Olen raskaana ja pelkään vaihtelevasti kaikenlaista, joko itseeni tai vauvaan liittyvää. Nyt tosin ollut monta päivää taas, kun olen uskaltanut olla ihan onnellinen.
Ystävilä ollut tänä vuonnakeskenmenoja ja eräs läheinen ystävä sai nyt jo toisen tosi vaikean keskenmenon ja meillä oli lasketut ajat ihan lähekkäin.
Mies sairasti syöpää viime vuonna ja muutenkin oli tosi rankka vuosi. Siis muutakin kuin vain se miehen syöpä.
Nyt sitten parhaat ystävämme ovat täysin yllättäin ottamassa avioeroa. Sekin on henkisesti raskasta.
Ja paljon muutakin tapahtunut joko omalle perheelle tai sitten ihan läheisille, isompia ja pienempiä juttuja parin vuoden sisällä vaikka mitä.
Nyt sitten monelle läheiselle kun tapahtuu näitä paskoja asioita ja on itse lopulta onnellinen ja raskaana niin ei uskalla olla sitä. Pelkään siis ikäänkuin koko ajan sitä ns. viimeistä niittiä ja ehkä siitä syystä tarkkailen itseäni ja kuvittelen tiäs mitä syöpää itselleni ja mitä kaikkea.
Miten sitä saisi itsensä uskomaan, että kaiken tämän keskellä ja kaiken sen jälkeen mitä olemme kokeneet niin meillä on oikeus olla onnellisia. Siis meidän perheellä.
Ystävilä ollut tänä vuonnakeskenmenoja ja eräs läheinen ystävä sai nyt jo toisen tosi vaikean keskenmenon ja meillä oli lasketut ajat ihan lähekkäin.
Mies sairasti syöpää viime vuonna ja muutenkin oli tosi rankka vuosi. Siis muutakin kuin vain se miehen syöpä.
Nyt sitten parhaat ystävämme ovat täysin yllättäin ottamassa avioeroa. Sekin on henkisesti raskasta.
Ja paljon muutakin tapahtunut joko omalle perheelle tai sitten ihan läheisille, isompia ja pienempiä juttuja parin vuoden sisällä vaikka mitä.
Nyt sitten monelle läheiselle kun tapahtuu näitä paskoja asioita ja on itse lopulta onnellinen ja raskaana niin ei uskalla olla sitä. Pelkään siis ikäänkuin koko ajan sitä ns. viimeistä niittiä ja ehkä siitä syystä tarkkailen itseäni ja kuvittelen tiäs mitä syöpää itselleni ja mitä kaikkea.
Miten sitä saisi itsensä uskomaan, että kaiken tämän keskellä ja kaiken sen jälkeen mitä olemme kokeneet niin meillä on oikeus olla onnellisia. Siis meidän perheellä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No eikös tästä jo puhuttu sun kans ihan hiljakkoin? Mikset mene sinne ammattilaiselle hakemaan sitä apua, kun kerta sitä kipeästi tarvitset? Ei tällä palstalla puhuminen uudestaan ja uudestaan auta sinua. Usko pois... Hyvällä taas, ei pahalla:)
On helppo sanoa, että hanki ammattiapua, mutta ammattiavun saaminen ei ole helppoa. Kaikilla on tietysti omat tilanteensa ja varmasti paikkakunnittain vaihtelee avunsaannin mahdollisuudet, mutta omalla kohdallani avun saaminen oli tosi hankalaa ja kesti tosi kauan. Avunhakijaa saatetaan vain pompotella paikasta toiseen ilman, että kukaan edes ottaa vakavasti. Siinä tarvii olla itse tosi määrätietoinen ja sitkeä, jotta jaksaa taistella itsensä puolesta.