heip. eli johonkin ketjuun jo tän kirjoitinkin että meillä mies jätti tulematta työmatkaltaan takaisin ryyppäämisen takia. Lapset aivan kummissaan ja mieheen ei saa mitään yhteyttä. Laitan tänään paperit menemään mutta loppu onkin aivan pimennossa.
Olen tilanteesta järkyttynyt ja en ole ollenkaan tässä maailmassa, en pysty keskittymään lapsiin lainkaan ja kaikki on niin teennäistä.
On mulla yksi kamu jolle jutella mutta tuntuu että tarvisin kokoajan tukea. Röökiä mennyt varmaan aski päivässä vaikka muuten en juur polta edes. Muksut ihmettelee sitäkin et miks äiti käy ulkona kokoajan.
Meillä piti tänään olla pariterapia ekaa kertaa. Mies ilmotti vaan ettei tule sinne. Hän on hotellissa tai missä helvetissä onkaan. Juur pari päivää sitten hän itsekin sanoi, että meillä on nyt ollut niin mukavaa ettei oikein tiedä mitä siellä terpassa aikoo kertoa. Ja nyt tämä. Ei ole vaivan arvoinen, vai miten teistä.
PS: niin, ja siis tätä ennen tapahtunut jo kaikenlaista.
Olen tilanteesta järkyttynyt ja en ole ollenkaan tässä maailmassa, en pysty keskittymään lapsiin lainkaan ja kaikki on niin teennäistä.
On mulla yksi kamu jolle jutella mutta tuntuu että tarvisin kokoajan tukea. Röökiä mennyt varmaan aski päivässä vaikka muuten en juur polta edes. Muksut ihmettelee sitäkin et miks äiti käy ulkona kokoajan.
Meillä piti tänään olla pariterapia ekaa kertaa. Mies ilmotti vaan ettei tule sinne. Hän on hotellissa tai missä helvetissä onkaan. Juur pari päivää sitten hän itsekin sanoi, että meillä on nyt ollut niin mukavaa ettei oikein tiedä mitä siellä terpassa aikoo kertoa. Ja nyt tämä. Ei ole vaivan arvoinen, vai miten teistä.
PS: niin, ja siis tätä ennen tapahtunut jo kaikenlaista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
eli tuo mies ei todellakaan ole vaivan arvoinen.
selvästikään ei pidä sinua tai lapsia minään muuna kuin kuramattona jonne voi tulla pyyhkimään reissun pölyt jos siltä tuntuu ja ellei tunnu niin ei tarvitse edes ilmoittaa.
aloita elämä lasten kanssa puhtaalta pöydältä, he ovat ansainneet kodin ja perheen jossa ei tarvitse ihmetellä, toivoa ja pettyä kerta toisensa jälkeen.
voimia ja halauksia sinulle, niin se elämä meitä välillä paiskoo, mutta kaikesta voi selviytyä voittajana ja sulla on kuitenkin ne ihanat lapset joita varten jaksaa ja jotka auttaa sua jaksamaan.
terveisin kohtalotoveri
ero on lähes aina shokki, mutta kyllä siitä selviää vaikka nyt ei välttämättä sille tuntuisikaan.
Minusta on hyvä, että olet tehnyt ratkaisun asiassa, mutta oletkos miettinyt jo valmiiksi sitä, että yksi kaunis päivä se rähjäinen ressu seisoo ovellanne spanielin katse silmissään anomassa mahdollisesti anteeksiantoa? Unohdatko silloin kaiken tapahtuneen pahan ja otat miehen avosylin vastaan unohtaen kokonaan, että olet hakenut eroa? Oletko tarpeeksi vahva kääntääksesi selkäsi ja sulkeaksesi korvasi miehesi aneluilta?
Sinun pitäisi olla, koska muuten olette jälleen lähtöpisteessä.Ei kyllä kieltämättä kuulosta kovin vastuuntuntoiselta tuo miehesi, eikä edes kovin kiinnostuneelta parantamaan parisuhdettanne.Olisi aika saada hänen silmänsä avautumaan, että olet tosissasi, etkä pelkästään rähise ja kohta kehrää tyytyväisenä hänen kainalossaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Viinan kanssa on aika hankala alkaa tappelemaan ykkössijasta toisen ihmisen elämässä. Yleensä sen taistelun vääjäämättä häviää.
Paljon voimia sinulle ja lapsillesi, älä anna periksi!
mene silti sinne terapiaan vaikka ihan itseksesi kun se siippa ei tule mukaan ja aika on varattu. Voit jutella asiaa selväksi ja samalla selvitellä ajatuksia ulkopuolisen avulla. Luulisin että kannattaa.
Ja mieti nyt loppuun asti se onko kaikki ohi vai ei eli annatko uuden tilaisuuden jos tai kun sitä pyydetään. Mieshän saattaa kokea rimakauhua sinne terapiaan menosta ja siitä kaikki tämä huipennus.
No, eropaperi on selvä viesti ja sen voi tehdä jos on siinä vaiheessa, mutta siltojen polttaminen takanaan ei koskaan auta mitään.
Lapset vaistoaa aikuisen mielialan ihan yllättävän tarkkaan joten koita nyt jotain selittää niillekin tai vie mummolaan tms paikkaan, vaikka se saattaa lisätä lasten ahdistusta entisestään ja jopa huolta sinusta. Yksi vanhempihan on nyt jo kateissa joten toisen menetys voi olla ajatuksissa hyvinkin jo vähän isommalla.
Ei se ero ole helppo eikä sen kai kuulukkaan olla. Koskeehan se monella tapaa montaa ihmistä. Mies teki kyllä sikäli raukkamaisen teon että tavallaan livisti eikä puinut asioita loppuun saati sanonut suoraan että se on tässä nyt. Samalla sälytti sinulle eroprosessin aloituksenkin jne.
No, voimia ja jaksamista. Viikonloppu on pitkä aik amurehtia ja toivottavasti maanantaina pääsette vähän arkeen kiinni asioissa ja olet saanut ajatuksesi järjestykseen. Montaahan siinä on ja ikävä kyllä taloudellinen selviäminen lyö aina ensin kasvoille isoiten vaikka se isompi hädän tilanne on henkisellä puolella.
Vaikka kasvotuseten juttelu on parasta niin soitollakin saa voimaa paremman puutteessa..
kiitos vastanneille!
Kyllä teki mies paskat, etenkin lapsille. Vielä, kun olen tyytyväinen ja ylpeä itsestäni, on aika lähteä. Nyt vituttaa, mutta huomattavasti enemmän vituttaisi 10 tai 20 vuoden päästä.
Sanoin miehelle, että on tervetullut takaisin kun on hoitanut itsensä kuntoon eli hakenut apua. Ei luvannut hoitaa itseään mihinkään kuntoon, ei tunne tarvitsevansa apua. Itselläni on paljon takana, ei päihteiden kanssa tosin, mutta tiedän että ihminen pääsee aika hyvin jaloilleen jos motivaatioita on.
Viikonlopusta tulee rankka; oli luvannut pojalle mennä matsiin ym.... arvatkaa kyseleekö poika hela tiden...
Laitan tähän tän, jos olet eri kuin tuolla alempana:
Meillä aikoinaan yksi syy terapiaan menoon oli tuo miehen liiallinen juominen. Haimme useasta eri paikasta tuolloin apua. Mieheni juomisen syyksi paljastui psykiatrilla käynnin avulla burnout, josta olikin selvät merkit.
Syitä terapiallemme oli kyllä sitten muitakin kuin aluksi näytti. Oli myös minussa vikaa, joka oli tosi paha paikka minulle, joka olen hyvin itsekriittinen. Pari kuukautta olin kyllä suht masentunut. Ajattelin jopa et terapeuttimme oli mieheni puolella ja ihastunut häneen :)))
Voimia sinulle! Avun saaminen tuossa tilanteessa voi joskus olla monen kiven takana.
terapiaan meno kannatti meidän tapauksessamme. Nyt olemme entistä rakastuneempia ja ennen kaikkea lapset eivät joutuneet kokemaan eroa ja sen jälkiseuraamiuksia!