myötätuntoa :(
Olen viimeisilläni raskaana, ja oikeastaan koko raskausaika on ollut minulle vaikea. Olen kyllä jaksanut oikein hyvin touhuta taaperoni kanssa kotona, pikkuiseni on 1 1/2v vanha. Me nukutaan päiväunet aina yhdessä että äiti sitten jaksaa tehdä ruuat miehelle ja vähän siivoilla (oman voinnin mukaan tietenkin)
Ulkoilut ovat jääneet todella vähälle, ei käydä päivittäin kun kaupassa tai maksamassa laskuja (kotonakin voisi maksaa, mutta tuleepahan lähdettyä kävelylle) tai neuvolassa.
Olen yksinkertaisesti niin väsynyt etten jaksa. Toivon vaan sadepäiviä ettei tarvitsisi potea näin huonoa omatuntoa siitä ettei lapseni ole tuolla hiekkalaatikolla päivittäin. Lapsellani oli hiljattain flunssa, silloin ei ollut niin pahamieli kun tiesi ettei ulos voi mennä, paitsi tietenkin lapsen puolesta olin pahoillani kun nenää tukosti, ei ollut kuumetta ja muutaman päivän vaan onneksi kesti.
Haluaisinkin tietää että onko tästä haittaa lapselleni etten vietä hänen kanssa aikaa ulkona tuon isompia aikoja? Hänellä on päivittäin kovasti tekemistä kotona ja vaikeahan tuon ikäisestä on nähdä mitään oireita. Hän ei ole ollut koko raskauden aikana joka päivä ulkona omissa leikeissään vaan ehkä kerran viikossa, muuten saanut raittiit ilmat rattaissa.
En kaipaa pahaa kritiikkiä ja koska asioihin tulee kohtapuoliin muutos niin varmasti kääntyy mielikin parempaan piakkoin, mutta te kokeneet äidit, mitä mieltä olette? Onkohan tuosta haittaa?
Ainiin kertoisin vielä ettei täällä ole nyt muita jotka voivat viedä lastani ulos, ja kerrostalossa asutaan ettei pihallakaan voi olla.
Kiitos kovasti etukäteen vastanneille ja hyvää syksyä.
Terveisin huonovointinen pallomaha
Olen viimeisilläni raskaana, ja oikeastaan koko raskausaika on ollut minulle vaikea. Olen kyllä jaksanut oikein hyvin touhuta taaperoni kanssa kotona, pikkuiseni on 1 1/2v vanha. Me nukutaan päiväunet aina yhdessä että äiti sitten jaksaa tehdä ruuat miehelle ja vähän siivoilla (oman voinnin mukaan tietenkin)
Ulkoilut ovat jääneet todella vähälle, ei käydä päivittäin kun kaupassa tai maksamassa laskuja (kotonakin voisi maksaa, mutta tuleepahan lähdettyä kävelylle) tai neuvolassa.
Olen yksinkertaisesti niin väsynyt etten jaksa. Toivon vaan sadepäiviä ettei tarvitsisi potea näin huonoa omatuntoa siitä ettei lapseni ole tuolla hiekkalaatikolla päivittäin. Lapsellani oli hiljattain flunssa, silloin ei ollut niin pahamieli kun tiesi ettei ulos voi mennä, paitsi tietenkin lapsen puolesta olin pahoillani kun nenää tukosti, ei ollut kuumetta ja muutaman päivän vaan onneksi kesti.
Haluaisinkin tietää että onko tästä haittaa lapselleni etten vietä hänen kanssa aikaa ulkona tuon isompia aikoja? Hänellä on päivittäin kovasti tekemistä kotona ja vaikeahan tuon ikäisestä on nähdä mitään oireita. Hän ei ole ollut koko raskauden aikana joka päivä ulkona omissa leikeissään vaan ehkä kerran viikossa, muuten saanut raittiit ilmat rattaissa.
En kaipaa pahaa kritiikkiä ja koska asioihin tulee kohtapuoliin muutos niin varmasti kääntyy mielikin parempaan piakkoin, mutta te kokeneet äidit, mitä mieltä olette? Onkohan tuosta haittaa?
Ainiin kertoisin vielä ettei täällä ole nyt muita jotka voivat viedä lastani ulos, ja kerrostalossa asutaan ettei pihallakaan voi olla.
Kiitos kovasti etukäteen vastanneille ja hyvää syksyä.
Terveisin huonovointinen pallomaha
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla on nyt kolmen lapsen kanssa samanlaista,en millään jaksa lähteä päivittäin leikkimään tuonne ulos ja siitä on huono omatunto :(
Olen nukuttanut kuitenkin ulkona kahta nuorimmaista usein ja he nukkuvat 2-4 tuntia rattaissa,välillä ollaan ulkona muutenkin oltu jopa 4 tuntia päivässä mutta välillä on taas päiviä ettei ollenkaan :(
Esikoinen käy yksin leikkimässä ulkona,jos hän haluaa...
Mielestäni sinun ei tarvitse tuntea siitä huonoa omaatuntoa,kerkeätte kyllä vielä leikkiä ulkona ja ymmärrän täysin tunteesi ettei aina todellakaan jaksa lähteä esim.hiekkalaatikolle!Voimia ja ihania hetkiä taaperosi kanssa:)
Lapsi ei ulkoilun puutteeseen kuole, mutta saattaa kärsiä hyvinkin paljon loppuunpalaneeta äidistä. Raskausväsymys saattaa kostautua synytyksenjälkeisenä masennuksena, jos et nyt lepää.
Itse olennyt tällä hetkellä myös raskaana, ja kaikki raskauteni olen ollut alusta loppuun kuoleman väsynyt. Tämän tuntien olen siihen myös varautunut; mies ja isommat lapset hoitavat kotia sopimuksesta enemmän, jos ei siivous riitä, tulee siivooja kerran viikossa hoitamaan sen, mikä on jäänyt silittämättä tai pesemättä.
Mies ja muut lapset ja sukulaiset vievät myös pienempiä ulos nyt enemmän. JOs ei tämä toimisi varmasti ottaisin jonkun naapurin 15v, muutaman kerran viikossa ulkoiluttamaan ja leikkimään lasten kanssa muutamasta eurosta.
Huonovointisuus on fakta, jolle ei voi mitään, ja juuri niin siihen pitää suhtautua. "En ole siihen syypää, vaan siitä kärsin." Asiaan täytyy suhtautua ratkaisukeskeisesti: "Kun sitä ei kerran voi poistaa, miten voin helpottaa omaa ja muitten elämää." Huono omatunto ei ole perusteltua vaan aiheuttaa henkistä pahoinvointia: joten yriä löytää oikea asenne.
ei kukaan voi olla joka päivä ulkona. Ei ole mitään syytä potea huonoa omaatuntoa, riittää, jos lapselle on riittävästi virikkeitä sisällä. Toki raitis ilma tekee hyvää, mutta, jos ei jaksa niin ei jaksa. Lapsellesi on parasta se, että hän on äitinsä seurassa ja hänellä on hyvä ja turvallinen olo, ei se saako hän olla ulkona vai ei. Jaksamista vaan loppuraskauteen!