kaikkea sitä tuleekin kirjoitettua?

äitiparta kirjoitti:

Kaikkea sitä tuleekin kirjoitettua,
kuudes päivä lokakuuta 2007.
Esimerkiksi, heeee:

Käsi koskee kättä,
pyytää pyytämättä
Silmissäni kaipaus
vaikka huulet pysyy kii

Ota minut syliin,
kanna öisiin kyliin
Niin kuin savu joka hetken
yössä leijailee

Huoneeseeni jää, anna tulen lämmittää
Ennen kuin talvi tulee, ennen kuin tulee jää

Hmmm, tai vaikkapa:

Olen kävellyt aamuyöllä
kun kapakka sulkeutui
Töölönlahden rantaa
askeleeni kulkeutui

Nyt seison oven takana
on ikkunoissa pimeää
Kyy valvoo povellani
ja villi sydän läpättää

Ota minut sieluun
ota minut vereesi
Ota minut viereen
edes pikkuhetkeksi

Tiedän en voi olla
merimerkki kalliolla
Sielu jota kaipaat
huulet joita haluat

Olen tähdenlento yössä
vain savu haihtuva
Tähti tähtivyössä
olen lamppu sammuva

Ota minut sieluun
ota minut vereesi
Ota minut viereen
edes pikkuhetkeksi

Kolkutan ja avaat
kutsut minut taloosi
Eteisessä huomaan
peili näyttää hymysi

Niin olen lento yössä
vain savu haihtuva
En silti pyydä muuta
riittää että rakastat

Ota minut sieluun
ota minut vereesi
Ota minut viereen
edes pikkuhetkeksi

Hän on tänään poissa
anna mulle kasvonsa
Paina pääsi syliini
ja tunnet hänet minussa

Hetken juoksen hietikolla
juoksen kohti viivastolla
Juoksen syliin juoksen pakoon
juoksen tyhjiin - sinussa

Ota minut sieluun
ota minut vereesi
Ota minut viereen
taas pikkuhetkeksi

Juu!
Mihin kohtaan soolo laitetaan?

Juu tai ei?

Noooo, mieluummin kyllä
kirjoitan enemmän omalla tyylillä,
samaa teemaa, laulamatta:

oksa joka raapaisee ikkunaa vasten
ajatuksen siirtymä
kuvasta kuvaan
on sana, joka putoaa
on lause joka muotoutuu
on kokonainen säe

sormeni kehollasi
veteen piirrettyä viivaa
etsii niin kuin kartalta
tuttuja maastomerkkejä
aamuyöllä kun olet jo nukahtanut
lattialankku narahtaa

en saanut unta
tuuli liikuttaa oksaa

väsymyksen pehmentämiä mielikuvia
liikuttaa muistojen maastossa
hapuileva kaipaukseni
jotain kohti

joka saapuessaan
ei sittenkään täytä
sitä kohtaa sisälläni
mitä täyttämään sen tarvitsin
teeskentelisinkö sinulle

huomaan,
että nyt kaikki on hyvin

vai kertoisinko
että tultuasi tyhjyys
jonka täytit
yhä vain syvempi
ja syvenee suudelma suudelmalta

jokaisen nautinnonhuipun
lähes pakahduttavan onnentunteen jälkeen
enemmän ja enemmän katoat minulta
niin kuin minäkin katoan
itseltäni pois

runot mitä kirjoitan nukkuessasi
käyvät hämäremmiksi

mutta
se on ihmeellistä

että aamuisessa kahvipöydässä
hymyilemme toisillemme aurinkoista hymyä
ja lauseet jotka vuotavat huuliltani
ovat hämmästyttävän selkeitä
kaiken lisäksi totta:

rakastan sinua

niin, tiedän taas aamulla sanovani

ja silloin
se ainakin tuntuu
vastaansanomattomasti
todelta

katsoessani sinua silmiin

siksi juuri minua pelottaakin,
enkä saa nukutuksi

oksa raapaisee ikkunaa
varjot liikkuvat kohisten ulkona

vesi liikkuu
järvissä ja virtaa jokina merta kohti
kun tuuli puhaltaa kovemmin
aallot kuohuvat

jos seisoisimme rannalla
tietäisimmekö mitä on pinnan alla
kun katsoisimme yli kaiteen
ja tuntisimme suolaiset pärskeet kasvoillamme
olisiko meillä mitään käsitystä

miltä kaikelta meidän täytyy sulkea
silmämme joka päivä

voidaksemme katsoa toisiamme silmiin
kuvitellen että ihminen on ihmiselle täyttymys
ja vastaus

lohduttava suoja
yön pimeimpiä kauhuja vastaan

tällaisina hetkinä
anna anteeksi
minun on pakko kysyä vapisevan sieluni kanssa
eikö ole olemassa rakkautta
joka kestäisi kysymysten painon

rakkautta jossa ihminen ei yrittäisi
täyttää toisen sydämessä niitä syvimpiä ja herkimpiä alueita
jotka voi täyttää vain
rakkaus

mistä sen löydän

jotain jonka varassa
voisin katsoa sinua silmiin
katoamatta itseltäni
ja sinulta

Heeeeee?

Ei mitään heeee - ystäväni -
Kysymykset kipeimmät rivien välissä
laulaa lausumaton
kaipaus

* hali *

Hyvää viikonloppua!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä