyvinkin omatoimisesti hoitamaan kaikki asiat, isä oli aina töissä. Koskaan en selkääni saanut, mutta isän auktoriteetti kyllä puhui meidän perheessä, jos hän huomasi jonkin oloista epäkunnioitusta häntä tai muita vanhempia kohtaan niin kyllä siihen puututtiin, niin että varmasti meni jakeluun minulle miten käyttäydytään!
Kaikki lähtee käsittääkseni vanhemmista! Vaikka isänikin hyvin urakeskeinen oli niin silti oli aikaa opettaa kauniit käytöstavat ym.
Tuntuu vaan että kun lapset kasvaa nuorisoksi niin ei tahdota puuttua nuoren elämään, mikäköhän siinäkin on sitten ideana, tiedä häntä!?
Sitten nuorista tulee maailman napoja jotka tekevät JUURI niin kun itse haluavat eivätkä kunnioita KETÄÄN!
Nuorta pitää ohjata elämässä, eihän hän nyt millään voi osata toimia oikein ilman minkäänlaista ohjausta. Tokihan jotkut asiat on opittava kantapään kautta, mutta kyllä tuollaiset käytännön asiat kuten kunnioitus toisia kohtaan yms, on opetettava lapsille, tai näyttää omalla esimerkillään!
Onkohan sitten vika siellä perheessä!? Vanhemmat laukovat toisilleen urapaineissaan ja kiireissään mitä sattuu, kunnioituksen häivästä ei ole tietoakaan! Lapset oppivat näin tahtomattaankin huonot tavat, koska eiväthän he OSAA pitää sitä asiaa välttämättä vääränä -"kyllähän isä ja äitikin toimivat noin niin miksi tehdä toisin"!
Vanhempien pitäisi ottaa enemmän vastuuta lapsistaan ja muistaa se että ei se vapaakasvatus tarkoita sitä että perheessä ei kuria saisi olla!
Lapsi raukkahan on ihan sekaisin kun ei tiedä miten päin olisi! Tulee vaikeuksia elämässä kun ei osata käyttäytyä!
Monet muut kulttuurit ovat paljon sukukeskeisempiä! En nyt tarkoita että pitäisi kommuunissa asua koko suku, mutta siellä se sukuside on vahva. Siellä mennään perinteitä kunnioittaen ja jokainen auttaa toinen toistaan. Näin on helpompaa kasvattaa omanarvonsa tuntevia ja kunnioituksen omaavia nuoria ihmisiä. Se informaatio kun tulee koko suvulta niin sitä nyt on vaikea olla noteeraamatta!!
Täällä Suomessa kaikki vastuu on vanhemmilla, eikä vanhemmat välttämättä edes tahdo apua, vaikka eivät omilla avuilla pärjäisikään. Ollaan niin ylpeitä ja hävetään pyytää apua.
Mielestäni sellainen SUURI voimavara kun mummi ja ukki ovat kaikkein paras apu lapsen kasvatuksessa! Heillä on se ehkä ns. oikeampi malli, ainakin hyvien tapojen ja kunnioituksen suhteen.
Ne mummit ja ukit jotka jaksavat ja ovat kiinnostuneita lapsenlapsensa elämästä niin ei heiltä saa riistää mummina ja ukkina oloa!! Toisaalta ei myöskään saa vaatia heiltä mitään. He ovat "taakkansa" kantaneet jo, ja on aika levätä ja seurata aikaansaannoksien elämää:)
Kaikki jotka kieltävät mummilta ja ukilta oikeutensa lapsenlapsiin, menkää itseenne...miettikää mitä te oikein teette! Jos teillä on ongelmia heidän kanssaan niin selvittäkää ne tai jättäkää selvittämättä, mutta ei LASTA voi käyttää aseena isovanhempia kohtaan!!! Lapsi on täysin syytön kaikkiin teidän riitoihinne!
Todella surullista lukea näitä juttuja mm. Miniä vastaan Anoppi ja lapset siinä viattomana kaiken keskellä!!
Kaikella kunnioituksella teitä isovanhempia kohtaan!
Miniä 28v
Hyvä puheenvuoro ja kirjoitus nuorelta ihmiseltä.
Hyvää jatkoa Sinulle.
vaan, että miksi?
Eikö sinulla ole aavistustakaan, miksi et saa tavata lapsenlastasi? Rehellisesti kun ajattelet...
miniän piikkiin pistää. Jos et saa tavata lapsenlastasi, on siihen olemassa syy, jonka poikasikin hyväksyy. Tuo, että miniä hylkäisi poikasi, jos hän tuo lapsen sinua tapaamaan, on kyllä tekosyy. Poikasi on vaimonsa kanssa samaa mieltä, ei ehkä vain halua/kehtaa sitä sinulle sanoa. Taidat olla marttyyriäiti...
lisätä ,että poika on samaa mieltä. Älkää enää syyttäkö miniöitä, jos ette saa tavata lapsenlapsianne. Jos näin on, on poikanne AIVAN varmasti vaimonsa kanssa samaa mieltä. Kysy itseltäsi, mikä on vialla sinun ja poikasi välisessä suhteessa.
minun ja poikani välit ovat kunnossa, täysin.
Tämä miniä vaan haluaa kontrolloida hänen elämäänsä, kuten sanoin olen kasvattanut liian kiltin ja rauhaarakastavan pojan mieheksi.
Lapsenlastani näen joskus kun miniä on omilla teillään :)
olet nössön miehen kasvattanut, oikean tossukan. voivoi.
viestissä. Mielestäni maailmassa pärjää pidemmälle ja paremmin kiltteydellä ja hyvyydellä, mutta saatan olla väärässäkin. Ainakin oma mielenrauha säilyy ja omatunto puhtaana. Mutta todistettava tosiasia on että miniä on väärässä, paha ja omahyväinen ja ilkeä
omaan napaansa tuijottaja joka perheestään, miehestään ja lapsestaan viis veisaa, siis tässä meidän tapauksessa, ettei taas joku yleistä :)
on vielä kaiketi huora, kun omilla teillään ravaa.
Jos kerran saat kuitenkin tavata poikaasi ja lasta? Vaikkapa vaan silloin kun miniä on pois, mikä siis tökkii?
alkuperäisen kirjoituksen niin ainakin mä saan sellaisen kuvan että ei saa tavata lapsenlastaan siinä määrin missä ehkä tahtoisi.
Onko se sinun mielestäsi oikein että mummi saa tavata AINOASTAAN silloin lastaan kun miniä on "omilla teillään" ?
mummi haluaa tavata vain lasta, niin en ymmärrä mikä mättää. Eikö se ole parempi kuin ei mitään? Ja mun mielestä on todella omituista, että aikuiset ihmiset eivät puhu asioista keskenään, sillä jokin syyhän tuohon on ettei miniä halua tavata anoppiaan eikä anna tavata lapsenkaan. Ja turha vetää sitä poikaa /miestä kuvaan, selvittäköön naiset keskenään asiat. Outoa hommaa, myös mummilta.
ihan totta, tyhjää parempihan se tietenkin on että saa tapailla edes sillon tällöin.
täydellinen ja miniä on paha nainen. Kasva aikuiseksi!
Soittaisit/menisit käymään/ tekstaisit miniällesi, että haluat tavata vain hänet? Et poikaa etkä lasta, vain miniän. Pyydät kahville tai muuta, kerrot, että haluat hänetkin elämääsi (haluatko?), onhan hän sinun tärkeimmän ihmisen elämänkumppani. Kertoisit omista ajatuksistasi, ehkä hänkin avautuu. Mielestäni omalla käytökselläsi kaivat vain syvempää kuoppaa itsellesi ja poikasi perheelle, siis sillä, että tapaat poikaasi ja lasta vain silloin, kun miniä on pois. Mutta mikäli et ole valmis tekemään asian eteen mitään, on sinun vain varmaan tyydyttävä osaasi. Mutta minä en lähtisi puhumaan asiasta pojalle, hän joutuu vain todella ikävään välikäteen.
niin mielestäni miniä käyttää lasta lyömäaseenaan ja se on väärin jo lasta kohtaan. Lapsi ei ole syyllinen mihinkään aikuisten ristiriitoihin.
asia ei ole noin yksioikoinen, koska ap ei osaa sanoa miksi miniä noin käyttäytyy. Hänellä varmaan on omat syynsä miksi ei halua lapsensa tapaavan mummoa. Mutta sitäpä emme tiedä, ja tuskinpa lapsi kärsii. Varmaan äiti suojelee lastaan joltakin.
Onkohan asia lopultakin niin, että mummu haluaa sekaantua pojan perheen elämään niin, että miniä on väsynyt koko asiaan.Hän on mennyt naimisiin pojan kanssa, ei pojan äidin. Hänellä on perheensä ja sen arki.
Miettiköön mummut hetken aikaa 30 v. sitten, jolloin heillä oli anoppi, työ, pienet lapset ja kotihommat. Paljonko olitte itse tekemisissä omien vanhustenne kanssa? Millä mielellä? Olisiko joskus ollut mukavaa, jos anoppi olisi pysynyt kaukana? Oliko haikea tai pelottavaa antaa lapset mummun hoiviin kesälomalla?
Oliko appivanhempien tapaaminen pelkkää riemua?
Miettikää niitä aikoja.
että miniällä on asenne ongelma ja käyttää lasta aseena mummia vastaan!
aikaa kun lapseni olevat pieniä !
Hoidin lapset, työni ja vanhempani, joskus mieli vähän surkeana ja turhautuneenakin, mutta koskaan en sitä vanhemmille näyttänyt.
He asuivat n kilometrin päässä, eivätkä olleet liikuntakykyisiä silloin, eli minä ainoana tyttärenä hoidin päivittäiset asiat. Toki hoidin lapseni ja työni myös, edelleen olen samassa kokopäivätyössä joten ei se huonosti mennyt. Lapsistakin on tullut
ihan kunnon kansalaisia eli sekin homma putkessa.
Äitini elää edelleen, nyt jo vanhainkodissa, käyn häntä katsomassa pari kertaa viikossa.
Anoppia minulla ei ollut koska oli jo kuollut silloin.
Ei ehtinyt omia murheitaan muistaa silloin, nyt sitten tietty toivoisi näkevänsä ja saavansa joskus hoitaakin lapsenlapsia, mutta eipä käy, miniä ei suvaitse ... syytä ei ole muuta kuin se miniän mieli josta ei selvää saa
poikasi kasvattanut? Miksei hän pidä yhteyttä?
ihan tossun alla, miniä uhkaa lähteä , lapsen kanssa
jos tuo minulle edes näytille
eli yhtä kiltti kuin minäkin, joko kasvatuksen tai geenien syytä ...
anoppi tosi mukava ihminen. Hän hoiti poikaani, kun olin työssä ja avioeron jälkeen myös iltaisin, jos halusin mennä ulos tuulettumaan.
Anopista oli mulle paljon apua ja olimme kuin kaverit.
Juttelimme kaiken maailman asiat. Myös appiukon kanssa olimme hyvät ystävät vielä eronkin jälkeen. Yhteyksiä pidimme ja ystävyys säilyi, aivan heidän kuolemaansa asti. Mahtavia ihmisiä.
Toinen anoppi asuikin niin kaukana, että hänestä ei todella edes käytännön syistä voinut olla mitään "harmia".
Luonteeltaan kuitenkin oli sen verran tempperamenttinen, että sanomistakin olis saattanut tulla, jos liikaa oltais oltu tekemisissä. Kerran oli meillä kyläilemässä pari kuukautta ja silloin kerran yritti mulle huomautella, niin tein saman tien selväksi, että mun koti ja mun systeemit. Sen jälkeen ei mulle mistään koskaan huomautellut ja olimme myös hänen kanssaan hyviä ystäviä. Ymmärsimme toisiamme.
Nyt olen sitten itse anoppi ja olen yrittänyt täyttää noiden kahden tuntemani anopin "saappaita", eli olla miniälle väh. yhtä hyvä anoppi kuin mitä minulla oli.
Hyvissä väleissä olen miniäni kanssa ollut.
Koskaan ei ole minua estetty lapsia tapaamasta ja apuni on aina kelvannut.
Pitkään aikaan tosin ei ole minua "vaivattu", mutta tarjoutunut olen, lapsenvahdiksi aina tarvittaessa. Nyt onkin mumi hyvin iloinen, kun molemmat lapsenlapset halusivat mumille pitkästä aikaa yökylään. Asuvat niin lähellä, että useimmiten lapset ovat menneet yöksi kotiin, vaikka olisivat illan viettäneetkin meillä.
Siellä ne pienet kullanmurut nyt nukkuvat tyytyväisinä. Joivat kaakaot ja söivät leipomaani lämmintä leipää, käytiin pesulla ja sitten uni maistui, parin tarinan lukemisen jälkeen.
Aivan ihanaa katsella niitä onnellisia ja tyytyväisiä lapsia.
Jos isovanhemmat eivät ole trendikkäitä ja edustuskelpoisia ei heitä viitsi kukaan katsella ja antaa lastansakin siihen epätrendikkyyteen opia.
Vedetään siis rautalangasta. Siis trendikäs isovanhempi on tällainen:
Isovanhempi antaa rahaa, vie koko perheen ulkomaanmatkoille, missä hoitaa lapsia vielä sen lisäksi, että on ne matkat maksanut. Jos ei lastenhoitajaksi lähde, niin mitä ihmettä sitä matkaakaan menee ostaan lahjaksi, siis tyhmää.
Hän antaa asunnon pikkuperheen käytettäväksi. Vähintään kaksio pitää olla, siis maksettu osake, eikä mitään vuokrasuhdetta, vaan antaa mieluiten oikean omakotitalon jälkeläistensä käyttöön.
Ostaa auton siis AUTON, ei mitään ruostekasaa, vaan aivan uuden autoliikkeestä, eikä siis mitään vanhaa romua mistään lehtipalstalta.
Kaikki alkaa trendikkään isovanhemman osalta siten, että kustantaa HÄÄT. Vähintään 100 vierasta pitää kunnon häissä olla, ilotulitukset ja kaikki mitä netissä hääfoorumeissa kerrotaan. Menköön anoppi sieltä lukemaan jos ei itse ymmärrä mitään jos haluaa olla trendikäs.
Kun on nämä trendikkyyden osa-alueet täyttänyt, voi olla että saa lapsenlapseensa luoda rakastavan suhteen. Muuten anopilla ei ole mitään asiaa meidän hikiseen kämppään mitään kattiloita tuomaan ja ohjeitaan jakamaan. Vain jos hän on edustuskelpoinen siis trendikäs, silloin hän saa olla meidän vauvan mummi.
Tossa vähän alustavaa listaa kun piti ihan ite alkaa oikein rautalangasta mänteille vanhoille homekorville taas vääntämään.
provoilemaan?
Ei kukaan ole oikeasti tuota mieltä:D:D
*nauraa kippurassa*
Ja lahjoja ei tartte tuoda siis mitään, jos ei ymmärrä kysyä lahjalistaa. Trendikäs mummi pyytää tupaantuliaislistan, syntymäpäivälistan, häälahjalistan... Siis rautalangasta taas, itse tehdyt ja muut kattilat ja kurahaalarit saatte unohtaa. Siis lahja pitää olla se mikä on toivottu, mieluiten tietysti rahana. Sit saa alkaa luomaan suhdetta kun ymmärtää edes ton verran. Siis mamma menee kysymään mitä pikkuperhe haluaa tai lähettää mieluiten pelkkää rahaa. Ja raha siis perheen äidille ei isälle. Ädit ovat nykytietämyksen mukaan ne jotka tietävät trendikkyyden ja siksi osaavat hoitaa talouspuolen.
Ihan turha tulla norkoilemaan vauvaa syliinsä ilman kunnon tuliaisia, tyhmien hikisten pullien ja villasukkien kanssa. Hah hah haa. Haloo nyt eletään 2000 lukua.
Tämä kuultaa läpi monista kirjoituksista.
Nääs, on anoppien turha tulla mankumaan lasta syliinsä, jollei ole ansainnut kunnioitusta.
Se taas ansaitaan vaatimattomuudella ja syrjään vetäytymisellä, vain varovasti rahatukkua ojentamalla. Sivistyneesti, esim.pankkitilille suoraan.
Viikonloput on toinen testi. Appivanhempien on oltava aina käytössä lapsenlikkana, yökylään ottajana, kunhan muistaa, että mummulassa pätee aivan samat säännöt kuin kotona.
Lapsi menee muuten ihan sekaisin, ja hänen rytmiin sovittamiseensa menee päiväkausia.
Tässäkin asiassa on tärkeintä miniän antamien ohjeiden kunnioitaminen.
Kunnioitusta ei pidä ilman muuta odottaa, se on ansaittava.
(Sääntö koskee vain vanhempaa sukupolvea)
Taas niitä isovanhempia, jotka odottavat, että lapsenlapset ovat HEITÄ varten. Arvaa vain tuntuuko kenestäkään puolisosta kivalta, jos toinen puoliso lähtee aina lapsen kanssa jonnekin ja hänet jätetään kotiin? Mielestäni miniäsi tekee oikein, perhe on hänen, lapsi on hänen. Jos ainoa, jota asia vaivaa, on sinä, niin ole vaiti ja kestä asia.
Jos asia vaivaa poikaasikin, niin hänen tulee ottaa asia puheeksi vaimonsa kanssa. Asia ei sen enempää sinulle edes kuulu.
äiti on äiti aikansa, isä on jo hieman epävarmempi tapaus, siksi kai ne isän vanhemmatkin joutuvat sivuun lapsen elämässä...
mutta lapsella on OIKEUS kaikkiin läheisiinsä, heihin kuuluvat erittäin läheisesti myös isovanhemmat, molemmilta puolilta !
hyvä äiti ajattelee lapsensa parasta ja sallii silloin kaikki lasta rakastavat ihmiset hänen elämäänsä. Ei tietty joka päivä eikä edes joka viikko , mutta ei kiellä tapaamisia.
Omien lasteni ollessa pieniä meidän piti käydä appivanhempien luona lähes joka viikonloppu. Lopulta en enää jaksanut, sillä kotityöt kasautuivat aina viikolle ja olimme väsyneitä viikonlopusta. Mies kävi sitten yksin tai jonkun lapsista kanssa. Joskus vierailimme kaikki. Pyysin appivanhempia usein kyläilemään, mutta koskaan he eivät tulleet. Tunsin, että minun ja mieheni yhteistä kotia ei kukaan arvostanut.
Ei minua koskaan ole pyydetty kylään poikani perheeseen ainakaan miniän taholta. Ainut poikkeus oli ristiäiset vuosia sitten.
Jos poikani pyytää, siitä tulee kova riitely miniän kanssa sekä pojalla että itselläni.
Siispä menen sinne vain silloin, kun harvoin tarvitsevat lapsenvahtia. Useammin se lapsenvahti on kuitenkin joku vieras ihminen mieluummin kuin lapsen mummo.
Mummossa on se vika, että lapset tykkää hänestä kovin paljon ja äiti ei sitä salli.