Suomen potpurit ovat kadonneet teille tietymättömille ja vanhojen tervaus on edessä.
Monikaan ei ole huomannut rivien välistä, että niin hornantuuttien tähtisadetikut kuin myös muu uudet velmuilut tai oikeastaan niiden puuttuminen ovat seurausta eivätkä oireita. Kaljupäisen petolinnun lentely reviirillään nostatti kovan keskustelun maan mettumisen paikkeilta. vaikka aikaa on mennyt, ei värisuoran viimeinen mohikaani suinkaan ole saanut muuta kuin vedettyä vähän pintamaalia, mutta väri ei miellytä ohikulkijoita, saati sitten rakennuslautakuntaa tai edes talossa asujia.
harmi, vaan että se näkyy ja kauas. Siinä varmaan itte kotka pilvereunalta katselee ja kiroilee tuunareita..
neitilässä havitellaan kiivaasti myös hyrrien bisnekseen ulkomaille ja on ilmeistä että silakkalassa on viety pitkälle suunnitelmat nostaa saalisverkoista huoltokeskus asian tiimoilta.
Siellä suap iestä ja suap takkaa, eli itte kajakkikaksikon valmistajat ovat huomanneet että heli tyttönen on ykkönen ja nykynimeltään perse- ilman toista ässää..ja eikös nämä ole lyöneet päänsä yhteen tukkiholmaan loiskahtaneen silitysrautansa markkinoinnista ja perustaneet melkein avoperheen hoitamaan hyrrien haalaamista rantamaille vahattavaksi talteen paremmin meren lähelle kaiken varalta...
Toisaalta on harmi, ettei asiaa viitsitä sen verran pohtia, että kun nyt hyrriin on tulossa seuraavan nilkankin parannuksia isiltä pojille ja äidiltä tyttärille, niin onhan se syytä tietää mitä kajakin sisuksissa on ja miten tuhto on tehty. Vituttaisin se myöhemmin huomata, että ei osaa edes tervata venettä keväisin, saati sitten vaihtaa lahonneita lautoja tai laittaa vaikka latioihin hankaimia uusille airopareille tai mitä nyt katiskan lisäksi kehitelläänkin niin hyljepyydystä kuin muuta tulevaisuudessa.
Onhan se kuitenkin kivempi koota peli ja vermeet, kunhan varmistutaan siitä, ettei missään tilanteessa kilpailevat kalastajat pääse lähellekään viimeisiä syöttejä ja koukkuja.
Se mikä näkyy, myös kuuluu. Ja silloin äkkinäinen saattaa paljastaa parhaat kalapaikat ja siitähän ei kalastuskunta tykkää. Siinä äkkiä kynitään kana ja niskavillatkin erisovun merkiksi..
Jokisuistoissa lohi nousee ja siellä vielä nieriäkin polskii silloin tällöin. Siellä sitä olisi hyvä porojen seassa kokeilla ja laittaa vaikka paperilla mietteitä..hyrrästä meinaan.
Onhan perinjuurin selvää, ettei vika löydy omasta silmäkulmasta, ellei katso ja kokeile tarkkaan, minkälaisilla mormuskoilla ja madoilla kalaa narrataan. Onhan siellä jo kumijalkojenkin suljettua sarjaramppausta, miksipä sinne ei mahtuisi vehkeitä korkokengillä suhisemaan.
Suomeksi sanoen, siis, otetaan se mitä saadaan, vaaditaan ehdottomasti taitoa ja osaamista asian tiimoilta ja pidetään huoli siitä, että tällä kertaa välistävetoja ei tapahdu.
Kalastaja kyllä tuntee apajansa, mutta ruostuvat katiskat on aika-ajoin uusittava ja ei se silloin ole pahitteeksi harkita uutta nielua katiskaan tai jopa vaihtaa puuta vähemmän lahoavaan..
Suurimmalta osin kuitenkin monimuotoinen käyttö vaatii erittäin hyvää hallintaa ja hillintää, ja sitä vaaditaan myös muissakin tapauksisssa kajakilla, ettei pyllähdä persielleen...
Ja kuten hyvää kajakkia, mitään varmaan ei ole olemassa, vaan on tehtävä riittävän monta eskimokäännöstä kunnes oikea muoto löytyy. Sama pätee muutenkin. Sitä täytyy vain vääntää ja vääntää alusta alkaen mukana, kunnes pikkuhiljaa löytyy karikot ja kivikot, joita välttäen väljemmät vedet aukeavat.
Suurin haaste kajakin lautojen valinnassa ei ole suinkaan omassa metsässä, vaan kyllä siellä serkukset tappelevat keskenään, kun eivät ymmärrä toisiaan lainkaan. Tästä syystä kolmensibeliuksen linja-auto meinasi jäädä välille puuttuvien yhteyksien vuoksi näiltä onnettomiltä liikennöitsijöiltä ja myöhästyminen senkun pahenee, jos pallinaamat pääsevät kiistoissaan liian pitkälle pureutumaan ymmärryseroihin.
Siinä taas tarvittaisiin erotuomaria laittamaan silakat riviin pöydälle ja puhkumaan sitä viimeistä kekälettä..
Monikaan ei ole huomannut rivien välistä, että niin hornantuuttien tähtisadetikut kuin myös muu uudet velmuilut tai oikeastaan niiden puuttuminen ovat seurausta eivätkä oireita. Kaljupäisen petolinnun lentely reviirillään nostatti kovan keskustelun maan mettumisen paikkeilta. vaikka aikaa on mennyt, ei värisuoran viimeinen mohikaani suinkaan ole saanut muuta kuin vedettyä vähän pintamaalia, mutta väri ei miellytä ohikulkijoita, saati sitten rakennuslautakuntaa tai edes talossa asujia.
harmi, vaan että se näkyy ja kauas. Siinä varmaan itte kotka pilvereunalta katselee ja kiroilee tuunareita..
neitilässä havitellaan kiivaasti myös hyrrien bisnekseen ulkomaille ja on ilmeistä että silakkalassa on viety pitkälle suunnitelmat nostaa saalisverkoista huoltokeskus asian tiimoilta.
Siellä suap iestä ja suap takkaa, eli itte kajakkikaksikon valmistajat ovat huomanneet että heli tyttönen on ykkönen ja nykynimeltään perse- ilman toista ässää..ja eikös nämä ole lyöneet päänsä yhteen tukkiholmaan loiskahtaneen silitysrautansa markkinoinnista ja perustaneet melkein avoperheen hoitamaan hyrrien haalaamista rantamaille vahattavaksi talteen paremmin meren lähelle kaiken varalta...
Toisaalta on harmi, ettei asiaa viitsitä sen verran pohtia, että kun nyt hyrriin on tulossa seuraavan nilkankin parannuksia isiltä pojille ja äidiltä tyttärille, niin onhan se syytä tietää mitä kajakin sisuksissa on ja miten tuhto on tehty. Vituttaisin se myöhemmin huomata, että ei osaa edes tervata venettä keväisin, saati sitten vaihtaa lahonneita lautoja tai laittaa vaikka latioihin hankaimia uusille airopareille tai mitä nyt katiskan lisäksi kehitelläänkin niin hyljepyydystä kuin muuta tulevaisuudessa.
Onhan se kuitenkin kivempi koota peli ja vermeet, kunhan varmistutaan siitä, ettei missään tilanteessa kilpailevat kalastajat pääse lähellekään viimeisiä syöttejä ja koukkuja.
Se mikä näkyy, myös kuuluu. Ja silloin äkkinäinen saattaa paljastaa parhaat kalapaikat ja siitähän ei kalastuskunta tykkää. Siinä äkkiä kynitään kana ja niskavillatkin erisovun merkiksi..
Jokisuistoissa lohi nousee ja siellä vielä nieriäkin polskii silloin tällöin. Siellä sitä olisi hyvä porojen seassa kokeilla ja laittaa vaikka paperilla mietteitä..hyrrästä meinaan.
Onhan perinjuurin selvää, ettei vika löydy omasta silmäkulmasta, ellei katso ja kokeile tarkkaan, minkälaisilla mormuskoilla ja madoilla kalaa narrataan. Onhan siellä jo kumijalkojenkin suljettua sarjaramppausta, miksipä sinne ei mahtuisi vehkeitä korkokengillä suhisemaan.
Suomeksi sanoen, siis, otetaan se mitä saadaan, vaaditaan ehdottomasti taitoa ja osaamista asian tiimoilta ja pidetään huoli siitä, että tällä kertaa välistävetoja ei tapahdu.
Kalastaja kyllä tuntee apajansa, mutta ruostuvat katiskat on aika-ajoin uusittava ja ei se silloin ole pahitteeksi harkita uutta nielua katiskaan tai jopa vaihtaa puuta vähemmän lahoavaan..
Suurimmalta osin kuitenkin monimuotoinen käyttö vaatii erittäin hyvää hallintaa ja hillintää, ja sitä vaaditaan myös muissakin tapauksisssa kajakilla, ettei pyllähdä persielleen...
Ja kuten hyvää kajakkia, mitään varmaan ei ole olemassa, vaan on tehtävä riittävän monta eskimokäännöstä kunnes oikea muoto löytyy. Sama pätee muutenkin. Sitä täytyy vain vääntää ja vääntää alusta alkaen mukana, kunnes pikkuhiljaa löytyy karikot ja kivikot, joita välttäen väljemmät vedet aukeavat.
Suurin haaste kajakin lautojen valinnassa ei ole suinkaan omassa metsässä, vaan kyllä siellä serkukset tappelevat keskenään, kun eivät ymmärrä toisiaan lainkaan. Tästä syystä kolmensibeliuksen linja-auto meinasi jäädä välille puuttuvien yhteyksien vuoksi näiltä onnettomiltä liikennöitsijöiltä ja myöhästyminen senkun pahenee, jos pallinaamat pääsevät kiistoissaan liian pitkälle pureutumaan ymmärryseroihin.
Siinä taas tarvittaisiin erotuomaria laittamaan silakat riviin pöydälle ja puhkumaan sitä viimeistä kekälettä..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.