Niin kuin tiedämme, vanhoillislestadiolainen usko kieltäytyy absoluuttisesti kaikesta alkoholin käytöstä. Yksikin keskiolut tai viinihörppy on syntiä, ja vie väistämättä kadotukseen, ellei asiasta tee parannusta. On totta, että viina aiheuttaa suuria ongelmia yhteiskunnassamme, perheväkivaltaa, murhia, ryöstöjä, pahoinpitelyjä ja levottomuutta, mutta niin on aina ollut. Se on osa kulttuuriamme, valitettavasti mutta väistämättömästi. Itse en puolustele alkoholia, vaikka suurkäyttäjä taidan ollakin. Olen entinen vl.
On todella valitettava asia, että vl-kulttuuri kieltää kokonaan alkoholin käytön, sulkee sen pois kaikesta. Tämä nimittäin aiheuttaa sen, että uskosta luopuneet sortuvat erittäin helposti alkoholismiin. Heillä (oikeastaan meillä) ei ole minkäänlaista tottumusta kohtuukäytöstä, ei minkäänlaisia ohjeita - vain se, että alkoholi on syntiä, ja jos sitä käytät, olet epäuskoinen automaattisesti, Jumalan hylkäämä, surkea ihminen, epäonnistunut. Vl-yhteisössä jokainen ex-vl kaljan/viinanjuoja leimataan juopoksi, jonka seuraa on varottava. Hän jää täysin yksin. Entiset uskovaiset kaverit hylkäävät hänet, hänelle jää ainoaksi vaihtoehdoksi etsiä kaljoittelukavereita, koska hän tuntee itsensä hylkiöksi, läheistensä hylkäämäksi. Uudessa kaveriporukassa hän saa hyväksyntää, mutta toisaalta vaarana ovat huume- ja rikoskuviot - tiedän, koska itselläni on kokemusta. Vl-kulttuurista irtautuminen on monilla hyvin radikaalia, ja silloin mennään ääripäästä toiseen, yleensä tuhoisin seurauksin.
Vanhoillislestadiolaisten alkoholikielteisyys perustuu Raamattuun ja Jeesuksen opetuksiin. Lars Levi Lestadius hyökkäsi kovin sanoin Lapin juoppoutta vastaan. Kaikki on peräisin yhdestä kirjasta, sen muutamista kohdista. Raamatussa on myös aivan muunlaisiakin kirjoituksia (vrt. Laulujen laulut), joissa juopumista pidetään ilona, vapautena ja riemun lähteenä. Lestadiolaiset ovat kuitenkin tuominneet kaiken lihasta lähtevän ilon saatanan aikaansaannokseksi. On todella outoa, että Jumalan luomassa ihmisessä on niin paljon pahaa, että liha haluaa tehdä pelkkää tuhoa joka tilanteessa, huolimatta syntiinlankeemuksesta, jota itse pidän pelkkänä myyttinä. Jos Jumala on niin hyvä ja kaikkivoipa kuin lestadiolaiset perustelevat, kellään ei ole mitään hätää. Toisaalta heidän mukaansa 99,5% maailman ihmisistä joutuvat helvettiin.
Palataksemme alkoholiin. Itse olen vl-kodista, jossa alkoholia kaikessa muodossa pidettiin yhtenä synnin kauhistuttavimmista muodoista. Siksikin se ehkä alkoi kiinnostaa tavallista enemmän, osaltaan myös kavereiden takia. En ole itse ollut vl moneen vuoteen, enkä aio koskaan palata kyseiseen liikkeeseen. Arvostan ja rakastan monia vl-ihmisiä, mutta pelkästään ihmisinä. Vakaumus ei muuta omia näkemyksiäni eikä luo enää paineita tai ahdistusta omalle kohdalleni. Suren vain sitä, että oma alkoholikulttuurini vääristyi nuoruudessa, kielletystä tuli väistämättä intohimo, ja tätä nykyä se on elämäni suurin ongelma.
On todella valitettava asia, että vl-kulttuuri kieltää kokonaan alkoholin käytön, sulkee sen pois kaikesta. Tämä nimittäin aiheuttaa sen, että uskosta luopuneet sortuvat erittäin helposti alkoholismiin. Heillä (oikeastaan meillä) ei ole minkäänlaista tottumusta kohtuukäytöstä, ei minkäänlaisia ohjeita - vain se, että alkoholi on syntiä, ja jos sitä käytät, olet epäuskoinen automaattisesti, Jumalan hylkäämä, surkea ihminen, epäonnistunut. Vl-yhteisössä jokainen ex-vl kaljan/viinanjuoja leimataan juopoksi, jonka seuraa on varottava. Hän jää täysin yksin. Entiset uskovaiset kaverit hylkäävät hänet, hänelle jää ainoaksi vaihtoehdoksi etsiä kaljoittelukavereita, koska hän tuntee itsensä hylkiöksi, läheistensä hylkäämäksi. Uudessa kaveriporukassa hän saa hyväksyntää, mutta toisaalta vaarana ovat huume- ja rikoskuviot - tiedän, koska itselläni on kokemusta. Vl-kulttuurista irtautuminen on monilla hyvin radikaalia, ja silloin mennään ääripäästä toiseen, yleensä tuhoisin seurauksin.
Vanhoillislestadiolaisten alkoholikielteisyys perustuu Raamattuun ja Jeesuksen opetuksiin. Lars Levi Lestadius hyökkäsi kovin sanoin Lapin juoppoutta vastaan. Kaikki on peräisin yhdestä kirjasta, sen muutamista kohdista. Raamatussa on myös aivan muunlaisiakin kirjoituksia (vrt. Laulujen laulut), joissa juopumista pidetään ilona, vapautena ja riemun lähteenä. Lestadiolaiset ovat kuitenkin tuominneet kaiken lihasta lähtevän ilon saatanan aikaansaannokseksi. On todella outoa, että Jumalan luomassa ihmisessä on niin paljon pahaa, että liha haluaa tehdä pelkkää tuhoa joka tilanteessa, huolimatta syntiinlankeemuksesta, jota itse pidän pelkkänä myyttinä. Jos Jumala on niin hyvä ja kaikkivoipa kuin lestadiolaiset perustelevat, kellään ei ole mitään hätää. Toisaalta heidän mukaansa 99,5% maailman ihmisistä joutuvat helvettiin.
Palataksemme alkoholiin. Itse olen vl-kodista, jossa alkoholia kaikessa muodossa pidettiin yhtenä synnin kauhistuttavimmista muodoista. Siksikin se ehkä alkoi kiinnostaa tavallista enemmän, osaltaan myös kavereiden takia. En ole itse ollut vl moneen vuoteen, enkä aio koskaan palata kyseiseen liikkeeseen. Arvostan ja rakastan monia vl-ihmisiä, mutta pelkästään ihmisinä. Vakaumus ei muuta omia näkemyksiäni eikä luo enää paineita tai ahdistusta omalle kohdalleni. Suren vain sitä, että oma alkoholikulttuurini vääristyi nuoruudessa, kielletystä tuli väistämättä intohimo, ja tätä nykyä se on elämäni suurin ongelma.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ainakin mitä kerta-annoksiin tulee, kohtuukäytön voi harjoitella itsekin. Jos oksettaa tai tulee krapula, osaa juoda seuraavalla kerralla vähempi. Vai mitä? ;-)
Mediakin antaa alkoholinkäytöstä kiitettävästi valistusta tissuttelu mukaan lukien, kertoo kohtuulliset viikottaiset määrät jne.
Jotenkin kirjoituksestasi jää kuva, että liikut joskus humalassa selväpäisten joukossa. Ei ihme, jos silloin torjutaan. Humalaiset nimittäin eivät ole mitenkään miellyttävää seuraa kenellekään selvin päin olevalle. Uskolla "palautteessa" ei ole mitään merkitystä. Yleensäkin valtaosa Suomen täysraittiista on muita kuin vl-uskossa olevia.
Alkoholiongelmaisista puolestaan suurin osa on kasvanut perheissä, joissa alkoholia käytetään. Tilastojakin varmaan löytyisi väitteeni tueksi, jos vain viitsisin ryhtyä etsimään.
>>Ainakin mitä kerta-annoksiin tulee,
kohtuukäytön voi harjoitella itsekin.
on tälläkin seudulla ihmisiä , jotka eivät juurikaan käytä alkoholia. Sanovat, että ei vl-kodissakaan käytetty ja se oli hyvä asia, he haluavat siirtää sen käytännön eteenkinpäin.Sitä kummasti pärjää ilman alkoholiakin. Sen puutteeseen ei kuole.
tosi viisasten juoma !
Kaunis ja puhutteleva kirjoitus
Alkoholia voi käsitellä ja asiaa katsoa usealta eri kannalta.
Teologisesti ajatellen ei juuri esteitä viini nautti, sen tarkoituksen, vatsan toiminnan sekä hyvänä säilyjänä kuumassa ilman alassa
Kansantaludelliseti jos Asiaa Käsitellään, on Laestadius todella oikeassa, kuten SRK on se suurin yksittäinen peikko koko kansataloudessamme. haita ovat euromääräisesti luokkaa 12 -15 miljrd. euroa, eli jos viinaa ei oli keksitty, tuloveron voitaisiin kokonaan unohtaa, joka on luokkaa pienempi tulolähde valtiolle, mitä kokonaisvaltainen viinan kiro. Tässä SRK on oikeassa.
Sitten ihmisen itsensä kannalta, ja mitä Jeesus tähän sanoisi. Älä juovu siitä viinasta mistä paha oli tulee. Niin, mutta käyttöä Hän ei kieltänyt, jopa valmisti sitä ja Paavalikin käskee käyttämään viiniä, joskin pitää ottaa huomioon se, että siellä ei voinut juoda pelkkää vettä eikä maitoa, kuuman ilmanalan vuoksi. Joten harkinta jää meille. Minuna alkoholi hallitsi ja orjuutti, en pystynyt kohtuukyttää, joten heitä pois mikä pahentaa, mutta vainoni alkovinkäyttöä salaa ihailen, Hän voi ruokailla lasilla viiniä, harvoin, mutta silloin kun haluaa ja on aikaa nauttia siitä, mutta viini ei ole hänelle mikään humaltumisen tarkoitus, vaan se on yksi Jumalan luoma ilo.
Sitten miten voimme antaa parhaan perinnön lapsellemme, kuten vastaaja kirjoittaa, on esimerkki.
Heillä on omat elämässä, ja kertomasi esimerkki on hyvä. Täysin alkoholista tietämätön Vl ei voi ketään opettaa, mutta se, joka tietää mitä se on, voi tämän tehdä ja lapsi saa tästäkin selkeän ja terveen kuvan tulevasta elämästä, jossa on myös viini, onhan Jeesuksen muistoateria viinin ja leivänmuodossa meidän juhla- ateria ja sen muuttaminen mehuksi on Pyhäin häväistystä.
Sitten käyttäisikö Jeesus viiniä. Käyttäisi, muttei juopuisi.
Alkoholi sopii niille jolle sopii ei kaikille, mutta juoppous on Jumalan tuomion alla, kuten ylensyöminenkin ja Samalla viivalla.
Rauhaa.
Olen liikkunut kännissä selväpäisten joukossa, mutta se ei ole vaikuttanut suuntaan tai toiseen. Vaikka olisin kuinka humalassa, sitä ei välttämättä näe ulkoa päin. Monet ovat hämmästelleet, kuinka normaalilta vaikutan, vaikka olisin juonut kuinka. En oksenna, vaikka ryyppäisin kuinka paljon, enintään sammun. Olen juonut putkeen monta viinapulloa, ryypännyt kaksi viikkoa putkeen, mutta kertaakaan en ole antanut ylen. Ehkä se kertoo parhaiten sietokyvystäni ja alkoholiongelmastani.
En voisi kuvitellakaan rupeavani absolutistiksi, mikä omassa tilanteessani olisi ainoa vaihtoehto. Kalja ja viina maistuvat liian hyvin, ne rentouttavat työpäivän jälkeen ja auttavat runojen kirjoittamisessa. Silti alkoholi on elämässäni suuri ongelma, tiedän sen. En voisi elää ilman alkoholia.
Mistähän johtuu, että yleisesti VL -liikkeeseen kuulumattomia ihmisiä pidetään tällä palstalla täysinä juoppoina. En ole VL, enkä koskaan ole ollutkaan. Olen silti täysraitis ja niin on moni muukin tuntemani perhe, joilla ei ole mitään kosketuskohtaa VL -liikkeeseen.
Olisiko niin, että liikkeen sisällä on vuosien varrella totuttu aika kaavamaiseen ajatteluun ja sitä ei voi kriittisesti arvioida,koska kriitikoita ei katsota kovin hyvällä.
Juoppoutta en voi tietenkään pitää positiivisena asiana, mutta en myöskään sitä raivoa, jolla alkoholia vastustetaan. Kumpikaan ei osoita tervettä aikuiseksi kasvanutta arviointikykyä. Vastapainoksi tarjoan omaa näkökantaani. Minulla ja alkoholilla ei ole mitään suhdetta, pidän koko litkua täysin yhdentekevänä ja en anna ajatuksissani sille tilaa puolustamalla tai vastustamalla sitä.
Viinasta vaahtoaminen saa kohtuuttoman paljon huomiota osakseen. Saman ajan ja energian voisi käyttää vaikka tekemällä töitä.
Vl:lle saarnataan pienestä pitäen miten paha muu maailma heidän ulkopuolellaan on. Ulkopuoliset leimataan juopoiksi jne.
Ei heillä muutakaan käsitystä ole koska näin on aina sanottu eivätkä he ota selvää asian todenmukaisuudesta, koska se on kieletty heiltä. Aina tulee uskoa saarnamiehiä ja kaikki muu on väärää.
kulkevat usein käsi kädessä. Tuhannet vanhoillislestadiolaiset tupakoivat (uskovaiset eivät tupakoi). Tästä voidaan vetää tietynlainen johtopäätös vanhoillislestadiolaisten viinan juonnista.
toisen syyksi alkoholismi laittaa mutta tosiasia on että itsestä se 'lähtee mitä suuhunsa kaadat ja pitää olla sen verran kanttia olla otteamatta ja ei sitä kukaan tule tolkuttamaan alko holi on synti kahtomatta miten paljo sitä kittaa siitä tulle synnillinen meno
Alkoholismi on sairaus, toisilla ihmisillä on taipumus tähän sairauteen, toisilla ei. Että enpä oikein yhdy siihen näkemykseen, että alkoholismi olisi seurausta kielteisen vl-taustan peruilta... En ole asiaan tosin perehtynyt, että mitkä tekijät laukaisevat alkoholismin, mutta eiköhän se silti ole enempi aina geeneistä kiinni? Toisille absolutismi on paras vaihtoehto (olipa vl tai ei-vl) eikä siitä kannata tinkiä, jos on ongelmaa asian suhteen. Itsellenikin tämä viina kyllä mieluust maistuu, mutta ei se mikään pakkomielle ole ts. en sairasta alkoholismia...
Siunausta ja kaikkea hyvää joka tapauksessa Sinulle, jos koet kamppailevasi näiden asioiden keskellä. Toivon, että löydät ratkaisun tilanteeseesi.
Alkoholismi on todellakin sairaus ja osittain periytyy. Ystävättäreni isä on alkoholisti, ja hänen yksi veljensä on kuollut alkoholin aiheuttamiin sairauksiin. Itse hän on alkoholin "viihdekäyttäjä", mutta ihmettelen aina, että ei vieläkään ole karttunut kokemusta siitä mikä on kohtuus, koska liian usein on pää kipeä lauantaina.
Meillä kotona juodaan viiniä hyvän ruoan kanssa viikonloppuna, joskus lasillinen, joskus kolme. Onpa joskus mennyt pullo mieheenkin, kun on istuttu oikein pitkään. Eipä ole pää tullut kipeäksi, eikä haitannut tähän mennessä ketään. Ja sitten voidaan olla viikkoja ottamatta tilkkaakaan alkoholijuomia, eli mielestämme olemme alkoholin suhteen ihan kohtuukäyttäjiä. Emme tupakoi lainkaan, koskaan.
Erittäin hyvä mielipide ja kirjoitus. Kiitos Sinulle.
Tiedän, että suvussamme on alkoholiongelmaa, ja se saattaa liikkua myös omissa geeneissäni. Tuntuu pahalta ajatella, että viinankäyttö on ikään kuin taakka sukupolvelta toiselle, kun yksi on kerran aloittanut, toiset jatkavat tuhoisin seurauksin. Onneksi itselläni ei ole perhettä (Jumala kai tämän on nähnyt ja säätänyt), mutta en usko että koskaan voisin käyttää väkivaltaa rakkaimpia ja läheisimpiä ihmisiä kohtaan, vaikka olisinkin juonut. Alkoholi ei muuta persoonallisuuttani, onneksi, eikä minusta tule väkivaltaista tai räyhäävää tyyppiä. En voisi koskaan kuvitella vahingoittavani minulle rakkaimpia ihmisiä, mutta totta kai muut epäilevät sitä. Se tuntuu pahalta ja epäoikeudenmukaiselta. Minulle känni antaa hyvän ja vapautuneen olon, mutta vaikka olen ollut täysin tiedostamattomassa tilassa muutaman kerran, en ole ruvennut rähinöimään. Se olisi liian raskasta minulle.
Vl-vanhempani ovat puhuneet minulle aiheesta paljon, ja he ovat hämmästyttävän ymmärtäväisiä. Kerran he hakivat minut yli kahdensadan kilometrin päästä, kun olin vakavan työtapaturman jälkeen juonut itseni todella huonoon tilaan. Minulla on tapana purkaa ihmissuhde- ja muita ongelmia viinalla, mutta se on paha kierre. Se ei ratko asioita suuntaan eikä toiseen, ja itsellä on aamulla huono olo, mikä johtaa siihen että on juotava lisää. Minulla on useita yli viikon ryyppyputkia, ja jotkut niistä ovat ajoittuneet työpäiviin. Olen väsynyt ja kyllästynyt, mutta teen työni huolella. Ainakin vielä. En tiedä miten on muutaman vuoden päästä, jos viina saa vielä vahvemman otteen...
Kun mietin missä tilanteissa minä otan alkoholia, niin ne liittyvät yleensä aina ns hyvään hetkeen, mutta myönnän, että joskus tekee mieli "nollata" alkoholilla pahaa mieltään (esim työelämään liittyvien asioiden vuoksi). Toisinaan humallun, toisinaan en. Humaltuminen ei ole minulle tavoite, vaan tavoite on enemmänkin rentoutuminen. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että muitakin rentoutumismenetelmiä pitää löytää kuin vain alkoholi... (esim. urheilu)
Joskus tietoisestikin ajattelen, että olenpa nyt jonkin aikaa vähemmällä alkoholinkäytöllä, koska esim kesällä saattaa olla ajanjaksoja, että alkoholia tulee tissuteltua harva se päivä.
Isäni kanssa olen usein puhunut alkoholista. Hänellä on monia alkoholisoituneita ystäviä. Tiedämme molemmat yhden miehen, joka joi paljon ja käyttäytyi väkivaltaisesti vaimoaan ja lapsiaan kohtaan. Sitten hän teki vl-parannuksen ja sai sitä kautta "syyn" lopettaa alkoholin käyttäminen. On ilo nähdä, miten heidän perhe-elämänsä tasaantui, kun tuo paha viina jäi pois.
Monella alkoholin kanssa kamppailevalla ex-vl:lla ei kuitenkaan ole halua palata vl:suuteen eikä niin tarvitse ollakaan. Jokaisen täytyisi kai ITSE ensisijaisesti miettiä ja käsittää, jos alkoholin kanssa on ongelmaa. Elämässä pitää löytää oma paikkansa, etsiä ratkaisua, jos on masentunut ja ahistunut (nämähän voivat johtua myös kielteisistä kokemuksista vl:suudessa). Absolutismi on paras ja ainut vaihtoehto, jos tuntuu, että kohtuukäyttö on omalla kohdalla mahdottomuus.
Toivon jokaiselle voimia ja elämäniloa! Pitäkäämme huolta terveydestämme. Liian usein itsekin huomaa vasta kun jokin on vialla, että miten arvokas asia hyvä terveys todellakin on.
>>>> Vakaumus ei muuta omia näkemyksiäni eikä luo enää paineita tai ahdistusta omalle kohdalleni. Suren vain sitä, että oma alkoholikulttuurini vääristyi nuoruudessa, kielletystä tuli väistämättä intohimo, ja tätä nykyä se on elämäni suurin ongelma. >>>>
Syy tuskin on vl-taustassasi. Aina alkoholisti syitä keksii juomiselleen.
Heitä pois se "pirunkusi", niin varmasti elämäsi on paljon parempaa. Alkoholi lienee se syy, mikä voitti uskon. Vaihdoit kalleimman aarteesi paholaisen ansaan ja nyt se nauraa makeasti.
lienee parasta, mutta kun vl-alkoholikasvatus maalailee kaiken käytön varmasti turmioon vieväksi niin aika syvissä vesissä liikutaan. Se on kyllä outoa kun "kohtuukäytön" raamatunkohdat jätetään täysin huomiotta ja vain Leevin totaalikielto hyväksytään ainoaksi oikeaksi. Itse vl-kasvatuksen saaneena voin yhtyä täysin aloitusviestin tunnelmiin, vaikka aine ei itselle ongelma olekaan. Tuskin pelkkä viina montaa ainoasta oikeasta opista pois vie, mutta langenneelle saattaa tulla yllätyksenä huomata joidenkin turmion tiellä matkaavan olevan sinut alkoholin kanssa ilman niitä kaikkia haittoja. Varovainen tuotteen kanssa pelaillessa kannattaa tietysti olla, varsinkin kun se kohtuukäyttö ajatuksenakin on opetettu mahdottomaksi eikä siihen mitään mallia ole ollut. Kuppiloiden kanta-asiakkaiden kanssa on aloittelijan riskaabelia harjoitella...
kyllä se on tietoinen päätös olla uskomatta. Toisin sanoen alkoholistikin voi olla uskomassa. Eihän esim syöpää sairastava ole taudista päätellen luopunut uskostaan. Ei usko tee meitä automaattisesti terveiksi, mutta terveyttä saamme pyytää Jumalalta ja myös saamme pyytää Jeesusta vapauttamaan meidät alkoholin kirosta ja vallasta. Mutta vaikka emme vapautuisi heti, niin silti voimme olla uskomassa. Jumala tietää sydämen asenteen. Tottakai Hän haluaa meidät vapauttaa kaikesta mikä sitoo, viinan kirouksestakin. Mutta sydämen asenne ratkaisee. kaikki tapahtuu ajallaan.
Pikku Myy