Olen muutamia kertoja parin kesän aikana joutunut merivartijoiden ja poliisien pysäyttämäksi. Ensimmäiseksi pistää silmiin viranomaisten erittäin tyly käyttäytyminen meitä "jenkkiveneilijöitä" kohtaan. Isoja touveja heitellään raskailla lenkeillä varustettuna ja kysellään, että löytyykö mitään kohtaan, mihin saisi köyden (lue: kettinki) kiinni.
Sitten tyrkätään alcometerin pilli suuhun, mutta kun olen selvinpäin – aina – ei viisari värähdäkään. Siinä vaiheessa alkaakin sitten otsasuonet pullistelemaan polliiseilla, kun ei saatukaan huligaania kiinni. Ajan myöskin nopeusrajoitusten mukaisesti, joten mitäs sitten keksisi. Varusteet! "Löytyyköhän niitä ja missä kunnossa?". Mutta voi voi, taas vesiperä, kunnossa ovat! Lisäksi kun veneestä ei löydykään stereoita huudattavaa jätkälaumaa kaljakorin kera, vaan minä, vaimo ja tytär, niin johan on polliisilla ihmeteltävää. Että kaikki jenkki-
veneilijät eivät kaahailekaan kännissä ympäri merta!
Polliisien olisi kyllä hyvä löysätä vähän lakkiensa leukahihnaa ja varmistaa, että kokardien piikki ei ole mennyt otsaan piippalakin läpi!
Mereltä löytyy veneilijöitä ja veneitä joka lähtöön, suotakoon se heille, kunhan noudattavat sääntöjä. Polliisien olisi myös hyvä muistaa, että he ovat palvelemassa ja valvomassa meitä veneilijöitä ja varmistamassa meidän turvallisuutta, eivätkä vain yksinomaan hankkimassa sakottamalla rahaa valtion pohjattomaan kassaan. Usein vain on niin, että kun mitään epäkohtia ei löydy, rupeaa käytös muuttumaan todella tylyksi. Joukossa on ollut myös asiallisia (tosin harvoin) polliiseja, loput taitavat olla töihinsä turhautuneita pilkunviilaajia.
Toivon rennompaa otetta ja tilannetajua venepolliiseille!
Sitten tyrkätään alcometerin pilli suuhun, mutta kun olen selvinpäin – aina – ei viisari värähdäkään. Siinä vaiheessa alkaakin sitten otsasuonet pullistelemaan polliiseilla, kun ei saatukaan huligaania kiinni. Ajan myöskin nopeusrajoitusten mukaisesti, joten mitäs sitten keksisi. Varusteet! "Löytyyköhän niitä ja missä kunnossa?". Mutta voi voi, taas vesiperä, kunnossa ovat! Lisäksi kun veneestä ei löydykään stereoita huudattavaa jätkälaumaa kaljakorin kera, vaan minä, vaimo ja tytär, niin johan on polliisilla ihmeteltävää. Että kaikki jenkki-
veneilijät eivät kaahailekaan kännissä ympäri merta!
Polliisien olisi kyllä hyvä löysätä vähän lakkiensa leukahihnaa ja varmistaa, että kokardien piikki ei ole mennyt otsaan piippalakin läpi!
Mereltä löytyy veneilijöitä ja veneitä joka lähtöön, suotakoon se heille, kunhan noudattavat sääntöjä. Polliisien olisi myös hyvä muistaa, että he ovat palvelemassa ja valvomassa meitä veneilijöitä ja varmistamassa meidän turvallisuutta, eivätkä vain yksinomaan hankkimassa sakottamalla rahaa valtion pohjattomaan kassaan. Usein vain on niin, että kun mitään epäkohtia ei löydy, rupeaa käytös muuttumaan todella tylyksi. Joukossa on ollut myös asiallisia (tosin harvoin) polliiseja, loput taitavat olla töihinsä turhautuneita pilkunviilaajia.
Toivon rennompaa otetta ja tilannetajua venepolliiseille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinulla taitaa olla pahemman luokan asenne vamma työtään tekeviä ja erittäin asiallisia Vene-Poliiseja sekä Merivartiojita kohtaan.
Olen yli neljävuosikymmentä veneillyt Helsingin ympäristän vesialueilla ja lukemattomia kertoja Heidän ratsioissan ollut ja nähnyt Heidät sivullisena myös auttamis,ensiapu,hinaus yms. tehtävissään, Heidän niin käytös kuin toiminta tavatkin on olleet AINA erittäin asiallisia,leppoisia ja esimerkkilisiä kaikilta osiltaan.
Terveisin myöskin jenkkiveneellä liikkuva veneilijä.
Niin vene-poliisi kuin merivartijatkin ovat todellisia ammattimiehiä ja eivät takuulla käyttäydy kertomallasi tavalla, ellet sinä itse ala möykkäämmään asiattomuuksia jo heti kättelyssä.
terv. Kokenut jenkkivene mies.
Valitettavasti kuvailemani tilanteet ovat täysin totta ja kuten totesin joukossa on ollut toki myös muutama leppoisakin venepoliisi. Kohdalleni on vain valitettavasti osunut näitä "virkaintoisempia" polliiseja.
Käyttäydyn aivan asiallisesti noissa tilanteissa, esittelen kalustoni mieluusti, en huuda, enkä öykkäröi, mutta en myöskään rupea olemaan suu messingillä, jos huomaan, että vastapuolikaan ei sitä ole!
Veneilykokemusta minulla on yli parikymmentä vuotta, joista viimeiset 5 vuotta on ollut jenkkivene alla. Kuvailemani kohtaamiset ovat tapahtuneet juuri tämän veneenvaihdon jälkeen.
Suomalaisilla viranomaisilla valitettavasti vain tuppaa toisinaan olemaan se asenne, että silloin vasta ollaan tyytyväisiä, kun saadaan "rikollinen kiinni" eikä tiedetä miten pitäisi suhtautua silloin, kun näin ei käy.