Opetusministeriö on tehnyt yliopistojen kanssa sopimuksen, että jo vuonna 2005 50 prosenttia yliopistojen aloituspaikoista olisi varattu tuoreille ylioppilaille. Tarkoituksena on lyhentää ylioppilaskirjoitusten ja opiskelun aloittamisen väliin jäävää aikaa.
Näin sanottiin uutisissa tänään. Mitä mieltä olette, pitääkö uusia ylioppilaita suosia?
Näin sanottiin uutisissa tänään. Mitä mieltä olette, pitääkö uusia ylioppilaita suosia?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kyllä pitäisi, mutta samalla pudottaa yliopistojen sisäänottomääriä... Siis lukoinkin opiskelijamääriä alas vaan kun maasta loppuvat työntekijät. Kari Raivion aloite sisäänoton pienentämisestä 25 prossalla yhdistettynä Sailaksen raporttiin tekisi ihmeitä.
En ymmärrä mitä idea on näissä kiintiöissä? Parhaat pääsevät heikommat eivät, sitä varteen on pääsykoe? Mutta mitä varteen on nämä kiintiöt? Samoin kuin sukupuoli kiintiö, pitäisi olla joka ammatissa väh. 40% toista sukupuolta. Mutta jos ei löydy, niin pitäkö ottaa huonompi työntekijä, kiintiön takia, kun joku toinen olisi 10 kertaa parempi, mutta kun kiintiö on jo täynnä niin ei voi ottaa, niinkö?
Saataisiin monen vuoden haahuilu pois. Ihmiset aikaisemmin töihin ja eläkepommi vaimeammaksi.
Otetaan sisään huonoimat opiskelijat, joilta puuttuu motivaatio, ja jotka lopettavat koko hommat vuoden päästä?
Kysyisin opetusministeriltä, että mistäköhän tämmöinen yliopistoihin pääsymalli on otettu? Suomi näyttää kulkevan jälleen kerran omaa latua. Muualla Euroopassa yliopistoon pääsee jokainen edes yrittämään, siis ilman pääsykokeita. Olisi ollut kiva olla jo tämmöinen (uudet ylioppilaat)kiintiö kun minä valmistuin YO:ksi
Mielestäni tämmöinen uusi sisäänpääsy homma rikkoo muiden kuin jokaisen tuoreiden ylioppilaiden oikeusturvaa. Jos esim tämä uusi systeemi olisi nyt voimassa, niin mitenkä valmis esim B:n tai C:n kirjoittanut tuore ylioppilason olisi suorittamaan yliopisto/korkeakoulu opintoja?
Entä mitä niille tuhansille ja taas tuhansille ammattikorkeakoulun käyneille käy, kun tiedossa on, että amk:ta pidetään vain kakkosvaihtoehtona ennen pääsyä yliopistoon pääsyä.
Niin että vastauksia kehiin opetusministeri.
Minulta meinasi itku päästä kun kuulin kyseisestä uudistuksesta. Itse en päässyt yliopistoon heti lukion jälkeen, joten aloitin opinnot ammattikorkeakoulussa. Aloitetut opinnot on päättäjienkin mukaan hyvä viedä loppuun, joten jatkan siellä vielä valmistumiseeni asti. Mutta mitäs sitten? Jos haluaisin kouluttautua sille alalle, josta oikeasti haaveilen, en pääse, sillä paikat on varattu uusille ylioppilaille. Samalla ajetaan alas se vähäinenkin amk-tutkinnon arvostus. Mielestäni tällainen uudistus on ehdottoman väärin kaikkia vanhempia opiskelijoita kohtaan. Kiitos opetusministerille siitä, että olet pilaamassa elämäni. Olen ihan paniikissa, mitä pitäisi tehdä, että joskus pääsisin haluamaani ammattiin. :-(
Onko minkäänlaista porrastusta tulossa? Muuten alkaa olla kiire vanhoilla ylioppilailla päästä sisään ennen vuotta 2005, koska silloin se on entistäkin vaikeampaa, ja syrjäytyminen uhkaa. Erityisen huonossa asemassa ovat vuonna 2004 kirjoittavat, joilla on käytännössä ainoastaan yksi mahdollisuus sisäänpääsyyn.
Mikä vika on keskieurooppalaisessa systeemissä? Samanlainen Suomeen vaan ja surkeimmat ulos ekan vuoden jälkeen! Paremmin sitä motivaatiota tulee mitattua vuoden opinnoissa kuin pääsykokeilla, joissa testataan lähinnä istumalihasta. Maailma on sitäpaitsi täynnä try out -pestejä, tässä tapauksessa tarvittaisiin yksi lisää.
Uudistuksen tarkoitus on vähentää aikaa lukio- ja yliopisto-opintojen välissä. Kun parempiakaan keinoja ei ole keksitty niin miksei voi kokeilla tätä. Ainakin joillain aloilla (esim lääketiede) on uusille ylioppilaille annettu lisäpisteitä sopivasti niin että noin puolet on tosiaan uusia ylioppilaita ja ainakaan näistä pisteistä ei kukaan ole valittanut.
Keskieurooppalainen systeemi on kallis kun pitää opettaa valtavalle määrälle opiskelijoita asiat ja vielä julmempaa se on opiskelijalle jos hänet karsitaan yhden tai kahden vuoden jälkeen. Sitkeimmät tietysti käyvät ensimmäisen vuoden pariin otteeseen (vanhat kurssit pitää suorittaa uudestaan) mutta eikö se ole hukkaan heitettyä aikaa. Jos keskieurooppalainen systeemi kiinnostaa niin tervemenoa kokeilemaan keskiseen Eurooppaan.
Kyllä se voisi jopa toimiakin. MUTTA. Ongelmana on se, että ihmiset polttavat itsensä loppuun. Kyseinen malli kun tukee japanilaistyylistä parhaiden etsimistä ja tiukkaa rankkaamista. Tulokset pitkässä juoksussa huonoja. Lisäksi paalu ei riitä, eikä myöskään paikat yliopistoissa.
Kalliimpaa yhteiskunnalle lienee pitää potentiaalisia ammattilaisia ehdon tahdoin hanttihommissa muutaman vuoden?
Porrastuksella tarkoitan vaiheittaista siirtymistä ko. systeemiin.
Mikäli heti vuonna 2005 löydään tuommoiset kiintiöt, on se äärimmäisen epäoikeudenmukaista vuoden 2004 ylioppilaita kohtaan.
Vuonna 2004 he joutuvat taistelemaan opiskelijapaikoista kaikkien, myös vuosien 2001, 2002 ja 2003 ylioppilaiden kanssa, ja seuraavana vuonna mahdollisuudet päästä sisään pienenevät merkittävästi, kun vuoden 2005 yo:t painivatkin aivan omassa sarjassaan.
Keskieurooppalainen aloituspaikkamalli ei välttämättä toimisi korkean sosiaaliturvan maassamme.
Miettikääs sitäkin, kuinka opintotukimenot räjähtäis käsiin kun ensinnäkin suurin osa ylioppilaista lähtisi ensin yrittämään yliopistoon ja kun karsintaa tapahtuisi ensimmäisten vuosien aikana, niin nämä karsiutuneet ressukat joutuisivat aloittamaan tämän jälkeen amk:n puolella opiskelumotivaation laskettua nilkkoihin.
Opintotuen maksatus pitäisi kuitenkin jatkua edelleen ja voitettaisiinko tällä systeemillä ajallisesti oikeastaan yhtään mitään? No ainakin kaikki yliopistoon halunneet olisivat saaneet kokeilla pään ja istumalihasten kestävyyttä ja siirtyisivät sitten vähemmän älyllistä toimintaa vaativiin kouluihin parin vuoden viiveellä.
Yliopistojen ylioppilaskiintiöt ovat valmistumista nopeuttavan ajattelutavan kannalta hyvä puoli, mutta vähentää kullekin alalle tosissaan haluavien ylioppilaiden mahdollisuuksia opiskelupaikkaan, koska nytkin ne pariin-kolmeen kertaan pääsykokeissa käyneet ovat lopulta eniten oiskelupaikkoja saavia. Ainakin pääaineen vaihtajien määrä kasvaisi ja pahimmassa tapauksessa myös opintonsa kokonaan keskeyttäneiden.
Mina olin ylioppilaskirjoitusten jalkeen hakemassa aivan toisaalle minne sitten oikeasti lopulta halusin. 18-vuotiaan on useissa tapauksissa viela hankala hahmottaa mita elamaltaan haluaa.
Itse pidin omasta halustani valivuoden ja se oli tahanastisen elamani paras paatos. Tulevaisuudessa tuokaan ei sitten taida olla enaa mahdollista, koska opiskelemaan on vuoden paasta paljon hankalampi paasta.
Itse en kannata kiintiöitä, parhaat pääsee ja sillä sipuli. Moni lukionsa päättänyt ei vielä edes tiedä, että miksi haluaisi opiskella, joten, mielestäni ei ole kannattavaa ottaa koulun penkille niitä, jotka todennäköisesti vaihtaisvat vielä alaa... Saati sitten tuoren ylioppilaan "kypsyys"... Kuinka moni ylioppilas hakiessaan tietää, esim. mitä on olla opettaja, lääkäri, psykologi, sosiaalityöntekijä yms.? Nämä ovat ammatteja, joita kannattaa miettiä tarkkaan, jos alalle aikoo lähteä... Vastuu!
Tiettyjen alojen sisäänpääsymääriä pitäisi ehdottomasti vähentää, sillä tämä Suomi on kohta täynnä insinöörejä ja kauppatieteilijöitä!
Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Taustalla on TT:n ynnä muiden "lobbariorganisaatioiden" paniikki turvata omille vuorineuvoksilleen eläkkeet. Yliopistot jotka tällaista kannattavat ovat myös varmasti jollakin tavalla sidoksissa ko. "lobbareihin", sitä se ulkoinen rahoitus tuo tullessaan: yritysmaailmaa (joskin ikään kuin nyt välillisesti opetushallituksen kautta) ohjaa yliopistojen toimintaa.
Ikävä kyllä, n.s. sivistysyliopiston aika alkaa olla lopuillaan ja mm. kaiken tutkimuksen pitää TUOTTAA jotakin SOVELTAMISKELPOISTA, siksi juuri elämme insinöörien ja kauppatieteilijöiden Nokia Suomessa.
Kiintiöt pakottaisivat nuorta miettimään tulevaisuuttaan jo yläasteella ja lukiossa sen sijaan että miettiminen alkaisi vasta lukion jälkeen. Toisaalta kaikki eivät tiedä vielä kolmikymppisenäkään miksi haluavat isona.
Yksi välivuosi saattaa olla paikallaan lukion jälkeen mutta tällä hetkellä niitä on keskimäärin kolme ja tästä eivät päättäjät pidä. Mielestäni yliopiston sisällä on mukavampi etsiskellä omaa alaa ja tarvittaessa vaihtaa toisaalle ensimmäisen vuoden jälkeen. Harva pääsee välivuotensa aikana edes tarkemmin tutustumaan eri aloihin (poikkeuksena opetusala tms) joten ei päätöksenteolle paljoa uusia perusteita tule. Kannattaisi enemmän panostaa opintojenohjaukseen lukion aikana esim vierailukäyntien muodossa. Tämän hetken ongelma taitaa olla isossa joukossa ylioppilaita jotka haluavat tietylle alalle mutta kyvyt eivät riitä pääsykokeissa vaikka yrittäisi monta vuotta peräkkäin. Pitäisikö pääsykokeissa olla jonkinlainen rajoitus osallistumiskerroissa niin kuin ylioppilaskirjoituksissa jotta liian monelta välivuodelta vältyttäisiin?
Minun mielestä ei ole hyvä idea että on kiintiö uusille ylioppilaille. Kiintiö voisi koskea myös vuosi tai kaksi vuotta sitten kirjoittaneet. Itse hain kirjoitusten jälkeen laitokseen jonne jälkeenpäin en halunnut mennä. Onneksi menin armeijaan ja hain toiselle laitokselle sen jälkeen. Välivuosi pisti minut miettimään mitä halusin tehdä ja olen tyytyväinen nykyiseen valintaani.
Mitä jos olisi kiintiöity opiskelupaikat niin että uusille ylioppilaille 40%, vuotta aikaisemmin kirjoitaneille 30%, 2 vuotta aikaisemmin kirjoittaneille 20% ja 3 tai useampia vuosia aikaisemmin kirjoittaneille loput 20%. Silloin opiskelupaikoista olisi 80% jaettu kahden vuoden kuluessa kirjoituksista ja keskiarvoksi tulisi noin yksi vuosi riippuen tietysti kuinka monta "ikiopiskelijaa" tai amk-linjan tai vastaavan käynyttä hakisi viimeisessä kiintiössä. Tämä olisi huomattavan edullista verrattuna nykyiseen keskimääräiseen kolmeen vuoteen. En usko että opiskelijamateriaali huononisi tällaisessa valinnassa ollenkaan.
olla joku kiintiö?
Pääsykoe kaikille, ja parhaat sisään.
Jos on tyhmä eikä pärjää kokeessa, niin miksi pitäisi viedä paikan fiksummalta, vaikka olisi XXX vuoden opiskelija?
No ei kai sillä väliä ole jos pieni määrä opiskelee useita tutkintoja tai aloittaa opinnot myöhässä. Poliitikot ne vaan ovat enemmän huolissaan opintojen alkamisen ja loppumisen viivästymisestä kun ei ole muka tarpeeksi veronmaksajia.
Jos on täysin varma alastaan ja haluaa sisään jonnekin niin miksei sitä yrittäisi muutaman kerran kun myöhemmin elämässä saattaisi muuten kaduttaa. Toisaalta voi kysyä onko järkeä yrittää viittä vuotta peräkkäin saman alan pääsykokeissa ilman sisäänpääsyä jos tulos näyttää koko ajan toivottomalta. Yrittäminen on tietysti osoitus motivaatiosta mutta hakija voisi miettiä olisiko jotain muuta opiskeluvaihtoehtoa tarjolla.
Jos ennen sisäänpääsyä tekee jotain järkevää kuten opiskelee muuta alaa mahdollisesti tutkintoon asti, tekee töitä tai perustaa perheen niin eihän se aika ole silloin hukkaan heitettyä. Jos taas lukee pelkästään pääsykokeisiin puoli vuotta viitenä vuotena peräkkäin niin jossain on jotain vikaa. Ala ei ole tarpeeksi kiinnostava, asiat ovat liian vieraita tai vaikeita tai jotain muuta vikaa.
Joillain aloilla on luonnollisesti rajoituksia taloudellisista yms syistä. Hävittäjälentäjiksi ei kannata yli kolmikymppisiä kouluttaa.
Kyllä tuollaiset kiintiöt on ihan väärin vanhoja ylioppilaita kohtaan. Ihminen voi kasvaa ihmisenä tosi paljon välivuoden aikana ja sitten lähteä opiskelemaan juuri oikeaa ala. Kyllä pääsykokeet on nykyään niin hyviä, että alalle todella haluavat ja motivoituneet pääsevät sisälle toisella tai kolmannella kerralla. Eikä välivuodet mene mielestäni hukkaan, koska on elämä muutakin kuin opiskelua ja töitä ehtii tehdä kaikki vielä riittävästi valmistuttuaan.
Samaan kategoriaan kuin tämä pääsykoeuudistus kuuluu mielestäni vuoden 2000 alusta voimaan tullut yhden korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan säännös.
Olen pääsemässä kahteen paikkaan. En tiedä, kumpaa työtä haluan tehdä jatkossa. Haluaisin kokeilla molempia, mutta se on mahdotonta. Jos olisin saanut paikat vastan peräkkäisinä vuosina, saisin pitää molemmat. Nyt on pakko valita.
Parin vuoden päästä joudun ehkä pyrkimään taas uudestaan, mikäli tämä valintani osoittautuukin huonoksi...mitä ideaa tässä lopulta on? Kuka voi tietää, ilman mitään kokemusta opinnoista, minne oikeasti haluaa?
Minusta tätä yhden paikan säännöstä pitäisi kompensoida helpottamalla pääaineen/tdk:n/korkeakoulun vaihtamista ilman erillistä pääsykoetta.
Vertaa työmahdollisuuksia ja sitä millaista työtä tekisit valmistuttuasi ja siitä vaikka kymmenen vuoden päästä. Ei kannata ajatella pelkästään opiskelua sillä se kestää joka tapauksessa lyhyemmän ajan kuin työura.
Mieti mitkä asiat ovat tärkeitä: palkka, työ ihmisten parissa/yksin, luova työ, tutkimustyö jne. Jos edelleen on vaikea päättää niin mene sinne minne oli vaikeampi päästä niin jatkossa on helpompi yrittää toiselle alalle.