Olen kärsinyt ahdistuneisuudesta 16 vuotiaasta lähtien. Välillä on ollut hyvempiä kausia ja välillä taas niitä huonoja. Luulin jo päässeeni tästä ongelmasta eroon ja tunsin oloni hyväksi keväällä 2006.
Kuitenkin kesällä 2006 tuli elämänmuutos joka taas laukaisi tämän ahdistuneisuuden pahempana kuin koskaan. Entistä inhottavampaa tästä tuli, kun huomasin itselläni rintakipuja. Ne tulivat kun olin todella ahdistunut ja jatkuivat pahana kevääseen 2007.
No tuossa kesällä juhannuksen aikoihin kävin lopulta lääkärissä sydänfilmissä ja verikokeet myös otettiin. Kaikki oli ok.
Mutta yhä tunnen rintakipuja ihan viikottain. Ne eivät tosin ole enää niin pahoja. Ahdistus myöskään ei ole enää niin pahaa. Kivut kuitenkin yhä iskevät silloin jos jännitän jotain tms. mutta nykyisin niitä tuntuu tulevan muutenkin.
Olen ajatellut kipujen johtuvan myös siitä että hartiaseutu, etenkin vasen puoli on jumissa. Välillä vasen käteni myös puutuilee ja tunnen siinä ns. vetämisen tunnetta. Voisikohan joku hermo tms. olla puristuksissa ainaisen lihasjännityksen vuoksi? Vaikka nykyisin ei niin ahdistakaan niin voisiko olla että näinä pahimpina ahdistuneisuusaikoina jännitin lihaksia niin kovasti että sinne on jäänyt jonkinlaisia jännitteitä tai lukkoja nikamiin tms? Tuntuu että en koskaan saa lihaksia täysin rennoiksi.
Onko muilla ollut samaa? Miten olette päässeet vaivasta eroon? Sydämessä ei pitäisi olla mitään. Olisi vaan niin ihanaa kun pahin ahdistuneisuus mennyt ohi että voisi sitten kunnolla rentoutua. Mutta en näytä osaavan. Aina jotain paikka jomottaa ja siitähän vasta huolestunkin. Muutenkin aina stressaan paljon asioista. Kiitos jos jollain olisi hyviä neuvoja :)
Kuitenkin kesällä 2006 tuli elämänmuutos joka taas laukaisi tämän ahdistuneisuuden pahempana kuin koskaan. Entistä inhottavampaa tästä tuli, kun huomasin itselläni rintakipuja. Ne tulivat kun olin todella ahdistunut ja jatkuivat pahana kevääseen 2007.
No tuossa kesällä juhannuksen aikoihin kävin lopulta lääkärissä sydänfilmissä ja verikokeet myös otettiin. Kaikki oli ok.
Mutta yhä tunnen rintakipuja ihan viikottain. Ne eivät tosin ole enää niin pahoja. Ahdistus myöskään ei ole enää niin pahaa. Kivut kuitenkin yhä iskevät silloin jos jännitän jotain tms. mutta nykyisin niitä tuntuu tulevan muutenkin.
Olen ajatellut kipujen johtuvan myös siitä että hartiaseutu, etenkin vasen puoli on jumissa. Välillä vasen käteni myös puutuilee ja tunnen siinä ns. vetämisen tunnetta. Voisikohan joku hermo tms. olla puristuksissa ainaisen lihasjännityksen vuoksi? Vaikka nykyisin ei niin ahdistakaan niin voisiko olla että näinä pahimpina ahdistuneisuusaikoina jännitin lihaksia niin kovasti että sinne on jäänyt jonkinlaisia jännitteitä tai lukkoja nikamiin tms? Tuntuu että en koskaan saa lihaksia täysin rennoiksi.
Onko muilla ollut samaa? Miten olette päässeet vaivasta eroon? Sydämessä ei pitäisi olla mitään. Olisi vaan niin ihanaa kun pahin ahdistuneisuus mennyt ohi että voisi sitten kunnolla rentoutua. Mutta en näytä osaavan. Aina jotain paikka jomottaa ja siitähän vasta huolestunkin. Muutenkin aina stressaan paljon asioista. Kiitos jos jollain olisi hyviä neuvoja :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
toi sun vaivas. " sydänoireita" on varmaan kaikilla paniikista kärsivillä.
Yleensä paniikki-ihminen on aina vähän ylijännittynyt eli kyllä siinä menee jumiin ja lukkoon koko kroppakin, siis mulla ainakin meni ihan jumiin koko kroppa, hyvä että käveleen pääsin. Tilasin hermoratahierojan ja se auttoi, oli ihana tunne, kun ei huimannut, ei puutunut kädet, ei särkenyt pää ja selkä tuntu "joustavalta". Kokeile vaikka ensin tavallista hierojaa, jos pelottaa kokeilla hermoratahierojaa, vaikka ne on kyllä hellempiä.
Jos ja kun sinulla on lääkitys kohdallaan - mikäli sitä tarvitset - niin sen lisäksi kokeile liikuntaa. TIEDÄN - kuulosta tyhmältä ja tätimäiseltä mutta kuka kieltää kokeilemasta.
Minulla apu perustui siihen että keskityin hetkeksi johonkin muuhun kuin kuuntelemaan itseäni ja jokaista vihlausta, ja siihen että niihin kipuiluihin liikunta todella auttoi. Sen huomaa ehkä vasta 2 - 3 kk kuluttua aloittamisesta mutta älä luovuta. Tee ihan mitä vaan, vesijumppaa, joogaa, sauvakävelyä, välillä jotain mihin saat todella purkaa pahaaoloa esim potkunyrkkeilyä tms. mutta koeta tehdä sitä vähintää 3 kertaa viikossa noin tunnin ajan. Siitäkin tulee parempi mieli kun huomaa pystyvänsä pitämään kiinni jostain asiasta vaikka siitä itse liikunnasta nyt ei niin innoissan olisikaan.
se rentouttaa kehoa. Fysioterapeutti ohjeisti kerran näin, että jos on pitkän aikaa tekemättä mitään niin keho jännittyy ja liikunnalla kehon saa taas rentoutumaan, joten liikkukaa ja säännöllisesti, niin vältätte monta sairautta ja kolotusta elämänne aikana.
somaattinenkin vika, minulla oli kauan sitten kanssa samoin ja luulin että oli sydän vika mutta lopulta kun olin menemässä rikki ,huomattiin että oli sappikivet ja kun ne leikattiin niin loppui paniikki häiriöt ja sydän viat ja sen koommin ei ole ollut sydän kipeänä.
Meikäläisen akuutteja jännitysoireita olivat lihasjännitykset (pakaraseudun arkuus), reisien jäykkyys, jopa nykiminen ja vatsavaivat. Siinä vaiheessa, kun sain taottua nuppiini, että oireet ovat psykosomaattisia, ne helpottuivat. Opin huomaamaan, missä jännitys tuntuu! Harrastan joka ilta joogatyyppistä venyttelya ja ns. shindo-venyttelyä (käsitys energiakanavista ja niissä olevien tukoksien avaamisesta 6 venytysasennon avulla). Uskon, että ulkoilu esim. kävely miellyttävässä ympäristössä auttavat. Päivällä voi vaikka ahdistuskohtauksen vallatessa lähteä kävelemään vaikka kuinka jäkittäisi...kyllä se laukeaa siitä. Mielenkiintoisia ovat myös vaihtoehtohoidot, jos on varaa...kokeilin shiatsua (40eur), jossa maataan patjalla ja hoitaja painelee, vääntelee ja sivelee -vaihtoehtojen kirjo on laaja. Äidilläni ahdistus ja paniikkihäiriö kasaantuvat rintakehään: hän huomasi, että keppijumppa ja rintakehän tietoinen avaaminen auttavat, ts. lihasjumista on paljolti kyse.
Minulla myös joka paikka jumissa ja välillä sydämessäki tuntuu ja aina huomaan jossain uutta kipua ja pelkään kaiken maailman sairauksia.. Käsiäkin puuduttaa ja sydän hakkaa... Olen myös itse miettiny mikä noihin vaivoihin vois auttaa. Oon ainaki aatellu alkaa enemmän liikkumaan. Tosi ahdistunu oon näistä vaivoista.. Oon onneks saamassa apua näihin psyykkisiin vaivoihin.
Joo. Itsellä iski ahdistus ja rintakivut. Menin filmiin ja hoitsu katsoi kummasti, sanoi että vie filmin lääkärille. Vaimon kanssa istuttiin kolme varttia ja ihmeteltiin kun lääkäreitä juoksenteli edes takas. Lopulta lääkäri kutsui ja sanoi että kone oli kertonut, että mulla oli ollut infarkti, mutta että käyrässä ei näy mitään merkkejä siitä... Isäukolla oli samanlainen episodi samassa iässä. Edelleen porskuttaa ja juoksee maratonin jos haluaa vaikka on kuuden kympin paremmalla puolella.
Kaippa se on jotain psykosomaattista. Tulee ja menee. Ei jaksa enää ihmetellä moista. Auttaa kun ottaa hetkestä kiinni ja toteaa että asiat on loppujen lopuksi aika hyvin.
Tsemppiä!