Ihmettelen mikä tämä hoitokokouksista noussut kohu oikein on.. En ole itse elänyt aikaa jolloin nämä tapahtuivat, mutta kuulemani ja lukemani perusteella olen muodostanut niistä jonnkinlaisen käsityksen..ja tullut siihen tulokseen että ylilyöntejä on valitettavasti voinut tapahtua "uskovaisuuden nimissä"?? Liiallinen kiinnostus muiden uskonelämään tuntuu minusta yleensäkin ihan vieraalta, ja olen ihmetellen vastaanottanut tietoa asioista joita herätysliikkeemme historiassa on kai tapahtunut. En oikein ymmärrä koko tapahtumia ja hoitokokouksia, tärkeämpää kun meillä uskovaisilla olisi aina ensisijassa huolehtia että omat asiamme ovat kunnossa, ennen kuin etsimme (suurennuslasilla) vikoja muista?
Näin ollen en ymmärrä koko kohua. Minä ainakin tällaisena yksinkertaisena tallaajana voin uskoa että herätysliikkeemme sisällä on voinut tapahtua asioita joissa on menetelty väärin. Typerää kai se olisi kieltääkään, ihmisiä ja "uskovaisia" kun on moneen junaan. Sitä en ymmärrä että jotkut haluavat koko herätysliikkeen "vastuuseen". Toki vaikeista asioistakin pitää voida kuitenkin puhua. Lopulta kyse on kuitenkin yksittäisten ihmisten teoista ja ylilyönneistä eikä sen perusteella pidä syyllistää koko herätysliikettä, mihin jotkut näyttäväisivät pyrkivän.
Näin ollen en ymmärrä koko kohua. Minä ainakin tällaisena yksinkertaisena tallaajana voin uskoa että herätysliikkeemme sisällä on voinut tapahtua asioita joissa on menetelty väärin. Typerää kai se olisi kieltääkään, ihmisiä ja "uskovaisia" kun on moneen junaan. Sitä en ymmärrä että jotkut haluavat koko herätysliikkeen "vastuuseen". Toki vaikeista asioistakin pitää voida kuitenkin puhua. Lopulta kyse on kuitenkin yksittäisten ihmisten teoista ja ylilyönneistä eikä sen perusteella pidä syyllistää koko herätysliikettä, mihin jotkut näyttäväisivät pyrkivän.
Vastaukset 73
Vanhimmat
tätä samaa mieltä.
>>tätä samaa mieltä.<
Hyvä "ämmä". miksi aina puolustat vääryyttä?
Etkö koskaan voisi myöntää, että SRK on menetellyt väärin?
Terveisin - "Ulosheitetty".
on siinä , että ihmistä nuhdellaan synnistä , menettelytavoissa meillä jokaisella on omat heikkoutemme. Jumalan sanan mukaan ei ole myöskään oikein , jos näkee sisaren tai veljen olevan sielunvihollisen nielaistavana, eikä häntä siitä varata.Hoitamonen on rakkautta lähimmäistä kohtaan.
että jos kätesi sinua pahentaa, leikkaa se pois. Näin on aina Ry:llä toimittu, eli ihan oikein.
SRK:ssa tehtyjen päätösten mukaisesti hoitomiehet lähtivät maakuntiin.
On se todella kummallista, että yhteisten päätösten noudattaminen kaadetaan yksittäisten hoitajien harteille.
Onko vl-uskovat niin liikkeeseensä sokaistuneita, etteivät todellakaan ymmärrä koko herätysliikkeen olleen hoitokokousaallon takana.
Onko oppi erehtymättömästä seurakunnasta pimentänyt vl-uskovien silmät.
Ei kai hoitomiehet olisi oma-aloitteisesti ja samanaikaisesti lähteneet liikkeelle jos työvaliokunnan, puhujain ja seurakuntavanhinten sormet olsi olleet hoitokokousten takana.
Ihmettely on tiedon puutetta.
Rakkaudella neuvominen ja keskusteleminen on tietysti eri asia, oikeastaan myös velvollisuus silloin jos siihen on aihetta. Tämä on kuitenkin hyvin haastava ja vaikea tehtävä, ihmisinä kun emme kuitenkaan ole toinen toistamme parempia. Tästä on vain lyhyt matka henkiseen väkivaltaan, jos "hoitamaan" lähdetään vääränlaisella milentilalla. Tästäkin pitää voida puhua, aivan samoin kuin fyysisestä väkivallasta.
Ne, jotka tällaiseen ovat mahdollisesti syyllistyneet kantavat lopulta itse vastuunsa tekemisistänsä. Tämänkään vatvominen ja syyllisten etsiminen ei ole viime kädessä meidän tehtävämme, näin ajattelen. Niin väärin ja valitettavaa kuin väkivalta kaikissa muodoissaan onkin.
Onhan se jo moneen kertaan todettu, että väärässä hengessä hoitokokouksiin lähdettiin. Väärähenkiset heitti uskovia saatanan haltuun. Eli hoidetut olivatkin oikeassa vl-hengessä.
Moppaajasefu mopinpalstalla http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=827
Feikkaaja aloittaa taas saman jaarituksensa... taitaapa olla jo kaikki näkökulmat kaluttu tästä aiheesta.
vl-herätysliikkeen piirissä tapahtuneista viattomien ja puolustuskyvyttömien ihmisten henkisestä kiduttamisesta ja ihmisoikeusloukkauksista ei saisi puhua? Miksi?
Ääneen ei saa ihmetellä ainakaan jos ei halua tahallaan fleimata. Täällä pitää olla semmonen konsensus, että hoitokokoukset on kaikkien vl:ien kollektiivinen kansanmurha pitäis viedä yk:n ihmisoikeustuomioistuimeen ja laittaa kaikki hoitsujen jälkeen vl-sukuihin koskaan syntyneet elinikäseen pakkotyöhön. Tai saunan seinustaaki täällä on vilauteltu.
Tolla samalla logiikalla munki pitäis käydä pyytään vanhemmiltani anteeks ku ne hoiti itteään 70-luvulla. Mutta koska ne ei saanu potkuja ni niittenki pitää pyytää anteeks.
Tuo sun ihmettelys on hengellistä pimeyttä, lopeta äkkiä ettei hapatus leviä.
Minä puolestani ihmettelen, miten kaksijakoisesti te vl:t suhtaudutte uskonelämään ja pelastumiseen. Omaanne pidätte suuressa arvossa, mutta niiden, joilta sen "pois otitte" hoitokokouksissa...ilmettelettä kohua, hälyä, katkeruutta...
Kyllä se niin on että kaikille muille kävi hoitokokousten seuraamuksena huonosti siionissa, paitsi niille, jotka sen pahan aikaansaivat. Heille kävi hyvin, eli hoitomiehille ja SRK:n vastuunkantajiksi uskotuille miehille. He ovat vain vahvistaneet asemiaan, ja vl-riviuskovaiset ovat sen heille kiltisti suoneet.
Mutta kahdelle muulle ryhmälle uskovaisia, eli valtaenemmistölle, kävi huonosti 70- ja 80-lukujen terrorissa.
Ne jotka alistuivat tekemään parannusta olemattomista asioista, ovat tehneet väärää parannusta. He ovat sillä joutuneet loputtomaan turvattomuuteen. Milloin hyvänsä heitä voidaan vaatia tekemään sama. Mitä eroa sillä on, jos tänä päivänä joku SRK:n käskystä alkaa vaatia kaikilta taas julkirippiä keksityistä asioista.
Kun on kerran tehnyt valheparannusta ja ihan julkisesti, vastoinoamaatuntoaan, sen voi tehdä toistekin. Aina kun käsketään. Åyhän hengen äänen vastaisesti, mutta eihän sitä ääntä enää silloin sydämessä ole, kun alkaa tehdä paranusta auktoriteetin niin käsiessä!
Joka on kerran n alistunut pahuudelle ja valheelle, tekee sen toistekin, mikäli ei nöyrry siitä parannukseen ja päätä irrottautua valheesta. Ihmiskäskyjen ja ihmisnormien rakentelulla ei ole loppua oleva rauhanyhdistyksessä.
Oikea Pyhän Hengen rauha ei rakennu ihmiskäskyjen eikä ihmisauktoriteetille alistumisen varaan.
Toinen ryhmä, ne jotka erotettiin ja potkittiin pois tai jotka itse jättäytyivät pois sairaasta yhteisöstä, ovat kärsineet ulossukemisesta ja rakkaiden ihmissuhteiden rajusta katkaisemisesta.
Heillä on onneksi turvanaan se vakaa tieto että on kuunnellut omantunnon ääntä eikä sairaiden psykopaattijohtajien keksimiä ihmiskäskyjä. Kun ei alistunut, saa lohtua Raamatusta, Vanhan testamentin profeettojen kohtaloista, hekään eivät alistuneet mielivaltaan.
On rauha Jumalan kanssa ja turvallinen tunne omassatunnossa.
ääriään myöten täyttyvät seurasalit ?! Eipä niitä muissa uskonnollisissa yhteisöissä näe. luulenpa niin.!
"Joukkohaudassa et ole yksin."
ihmisiin, älä edes ihmisjoukkoon.
Siellä missä on paljon raatokärpäsiä niin siellä on myös suurin raato.
täälläpä tietenkin käpäsistä
miellä on kaikki hyvin, meitä on paljon.
Kuule, Katollinen kirkkokin on suurempi kuin Lutherilainen, ei se väkimäärä kerro mitään muuta kuin sinun sielusi tilan, sinä turvaat hyvin ulkoisiin asioihin. Sen olen huomannut kun olen pitkään seurannut sinun mielipiteitä.
Monesti tuot esiin, miten paljon vl-uskossa on nuoria. Onko se autuuden merkki?
Eikö se sanan mukaan mene, ei monta suuresta suvusta jne.
jos 70000 raatokärpästä sanoo: "lanta on hyvää"
maistahan itse ennenkä sanot "veli todistaa oikein.."
niin: sinä luulet.
Luullahan voi kaikenlaista mutta kannattaa jokin ajattelu ottaa mukaan ja miettiä miten tässä maailmassa on muitakin uskontoja ja lahkoja joissa kokoonnutaan ne salit täyteen.
Älä ylpisty.
muut uskovaiset lisäänny kuin kaniinit! Heidän uskoihinsa käännytään.
Kuinka paljon vl-väkeä olisi, jos ehkäisy olisi sallittua? Ehkä suunnilleen saman verran kuin on körttiläisiä?
Kiitos siitä!
Kyllä niitä näkee.
Muissa kristillisissä yhteisöissä kokoontumisia ei vain välttämättä kutsuta käsitteellä "seurat".
Tunnustanpa jotakin...
Olen käynyt kahdella eri paikkakunnalla kirkossa Tuomasmessussa. Molemmilla kerroilla kirkkosalit olivat täpötäynnä.
Olen käynyt kaksi kertaa myös Pirkko Jalovaaran Sanan ja rukouksen illoissa kirkossa ja molemmilla kerroilla kirkkosalit olivat ääriään myöten täynnä.
Niitä tilaisuuksia ei vain kutsuta käsitteellä "seurat", vaikka sisällöltään sanan ja rukouksen illat vastaisivatkin niitä (paitsi että rukousta painotettiin paljon enemmän ja koko ajan puhuttiin Jeesuksesta toisin kuin seuroissa: seuroissa ei nimittäin Jeesuksen nimeä edes kovin usein mainita - oletko huomannut sen? Minua se ihmetyttää...).
Täytyy vaan käydä katsomassa niitä muiden "seuroja", niin sitten saa hämmästyä, kun ei ne sellaisia olekaan kuin on etukäteen kuvitellut, vaan...
Kirjoitit:
>>Täytyy vaan käydä katsomassa niitä muiden "seuroja", niin sitten saa hämmästyä, kun ei ne sellaisia olekaan kuin on etukäteen kuvitellut, vaan...
israelin kansa vaelsi yhtenä Jumalan joukkona.
näinhän aina on jumalanlapsiin suhtauduttu.Tämä on merkki, että ollaan oikeassa joukossa.
jokin ihmistä suurempi voima saa täällä korvessa ihmisiä perhekunnittain liikkeelle.!
kerskaatte, niin kerskatkaa Herrassa !
onkin kysymys elävästä uskosta !
Ei korppi korpin silmää noki.
ihmisiä kuin samaan aikaan seuroissa. Kun nyt kilpailemaan haluat väkimäärällä alkaa..
olemaan ihmisten keskellä valona ja suolana eikä linnoittautumaan SRK:n muurien taakse.
Muistya se kun julmuutta ylistät.
heittäkää hänet vain SRK:n luvalla. Aamen.
saa epäuskoiset arvostelemaan meitä ja Herraamme SRK:ta.
Haluan pysyä tässä matkassa.
nimenomaan hengellisten yhteisöjen koosta, ja vielä sinun omassa viestissäsi. Älä nyt puhu mitä sylki suuhun tuo, vaan katso mihin väitteeseen vastataan. Muutenhan näissä keskusteluissa ei ole mitään tolkkua. Minäkin voisin esimerkiksi vastata tuohon kommenttiisi, että Kreikassapa on paljon vuoria. Kysyisit varmaan että häh, miten se tähän aiheeseen liittyy.
autuuttasi!
koska valheella on lyhyet jäljet. Tämän minulle opetti -ironista kylläkin, siis vl-mummoni...
nyt varsinaista keskustelua. Minun mollaamistanihan tämä nyt oli. Julmien syytösten suoltamista minua vastaan!?
noista Kreikan vuorista. Tarkoitukseni ei ollut mollata vaan sanoa, että puhumme eri asioista. Asettelin sanani vähän hölmösti.
Elä lähde ottamaan raamatusta irrallisia kohtia, vaan pureudu Jumalansanan ytimeen, mikä se on?
RAKASTA LÄHIMMÄISTÄSI NIINKUIN ITSEÄSI
Mitä se tarkoittaa?
Se tarkoittaa sitä, että ei puhuta massoista, ihmismääristä, nuorista, vaan kohdataan ykstittäinen ihminen, lähimmäinen.
Kuka on minun lähimmäinen?
Ne ovat kaikki ihmiset jotka Jumala on luonut, myös ulos hoidettu entinen vl.
Miten minä kohtaan lähimmäisen ja rakastan häntä, mitä tarkoittaa rakkaus?
Rakkaus tarkoittaa sitä, että rakastaa toista tasa-arvoisesti, tasa-arvoisena itsensä kanssa.
Mitä rakkaus neuvoo?
Sopimaan kun on loukannut toista rakastamaansa ihmistä.
Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suu, he kokoontuivat neuvonpitoon.
Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?"
Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydänmestäsi ja sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.
Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."
Pukeutuuko nyt musta valkeaan , eikö juuri nimenomaan lestadiolaisuus ole monessa haarassa ja vailla mitään kristittyjen yhteyden pyrkimystä ? ( srk-oppi )
kaikkia lähimmäisiäni tasa-arvoisesti. Miten muuten voi lähimmäistään rakastaa.?
Ilmiantajaksi ryhtymisesi taisi olla enemmänkin itserakkautta kuin lähimmäisenrakkautta..
on parannukseen kehottaminen. Loogisesti ajatellen kaikki "valmistelevat toimet" kuten ilmiantaminenkin ovat sitä samaa. Suurinta lähimmäisenrakkautta siis. Näin Päivämiehen mukaan.
ovat mahdollistaneet avoimen keskustelun vaietuista ja vanhoista asioista, mitkä kuitenkin ovat yhä korjaamatta.
Tottakai se vain lisää pökköä pesään, kun meidät, noista totuuksista kirjottavat pyritään vaientamaan ja leimaamaan katkeriksi ja tietysti valepukeiksi. Vuosikausia jatkuneita kokouksia puolestaan ylistetään siunauksellisiksi, lukuunottamatta muutamia "ylilyöntejä", mitä ne sitten lienevätkin, koko homma kun ei muuta ollutkaan! On kirjoitettava totuutta, koska tällainen mahdollisuus on olemassa, näin tunnen.
>>Lopulta kyse on kuitenkin yksittäisten ihmisten teoista ja ylilyönneistä, eikä sen perusteella pidä syyllistää koko herätysliikettä, mihin jotkut näyttäisivät pyrkivän.>..tärkeämpää kun meillä uskovaisilla olisi aina ensisijassa huolehtia että omat asiamme ovat kunnossa, ennen kuin etsimme (suurennuslasilla) vikoja muista?
sirkka sinullekaan , jos jaksaisit jo antaa anteeksi , etkä koko elämääsi pilaa vanhoilla asioilla. Tätä päiväähän me elämme ja huomista suunnittelemme. Lietkö sinäkään niin täydellinen että oot jokaisen pahantekosi pyytänyt anteeksi ja oletko kaikista pahoittamisistasi edes tietoinenkaan.Ei meistä kenestäkään ole esikuvaksi! Eikä toisten arvostelijoiksi.
kun niin haluaisi antaa ymmärrystä hoitokokouksissa väärään oppiin sotkeutuneille. Kyse ei siis ole vain minun anteeksiantamisesta (jonka olen toistuvasti jo täällä kertonut sydämessäni tehneenikin).
Meidän itsekunkin on tehtävä parannus omista synneistä ja pahan mielen aiheuttamisista, joista omatuntommekin muistuttaa. Ei kuitenkaan ole oikein "tunnustaa" sellaista, jota ei tunne eikä tiedä, kuten hoitokokouksissa vaadittiin (esim. jonkun jo kuolleen saarnamiehen henki).
Lukemattomia kertoja olen kuitenkin kerinnyt miettiä, miten toisenlaista elämä olisi ollut, ellei noita hoitokokousvuosia seuraamuksineen olisi koskaan tullut. Ei noita tapahtumia voi noin vain unohtaa. Palstan seuraaminen ja tänne kirjoittaminen on antanut uusia voimia ja toivoa. Suothan sen minulle!
Kiitos kommentoimisesta! Nautitaan vielä ruskasta ja koko elämästämme! Terveisin sirkka
sirkka, kirjoitit todella hyvin.
""Meidän itsekunkin on tehtävä parannus omista synneistä ja pahan mielen aiheuttamisista, joista omatuntommekin muistuttaa. Ei kuitenkaan ole oikein "tunnustaa" sellaista, jota ei tunne eikä tiedä, kuten hoitokokouksissa vaadittiin (esim. jonkun jo kuolleen saarnamiehen henki).""
ämmä pyytää, että saisi hoitokokous-asiat anteeksi pyytämättä julkisesti, niin kyllä käsitän, että hän haluaa ne anteeksi, mutta ei halua, että niistä enää puhuttaisiin, koska jälki oli niin likaista.
Jos sinä ämmä tunnet, että olet tehnyt väärin hoitokokousaikana niin saat uskoa ne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ihan vapauteen asti, kyllä anteeksiantamus kuuluu kaikille, sinullekin, niin hoitomiehille kuin hoidetuillekin.
Me toivomme ja haluamme kuitenkin, että hoitokokouksista voisi puhua aivan kiihkottomasti ja anteeksiannettuna asioina, pääasia, että niistä voidaan/saisi puhua.
ämmä sinullekaan , jos jaksaisit jo antaa hoidetuille anteeksi , etkä koko elämääsi pilaa vanhoilla asioilla. Tätä päiväähän me elämme ja huomista suunnittelemme. Lietkö sinäkään niin täydellinen että oot jokaisen pahantekosi pyytänyt anteeksi ja oletko kaikista pahoittamisistasi edes tietoinenkaan. Ei meistä kenestäkään ole esikuvaksi! Eikä toisten arvostelijoiksi.
ja annetaan aina ilman ehtoja anteeksi meitä kaltoin kohdelleillekin. Ei Jeesuskan asettanut anteeksiannolle ehdoksi, että jos sinä nyt et olis sitä syntiä tehnyt , niin saisit anteeksi ...ei. Vaan syntiselle naisellekin sanoi, että mene äläkä silleen enää syntiä tee. Meidän täytyy myös unohtaa. Se on meille itsellekin paras. Tuntuis tosi pahalta ajatella, että joku, jolta olemme pyytäneet anteeksi sen jälkeen kun hän on meitä lähestynyt nuhdellen meitä, niin jos hän ei sitä meille koskaan antaiskaan anteeksi,vaan aina siitä muistuttelis. Kyllä meidän kannattaa keskittyä tähän päivään ja omaan uskoon , eikä anneta vanhojen asioiden hallita. Nautitaan tästä armon päivästä. Niin sinä kuin minäkin. Sillä suuri armo meitä kuitenkin joka päivä kantaa.
asioista saa puhua julkisesti, jos ne vaivaavat. Mutta kannattaa miettiä, miten niistä parhaiten voisi päästä yli. Ei ehkä julkisilla palstoilla syyttävällä mielellä. ?? En tiedä, kun en näistä paljoa ymmärrä. Tärkeintä on kuuliaisena vaeltaa pannen omat synnit pois. Armoneuvojen kuunteleminen on minulle osoittautunut elintärkeäksi. Ei aina näe, jos on kulkemassa harhaan. Sitä pimenee, se on sielunvihollisen työtä, saada salakavalasti eksyttää.Olen itse kokenut, että minä tarvitsen saattojoukkoa, jossa on kätkettynä neuvon, nuhteen ja opetuksen sana.
että en ole nähnyt tilanteita, joissa olis ketään pakotettu tekemään parannusta sellaisesta, johon ei ole syyllistynyt. Mutta me ihmiset kyllä olemme vikapäät kaikkeen, sanoo Raamattu. Viaton oli vain yksi.
tiettävästi kukaan tehnyt mitään pahaa , jota vaatisin anteeksipyydettäväksi. Minä teen kyllä joka päivä pahaa, jota minun tulis pyytää anteeksi.Ei minulla ole ketään kohtaan mitään kaunaa joka menisi kaiken elämän yläpuolelle.Haluan pyytää anteeksi niiltä , joita olen tyhmyydessäni loukannut ja haluan antaa anteeksi teille, jotka olette minua loukanneet. Näin minun puoleltani ei ole ketään kohtaan mitään vaateita.
Mitä sinä teet silloin, kun näet lähimmäisen kärsivän? Varmasti haluat auttaa häntä, etkä sanoa, että auta itse itseäsi. Sellainen olisi varmasti rakkaudetonta, eikö vain?
Kuitenkin voin sanoa sinulle, että jotkut hoidetut ja siitä kärsimään joutuneet saattavat kokea sinun kymmenet, ehkä sadatkin kirjoituksesi juuri sellaisiksi. "Auta itse itseäsi. Mene ja puhu hoitajiesi kanssa. jos ei ensimmäisellä kerralla onnistu, mene uudestaan."
Sinulla on "rakkautta" kirjoittaa näitä viestejä hoidetuille. Siitä en ole varma, mikä on kantasi hoitojen suhteen. Epäilen kuitenkin, että ajattelet ne siunauksellisiksi, ja siksi suhtaudut, kuten suhtaudut. Jos ajattelisit, että niissä oli jotakin mätää, varmasti tuntisit sydämessäsi, että nyt on lähimmäisiä kohdeltu väärin, ja haluaisit kenties jopa auttaa asian selvittämisessä? Ehkä ottamalla yhteyttä johonkin hoitajana toimineeseen, ja järjetstämään tapaamisia, puhumaan avoimmuuden puolesta ja vähimmässä määrin kirjoittamaan täällä sellaisia puheenvuoroja, joissa ei vähätellä hoitojen kielteisiä vaikutusksia.
Sinä olet kertonut,että sinua on lapsia. Kenties sinulla on lapsenlapsiakin. Jos tietäisit, että lapsenlastasi on kiusattu, antaisitko hänelle ohjeen, että mene ja selvitä asia kiusaajan kanssa, vai ottaisitko tiukemman linjan, ja puuttuisit asiaan jotenkin muuten?
Pyysit anteeksi, ja omalta osaltani haluan sanoa, että usko syntisi anteeksi. Tämä on "veljen todistus", en koe että olisit minua henkilökohtaisesti loukannut. Näkemyksemme uskon asioista ovat vain erilaisia joissain asioissa.
tietäis ketä lähteä auttamaan, varmaan kiirehtien menisi, mutta monasti ei tiedä , ennenkuin tullaan pyytämään apua. Tässä mielessä avunpyytäjä on avainasemassa.
aina puuttua. Minusta kiusatun tulee tuoda asia ilmi. Ei kiusaaja aina tiedä ,että toinen otta jonkun asian kiusaamisena. Meitä on monenherkkiä. Toinen loukkaantuu helpommin, toinen katsoo sormien läpi ja antaa jo mielessään anteeksi, ja ymmärtää, miksi tuo minuun noin suhtautuu. Kyllä minäkin olen tällä palstalla monasti loukkaantunut, kun minulle on pahasti sanottu. Kuitenkin ajattelen, että tämä kuuluu asiaan, kun on kyse näin herkästä asiasta kuin henkilökohtainen usko.
Voit antaa vaikka sp-osoitteesi tänne palstalle, jos todella haluat auttaa. Hoidettuja on täällä palstalla paljon, ja uskon heidän ottavan yhteyttä, jos tarjoat helle apuasi. Kyllä keinoja varmasti noin tarmokkaalla ihmisella kuin sinä olet, löytyy vaikka millä mitalla.
Erityisen tärkeää olisi tietysti puhua hyvää ja rakkaudella näistä lähimmäisistä, jotta he lähestyessään kokisivat sellaista rakkautta, että he ovat ihmisarvoisia. Jumalan silmissä he totta kai ovat, mutta kumma kyllä hoitajien silmissä eivät.
Olen kanssasi samaa mieltä, että kiusaamiseen tulee aina puuttua. On sama kuka puuttuu, mutta se pitää saada loppumaan. Sen sijaan en ymmärrä ollenkaan sinun näkemystäsi, että kiusaaja ei t i e d ä kiusanneensa! Se tarkoittaa, että kiusaaja olisi niin paatunut ettei tunne omaa tilaansa. jos tämä tilanne yhdistetään hoitokokouksiin se tarkoittaa, että hoitajat ovat olleet paatumuksen tilassa. Ei kai paatunut ihminen voi ketään ainakaan Jumalan Sanalla opettaa?
Tarkennetaan tilannetta niin, että moni on luonteeltaan ujo, eikä varmasti mene vapaaehtoisesti seurakunnan eteen, saati puhumaan omia asioitaan. Kansanomaisesti sanottuna on "mieluummin etteisesä." Jos tällainen ihminen pakotetaan näin tekemään, sehän on tämän ihmisen hallitsemista ja tahtoon pakottamista. Se täyttää kiusaamisen tunnusmerkit. Minulle ei kannata sanoa, ettei kenenkään ole ollut pakko, koska juuri siitä syystä ihmisiä on erotettu, kun ei ole mennyt kokouksiin.
Juuri siksi tämä on tärkeä asia, oli se ihmisten mielestä sitten suuri taikka pieni, kun vihollisella on hyvä mahdollisuus rikkoa ihmisten välit tällä konstilla. Kyse on niin herkästä asiasta, kuin henkilökohtainen usko. Näin sinäkin sanoit. Ei ole mahdollista ajatella ja vähätellä, että mitäs se nyt pienestä suuttui! Jos joku suuttuu, häntä ei ole kohdeltu rakkaudessa, näin uskon. Muista vaimon vertaus kadonneesta hopearahasta.
Olen pahoillani puolestasi, että sinua on täällä loukattu, ja olet joutunut loukkaantumaan sinulle kirjoitettuihin puheisiin. En edes ihmettele, koska välillä kirjoitukset ovat tosi kovia. Kirjoitustyylisi on toisaalta pikkuisen provosoiva, ja saa ihmisten tunteet liikkeelle. Ehkä ripaus rakkautta sekaan maustaisi sitä lämpöisemmäksi?
Kyllä pelotti mennä seuroihin. Olin silloin n. 15 v. Seuroissa kiusattiin vanhuksia. Itketettiin kuolluksiin. Jos ei mennyt katsomaan itketystä, peloteltiin, että sinäkin joudut eteen.
Ja kaikki tapahtui "uskovaisuuden henkien nimissä"
Kyllä on SRK:n johdolla iänkaikkinen "kivi kengässä" jos ulos ei tulla.
Samoja muistikuvia minullakin.
Muistan myös vl-isäni seurojen jälkeisen tuskan ja pohdiskelut seurakunnan harhaan joutumisesta.
Hän luki raamattua ja selitti kuinka seurakunta on harhautunut "raamatun aikanakin.".
vieläkin ahdistaa ne järkyttävät kokomukset.
vieläkään täytetty 15:sta
vaikka he eivät pyytäisikään, kuten SRK:kaan ei teiltä ikinä tule julmuuksiaan anteeksi pyytämään. Iloitkaa kaikista kärsimyksistä, joita SRK on teille elämänpäivänänne antanut.
"Hoitokokous!
Kirjoittanut: Melperi1 16.2.2007 klo 08.28
Vanhoillislestadiolainen herätysliike järjesti 70- ja 80-luvuilla raakaa henkistä väkivaltaa herätysliikkeen jäseniä kohtaan. Tämä henkinen väkivalta kulki nimellä "hoitokokoukset". 70-luvulla järjestettiin satoja hoitokokouksia eri puolilla Suomea. Näiden hoitokokokousten pääorganisaattori oli Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys eli SRK. Oulussa päämajaansa pitävä SRK lähetti hoitomiehiä ympäri Suomea piinaamaan ihmisiä, järkyttämään ihmisten mielenterveyttä ja äärimmäisenä ajamaan näitä onnettomia ihmisiä itsemurhaan
Lue linkin takaa löytyvä kertomus, jossa kuvataan hoitokokouksia. Silloin pääset perille siitä, millainen julmuus ja armottomuus on vl-herätysliikkeen veturina. Tuollainen herätysliike, sen opetus ja muut toimenpiteet eivät voi olla Jumalasta. Ne ovat peräisin sieltä toiselta rintamalta - pimeyden rintamalta. Jumalan lapset eivät piinaa ja kiusaa samaan herätysliikkeeseen kuuluvia henkilöitä sillä tavalla kuin monesti pitkälle yöhön jatkuneissa hoitokokouksissa julmat hoitomiehet piinasivat.
Hoitokokouksissa mummot ja vaarit itkivät hoitomiesten kynsissä ja seurakunnan edessä tekemättömiä tekoja ja synnittömiä "syntejä". Mielivalta rehotti koko voimallaan. Lopuksi hoitomiehet saattoivat määrätä viattoman mummon tai papan luovutettavaksi saatanan haltuun, koska tämä ei taipunut hoitomiesten mielivaltaan vaan halusi säilyttää hyvän omantunnon Jumalansa edessä. Samalla annettiin muille vanhoillislestadiolaisille määräys, että kyseistä henkilöä pitää kohdella kuin spitaalista. Häntä ei saanut tervehtiä eikä häneen saanut olla missään yhteydessä. Ihminen siis eristettiin äärimmäisen julmalla tavalla siitä elinympäristöstä ja ihmisyhteisöstä, johon hän oli kuulunut ehkä vuosikymmeniä. Ei siis ole mikään ihme, että monen eristetyn psyyke petti tämän julmuuden alla.
Lue huolella linkin takaa löytyvä kertomus. Silloin pääset selville uskovaisena esiintyvien ihmisten julmuudesta ja armottomuudesta. Nämä julmat ja armottomat ovat vanhoillislestadiolaisia. Muista kuitenkin, että
JUMALA ON RAKKAUS!!"
http://ladysuomessa.blogspot.com/2006/10/omantunnon-asioita.html
Ymmärrän hyvin, -yksinkertainen-, että olet virallista vl-tiedotusta kuuntelemalla saattanut saada käsityksen, että:
"Lopulta kyse on kuitenkin yksittäisten ihmisten teoista ja ylilyönneistä eikä sen perusteella pidä syyllistää koko herätysliikettä..."
Minulla on omakohtaisia muistikuvia noista hoitokokouksista. Itse en joutunut "parkkarille kepin eteen" koska olin vasta alakoulussa, mutta muutamaa vuotta vanhemmat toverini kävelivät kiltisti - komennettuina - pyytämään anteeksi mm. erinimisiä henkiä. Vieläkin ovat muistelleet, että pelkäsivät aivan kamalasti eivätkä tajunneet mistään muuta kuin että noin on paras lausua tuolla edessä, jos aikoo vähällä selvitä.
Ei siinä ollut kysymys yksittäisistä ylilyönneistä eikä yksittäisistä ylilyöjistä.
Kyseessä oli pelon ilmapiiri ja väärä vallankäyttö, ihmiskunnia ja lähimmäisen henkinen ja hengellinen pahoinpitely. Ja KUKAAN EI VASTUSTANUT PAHAA!
Moni varmaan tunnisti PAHAN, muttei uskaltanut asettua vastaan.
Noitten aikojen perintönä suurin osa vanhoillislestadiolaisista elää PAADUTETULLA OMALLATUNNOLLA. Varmasti Jumala on koputellut jokaisen paikalla olleen omassatunnossa, että mitä jätit tekemättä yhdelle näistä vähimmistä sen jätit tekemättä minulle.
Uskovaisten on täytynyt mielenterveytensä säilyttääkseen turruttaa omatuntonsa Jumalan ääneltä. Siksipä tämä seurakunta ajelee tuulien vietävänä eikä löydä oikeea oppia. Pyhän Hengen äänen ei anneta kuulua eikä näkyä.
Vl-liikkeen kannattajista suurin osa teki parannusta jostain väärästä hengestä 70-luvulla. Totuus on kuitenkin se, että suuri joukko teki aivan tyhjästä parannusta. Ei se ollut mihinkään väärään hengeen mennyt, mutta parannusta silti teki. Eikö se ole pöyristyttävää? Eikö se pane ajattelemaan? Mikä on johdon vastuu? Riittääkö se, että yksittäinen johtaja pannaan puhujakieltoon kaikessa hiljaisuudessa ja asia on muka sillä kuitattu?
tai paremminkin taju siitä, että vaellus on epätäydellisesti onnistunut ja sen tunnustaminen ei ole vahingoksi kenellekään.
Mutta entä en ehdottomat opit jumalan huoneenhallitusesta ja erehtymättömästä seurakunnasta? Entä ne monit muut opit, jotka aiemmin julistettiin totuudeksi ja joita ei saanut epäillä ja jotka nyttemmin on kiistetty aivan kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan.
Miksi niin monet vl-uskoiset kieltävät oman liikkeensä menneisyyden?