Millaisia kokemuksia teillä muilla on, kuinka yhdistää onnistuneesti metsästys ja perhe-elämä? Olen itse aikalailla lopen kyllästynyt keskusteluihin, joita käymme jatkuvasti mieheni kanssa siitä, onko tarpeellista lähteä metsälle vai ei, kuinka paljon siihen käytetään aikaa jne. Koska itse en metsästä, minun on tietysti vaikea ymmärtää, miksi täytyy niin paljon aikaa kulutta nimenomaan siihen hommaan. Toisaalta itselläni ei ole mitään vastaavaa aikaavievää harrastusta, joten jatkuva metsällä käynti jotenkin rassaa. Miten voi löytyä sopiva raja, kun toisen mielestä siihen harrastukseen menee aina liikaa aikaa ja toisen mielestä ei koskaan tarpeeksi?
Metsästys ja perhe-elämä
helkemami
91034
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos miehesi metsästää esim. riistalihaa perheelleen, jonka laitatte ruuaksi koko teidän perheellenne niin osaatko ajatella sen miehesi rakkauden tekona ns. "mies perheen elättää" ja onhan se aina ruuan lisä ilman lisäaineita ja tietää että on puhdasta lihaa metsästä. Kun ostat kaupasta saman esim.riistalintua kaupasta niin välttämättä et saa sitä tai hinta on niin kova ettei raski ostaa.
Nm. Metsästäjänsä menettänyt
Mielenkiintoisia kannanottoja molemmilta, ilmeisesti provoja, mutta vastaan silti. Aloittajalle sanoisin, että eiköhän kaikki ole soviteltavissa ja onpahan miehesi metsällä ollessaan muusta pahanteosta poissa:). Hanki itsellesi mukava harrastus, mitä voit toteuttaa miehesi ollessa matsässä. Toiselle ei niin hirveästi ole sanottavaa, tottahan hän turisee. Oisko jahtimatka Viroon syypäänä, tähän menettämiseen. On tainnut Virosta, jokin Emakko soitella metsästäjän perään porsaan syntyneen?
Aikanaan, kun minä olen mieheni kanssa kimppaan mennyt, niin me sovimme, että minä opettelen hänen harrastuksensa (metsästys) ja hän opettelee minun (tanssi). Nykyään minä olen enemmän metsällä kuin mieheni ja mieheni taas huolehtii tansseistamme.
Tutustu miehesi harrastukseen, lähde mukaan metsälle. Opit paljon uutta (ja taatusti mielenkiintoista) etkä pelkästään metsästyksestä vaan eläimistä, luonnosta ja jopa "urheilutekstiileistä". Jos jäät "koukkuun", niin suorita metsästäjäntutkinto ja pääset täysivaltaisena mukaan.
On oikeasti upeata, kun alat tunnistaa eläinten jälkiä (esim. erotat jäniksen rusakosta), lintujen ääniä jne. Luonnossa on loputtomasti uutta ja ihmeellistä. Ja hirvikärpäsiinkin tottuu, niitä sitten vain nyppii pois hiuksista ja vaatteista.
... mutta kuka hoitaa lapset sillä välin?
Oikeassa kyllä olet. Onpahan tuokin jo käynyt mielessä.
.. kun ukko on vähän aikaa poissa jaloista, jos se sinä aika oikein kauheasti jalakoväliä kutittamaan yltyy nii koita käsikopelolla pitää ittesi kurissa.. kyllä se ukkokin sieltä vielä tulloo.
-Sellanen ukko joka antaa akkain määräillä metälle lähtösä on kulliton nuuti, eikä se mikään mies eis ookkaan. Maalimassa o enemmän naisia kun miehiä, jos ei siitä ossaa valita sellasta joka ei nikise eväksen hakijalle niin olko iliman.
todellakin kannattaa lähteä mukaan..siinä samassa tulee monta hyötyä..saa raitista ilmaa sekä metsässä rämpiminen todella tehokasta liikuntaa..meidän perheessä oli sama ongelma niin päätin kerran kokeilla ja lähteä mukaan ja nyt olen kiltisti perässä kipittänyt jo parisen vuotta..suosittelen.
Mettäreissut vähenee
Anna miehes mennä niin kuin haluaa ja hanki itsellesi harrastus.
Älä änge mukaan metsäreissuille. Sitä valitusta ei kuitenkaan miehesi jaksa kuunnella kun märkää ja kylmää tai hirvi kärpäsiä. Ennen kaikkea se että sinä viet mieheltä rentoutumisen tunteen pois. Koti ja metsä erikseen eli ei vaimoja metsälle. Ja toisinpäin, ei vaimot miehiä metsälle.
Metsästys harrastusta älä alkaa rajoittamaan. Silloin on varma että sinä lähdet ja harrastus jää. Niin se vain on. Minä ainakin olen tehnyt sen asian selväksi. Tietysti ymmärrän että joskus kotonakin perheen kanssa pitää olla.
Metsään siis mennään.
Olikohan väärä foorumi ottaa tämä aihe esiin? Annatte nyt kyllä osin metsästäjistäkin aika huonoa kuvaa. Ei ne asiat nyt aina ole ihan noin yksinkertaisia. Mutta onnea vaan sinne metsään...
Taidankin mennä tästä sinne nalkuttavien ja valittavien vaimojen palstalle jatkamaan keskustelua.
;)