MAALLA VAI KAUPUNGISSA

mutta tahtoisin palavasti maalle, jossa olen elänyt elämäni ensimmäiset 17 vuotta. Omat hyvät ja huonot puolensa molemmissa, mutta maalla asuminen vie kirkkaasti voiton.

...Eikä oo tullunna mielleen kaapunkiin lähtä, kun on kantturoita ja kaekkee :)...

Kyseessä on vanha alue, jota on hiukan täydennysrakennettu. kaikki palvelut kahden kilometrin päässä, mutta silti alue on rauhallinen ja luontoa lähellä. Alue pysyykin melko pienenä, koska Päijänne rajoittaa sen kasvua, eli hirveästi ei taloja tänne edes mahdu. Tämän enempää en maalle kaipaa, lyhyet työmatkat ovat minulle tärkeitä, ja tästä hurautan kymmenessä minuutissa, ja mieheni vartissa töihin (täysin vastakkaiseen suuntaan).

Minusta ei olisi kovin kaukana maalla asujaksi, arvostan liikaa elämisen helppoutta ja lähipalveluita. Lisäksi esimerkiksi hoitajien saanti lapsille on helppoa. Siltikään en lähtisi kaupunkiin, kerrostaloeläjäksi minusta ei ole, rivarissa asuimme seitsemän vuotta ja viihdyimme, mutta kyllä tämä on se oikea asuinmuoto meille. Tosin Rivitaloasuntoja ei ollut oikein saatavillakaan tarpeeksi suurina, ne harvat olivat niin kalliita, että oman talon rakentaminen oli huomattavasti halvempi vaihtoehto.

Olen aina asunut kaupungissa, mutta kumpikin kävisi. Äitini asuu nykyisin maalla, vaikka on syntynyt kaupungissa, kun jäi eläkkeelle niin muutti maaseudulle. Itse haluaisin samaa, elämä on aika kuluttavaa kaupungissa, mutta toisaalta helppoa kun on työpaikka ja kaikki palvelut lähellä.

Vielä on tämä kerrostalokämppä kaupungissa, mutta pian muutetaan "maalle". Kaupat ja muita palveluita löytyy n. 4 kilometrin päästä, töihin ajaa (alle) varttitunnissa (kuten kyllä tälläkin hetkellä) ja Helsinkiinkin puolessa tunnissa. Ja silti ollaan omassa rauhassa metsän ja peltojen keskellä, lähimpiin näkyviin naapureihin on matkaa pari kilsaa (metsän takana lähempänä pari muutakin). Eli pian päästään elämään ja asumaan meidän unelmaa :)
Ikäni olen asunut ensin rivarissa ja nyt sekä ensimmäistä että viimeistä kertaa elämässäni kerrostalossa. Rivarissa viihdyn hyvin, mutta kerrostaloelämä ei sovi minulle pätkääkään. Alusta asti olen tätä inhonnut ja vain odottanut sitä päivää että saisi viimeisen kerran sulkea tuon oven taakseen katsomatta.. Mitään en jää kaipaamaan, kaikista vähiten naapureita.. =/

omakotitalossa järvinäköalalla...mainitsin siksi tuon koska meillä on haaveena kesämökki,tietysti järven rannalta.Helsinkiläiset sukulaiset eivät voi millään käsittää moista haavetta kun heille olisi unelma jo tämä tilanne missä me ollaan nyt:):)

asutaan.Joskus näin syksyn pimeinä iltoina toivoisin asuvani edes katuvalojen läheisyydessä,mutta ainakin vielä olen myös syksyn pimeistä selvinnyt :).

Maalla asutaan, ihanan rauhallista ja tilaa on olla ja ellää. Kaupunkiin en lähtisi kirveelläkään.

meillä on kaupungin keskustaan viitisen kilsaa, mutta maktka-aikana se on vain reilu viisi minuuttia lyhimmillään.

Muuten on kuin maalla asuttaisiin. Lähikauppaan on automatka, tosin niitä on samalla etäisyydellä kaksin kappalein ja hieman kauempana jo viisi lisää. Linkkari kulkee kun kulkee ja kaikki on pikavuoroja tms ei siis kaupungin reittiä. Koulu on sadan oppilaan pikkukoulu jossa ei nyt tänä ja viime vuonna ole ollut yhdysluokkia enään.

Koko seutu on pientaloaluetta ja osittain tiiviisti ja osittain aika väljästi rakennettua. Meilläkin on noin kolmentuhannen neliön tontti joten tilaa riittää hyvin eikä naapurit ole kyljessä.

Etuina on selkeästi se että matka kaupungin keskustaan on lyhyt ja tahtoessa sinne pääsee kyllä helpolla. Päiväkotikin on kivenheiton päässä sitä tarvitsevalle. Ikävä kyllä tavallaan asunnot maksaa saman kuin muualla kunnassa. Katuvalotkin ja kevyenliikenteen väylät on mainio lisä. Ollaan vähän kuin kylä kaupungissa..

Meillä on mökki mökkipitäjässä. Aikanaan se oli siellä mäellä ihan itsekseen ja naapuri siellä jossain tien toisella puolella ja pellon takaa häämötti seuraava jne. Sitten yksi tontti lohkottiin ja toinen ja nyt siellä ollaan tiiviimmin kuin kotona! Oman osansa teki tielaitos joka rakensi maantien tontin nurkalta ja lohkaisi siihen palan. No, mökin hinta tuplaantui muutamassa vuodessa jostain ihmeen syystä ja viihtyvyys heikkeni samaan tahtiin..

Tuttavaperhe osti aikanaan nuorena parina talon tuolta kunnan syrjäkyliltä. Kaikki ihmetteli miksi sinne muuttavat korpeen. Palvelut oli sama aluokkaa kuin meillä, mutta matkaa ihan cityyn kertyi kymmenkunta kilsaa. Lähin naapuri näkyi siellä metsän taka aja seuraava pellon
laidassa - tuttua.. Kului vuosia ja kas vain nyt reilun kymmenen vuoden kuluttua he asuvat keskellä lähiötä! On katuvalot, asfalttitiet, jalkakäytävät, koulu, tarha, kauppakin ja bussi huristelee kerran tunnissa. Mies yrittää vääntää että kun ei mennyt kaupunkiin niin kaupunki tuli heille vähän kuin mooses.. Niin ja talon arvo on noussut siitä ostohetken 80 000 markkaa aika paljon ylös..

Tiedän että ns. maalla asuminen ei meidän perheelle passaisi lainkaan. Niin... ja ihan oikea maatilaelämä on kaikkea muuta kuin romanttista, siitä vain tulee omituisen helposti mieleen perinteinen maalaisidylli.

Ensimmäiset 6 vuotta elämästäni asuin ns. maalla, pikku omakotitalokylässä maatilojen keskellä. Meillä oli varaa vain yhteen autoon, joten äidilläni oli kova homma polkea kesät, talvet pyörällä töihin kaupunkiin. "Kylässä" oli talvella pilkkosen pimeää ja kesällä sikana sääskiä. Lumiaurat kävivät kun jaksoivat ja lähimmälle onnikkapysäkille oli useampi kilometri... saati sitten kauppaan. Porukat muuttivat sinne justiinsa ajatellen, että koirille olisi paljon metsää juosta ja lapsille rauhallinen paikka kasvaa. Niin...mutta kaupunkilaiselle voi olla vaikea tajuta kuinka vähän aikaa talvellakin on valoisaa aikaa päivällä kun ei ole katulamppuja mailla halmeilla. Ei sitä paljon koiran kanssa hiihtelemään päässyt tms. 10 vuotta porukat siellä kittuuttivat ja sitten muutettiin omakotitaloon kaupunkiin. Nyt asun oman perheeni kanssa melkein seuraavalla tiellä ja keskustaan on jotain 3 km. Tottakai pihat ovat pieniä (onneksi erittäin suojaisia), onneksi iso metsäinen puisto ihan vieressä. Mutta koska en omista ajokorttia ja muutenkin suosin ehdottomasti pyöräilyä tai muita saasteettomia liikkumismuotoja ja lisäksi olen tottunut kaupungin rientoihin ja palveluihin, täytyy olla realisti. Kaupunki on meidän paikka.

Tietenkin nykyään voi asua ns. maalla ja yhteydet yms. ovat hyvät ja asunnot halpoja. Halvan talon perässä ei kuitenkaan kannata juosta. Talon huonoa sijaintia ei voi remontoida pois ja pitkä työmatka autolla vie paljon polttoainetta ja sen hintahan ei tule laskemaan.

Niin, ja jos ajatellaan, että maalla lapset saavat seesteisen ympäristön kasvaa ja kaupungin hälinä ja häiriköt ovat kaukana niin maalla sitä vasta on hulluja! Mieheni on maalta ja heidän naapurustonsa se vasta sankariporukkaa on... Eikä siis ainoastaan lähinaapurit.

Tulipa kärkevää tekstiä, pää kipeä ja väsyttää, ei varmaan pitäisi kommentoida tässä tilassa.

p.s. Se paikka missä pienenä asuin on nyt hieman erilainen kuin silloin... vähän kuten tuossa eräs toinenkin kommentoi. Vuosien varrella kaupungin asutus on edennyt ihan niille nurkille. Hmmm... ei siellä vieläkään onnikka sen lähempänä käy, mutta katuvalot on :)

mutta voisin ajatella muuttavani vähän kauemmaksi rauhallisempaan paikkaan kehyskuntiin. Pienemmälle paikkakunnalle mutta ei ihan maalle kuitenkaan..