Poimintaa toisesta ketjusta:
"Jos uskovaiselta "vaaditaan" mielestäsi uskollisuutta vähässäkin, silloinhan se mitä hän ainakin voi tehdä, on valita työnsä vakaumuksensa mukaan."
Tämähän se olisi se ihanne. Toisaalta tässä herää kysymys siitä mille tulee olla kuulianen.
Tulee olla kuuliainen Jumalan sanalle.
Em ajatusta vain useinmmiten sovelletaan niin että tulee olla kuulianen vl-t a p a k u l t u u r i l l e ja noudataa sitä työelämässä. Joka ehkä ei kuitenkaan ole sama asia kun kuliaisuus Jumalan sanalle?
Ja se mikä minua edelleen vaivaa kun puhutaan siitä miten vl uskon ajatellaan näkyvän työelämässä on tämä:
"Ajatelenkin niin että tätä keskustelua pitäisikin jatkaa nyt siitä miksi eliitille sallitaan vl-tapakultuurin rikkominen työelämässä vaikka rivi-vl kohdalla sitä edelleen vaaditaan?"
Ja se toinen kysymys siitä onko vl-tapakultuurin rikominen työelämässä myös Jumalan sanaa vastaan rikkomista? Tai ajallisen seurakuunan neuvojen noudattamatta jättäminen?
Näyttäisi siltä että eliitti voi "rikkoa vl tapakultuuria vastaan" hyvällä omalla tunnolla silloin kun tietää että sitä rikkomalla ei rikota Jumalan sanaa vastaan?
Mutta kuitenkin tuos sama eliitti voi hyvinkin painokaasti seurapuheissa tuoda esille kuinka tärkeää on "vl tapojen" ( uskovaisuuden / uskontunnustaminen ) tuominen esille työelämässä on tärkeää. Kuinka me elämme ja toimimme mailman keskuudessa... Siitä mailma tuntee meidät uskovaisiksi että emme mene tämän mailman menoon mukaan....
Ja kuitenkin tämä "käsky" näytää koskevan vain nuoria ja rivi-vl:ä?
Kaksi asiaa siis:
- kuuliaisuus Jumalan sanalle
- vl kuuliaisuus vl tapakultuurille
"Jos uskovaiselta "vaaditaan" mielestäsi uskollisuutta vähässäkin, silloinhan se mitä hän ainakin voi tehdä, on valita työnsä vakaumuksensa mukaan."
Tämähän se olisi se ihanne. Toisaalta tässä herää kysymys siitä mille tulee olla kuulianen.
Tulee olla kuuliainen Jumalan sanalle.
Em ajatusta vain useinmmiten sovelletaan niin että tulee olla kuulianen vl-t a p a k u l t u u r i l l e ja noudataa sitä työelämässä. Joka ehkä ei kuitenkaan ole sama asia kun kuliaisuus Jumalan sanalle?
Ja se mikä minua edelleen vaivaa kun puhutaan siitä miten vl uskon ajatellaan näkyvän työelämässä on tämä:
"Ajatelenkin niin että tätä keskustelua pitäisikin jatkaa nyt siitä miksi eliitille sallitaan vl-tapakultuurin rikkominen työelämässä vaikka rivi-vl kohdalla sitä edelleen vaaditaan?"
Ja se toinen kysymys siitä onko vl-tapakultuurin rikominen työelämässä myös Jumalan sanaa vastaan rikkomista? Tai ajallisen seurakuunan neuvojen noudattamatta jättäminen?
Näyttäisi siltä että eliitti voi "rikkoa vl tapakultuuria vastaan" hyvällä omalla tunnolla silloin kun tietää että sitä rikkomalla ei rikota Jumalan sanaa vastaan?
Mutta kuitenkin tuos sama eliitti voi hyvinkin painokaasti seurapuheissa tuoda esille kuinka tärkeää on "vl tapojen" ( uskovaisuuden / uskontunnustaminen ) tuominen esille työelämässä on tärkeää. Kuinka me elämme ja toimimme mailman keskuudessa... Siitä mailma tuntee meidät uskovaisiksi että emme mene tämän mailman menoon mukaan....
Ja kuitenkin tämä "käsky" näytää koskevan vain nuoria ja rivi-vl:ä?
Kaksi asiaa siis:
- kuuliaisuus Jumalan sanalle
- vl kuuliaisuus vl tapakultuurille
Vastaukset 5
Vanhimmat
VL kuuliaisuus VL tapakulttuurille tappaa omakohtaisen uskon.
Tapa Kulttuuri, monesko käsky?
Riittää kun seuroissa ja iltakyslissä on kiltisti. Hyvien kavereitten kesken voidaan harrastaa esim. populaarimusiikkia. Ei siitä kukaan tule sanomaan.
jollakin "tunto herää"!
vl-raamatun lisälehdiltä