Minä luulin jo että aikuistumisen myötä esiintymisjännitys olisi kadonnut ja että voisin aikuisopiskelijoiden keskuudessa pitää lyhyen esitelmän ilman kamalaa jännitystä. En huolehtinut asiasta koko päivänä, kunnes istuin jo luokassa ja oma vuoroni lähestyi. Huomasin miten sydän alkoi lyödä tiheämmin ja kädet tärisivät. Kun vuoroni tuli en uskaltautunut luokan eteen vaan puhuin säälittävästi omalta paikaltani luokan sivusta ja onnistuin hädin tuskin näyttämään kuulijoilleni lehtikuvaa, joka esitykseen liittyi.
Yleisöä oli huikeat neljä kappaletta, joten en osannut etukäteen odottaa että siitä tulisi niin vaikeaa. Ääni tärisi kamalasti koko ajan ja vaikka puhuin kuuluvalla äänellä, homma kuulosti kamalalta. Olisinpa vaikka mutissut epäselvästi, mutta ei, minä alan puhua kovalla äänellä esiintyessäni.
Perkele. Muuta sanottavaa minulla, nuorella naisella, ei tähän tilanteeseen ole.
Muille jännittäjille minulla on kysymys: Onko kukaan kokenut samanlaista ja löytänyt siihen jotakin apua? Millaista?
Lääkitys kuulostaa aika rajulta ajatukselta, kun arkielämä ei tuota suurempia ongelmia, ei ainakaan niin kauan kun on jotain sanottavaa tai joku asia hoidettavana. Kevyeen jutusteluun ventovieraiden kanssa en sentään ihan vaivatta kykene, tai puhumaan jollekin ns. turhaan.
Onko luontaistuotteista mitään hyötyä? Nykyään ei tarvitse kamalan usein esiintyä, mutta tulevaisuudessa haluaisin sellaiseen tarvittaessa pystyä ilman että pilaan hyvän esityksen tärisevällä olemuksellani.
Yleisöä oli huikeat neljä kappaletta, joten en osannut etukäteen odottaa että siitä tulisi niin vaikeaa. Ääni tärisi kamalasti koko ajan ja vaikka puhuin kuuluvalla äänellä, homma kuulosti kamalalta. Olisinpa vaikka mutissut epäselvästi, mutta ei, minä alan puhua kovalla äänellä esiintyessäni.
Perkele. Muuta sanottavaa minulla, nuorella naisella, ei tähän tilanteeseen ole.
Muille jännittäjille minulla on kysymys: Onko kukaan kokenut samanlaista ja löytänyt siihen jotakin apua? Millaista?
Lääkitys kuulostaa aika rajulta ajatukselta, kun arkielämä ei tuota suurempia ongelmia, ei ainakaan niin kauan kun on jotain sanottavaa tai joku asia hoidettavana. Kevyeen jutusteluun ventovieraiden kanssa en sentään ihan vaivatta kykene, tai puhumaan jollekin ns. turhaan.
Onko luontaistuotteista mitään hyötyä? Nykyään ei tarvitse kamalan usein esiintyä, mutta tulevaisuudessa haluaisin sellaiseen tarvittaessa pystyä ilman että pilaan hyvän esityksen tärisevällä olemuksellani.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sama juttu mulla . mullakin tärisee ääni ja muutenkin ihan sekaisin mutta nyt on tuntunu että se on kadonnu kun on saanu puhua siittä jonkun ihmisen kanssa. :)
useammin esiintyy ja on sosiaalisissa tilanteissa. Mutta pikakonsti on hakea esiintymisjännitykseen tarkoitettuja läkkeitä lääkäriltä (jotkin johtajatkin käyttävät niitä) tai luonteistuotekaupoissakin on jotain nappeja, mutta en tiedä tehoa. Itse olen joskus vetänyt Buranan ennen esiintymistä ja sekin on vähän auttanut.
Ei auta Buranat eikä luonnontuotteet kun on OIKEIN KAMALA jännitys päällänsä. kokemusta on, enkä haluisi niitä muistella, niin monta kertaa olen itseni nolannut. ja kun tärisisi vaan ääni mutta kun koko ämmä, päästä jalkoihin, sanat sekoaa, puhetta ei tule jne.
Sitten lopulta vuosia kärsineenä päätin mennä lääkäriin ja sain Propralia. ja vaikka jännityksestä olenkin päässyt aika hyvin eroon niin pahoja tilanteita voi vielä tulla, siksi kaapissa varalla tabuja. alkuun ajattelin kanssa ettei mitään lääkettä mutta sitten ajattelin että sairaushan tämäkin vaiva on ja yhtäalailla kuin esim. diabeetikko joutuu syömään lääkkeitä niin miksen minäkin.
Kävin yhden hyvän esiintymistaidon kurssin ja käsittelimme puolet siitä jännittämistä. Listasimme ensin kaikki mahdolliset jännittämisen oireet mitä vain mieleen juolahtaa, joista osa oli samaa kuin sullakin.Ja jos yhtään lohduttaa, niin kurssin vetäjä, näyttelijä, sanoi kaikkien ihmisten jännittävän enemmän tai vähemmän. Se kuuluu ihmiselle ja joskus kivikauden aikaan jännitys oli keino selvitä, lisätä adrenaliinia jolla taistella uhkaa vastaan. Sillä jännittäessään tilanteet tuntuvat uhkaavilta, eikös niin? Jännitys on siis primitiivinen reaktio, eikä sille voi mitään. Mutta oireille voi....
Mutta jatkoon pari vinkkiä (äläkä syö lääkkeitä, se on ihan turhaa):
1. hengitä syvään, koska sillä tavoin avaat äänesi ja vältät sen muuttumista ohueksi ja täriseväksi
2. jos et muista mitä piti sanoa pidä paussi, koska yleisö yleensä uskoo sinun miettivän jotakin hirveän tärkeää asiaan liittyvää vaikka hokisit mielessäsi "voi ei voi ei voi ei"
3. ota niin paksu pinkka aanelosia käteesi, ettei tärinä näy. Yhdellä paperilla se näkyy ja jännittäjä alkaa vain jännittämään lisää esim. jos joudut näyttämään kuvaa näytä se niin, että sen takana on useampia muitakin papereita
4. anna katseesi pyyhkäistä yleisöä, äläkä ala tuijottamaan ketään erityisesti
5. seiso aavistuksen verran haara-asennossa, jolloin selkäsi on suorempi ja helpottaa mahdollisia jännityksestä aiheutuvia vatsakramppeja
Joten hae käsiisi kirjallisuutta, puhu jännittämisestä koulussa ohjaajan tai opiskelukaveretteisi kanssa, älä kanna sitä yksin harteillasi vaan jaa tunne. Koska tunnet kuulijasi voit alussa sanoa jännittäväsi ihan hirveästi, niin jo sekin helpottaa yllättävän paljon.
Nyt kannattaa opiskellessa harjoitella ja pohtia, koska jokaikinen kerta jännität vähemmän ja vähemmän. Uskot tai et, niin esiintymiseen tulee rutiini ja vaikka jokaikinen kerta minäkin jännitän sen vain kestää menemättä enää lukkoon. Olen nimittäin toivoton jännittäjä ja joskus tahtoisin kiljua kiukusta ääneen, että minkä takia minä taaaaaaaaas jännitän kun ei ole edes aihetta jännittää.
Lykkyä eteenpäin ja muista, ei lääkkeitä moiseen vaivaan. Nostan lakkia sulle, että olet liikkeellä voittaaksesi jännityksen muilla keinoin ja varmasti niin tapahtuukin :)
Olet aivan varmasti oikeassa. Pitää yrittää tietoisesti hakeutua esiintymään. Aika usein tulee unohtaneeksi ne hyvät neuvot, hengittämisen ja hiljaisuuden.
Ehkä harjoitteleminen on se ainoa keino. Lääkkeet eivät kiinnosta, ei ole mitään halua lamauttaa itseään edes pienellä määrällä propralia, kun joutuu muutenkin syömään päivittäin lääkkeitä.
enkä jännittänyt kuin hiukan alussa.Kiperin tilanne oli,kun minun piti hiukan mainostaa itseäni henkilönä.Yleisöä oli muutama kymmenen ja muut olivat kokeneita esiintyjiä.Katsoin yleisöäni ystävällisesti ja sanoin:Minua jännittää aivan hirveästi."Vastaukseksi sain ystävävällisiä katseita ja lämpiä hymyjä ja koko jännitys katosi sen siliän tien.Ehkäpä tuota keinoa voi käyttää joissakin tilanteissa?
Jännittäminen voi paisua ongelmaksi, jos alat välttelemään esiintymistilanteita. Propral on turvallinen beetasalpaaja ja sen saat terveyskeskuslääkäriltä, jos jännittäminen alkaa haitata elämääsi. Muuten suosittelen kahvin juonnin lopettamista ja säännöllistä liikuntaa. Rentoutumistekniikoitakin voit opetella.
Hyviä neuvoja, itse olen hakenut propralit lääkäriltä,vielä ainakaan en ole päässyt mihinkään tuloksiin niiden kanssa. Syynä on ehkä sekin että otan tarvittaessa yhden ja sitten seuraan miten vaikuttaa. Jännittäjä tyyppinä seuraan älyttömästi muutenkin ääneni kulkua liikkeitäni ja yleensä kaikkea mikä näkyy esiintymisessä.
Luontaistuotteena myytävä Antistress on ollut minulle parempi vaihtoehto, todella toimii pari tablettia ja tunnin kuluttua on rennompi olo.
Hae kirjastosta kirja Irti tunnelukoista, en muista kirjoittajaa. Tosi hyvin kerrotaan siinä mikä on usein taustalla epämääräisiin jännityksiin. Ärsyttävintä tosiaan usein itsekin huomata, ettei tilanteessa pitäisi olla mitään jännittämistä, mutta minkäs teet....