Minulla on lähiaikoina tullut kauhea tarve kertoa joka asiasta totuus. Tiedän että totuuden kuuleminen ei kaikkia miellytä ja olen saanut kuulla tästä ominaisuudestani. En vain voi sille mitään, en halua valehdella vaan minun on pakko sanoa mitä mieltä oikeasti olen ko. asiasta.
Haluan elää rehellistä elämää, salaaminen tai itselleen valehtelu vain aiheuttaa pahaa oloa. Mutta jos joku on salaisuuden minulle uskonut niin en kerro sitä eteenpäin.
Haluan elää rehellistä elämää, salaaminen tai itselleen valehtelu vain aiheuttaa pahaa oloa. Mutta jos joku on salaisuuden minulle uskonut niin en kerro sitä eteenpäin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
toisen kunnioittamista.
Salailu ja valehtelu on toisen aliarvioimista. Vedättäminen satuttaa monikertaisesti enemmän kuin totuus ja rehellinen kertominen.
Ja itselläkin on parempi olo kun ei tarvitse salata mitään.
Luottamuksella toisen kertomia asioita ei tietenkään kerrota eteenpäin.
toisen mielen pahoittaminen on väärin. Jos esim. kehuu toisen uutta vaatetta vaikkei siitä hirveästi pitäisikään, se ei ole valehtelua, vaan toisen ilahduttamista. Vakavissa asioissa ei saa valehdella, mutta turha on joka asiassa mielipiteitänsä läjäyttää päin naamaa.
Niinpä, sitä nimitetään hienotunteisuudeksi ja lisäksi se voi olla myös järkevää (pitää suunsa kiinni). Esim. kannattaako heittää toisen naamalle "Sinä olet hullu!", tietämättä onko kyseinen henkilö oikeasti mielisairas? Entä vaikeneminen sen jälkeen kun on huomannut olleensa väärässä? Joka asiaa voi tarkastella useasta kulmasta...Oli sitten "totuuden torvi" tahi jotain muuta...
...kehuu toisen..., valkoinen valhe..., makuja on monia, jonkun toisen mielestä uusi vaate varmasti sopii kantajalleen...
ES
tommonen on aika rasittavaa kuunneltavaa...
ei kaikki halua kuunnella sinua kokoaikaa. Se on jopa yksi masennuksen merkki, liika ja ylenpalttinen avoimuus ihan joka asiassa.
Kyllä puhumattomuudesta voi syntyä pahempia traumoja, suorastaan patoutumia...
Ps. Jaksaisitko kuulla jatkuvasti ihmistä, joka lässyttää siitä miten ihana, täydellinen, ihmeelinen, korvaamaton jne. ; sinä olet? Paitsi jos todella olet? Minä en ole, joten ennemmin kuulen "totuuden torvea" (jos on jotain mieltä, voinee sen myös perustella) kuin jotain turhanpäivästä lässyttäjää...
ES
kyse ei nyt ollut siitä että puhuu kokoajan tai ei ollenkaan. Eikös kultainen keskitie olis parempi? Pitää osata käyttäytyä, eli toiselle EI sanota mitä mieleen juolahtaa. Miksi pitäisi.
Enkä mä tarvi toista laukomaan mulle päin naamaa, olenko vittumainen vai ihana, enköhän mä tiedä sen itsekkin.
Tuollaiset "totuuden torvet" on jääneet jostain paitsi, kunhan haluavat olla vain äänessä kokoajan. Kuten sanoin, rasittavaa.
mistään mielistelystä, eihän? Kukapa siitä pitäisi. Mutta toista ei pidä loukata, vastavuoroisesti voi olla hiljaa. Todellakin.
ei niin...Mielistely? Onhan sekin puheenaihe ja lisäksi mielistelijälläkin on tunteita...
ES
koko aikaa ole äänessä. Lähinnä jos joku kysyy jotain asiaa niin vastaan totuudenmukaisesti, en kuitenkaan töksäyttelevästi.
kaikki pitää sua ihan urpona..
Kaikki sanomiset käännetään päälaelleen.