äidistäni. Oli kulunut 2vrk äitini kuolemasta ja yöllä näin unen jossa äitini oli levollisena jossain odotussalissa istumassa muiden henkilöiden kanssa. Välissämme oli vahvatekoinen ovi jossa oli ikkuna jonka läpi näin hänet. Kun yritin mennä tapaamaan häntä ,niin hän sanoi että ei ole vielä minun aikani tulla tälle puolen ovea.
Uni toi lohtua ja samalla se oli jotenkin ahdistava.
Näin hampaan irtoamisunia joka toistui ainakin 3 kertaa ennen kuin sain tiedon äitini kuolemasta.
Äitini kertoi että hän näki nuorena likkana unessa
hampaiden irtoamisunia jotka ennustivat mummon kuolemaa.
Uni toi lohtua ja samalla se oli jotenkin ahdistava.
Näin hampaan irtoamisunia joka toistui ainakin 3 kertaa ennen kuin sain tiedon äitini kuolemasta.
Äitini kertoi että hän näki nuorena likkana unessa
hampaiden irtoamisunia jotka ennustivat mummon kuolemaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
itsellä oli monta päivää outo olo, kun näin unen, jossa tiesin, että äitini oli juuri kuollut.. vaikka ei pitäisi näin olla ( meillä on viiletä välit ollut vuosia, emmekä juuri ole kontaktissa).. joten tunsin vain vieläkin suurempaa surua siitä, että menetin jotain, joka ei koskaan ollut minulle muutenkaan läsnä.. en ole edelleenkään ottanut äitiini yhteyttä, vaikka uni ahdisti minua kovin.. ja sai minut myös todella surulliseksi, kaikesta siitä, mitä on menetetty, siksi että hän kätki läheisyytensä ylpeyteensä ja minä tein samoin - olin peili hänen kovuudelleen, mitä hän oli minulle koko lapsuuden, nuoruuden ja alkaneen aikuisuuden.. en tiedä, mitä kokisin todellisen kuoleman yhteydessä, helpotustako, vai vain ääretöntä tyhjyyttä ja surua..
sorry, tämä meni nyt ehkä vähän asian vierestä, tiedä miksi sinulle näin kirjoitan..
itsekin näin muuten isäni poismenon jälkeen unen, jossa hän tuli minut hyvästelemään ikäänkuin, sanoi, että 'ei hän voinut tälle mitään, pahoitteli, oli surullinen, kun näki järkytykseni, ja sipaisi minua poskesta tai otsasta- en muista sitä enää tarkkaan, mutta se vaikutti todelta, ei unelta, kun siihen 'kosketukseen' heräsin.. jotkut väittävät, että rakkaat poismenneemme käyvät meidät hyvästelemässä unen ja valveen rajamailla.. en tiedä, onko niin.. vaiko eikö.. näin kuitenkin sain itse kokea ja se lohdutti minua vaikka järkytykseni oli suuri, rakkaan isäni menetettyä äkillisesti..
Noin 15 vuotta sitten olin työharjoittelijana eräässä Riihimäkeläisessä firmassa ja seurustelin exäni kanssa. Asuttiin sellaisessa pienessä yksiössä jossa oli vaatehuone ja keittokomero. Ex-naaraan vaari oli hyvin sairas ja kuolema oli odetettavissa lähiaikoina. Ex ja hänen vaarinsa olivat hyvin läheisiä keskenään, joten tunnelma oli varsin haikea.
Työpäiväni oli ollut hyvin raskas ja kämpälle saavuttuani aloin tekemään työselostusta päivän työtapahtumista vaatehuoneeseen tehdyssä lukukopperossa. Ilta oli jo päässyt pitkälle kun aloin nukkumaan exän viereen.
Olin nukkunut jo tovin verran kun heräsin tunteeseen että meitä tarkkailtiin. Huone oli hämärä ja näin hahmon joka tuli sieltä lukukopperosta sängynpäätyyn. Hahmo oli jotenkin tuttu ja tunnistin sen Exän vaariksi. Säihkähdin niin julmetusti, en varmaan edes muistanut hengittää. Suljin silmäni uudestaan ja toivoin että hahmo olis kadonnut kunnes avaan ne. Mitä vielä, hahmo seisoi edelleen siinä sängyn päädyssä ja mieleni valtasi ihmeellinen rauhallisuuden tunne. Nukahdin uudestaan ja aamulla soi puhelin. Ex sai kuulla että hänen vaarinsa oli kuollut yön aikana.
Mietin tätä juttua kunnes iltapaivällä kerroin Exälle että hänen vaarinsa oli käynyt hyvästelemässä hänet yöllä. Eihän Exä uskonut sitä ja tuskin uskoo vieläkään. Mutta mua se jäi vaivaamaan.
En tiedä, olisiko näissä sitten jotain perää, että kuolevat tai juuri poislähteneet saisivat mahdollisuuden käydä hyvästelemässä läheisiään -
omakin kokemus oli jotenkin kovin aidon tuntuinen, joskin olen ajatellut sen lähinnä voimakkaaksi uneksi ja kaipaukseksi järjen äänellä myöhemmin - mutta mistä me tiedämme, mitä todellisuus on?
Olisko uskonut ex-muija uskonut sitten jos olisin kertonut siitä heti aamulla..? Ehkä.
En tiedä onko tämä oikea paikka kertoo tätä, mutta kumminkin.
Ensimäiseen juttuun viitaten: Meillä oli Labbis (koira) joka oli tosi tärkee mutsille. Mutsi harrasti ja touhusi sen koiran kanssa. Monesti äidin kuoleman jälkeen koira meni esim: makkarin ovelle seisomaan, heilutti häntäänsä ja sen katse vaelteli makuuhuoneessa.Välillä koira istui kuin käskettynä oikeesti takajaloilleen ,eikä löysästi peffalleen oli tapana. Labbis käyttäytyi niin että voi olettaa sen nähneen jotain tuttua.(Koirathan vaistoaa ja näkevät varsinkin pimeässä sellaista mitä ihminen ei näe.)
Jotenkin oudoksi jutun tekee se sttä makkarissa ei ollut sillä hetkellä ketään. Tuli vain ajatus mieleen että mutsi tuli taas moikkaamaan koiraa (Ronia).
hmm.. minä ainakin uskon että voin niin käydä, ja uskon myös että on henkiä.. itse vain meidän koiran kuoleman jälkeen näin unen, jossa tulin koulusta kotiin ja näin koiran pihallamme ketjussa. hämmästyin suuresti, koska tiesin koiramme kuolleen.. menin kummiskin koiren luo, mutta se hyökkäsikin kimppuuni :S.. joskus aivan pienenä muistan nähneeni unen, jossa minulta kysyttiin että kumpi tapetaan, isäni vai koira.. en voinut vastata koska en halunnut kummankaan kuolevan.. mutta kun olin jo n. 10 rupesin ajattelemaan unta, ja älysin että tietenkin olisin voinut sanoa ettei kumpikaa, tappakaa minut hänen puolestaan.. niin tekisin oikeassa elämässä kyllä.. kerran kävi niin että pistin silmät kiinni ja vain lepäsin sitten rupesinkin näkemään unta, en edes luultavasti nukkunut.. kaverini kysyivät unessa että onko meillä lisää coca- colaa..minä vastasin että ei jos jääkaapissa ei ole, sitten lähdin ja avasin silmäni :S
Uskon kyllä henkiin, ei ole kauaakaan kun mieheni koki suunnilleen saman.
Isäpuoleni kuoli vajaa kaksi kuukautta sitten, mutta sinä yönä kun isäpuoli kuoli (kuoli kylläkin illalla) niin hän kävi mieheni luona pyytämässä että pidetään huolta äidistä ja sanoi myös ettei kauaa mene kun äidilläkin on aika että hissi on hänelle jo tilattu.
Hän kävi myös toiseen kertaan mieheni luona, se tapahtui kolme viikkoa kuoleman jälkeen. Hän kävi vetämässä peiton mieheni päältä kolme kertaa, aivan kuin jotain pitäisi tehdä