...tai en sanoisi kyvytön, mutta ainakin ihan pirun ujo :/...olen ollut toisella paikkakunnalla opiskelemassa jo VUODEN enkä olo tutustunut keneenkään...kuulostaa ennätykseltä...eikä se ole edes pahinta, olin koko ensimmäisen vuoden kämppiksen kanssa puhumatta mitään (tänä vuonna asun yksin)...
toisaalta syytä saattaa osittain olla siinä että kämppis oli dataaja joka alkoi ärsyttämään minua jo ekasta viikosta lähtien, istui koneella naputtelemassa joskus yhteenkin asti yöllä ja joskus kuunteli musiikkia niin kovalla että se kuului läpi kuulokkeista eikä hän kuullut kun koetin siitä mainita...en kehdannut alkaa huutamaan koska se olisi vain lisännyt jännitettä valmiiksi kurjaan ilmapiiriin...
koulussa taas luokka koostuu aikuisopiskelijoista ja muutamasta nuoresta...näillä nuorilla lamppaa kavereita toisilta linjoilta luokkaan ja osa tuntee toisensa jo entuudestaan....siihen väliin on vaikea mennä juttelemaan, varsinkin kun luontainen ujous estää tyystin moiset aikeet muutenkin.
on minulla muutama kaveri kotipaikkakunnalta joiden kanssa tulee pidettyä yhteyttä messengerin kautta päivittäin, mutta se ei ole sama...varsinkin kun jokainen heistä on saanut uusia kavereita ammattikoulusta.
saan kaiken tyhjän vapaa-ajan tungettua koneeseen ja televisioon...eipä täällä paikkakunnalla mitään mielenkiintoista ole muutenkaan joka houkuttelisi ovesta ulos...uimassa kävin ennen useasti mutta täällä uimahalli on kilometrien päässä ja en omista täällä edes polkupyörää.
koko sosiaalinen elämä tuntuu pysähtyneen ylä-asteen jälkeen....siellä oli kavereita...mutta monet lakkasivat pitämästä yhteyttä koulun jälkeen koska olin heille lähinnä koulukaveri ja koulun jälkeen heillä oli omat porukat joissa pyörivät. koulukaan ei maistu kun ei ole ketään kenen kanssa puhua...koko paikkakunta tuntuu vieläkin ihan vieraalta...ala kiinnostaa mutta opiskelusta on mennyt kaikki maku ja haluan lopettaa ja vain mennä kotipaikkakunnalle sähkölinjalle niinkuin muutkin...saisin myös olla kotona...tuntuu että oli virhe lähteä tänne...työn osalta tulevaisuus näyttää kavereitani valoisammalta mutta ei tätä yksinäisyyttä kestä :/...aion kuitenkin taistella loppuun saakka, tuli mitä tuli...toivon pääseväni työssäoppimis jaksolla kotipaikkakunnalle.
toisaalta syytä saattaa osittain olla siinä että kämppis oli dataaja joka alkoi ärsyttämään minua jo ekasta viikosta lähtien, istui koneella naputtelemassa joskus yhteenkin asti yöllä ja joskus kuunteli musiikkia niin kovalla että se kuului läpi kuulokkeista eikä hän kuullut kun koetin siitä mainita...en kehdannut alkaa huutamaan koska se olisi vain lisännyt jännitettä valmiiksi kurjaan ilmapiiriin...
koulussa taas luokka koostuu aikuisopiskelijoista ja muutamasta nuoresta...näillä nuorilla lamppaa kavereita toisilta linjoilta luokkaan ja osa tuntee toisensa jo entuudestaan....siihen väliin on vaikea mennä juttelemaan, varsinkin kun luontainen ujous estää tyystin moiset aikeet muutenkin.
on minulla muutama kaveri kotipaikkakunnalta joiden kanssa tulee pidettyä yhteyttä messengerin kautta päivittäin, mutta se ei ole sama...varsinkin kun jokainen heistä on saanut uusia kavereita ammattikoulusta.
saan kaiken tyhjän vapaa-ajan tungettua koneeseen ja televisioon...eipä täällä paikkakunnalla mitään mielenkiintoista ole muutenkaan joka houkuttelisi ovesta ulos...uimassa kävin ennen useasti mutta täällä uimahalli on kilometrien päässä ja en omista täällä edes polkupyörää.
koko sosiaalinen elämä tuntuu pysähtyneen ylä-asteen jälkeen....siellä oli kavereita...mutta monet lakkasivat pitämästä yhteyttä koulun jälkeen koska olin heille lähinnä koulukaveri ja koulun jälkeen heillä oli omat porukat joissa pyörivät. koulukaan ei maistu kun ei ole ketään kenen kanssa puhua...koko paikkakunta tuntuu vieläkin ihan vieraalta...ala kiinnostaa mutta opiskelusta on mennyt kaikki maku ja haluan lopettaa ja vain mennä kotipaikkakunnalle sähkölinjalle niinkuin muutkin...saisin myös olla kotona...tuntuu että oli virhe lähteä tänne...työn osalta tulevaisuus näyttää kavereitani valoisammalta mutta ei tätä yksinäisyyttä kestä :/...aion kuitenkin taistella loppuun saakka, tuli mitä tuli...toivon pääseväni työssäoppimis jaksolla kotipaikkakunnalle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ite ihan aut, alku on aina lupaavaa sos suht. mutta sitten menen lukkoon.
hanki kotiseudeltasi vaikka oppisopimus, kaikkea hyväää sulle
Pitikö sun sitten hakea opiskelemaan just sille pikkuruiselle paikkakunnalle, mikä ei tarjoa mitään tekemistä?
...vaan linjan. kotipaikkakunta on pieni pohjoinen kyläpahanen jossa kaduilla liikkuu mummoja joiden naamat nykii ja suusta tulee hävyttömyyksiä...
opiskelu paikkakunta on siis tornio....ei tämä niin pieni paikka ole mutta ei mitään itseäni kiinnostavaa...kirjastossa viihdyin kotipaikkakunnalla mutta täällä kirjasto on jotenkin aution oloinen eikä kovinkaan viihtyisä...lisäksi siellä on niin paljon porukkaa että sellaista rauhallista lukunurkkaa on vaikea löytää...urheilusta en pidä, paitsi jos se on hauskaa kuten uinti...täällä halliin on matkaa kuitenkin useampi kilsa eli sinne ei jaksa lähteä...edes elokuvateatteri ei ole kummoinen...vanha puinen rakennus jostain 1800 luvulta jossa varmaan on irtonaiset puu penkit...
tulin tänne nimenomaan linjan takia...mahdollisimman lähellä kotia että voi käydä siellä viikonloppuisin...jos kotipaikkakunnalla olisi ollut jotain kiinnostavaa niin olisin jäänyt sinne...vaikka tällä hetkellä tuntuu että mielummin vaikka paska hanttihomma linja kunhan saisi olla kotona...
Luulen että lyhyt sairasloma voisi tehdä sinulle hyvää, hae perheeltäsi tukea tai ammattiapua. Väitetystä sosiaalisesta kyvyttömyydestäsi huolimatta ilmaiset itseäsi hyvin tekstissä ja vaikutat fiksulta. Kuvailemasi tilanne kuulostaa rankalta, älä vaadi itseltäsi liikaa. Itse olin peruskouluikäisenä muutaman vuoden koulukiusattuna ja sen seurauksena lakkasin ottamasta kontaktia muihin. Koin tietoisesta eristäytymisestä huolimatta syvää yksinäisyyttä ja muutto toiselle paikkakunnalle opiskelemaan 16-vuotiaana pahensi tilannetta. Kuukausien kuluessa mieleinen opiskeluala ei enää tehnyt päivistä siedettäviä. Masennuin syvästi ja keskeytin koulun. Olin yli vuoden työ-ja opiskelukyvytön.