Hyvin monet ovat raskauden keskeytystä vastaan, ennen kuin ovat itse kyseisessä tilanteessa. Itsekin olin hieman keskeytystä vastaan, ennen kuin tulin raskaaksi. Sitä täytyy hurjan nopeasti miettiä asioita, kuten mitkä ovat lapsen tulevaisuuden näkymät; ovatko vanhemmat henkisesti valmiita, onko heillä varaa kasvattaa lapsi, saavatko he jostain tukea?
Mielestäni parempi on, jos tekee raskauden keskeytyksen kuin että lapsi ei ole haluttu eikä saa tarpeeksi rakkautta. Jos vanhemmat eivät ole valmiita lasta varten (joka vie paljon aikaa ja energiaa), saattaa lapsi helposti joutua huonoille teille tai se jopa saatetaan hylätä. TÄMÄ on mielestäni moninkertasesti kauheampaa, kuin raskauden keskeytys.
Ehkäisy on tietenkin kaiken A ja O, mutta joskus se voi pettää. Ja tietenkin hyväksikäytön (raiskauksen) uhreilla ei aina ole mahdollisuutta ehkäisyyn, sitäpaitsi tällöin lapsi saattaa toimia traumaattisena muistona tapahtuneesta ja siitä on vaikeampi päästä yli.
En kuitenkaan ole sitä mieltä, että lapsen hankkimiseen olisi jokin 'oikea ajankohta' tai täydellinen ajankohta - päinvastoin. Mutta lapsen kannalta on parempi, jos taloudellinen tilanne on hyvä ja parisuhde vakaa. Ja mitä aiemmin keskeytyksen tekee, sitä parempi omasta mielestäni.
Raskauden keskeytyksestä vielä sen verran, että se ei aina ole ihan omavalinnaista: Hyvän ystäväni äiti joutui tekemään raskauden keskeytyksen terveydenhuollon suosittelemana, sillä lapsella olisi hyvin suurella todennäköisyydellä ollut pahoja riskejä fyysisen kehityksen kannalta (jopa elimissä). Tässä kohtaa voi miettiä, että onko parempi - kuten jotkut sanovat "murhata" - lapsi ennen kuin se edes on kunnolla kehittynyt, vai antaa lapsen kärisä mahdollisesti suurimman osan elämästään?
Mielestäni parempi on, jos tekee raskauden keskeytyksen kuin että lapsi ei ole haluttu eikä saa tarpeeksi rakkautta. Jos vanhemmat eivät ole valmiita lasta varten (joka vie paljon aikaa ja energiaa), saattaa lapsi helposti joutua huonoille teille tai se jopa saatetaan hylätä. TÄMÄ on mielestäni moninkertasesti kauheampaa, kuin raskauden keskeytys.
Ehkäisy on tietenkin kaiken A ja O, mutta joskus se voi pettää. Ja tietenkin hyväksikäytön (raiskauksen) uhreilla ei aina ole mahdollisuutta ehkäisyyn, sitäpaitsi tällöin lapsi saattaa toimia traumaattisena muistona tapahtuneesta ja siitä on vaikeampi päästä yli.
En kuitenkaan ole sitä mieltä, että lapsen hankkimiseen olisi jokin 'oikea ajankohta' tai täydellinen ajankohta - päinvastoin. Mutta lapsen kannalta on parempi, jos taloudellinen tilanne on hyvä ja parisuhde vakaa. Ja mitä aiemmin keskeytyksen tekee, sitä parempi omasta mielestäni.
Raskauden keskeytyksestä vielä sen verran, että se ei aina ole ihan omavalinnaista: Hyvän ystäväni äiti joutui tekemään raskauden keskeytyksen terveydenhuollon suosittelemana, sillä lapsella olisi hyvin suurella todennäköisyydellä ollut pahoja riskejä fyysisen kehityksen kannalta (jopa elimissä). Tässä kohtaa voi miettiä, että onko parempi - kuten jotkut sanovat "murhata" - lapsi ennen kuin se edes on kunnolla kehittynyt, vai antaa lapsen kärisä mahdollisesti suurimman osan elämästään?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen kaikesta samaa mieltä. Oli kuin olisin lukenut omia ajatuksia =) Miksi asiat pitää olla niin ehdottomia? Joko tai, oikein väärin..
On asioita jotka kannattaa punnita ennen tuomitsemista. Ei ole kokemusta mutta veikkaisin että useampi kärsii henkisesti ja paljon aborttiin päätymisestä, silti vaikka tietää tehneensä oikean ratkaisun.
mutta ainakin se kasvatti paljon.
Joku kai suhtautuu elämän vastoinkäymisiin tuntemalla kärsimystä, minä yritän oppia niistäkin. Tosiasiat on vain pakko ottaa vastaan, tehdä päätös ja elää sen kanssa. Ehkä itse olin onnellisessa asemassa, koska minulla oli sellaiset olosuhteet, että keskeyttämispäätös oli aika ehdoton. En ole siis joutunut jossittelemaan.
Silti en ikuna kuuna päivänä sanoisi abortin olleen helppo, merkityksetön tai suosittelisi sitä ehdottomana ratkaisuna kenellekään. Koska tiedän mitä kaikkia tunteita ja ajatuksia siihen liittyy. Toisaalta se avasi silmät niin monelle asialle elämässä ja teki minusta laajemmin asioita katsovan ihmisen, että en jälkikäteen vaihtaisi kokemusta poiskaan.
Eiköhän ne rankat kokemukset kasvata meitä eniten.