En ymmärrä miksi on niin vaikea hyväksyä itteään sellaisena kuin on. Itse olen epätoivoisesti vahdannut painoani vuosikaudet. Suunta on nousuinen, pääasiassa, ja se ahdistaa. Onhan luonnollista että paino nousee kun ikääntyy... oon 25 v nyt ja huomaan että ei tosiaan voi syödä mitä hyvittaa ja milloin vaan.. maha ei toimi niin hyvin ku ennen. Miten lie on aineenvaihdunnankin kanssa.
vuonna 2003 paino 48, 2004 49, 2005 50, ja nykyään 51. Miltä näytän kymmenen vuoden päästä!? en tahdo ajatella. Pituutta on 164. Sinänsä nykyinen painoni varmaan ihan hyvä. Periaatteessa. Mutta en kestä vaan. Ajatuksissa koko ajan että pitäs laiduttaa, pari kiloa,,, et ei halua levetä joka puolelta. Nytteki tuntuu että on jo ihan liikaa läskiä. Syön terveellisesti, ja yritän koko ajan pudottaa. Mutta kun en vain saa painoa alemmas, en millään. Se vaan nousee kilon vuodessa.
Miksei voi hyväksyä itseä tällaisena? mistä se johtuu? miksi aina pitää vaan haaveilla et ois laihempi, pienempi, laihempi...
Typerintä on että tän tiedostaa.
vuonna 2003 paino 48, 2004 49, 2005 50, ja nykyään 51. Miltä näytän kymmenen vuoden päästä!? en tahdo ajatella. Pituutta on 164. Sinänsä nykyinen painoni varmaan ihan hyvä. Periaatteessa. Mutta en kestä vaan. Ajatuksissa koko ajan että pitäs laiduttaa, pari kiloa,,, et ei halua levetä joka puolelta. Nytteki tuntuu että on jo ihan liikaa läskiä. Syön terveellisesti, ja yritän koko ajan pudottaa. Mutta kun en vain saa painoa alemmas, en millään. Se vaan nousee kilon vuodessa.
Miksei voi hyväksyä itseä tällaisena? mistä se johtuu? miksi aina pitää vaan haaveilla et ois laihempi, pienempi, laihempi...
Typerintä on että tän tiedostaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla tänään yksi niistä huonoista päivistä.
Vahdin syömiskäyttäytymistäni päivittäin. Huolestun jokaisesta grammasta joka kertyy kehooni. Välillä pystyn unohtamaan asian, mutta päivittäin sitä ajattelen. Käyttäytymiseni vaikuttaa opiskeluuni, työhöni, parisuhteeseeni ja itseeni suhtautumiseen. Tuntuu, että olen yksin asian kanssa, vaikkakin olen siitä puhunut avomiehelleni.
Kulissit pysyvät kasassa, sillä en ole vielä "romahtanut" perheeni tai ystävieni edessä. Joskus haluaisin huutaa koko maailmalle tuskani, mutta pystyn piilottamaan sen hymyn ja menestyksen alle.
Tänään tuntuu etten jaksa enää. Tuntuu kuin joku vetäisi minut maan alle piiloon. Piiloon itseäni.
Minulla on niin paljon elämässäni, josta pitäisi olla onnellinen, mutta mikään ei tunnu miltään. Haluaisin eroon ruumiistani, joka päivä päivältä näyttää rumemmalta. Haluaisin, että joku osaisi pitää minusta kiinni niin, että se pelastaisi minut.
Olen niin yksin tämän asian kanssa. Ja väsynyt siihen.
Kulissit pysyvät kasassa, sillä en ole vielä "romahtanut" perheeni tai ystävieni edessä. Joskus haluaisin huutaa koko maailmalle tuskani, mutta pystyn piilottamaan sen hymyn ja menestyksen alle.
Tänään tuntuu etten jaksa enää. Tuntuu kuin joku vetäisi minut maan alle piiloon. Piiloon itseäni.
Minulla on niin paljon elämässäni, josta pitäisi olla onnellinen, mutta mikään ei tunnu miltään. Haluaisin eroon ruumiistani, joka päivä päivältä näyttää rumemmalta. Haluaisin, että joku osaisi pitää minusta kiinni niin, että se pelastaisi minut.
Olen niin yksin tämän asian kanssa. Ja väsynyt siihen.
^^kerrotko mun päivästä?!! aivan samanlainen oli mun tämä päivä...ikävä kyllä.
jos mä olisin sun mitoissa olisin hemmetin tyytyväinen.itselläni pituutta on 165 ja painoa sellaset 59 kg.tiedän etten ole läski eikä missään kyllä varsinaisesti ylimääräistä ole,mutta silti mullakin on tuo sama "itseensä tyytymättömyys"..
Tiedän miltä susta tuntuu. Olen niin tyytymätön ulkoseen minääni, että se haittaa koko elämääni. 165/43. Voi kunpa painaisin 10 kg enemmän.