Meidän ainoan, 2,5-vuotiaan tytön nukkuminen on tätä: ensin luetaan sängyssä istuen iltasatu ja juodaan maito, sitten sammutetaan valot ja alkaa tunnin mittainen laulaminen, silittäminen ja rauhoitteleminen, nukkumaan kehottaminen yms. Pois lapsen huoneesta ei voi lähteä, muuten alkaa itku eikä lapsikaan enää pysy sängyssään.
Joskus tuntuu, että tuo jokailtainen tunnin sängyn vieressä istuminen vie kestämättömän suuren osan siitä vähästä kotona vietettävästä vapaa-ajasta. Sen jälkeen on yleensä valmis itsekin saman tien nukkumaan. Joskus luovutetaan, ja mennään kaikki kolme yhdessä nukkumaan meidän sänkyyn. Kävi miten vain, yhteistä aikaa vaimon kanssa ei ole iltaisin enää ollenkaan.
Millä lapsen saisi oppimaan siihen, että omaan huoneeseen voi jäädä yksinkin odottelemaan unen tulemista? Tai millä nukahtamista saisi nopeutettua? Olisiko kenelläkään mitään, jolla tilannetta voisi yrittää parantaa johonkin suuntaan?
Miten oppia nukahtamaan?
15
1568
Vastaukset
- petro_din
muistaakseni joskus jossain keskustelun yhteydessä joku on sanonu että pieni tilkka esim olutta voi auttaa lasta nukkumaan paremmin/nukahtamaan nopeemmin, en kyllä välttämättä ekana keinona käyttäs...
vähän hankala keksiä mitään muutakaan... tietysti mahollisuus on laittaa niin korkeet reunat sänkyyn ettei pääse pois siitä ja kylmästi vaan vetää ovi kiinni ja tehdä omia hommia...
kyllä se varmaankin parin illan huutamisen jälkeen alkas oppimaan että ei ne näköjää joka huudosta tulekkaa... julmallehan se tuntuu... - hyvän avun
Minä käytin omaani vastaavan ikäisenä perheneuvolassa, kun meillä oli aivan sama ongelma. Ja sain ohjeet, jotka meillä auttoivat.
Iltapala vähän ennen nukkumaanmenoa, sitten hammaspesu ja iltapisu ja sänkyyn, sängyssä luetaan iltasatu, pannaan pää tyynyyn ja lapsi saa hyvänyön suukon ja sanotaan "hyvää yötä, nyt on aika nukkua aamuun". Sitten kattovalo pois, mutta huoneeseen jätetään pieni yövalo (sellaisia saa hyvinvarustetuista lamppukaupoista) ja ovi jää ihan pienesti raolleen. Sen jälkeen ei vastata _mihinkään_, mitä lapsi sanoo huoneestaan. Edes itkuun ei vastata. Jos lapsi tulee pois sängystä ja ovelle, hänet viedään takaisin sänkyyn ja edelleenkään _ei saa puhua mitään_ lapselle.
Meillä tällainen meininki auttoi vajaassa viikossa ja lapsi alkoi pysyä sängyssä ja nukahti ilman mitään vieressäolemisia.- sama isä
Kiitos näistä vinkeistä!
Pitänee hommata jostain vaikka cd-mankka lapsen huoneeseen ja kokeilla jotain unilaulu-cd:tä.
Tuota kylmästi pois lähtemistä on yritetty, mutta ei sitä koskaan ole jaksettu viedä loppuun asti. Lapsi tulee välittömästi itkien pois sängystään ja huoneestaan, vaikka kymmenen kertaa. Mutta pitänee ilmeisesti olla sitkeämpi sen kanssa, niinhän se vauvanakin opetettiin nukkumaan. - poikien isä
Aika hurjat neuvot sait neuvolasta. Meillä taas neuvolasta annettiin sellaiset ohjeet, että nukkukaa miten parhaaksi näette. Jos pystyy nukkumaan lapsi välissä, niin sitten nukkuu niin.
Isompi poikamme (3v) suostuu nukahtamaan yksin omaan huoneeseensa vain jos huoneessa on pieni yövalo päällä. Kun poika nukahtaa, valo sammutetaan. Jos poika herää yöllä, hän saa pyytää isän (tai äidin) viereensä tai saa kömpiä vanhempien väliin. Meillä nukahtamista auttoi sekin, että tehtiin puhumalla selväksi, että aluksi pitää nukahtaa omaan sänkyyn, mutta yöllä saa sitten tulla vanhempien viereen.
Joskus sängyssä on ahdasta, kun siellä ovat kaksi poikaa (1 ja 3 v), äiti ja isä. Joinain öinä kiukku on lähellä, kun kukaan ei pysty nukkumaan. Joskus taas on mukava nukkua lämpöisen ja tuhisevan porukan keskellä.
Meillä isompi poika oppi nukahtamaan omaan sänkyyn sitkeällä ja lempeällä harjoittelulla. Eli isä tai äiti oli vieressä niin kauan kunnes pojan uni tuli. Opiskelijana lueskelin tenttiin ja tein muistiinpanoja samalla kun poika yritti saada unenpäästä kiinni. Toimi ihan hyvin. Itse asiassa luulenkin, että lapsi haluaa kuulla ja tuntea, että joku on lähellä, eikä hänen tarvitse nukahtaa ja nukkua yksin.
Kyllähän joskus itsekin näkee painajaista, ja kun herää ei oikein tiedä missä on ja mitä pitäisi tehdä. Ja kyse on sentään aikuisesta. Voi vain kuvitella miten peloissaan pieni lapsi on pahan painajaisen jälkeen... En epäile hetkeäkään, etteikö pelko painajaisista estäisi normaalia nukahtamista.
Lapsen kanssa kannattaa yrittää keskustella nukahtamisen vaikeudesta. Vaikka noin pienen jutuilla ei ole yleensä päätä eikä häntää, voi itse keskustelu, ja se että hänet otetaan vakavasti, auttaa ongelmaan.
Oma poikamme huojentuu silminnähden kun hänen kanssaan malttaa jutella hiljaa supattaen yöllisen itku/paniikki-kohtauksen jälkeen.
- elisa
tuttava perheessä auttoi, kun lapselle laitettiin huoneeseen radio hiljaiselle. en muista, miten sitä perusteltiin, mutta neuvolasta he sen vinkin saivat ja se tepsi.
- Ella
Kokeilehan näitä keinoja:
Ensin iltapala, hammaspesu, iltasatu/runo (lyhyt!), yövalo päälle. Sitten tehdään lapselle selväksi, että nyt nukutaan. Voi selittää, että sillä aikaa kun lapsi nukkuu äiti/isä tekee kotitöitä, vaikka ovat jo kovin väsyneitä itsekin.
Kaikkien sääntöjen vastaisesti omat lapsemme nukahtivat parhaiten silloin, kun he kuulivat "meteliä": Vanhempien keskustelu, tv:n iltauutiset tai hiljainen musiikki ovat mainioita taustaääniä, jotka lapset kokivat rauhoittavaksi. Vielä kouluikäisenäkin vanhin lapsista kehotti minua "pitämään meteliä, että hän saa nukuttua", silloin kun mieheni oli poissa ja luin kirjaa sohvalla...
Lapselle voi myös sanoa, että käy kurkkaamassa hänen huoneessaan tai silittämässä päätä illan mittaan sitten kun lapsi nukkuu. Tämä tehosi aikanaan minuunkin! Muistan, kun vielä kuusivuotiaana sanoin äidilleni "muista sitten kurkata".
Heti jos kuulee, että lapsi alkaa vääntää itkua, pitää huutaa lempeästi toisesta huoneesta "Ei saa itkeä, pitää nukkua, äiti/isä on täällä", mutta ei saa mennä huoneeseen kuin hätätapauksessa.
Yhdelle lapselleni jouduin sanottamaan nukahtamislaulun, joka sopi hänen soittorasian säveleen. Siinä mainittiin hänen nimensä monta kertaa ja ilmaistiin, miten kaikki, äiti, isä, siskot, veljet, nukkumatti ym. haluavat hänen nukkuvan! Lapseni oli tuolloin pahimpien nukahtamisvaikeuksien aikaan juuri reilut kaksivuotias ja hän osaa laulun edelleen, seitsemän vuotiaana, vaikken joutunut esittämään sitä kuin viikon ajan...
Niin. Tärkeää on myös, että lapsella on Unilelu. Yksi ja sama otus, joka ei millään pysty nukkumaan ilman, että lapsi itse nukkuu... Otus tarvitsee paaaaljon unta.
No. Toivottavasti nämä tehoavat ja elleivät tehoa niin aika auttaa ainakin!- Sivusta seurannut
Ella on oikeassa..Itse ihmettelen suuresti tätä nukkumisasiaa-sitä,miten suurin osa suomalaisista isitä ja äideistä sen lapsen kanssa hoitaa..En halua syyllistää-itsepä sen tiedätte...Lapsi yritetään nukuttaa rauhalliseen ympäristöön-hiiskaustakaan EI saa kuulua ja vieraidenkin pitää olla aivan hissukseen.Verhot kiinni päikkäreilläkin yms.Eräiden ystävieni(ulkomaalaisia)tapa oli vauvasta asti seuraava:vauva laitettiin olohuoneen lattialle peiton päälle vieraiden läsnäollessa,normaalissa puheensorinassa,television äänet taustalla.Kun mainitsimme tästä,että pitää olla hissukseen,tämä nuoripari sanoi:Ei,silloin lapsi ei opi nukkumaan missään äänissä.Kun esim.tätini tyttö,joka on kasvatettu päinvastoin,ei ole saanut nukuttua päikkäreitäkään kuin vaunuissa ensin nukuttamalla.Lähipiirissä on myös tyttö,jolla varmaan tuollaisen nukkumaanopettelutavan takia on univaikeuksia:kuuntelee kaikki risaukset pakastimen hurinasta toisen lapsen tuhinaan asti ja valvoo aamuyölle saakka!
- Kahden pojan äiti
Sivusta seurannut kirjoitti:
Ella on oikeassa..Itse ihmettelen suuresti tätä nukkumisasiaa-sitä,miten suurin osa suomalaisista isitä ja äideistä sen lapsen kanssa hoitaa..En halua syyllistää-itsepä sen tiedätte...Lapsi yritetään nukuttaa rauhalliseen ympäristöön-hiiskaustakaan EI saa kuulua ja vieraidenkin pitää olla aivan hissukseen.Verhot kiinni päikkäreilläkin yms.Eräiden ystävieni(ulkomaalaisia)tapa oli vauvasta asti seuraava:vauva laitettiin olohuoneen lattialle peiton päälle vieraiden läsnäollessa,normaalissa puheensorinassa,television äänet taustalla.Kun mainitsimme tästä,että pitää olla hissukseen,tämä nuoripari sanoi:Ei,silloin lapsi ei opi nukkumaan missään äänissä.Kun esim.tätini tyttö,joka on kasvatettu päinvastoin,ei ole saanut nukuttua päikkäreitäkään kuin vaunuissa ensin nukuttamalla.Lähipiirissä on myös tyttö,jolla varmaan tuollaisen nukkumaanopettelutavan takia on univaikeuksia:kuuntelee kaikki risaukset pakastimen hurinasta toisen lapsen tuhinaan asti ja valvoo aamuyölle saakka!
Lapsen nukahtamisessa on varmasti suuri merkitys sillä, mihin häntä opetetaan. Lapset ovat kuitenkin erilaisia, eikä hyörinän keskellä nukahtaminen sovi kaikille. Vanhempi poikani on vauvasta asti ollut ärsykkeille altis, utelias ja helposti ärtyvä lapsi. Hän on niin kiinnostunut esim. aikuisten jutuista, että seurassa hän pystyy pysyttelemään väkisin hereillä vaikka kuinka pitkään, ja kun nukkumaanmenon aika sitten tulee, hän saattaa saada hillittömän kiukkukohtauksen ihan vain koska on yliväsynyt. Samaa tapahtui jo vauvana. Siksi iltarituaalien noudattaminen ja siis todellinen "nukuttaminen" on joillekin lapsille välttämättömyys. Heidän voi olla itse vaikea rauhoittaa oman päänsä sisäistä maailmaa, joten aikuisten on siinä autettava ja luotava edellytykset rauhalliselle nukahtamiselle. Kunpa me vanhemmat vielä pystyisimme itsekin pysyttelemään rauhallisina, myös niiden vaativien vauvojen/lasten kanssa...
- sama isä
Kiitos Ella vinkeistäsi.
Olen yrittänyt parhaani mukaan toteuttaa näitä neuvoja, mutta menestys on aika heikkoa: jo hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa lapsi haluaa varmistaa, että jään istumaan hänen viereensä sänkyyn. Vaikka jo hyvissä ajoin asia puhuttaisi läpi, niin silti sopimukset unohtuvat nukkumaan mennessä.
Satu on luettu, pari pientä laulua laulettu, hetki silitetty ja iltasuukko annettu ja selitetty, että isä menee viereiseen huoneeseen. Sitten kun lähden vieressä olevaan vanhempien makuuhuoneeseen, alkaa välitön itku. Jos ovi on kiinni, lapsi jää oven taakse itkemään ja yrittää avata ovea (ovi on sen verran tiukka, ettei sitä saa pienillä käsillä auki). Jos taas ovi on auki, lapsi tulee itkien vanhempien sänkyyn. Olen kantanut lapsen kärsivällisesti yhä uudestaan ja uudestaan omaan sänkyyn, peitellyt sinne ja lähtenyt taas pois, mutta yleensä ilta päättyy pitkän hysteerisen itkun kautta nukahtamiseen. Ja paha mieli jää molemmille.
Eilen, kun annoin iltasuukon ja sanoin meneväni meidän huoneeseen järjestelemään vaatteita, lapsi nousi välittömästi pois sängystään jo ennen kuin ehdin edes lähteä. Eikä takaisin menty lopulta kuin väkisin laittamalla ja ääntä korottamalla.
Ja kun tätä kestää tarpeeksi kauan, niin lopulta toinen vanhemmista on niin väsynyt, että menee itse nukkumaan ja ottaa lapsen viereensä.
En tiedä, pitäisikö jatkaa opettelemista vai luovuttaa ja yrittää joskus uudestaan. - fani
sama isä kirjoitti:
Kiitos Ella vinkeistäsi.
Olen yrittänyt parhaani mukaan toteuttaa näitä neuvoja, mutta menestys on aika heikkoa: jo hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa lapsi haluaa varmistaa, että jään istumaan hänen viereensä sänkyyn. Vaikka jo hyvissä ajoin asia puhuttaisi läpi, niin silti sopimukset unohtuvat nukkumaan mennessä.
Satu on luettu, pari pientä laulua laulettu, hetki silitetty ja iltasuukko annettu ja selitetty, että isä menee viereiseen huoneeseen. Sitten kun lähden vieressä olevaan vanhempien makuuhuoneeseen, alkaa välitön itku. Jos ovi on kiinni, lapsi jää oven taakse itkemään ja yrittää avata ovea (ovi on sen verran tiukka, ettei sitä saa pienillä käsillä auki). Jos taas ovi on auki, lapsi tulee itkien vanhempien sänkyyn. Olen kantanut lapsen kärsivällisesti yhä uudestaan ja uudestaan omaan sänkyyn, peitellyt sinne ja lähtenyt taas pois, mutta yleensä ilta päättyy pitkän hysteerisen itkun kautta nukahtamiseen. Ja paha mieli jää molemmille.
Eilen, kun annoin iltasuukon ja sanoin meneväni meidän huoneeseen järjestelemään vaatteita, lapsi nousi välittömästi pois sängystään jo ennen kuin ehdin edes lähteä. Eikä takaisin menty lopulta kuin väkisin laittamalla ja ääntä korottamalla.
Ja kun tätä kestää tarpeeksi kauan, niin lopulta toinen vanhemmista on niin väsynyt, että menee itse nukkumaan ja ottaa lapsen viereensä.
En tiedä, pitäisikö jatkaa opettelemista vai luovuttaa ja yrittää joskus uudestaan.Etkö voisi istua vieressä niin kauan kunnes lapsi nukahtaa? Itse jään iltasadun jälkeen lapsen viereen makaamaan, kunnes hän nukahtaa. Ennen nukahtamistaan poika kurkkii aina välillä, olenko vielä siinä. Silloin silitän hänen päätään ja silmät vaipuvat uudelleen kiinni.
Nukahtaminen vaatii nykyään enää vain noin 5-15 minuuttia. Alussa nukahtaminen oli varsinainen show, aikaakin kului 30 minuuttia - 2 tuntia...
- oili
Miksi ihmeessä
2.5 vuotiaan lapsen pitää jäädä yksin nukkumaan huoneeseen? Itselläni on viisi lasta ja en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi lapsen pitää jäädä yksin huoneeseen odottelemaan unta, jos sitä ei kerta kaikkiaan tule. Jotkut lapsen kokevat päivän tapahtumat niin voimakkaasti, että tarvitsevat aikuisen vierelleen, jotta voisivat nukahtaa turvallisesti. Nuorimmaiseni (nyt 8 vuotta) nukkui joka ilta viereeni, josta sitten mieheni kantoi hänet omaan sänkyyn. Joka ainoa yö viisi vuotiaaksi saakka hän tuli meidän väliimme nukkumaan. Meitä se ei haitannut, unen laatumme ei siitä juurikaan kärsinyt. Ihana oli herätä aamulla pienten käsien halaukseen....Myös muut ovat nukkuneet pitkään vieressämme.
Luulen, että tyttäresi tietää sinun lähtevän pois huoneesta ja tästä kaikesta on tullut peli hänelle.
Luin erään saamasi vastauksen, jossa oli neuvona jättää lapsi itkemään huoneeseen määrättyjen rituaalien jälkeen. Mä en olisi koskaan voinut tehdä siten.
Sain aikani itse neuvolasta paheksuvia kannanottojani siihen, että lapset ovat nukkuneet vieressämme niin paljon ja pitkään, mutta en ole niistä koskaan välittänyt. Eräs vanha äiti sanoi minulle aikoinani asiaa häneltä kysyessäni, että äidin pitää luottaa omiin vaistoihinsa ja että lapset eivät nuku loppuikää vanhempiensa vieressä, Mikä on todellakin pitänyt paikkansa! Me olemme jo pitkään saaneet nukkua kahdestaan. Vieläkin vuoteemme on lapsille viikonlopun aamuina mieluinen paikka loikoilla ja jutella. Läheisyyys on tärkeää myös isommille lapsille...
Vanhin poikani on myös nukkunut pienenä aina viereeni (tai isänsä tai hoitajan viereen silloin, kun emme ole mieheni kanssa olleet kotona). Tilanne on keskimmäisten kanssa ollut sikäli erilainen, ettei heidän ole tarvinnut jäädä yksin huoneeseen, vaan isomman veljensä kanssa, joten ei silloin ole pelottanut samalla tavalla...
Sekava kirjoitus, mutta ehkäpä asiani kuta kuinkin selvisi. Lapsi tarvitsee vielä 2,5 vuotiaana äitiä ja isää erittäin paljon, minun mielestäni tämän ikäinen on vielä "vauva".
Niin ja mitä tulee siihen yhteiseen aikaan,sitä kyllä saatte, kunhan jaksatte odottaa. Lapsista on vaivaa mutta myös paljon, paljon iloa. Hetken ne ovat pieniä...- senja
Jos lapsi "rauhoitetaan" hyvin ennen nukkumaanmenoa ei päivän asiat enää pyöri mielessä.
Neuvo "pitää luottaa omiin vaistoihin" on sinänsä erinomainen kun muistaa, että niin lapset kuin me aikuisetkin olemme erilaisia. Jokainen todellakin luottaa omiin vaistoihin ja pohtii itsekseen miten on parasta toimia.
Omalla kohdallani sinun toimintatapasi olisi ollut mahdoton! Tulen pähkähulluksi viikossa, ellen ITSE saa nukuttua hyvin ja rauhassa. En voisi kuvitellakaan nukuttavani lasta viereeni enkä nukkuvani hänen kanssaan, koska en saisi itse nukuttua juuri ollenkaan. Näissä asioissa täytyy järki ottaa käteen.
Sitten vielä yksi asia, joka on tabu: Vanhempien välinen seksi.. VAIKKA omat neljä lastamme ovat nukkuneet omissa huoneissaan (tai pareittain) he kaikki ovat heräilleet öisin ns. kesken kaiken. Tosipahasti kesken. Miten tämä asia hoidetaan silloin, jos lapsi nukkuu vanhempien kanssa samassa huoneessa? Ainakaan meillä ei olisi muuta paikkaa kuin vessa ja sauna ja nekin ovat liian ahtaita... Ja mainitsen vielä senkin, etten missään tapauksessa pitäisi breikkiä seksissä viikkoa kauempaa, viidestä vuodesta puhumattakaan. - sohvalla
senja kirjoitti:
Jos lapsi "rauhoitetaan" hyvin ennen nukkumaanmenoa ei päivän asiat enää pyöri mielessä.
Neuvo "pitää luottaa omiin vaistoihin" on sinänsä erinomainen kun muistaa, että niin lapset kuin me aikuisetkin olemme erilaisia. Jokainen todellakin luottaa omiin vaistoihin ja pohtii itsekseen miten on parasta toimia.
Omalla kohdallani sinun toimintatapasi olisi ollut mahdoton! Tulen pähkähulluksi viikossa, ellen ITSE saa nukuttua hyvin ja rauhassa. En voisi kuvitellakaan nukuttavani lasta viereeni enkä nukkuvani hänen kanssaan, koska en saisi itse nukuttua juuri ollenkaan. Näissä asioissa täytyy järki ottaa käteen.
Sitten vielä yksi asia, joka on tabu: Vanhempien välinen seksi.. VAIKKA omat neljä lastamme ovat nukkuneet omissa huoneissaan (tai pareittain) he kaikki ovat heräilleet öisin ns. kesken kaiken. Tosipahasti kesken. Miten tämä asia hoidetaan silloin, jos lapsi nukkuu vanhempien kanssa samassa huoneessa? Ainakaan meillä ei olisi muuta paikkaa kuin vessa ja sauna ja nekin ovat liian ahtaita... Ja mainitsen vielä senkin, etten missään tapauksessa pitäisi breikkiä seksissä viikkoa kauempaa, viidestä vuodesta puhumattakaan.Tuohon "vanhemmat ja seksi"-osuuteen meillä on simppeli ratkaisu...evakkomatka olohuoneeseen. emme ole tainneet harrastaa seksiä sängyssä pariin vuoteen ;) lapset nukkuvat makkarissa vieressä, toinen omassa sängyssään, toinen vielä yösyönnin vuoksi vieressä.
Meilläkin parivuotias haluaa pitää kädestä nukahtaessa. Joskus on mennyt itsekseenkin nukkumaan eikä halunnut ketään seurakseen. En siis raski alkaa väkisin "opettamaan" muuta, mutta nukutus on kuitenkin yleensä siedettävät alle puoli tuntia eli niin suurta tarvettakaan ei ole.
- kolmen äiti
Mihinkähän aikaan se nukuttaminen aloitetaan? jospa lasta ei vielä nukutakaan? meillä lasten on annettu valvoa niin kauan että ovat väsyneitä ja itsekin haluavat nukkumaan. Koskaan ei ole tarvinnut iltarituaaleja muuta kuin peittely ja hyvänyön toivotus. kun aamulla on kuitenkin herättävä ja jos päivällä ei nukuta liikaa, sopiva päivärytmi asettuu kohdalleen luontaisen unentarpeen mukaan, eikä se valvominen kovin myöhään mene, yleensä klo 21 tai joskus enintään 22 asti.
Jos tuohon ryhdytään yhtäkkiä niin alkuun tietysti voi mennä rytmi sekaisin ja illat venyä, mutta ei se niin vaarallista ole. tärkein juju tässä systeemissä lienee kuitenkin se, että nukkumaanmenosta ei tehdä minkäänlaista numeroa vaan tapahtuu mahdollisimman vähällä huomiolla ja ehdottomasti ilman rituaaleja. Sadut luetaan aikaisemmin illalla olohuoneessa.- senja
sitten niin, että lapsen ollessa yliväsynyt hän kokee nukkumaanmenemisen kaoottisena tapahtumasarjana, jolloin alkaa ihan väkisinkin itkettää. Omien lasten kohdalla olen huomannut, että mitä väsyneempi lapsi on päivän touhuista tai nukkumaanmenon viivästyessä esim. matkan takia, uni ei tule vaan itku. Rentoutunut lapsi saa unenpäästä kiinni helposti. Monet vanhemmat luulevat yliväsymystä virkeydeksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152091Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi811990- 1011347
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1211126Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663771057Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen81002Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha170842- 59761
- 59731
Tämä on ihan selvä juttu
Olen sinuun rakastunut mies, ei tästä pääse mihinkään nyt vaikka yrittäisi järkeillä jotain himon ja hulluuden välillä,37690