Teen pitkiä työpäiviä ja työ on varsinkin henkisesti raskasta. Lisätyövoimaa ei ole mahdollisuutta saada yrityksen heikon taloudellisen tilanteen vuoksi.
Samaan aikaan myös omat taloudelliset ongelmat rassaavat jatkuvasti.
Väsymys ja unen tarve on viimeisen vuoden ajan ollut entiseen verrattuna jotain ihan käsittämätöntä: nukun arkisin 8h, viikonloppuisin 12h parin tunnin päiväunet lisäksi kun ei muuten pysy hereillä.
Mitään en ehdi/jaksa harrastaa: arkisin menee kaikki aika töiden parissa ja viikonloppuisin nukkuessa väsymystä. Puoliso joutuu hoitamaan yksin kaikki kotityöt, itsellä ei voimat riitä.
Iloisuus on hävinnyt jo ajat sitten, tuntuu ettei elämässä koskaan tapahdu mitään kivaa, pelkkiä vastoinkäymisiä vain. Eivätkä ne vastoinkäymiset ole oman mielikuvituksen tuotetta, koska sen ovat myös huomanneet muut (vanhemmat/puoliso). Kaikki yksinkertaisesti epäonnistuu tai menee muuten pieleen, pystyinpä itse vaikuttamaan asioihin tai en.
Lääkärissä olen käynyt jo ja kokeissa todettiin arvot normaaleiksi. Lääkäri vain totesi että lepää ja koita piristyä.
Tilanne pahenee vain koko ajan. Tiedän, että pitäisi mennä toisen lääkärin juttusille, mutta kun tuon ensimmäisen suhtautuminen oli tuota tasoa, niin jotenkin niitä voimia ei ole riittänyt uuteen lääkärikäyntiin vaikka sieltä apua saattaisi löytyäkin.
Olisi mukava kuulla järkeviä ratkaisuja saman kokeneilta ja jotka ovat siitä selvinneet.
Samaan aikaan myös omat taloudelliset ongelmat rassaavat jatkuvasti.
Väsymys ja unen tarve on viimeisen vuoden ajan ollut entiseen verrattuna jotain ihan käsittämätöntä: nukun arkisin 8h, viikonloppuisin 12h parin tunnin päiväunet lisäksi kun ei muuten pysy hereillä.
Mitään en ehdi/jaksa harrastaa: arkisin menee kaikki aika töiden parissa ja viikonloppuisin nukkuessa väsymystä. Puoliso joutuu hoitamaan yksin kaikki kotityöt, itsellä ei voimat riitä.
Iloisuus on hävinnyt jo ajat sitten, tuntuu ettei elämässä koskaan tapahdu mitään kivaa, pelkkiä vastoinkäymisiä vain. Eivätkä ne vastoinkäymiset ole oman mielikuvituksen tuotetta, koska sen ovat myös huomanneet muut (vanhemmat/puoliso). Kaikki yksinkertaisesti epäonnistuu tai menee muuten pieleen, pystyinpä itse vaikuttamaan asioihin tai en.
Lääkärissä olen käynyt jo ja kokeissa todettiin arvot normaaleiksi. Lääkäri vain totesi että lepää ja koita piristyä.
Tilanne pahenee vain koko ajan. Tiedän, että pitäisi mennä toisen lääkärin juttusille, mutta kun tuon ensimmäisen suhtautuminen oli tuota tasoa, niin jotenkin niitä voimia ei ole riittänyt uuteen lääkärikäyntiin vaikka sieltä apua saattaisi löytyäkin.
Olisi mukava kuulla järkeviä ratkaisuja saman kokeneilta ja jotka ovat siitä selvinneet.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei,
On vaikea sanoa kirjoituksesi perusteella, onko
kyseessä stressi vai masennus. Mutta ainakin jotain valaistusta saat, kun käyt tekemässä ns. masennustestin. Sellaisen löydät esim. osoitteesta:
http://www.ahjos.net/masennus/beck.htm
Jos pisteesi kertovat masennuksesta, niin ei muuta kuin lääkärille aikaa varaamaan, siis uudestaan. Kaikki lääkärit eivät tunnista masennusta, varsinkaan, jos et ole kertonut sen tyyppisistä oireista vastaanotolla.
Jos kyseessä ei ole masennus, niin sinun kannattaa noudattaa lääkärin ohjetta eli levätä, nukkua kunnolla ja ulkoilla mahdollisimman paljon. Jos väsymys ei hellitä, niin sitten kannattaa jälleen palata lääkärin vastaanotolle ja etsiä ratkaisua sieltä.
Tsemppiä!
usein sanovat, että eivät muuten jaksaisi hoitaa raskaita velvoitteitaan, elleivät harrastaisi säännöllistä liikuntaa. Sama pätee tietty muihinkin ihmisiin.
Joten hoida ensin kehosi kuntoon, sillä sen jälkeen piristyy mielikin ihan itsestään. Nuku niin paljon, kun elimistö vaatii, ja syö hyvin, sen jälkeen aloita vaikka lenkkeily tai reippaat kävelylenkit tms. säännöllinen liikunta esim. 3-4 kertaa viikossa. Aloita ensin kevyesti ja vähitellen voit tehostaa liikuntaa, mutta tärkeää on, että hikoilet ja vähän hengästyt, sillä se nostaa kuntoa. Liikunta kannattaa ottaa osaksi elämää jatkossakin.
Annoin tuossa edellä ohjeita ap:lle masennustestin tekemiseen.
Itse olen harrastanut liikuntaa koko ikäni ja näin tein myös ennen sairastumistani. Myönnän, että kun pohjakunto oli erinomainen, niin kunnon kohottaminen tervehtymisen jälkeen kävi melko nopeasti.
Mutta liikuntaa kannattaa ilman muuta harrastaa. Se rentouttaa ja vie ajatuksia muualle. Kun itselläni oli erittäin kiireinen ja stressaava vaibe töissä, hakeuduin joogaan. Hain tietynlaista tasapainoa ja minun kohdallani se toimi erinomaisesti tiettyyn rajaan saakka.
Minulle pyöräily on paras laji. Pyöräilen muulloin kuin pakkasilla lähes päivittäin ja nautin siitä vapauden tunteesta, jonka pyöräily minulle usein hienoissa maisemissa tarjoaa.
Tiedän omasta kokemuksesta, väsymyksesi on alkavaa työuupumusta. Tässä vaiheessa pitäisi sun mennä ehdottomasti toisen lääkärin luo, ei ne kaikki ole ymmärtämättömiä.
Itselläni siis oli tuota viikonloppu nukkumista, sitten piti lomatkin käyttää nukkumiseen, olin väsynyt aina.
Lopulta en pystynyt nukkumaan kuin muutaman tunnin yössä, heräsin 2-3 aikaan, jännitti hirveästi, en ymmärtänyt miksi, mutta nukkumisesta ei enää tullut mitään. Työpäivät olivat yhtä tuskaa, oli seisoma työ, jalat särki mielettömästi, ja tietty aina väsytti muutenkin.
Ollenkaan en ymmärtänyt mistä oli kysymys.
v. 2000 tuli sitten pysähdys, jolloin en pystynyt enää mihinkään työhön.
Sairastuin vakavasti burn outiin ja masennukseen sen lisäksi.
Nyt 2007 olen työkyvyttömyys eläkkeellä, ollut jo nelisen vuotta. Nykyäänkin huonoina päivinä en pysty edes kotitöihin, jos väkisin yritän tulee kamala ahdistus ja sisäinen vapina.
Kerron tämän siksi, haluan varoittaa sinua ja muitakin asian kanssa painiskelevia, älkää päästäkö niin pitkälle kuin minä, koska siitä on sitten tosi vaikea toipua, tai mahdotonta ihan.
Siispä mene lääkäriin, valitse lääkäri joka kuuntelee ja ymmärtää, käsittääkseni niitä on enemmän kuin näitä välinpitämättömiä.
Todennäköisesti, jos saat apua ajoissa, työkykysi säilyy ja asiat alkavat taas olla mukavia.
Kokemuksestani tiedän, että itselläni kävi aivan samoin kuin kerroit. Lääkäri ei eika kerralla ottanut todesta. Pystyin juttelemaan työnantajani kanssa aiheesta ennenkuin lopulta tunsin työkykyni hoitaa tehtäviäni sietämättömäsi. Lopulta otin yhteyttä terveyskeskuksen psykologiin ja sain ajan häneltä. Hän totesi tunnin kuluttua tapaamisestani, etää voit kertoa työnantajallesi, että olet pitemmän aikaa sairaslomalla. Psykologi varasi ajan omalle lääkärille, joka kuukautta aihemmin totesi työkykyiseksi.
Olin sairaslomalla n. 5kk, jonka jälkeen olen ollut osapäiväsairaslomalla.