masennus tai ahdistus - tai siis miksi kohtuujuomisenkin jälkeen iskee nykyään valtaisa epätoivo ja pelko ja ahdistus??
Olen yleensä melko duraceli ja otan harvoin. Eilen oltiin työporukalla vähän istumassa iltaa ja join 5 kpl 0,5 tuoppia. välillä 21:00-24:00.
Aamulla en meinannut jaksaa nousta ja oli ihan epätoivoinen olo, suorastaan paniikki?
Ruoskin itseäni, että miksi join ja nyt välttelen ihmisiä ja tekisi mieli mennä piiloon?
Onkohan mulla päässä vikaa?
APUA!
Olen yleensä melko duraceli ja otan harvoin. Eilen oltiin työporukalla vähän istumassa iltaa ja join 5 kpl 0,5 tuoppia. välillä 21:00-24:00.
Aamulla en meinannut jaksaa nousta ja oli ihan epätoivoinen olo, suorastaan paniikki?
Ruoskin itseäni, että miksi join ja nyt välttelen ihmisiä ja tekisi mieli mennä piiloon?
Onkohan mulla päässä vikaa?
APUA!
Vastaukset 3
Vanhimmat
päässä vikaa. Ihan tyypillisiä alkon aiheuttamia fiiliksiä, tosin vielä melko lievässä muodossa. Menee ohi päivässä parissa. Juo edelleenkin vain harvoin ja pienempiä määriä niin ei tule isompia ongelmia.
Kuulostaa jotta 5 tuoppii on sinulle liikaa kun juo harvoin eikä maksasi&päänuppisi ole tottunut liuottimiin. Ota vähemmän seuraavalla kerralla.
Kyllä voi tulla pienistäkin määristä ahdistusta. Mutta eipä "hätiä mitiä".
Itse käytin aikoinani mielialalääkkeitä jotka veivät krapula- ahdistukset pois. Niinpä sainkin rauhassa opetella juomaan suurempiakin määriä ilman että piti pelätä aamuahdistusta seuraavana päivänä. Tuli opeteltua juomaan yhä suurempia määriä alkoholia ja sitten se uhkasi mennä överiksi. Tajusin lopettaa mielialalääkkeiden käytön ja ahdistusoireet palasivat. Nykyään kynnys vetää lärvit on korkeampi jo ihan pelkästään näiden ahdistusten pelon takia. Kun tietää että alkoholi aiheuttaa paniikkia, ahdistusta, epätoivoa, pelkoja sun muuta sellaista sitä suhtautuu alkoholiin hieman kunnioittavammin kuin silloin kun niitä ei ollut.
On siis vähän kaksipiippuinen juttu se että alkoholin suurkuluttajien ahdistuksiin ja masennuksiin määrätään, tai oikeastaan oikein tyrkyttämällä tyrkytetään mielialalääkkeitä koska ainakin joillain ne todellisuudessa mahdollistavat entistä suuremman alkoholinkäytön koska krapula- ahdistuksen pelko vähenee.
Krapula- ahdistuksen poistavat tai niitä lievittävät mielialalääkkeet vesittävät syy- seuraussuhteet. Ja syy- seuraussuhteiden kautta tämä elämä meitä parhaiten opettaa. Mottoni itselleni onkin nykyään; jos juot, kärsi seuraukset. Jos et kestä seurauksia, älä juo. Tähän asti olen juomisen seuraukset ollut valmis kestämään koska täysraittiuden seuraukset olivat ainakin minun kohdalla mielestäni pahemmat.
Mutta kuvio menee ihan liian usein näin:
Sitä on helppo alkaa krapulapäissään kuvittelemaan että omassa päässä on jotain vikaa koska se ahdistus ihan oikeasti saattaa tuntua siltä. Vaikka kynnys mielenterveystoimistoon menemiselle saattaa aluksi olla korkeakin, niin kohta sitä huomaa että siellä käyminen onkin ihan ok, koska mielenterv. toimistossa käyminen ei ole enää nykyään mikään häpeä. Sitten onkin helppo mennä hakemaan mielenterveystoimistosta apua josta saa helposti lääkkeitä ahdistuneisuus"sairauteensa". Ja sitten kun huomaa alkoholista johtuvien ahdistusten hälvenevän on helppo jatkaa juomista. Mutta koska alkoholi toisaalta vie lievimpien mielialalääkkeiden vaikutuksen pois, on helppo mennä taas valittamaan uudestaan lekurille kun napit ei tehoa. Sitten sinulle määrätään entistä voimakkaampia lääkkeitä ja pian huomaat syöväsi bentsoja ja olevasi sekä alkoholi, että lääkeriippuvainen. Siitä se syöksykierre sitten alkaa. Alaspäin pääsee helposti. Tiellä on vaikeampi pysyä. Jotkut pysyy jotkut ei.
Aina täytyy vain punnita se mitä on minkäkin asian - kuten juomisen tai juomattomuuden - takia valmis kestämään. Toivottavasti löydät tiesi sinäkin. =)